Työnhaku! (vinkit, ohjeet ja mielipiteet)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja jp-84
  • Aloitettu Aloitettu
Olen prosessitekniikasta valmistunut, jotain sinne päin olisi kehiteltävä. Kaikki entiset opiskelukaverit on jo jotain vitun kehitysinsinöörejä, suunnitteluinsinöörejä, työnjohtajia, tuotantopäälliköitä ym. ym. ym. paskaa... minä vaan en.

Tosin joka paikkaan minne olen hakenut töihin aina johdossa on olleet tuotantotalouden pelleinsinöörit... mitä varten muiden alojen insinöörejä edes koulutettaan kun paikat vie aina tuotantotalouden puolelta valmistuneet?!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Olen prosessitekniikasta valmistunut, jotain sinne päin olisi kehiteltävä. Kaikki entiset opiskelukaverit on jo jotain vitun kehitysinsinöörejä, suunnitteluinsinöörejä, työnjohtajia, tuotantopäälliköitä ym. ym. ym. paskaa... minä vaan en.

Tosin joka paikkaan minne olen hakenut töihin aina johdossa on olleet tuotantotalouden pelleinsinöörit... mitä varten muiden alojen insinöörejä edes koulutettaan kun paikat vie aina tuotantotalouden puolelta valmistuneet?!

Prosessitekniikan puolella ei mainittu Solikkaa ja PDMS:ää? Missä opiskelit? :D
No kyllä mä silti hakisin vapaina oleviin paikkoihin töihin ja muuallekkin, vaikken kriteerejä täyttäisikään. Itsellä ainakin tuotti haku tulosta melkein heti, kun sähköpostilla laitoin menemään vapaamuotoisen hakemuksen CV:ineen kaikkineen. On sulla kauheen KIREE asenne ainakin :D
 
Kyllä kuule kiristää kun aloitin 2001 opiskelut ja kesätöidenkin saaminen on tehnyt tiukkaa ja kahtena kesänä kolmesta jäi saamatta opiskeluaikoina. Valmistuin kaksi vuotta myöhässä harjoittelujen puuttumisen vuoksi ja kaiken kruunasi se että sellutehdas, jolle tein opinnäytetyöni, otti minut kesätöihin trukkikuskiksi. Ja samaan aikaan on joutunut katsomaan kun entisiä opiskelukavereita on pyydetty useampaankin paikkaan ja kesäpomohommiakin on tarjottu muille ja hyvä ettei ole punaista mattoa levitetty ja kenkiä nuoltu puhtaaksi niille. Minä sen sijaan olen vain tottunut epäonnistumaan ja katselemaan kun muut vie parhaat palat päältä ja itse ei saa edes niitä murusia.
Kaikki on valmiita huutelemaan että väärin menee ja neuvomaan jotain ympäripyöreätä, jota voi lukea www.mol.fi sivuilta, mutta kukaan ei tunnu oikeasti olevan auttamaan ja neuvomaan kunnolla miten tässä oikein pääsisi eteenpäin ja mitä olisi muutettava, tehtävä toisin tai ajateltava toisella tavalla. Tähän päivään mennessä opiskeluista ei ole jäänyt muuta kuin katkeruus ja velat ja masennuslääkeresepti.
 
^ Vaihda ny ainakin tota asennettas näin ensalkuun. Ootko yhtä vihamielinen haastatteluissakin? Tai hakemuksissasi? Paistaako sieltä samanlainen katkeruus kun näissä viesteissä?
 
Kun tulee pettymyksiä pettymysten perään samalla kun katselee toisten rakettimaista urakehitystä niin kyllä se asenne tulee ja jää tiukkaan. Enkä tosiaan aio ruveta Bjurström-Kataja hybridin kaltaiseksi pusi-pusi-nami-nami yltiöpositiiviseksi ihmiseksi, sellaiset on rasittavia. Hauskaa että kymmenen vuotta nuoremmat tulee neuvomaan että miten pitäisi olla ja elää ja hakea töitä, mutta kun pyysin niin toivottavasti nyt sitten osaat neuvoa kunnolla eikä mitään ympäripyöreitä "asenteessa on vikaa" kliseitä.
 
Tunnut aina käsittävän että pitäisi olla työnhaussa kuin Marco Bumtsibumissa. Tätä tuskin kukaan tarkoittaa. Olen melko saman alan ihmisiä sinun kanssasi ja uskoakseni työtön olisin jos Marcoa näyttelisin haastatteluissa. Ei minulla ole mitenkään kauhean laajaa kokemusta työhaastatteluista, mutta itselläni on toiminut kun pyrkinyt antamaan itsestäni suoraselkäisen ja elämänmyönteisen kuvan. Ja mä lyön sua raamatulla päähän jos käsität tuon elämänmyönteisyyden taas naminamiasenteeksi.

Uskon kyllä ettei asemassasi ole kauhean helppoa hypätä inssitöihin. Käsittääkseni asut pöndellä jossa työt ei kasva ihan samalla tavalla puissa kuin täällä ruuhkasuomessa ja valmistumisestakin on aikaa. Tsemppiä silti.
 
Tässä Turun ja Helsingin välillä asun ja muutama kuukausi sitten asuin Kotkan ja Helsingin välissä... ruuhkasuomeen on siis matkaa kai viissiin noin 1½ tuntia julkisilla kulkuneuvoilla.
Vanhemmat opettivat ahkeraksi, nöyräksi ja tunnolliseksi - nykyään niillä taitaa jäädä työnhaussa vaan tyhjää käteen. Suoraselkäinen minäkin olen ollut ja rehellinen, mutta viimeisen viiden vuoden ajalta työhaastattelujen määrän voisi laskea huolimaton sirkkelin käyttäjäkin sormillaan. Työhakemuksia on sen sijaan lähetelty ihan käsittämättömiä määriä. Hakemuksia on vähän väliä muokkailtu uusiksi sen mukaan kuka yrittänyt neuvoa. Pelkään että tiedot ja taidot ja osaaminen on päässeet ruostumaan tässä vähän alalta sivussa olevia duunarihommia tehdessä aivot off-asennossa, että olisiko sitten ehkä jo olla viisaampikin jo vetäytyä takavasemmalle ja antaa toisten tehdä ne kivat ja koulutusta vastaavat hommat?
Ei näihin pettymyksiin ehkä sittenkään totu vaikka niitä on pikkupennusta lähtien tullut jatkuvalla syötöllä. Ihan kaikkea energiaa ei sentään vielä ole viety, ehkä minä vielä muutaman kerran jaksan yrittää. Luulin vai oikeasti että ahkera opiskelu olisi se tie sinne parempaan elämään paskan keskeltä mutta mutta kuinkas kävikään... Kiitos kuitenkin paljon tsempistä hirvikolari
 
Ei oo välttämättä helppoo näköjään kaikilla AMK-insseillä kehä kolmosen ulkopuolella. Tolla alalla tosin ei välttis auttas muutto tännekkään. Serkkupojalla alkaa oleen näköpiirissä ehkä samoja ongelmia. Se on nyt 26-vee ja prosessi -tai kemiantekniikan inssi tai jotain. Pääsi kyllä suoraan koulusta vuosi sitten ns. koulutusta vastaaviin tehtäviin, mutta sitten kävi paska mäihä ja iski YT:t.... Nyt se on ollu puoli vuotta ilman duunia.

Ite olin AMK:n jälkeen 8 vuotta sellasessa duunissa, mikä vaan liippas koulutusta ja oli aika paska liksa (kyllä sillä ihan jees toimeen tuli kuitenkin). Kun vihdoin nyt kyllästyin siihen duuniin, niin suht. koht. helposti löyty ns. "koulutusta vastaava" homma.

Noi työkokemukset kuitenkin autto sen duunin scorettamisessa, muuten ei olis ollu mitään asiaa. Edellinen pomokin vähän jelppi. Eli mulla ei nyt ollu kyllä Hard Justice:n ongelmaan mitään ratkaisuja, eli turhaan postailin.
 
Tässä Turun ja Helsingin välillä asun ja muutama kuukausi sitten asuin Kotkan ja Helsingin välissä... ruuhkasuomeen on siis matkaa kai viissiin noin 1½ tuntia julkisilla kulkuneuvoilla.
Vanhemmat opettivat ahkeraksi, nöyräksi ja tunnolliseksi - nykyään niillä taitaa jäädä työnhaussa vaan tyhjää käteen. Suoraselkäinen minäkin olen ollut ja rehellinen, mutta viimeisen viiden vuoden ajalta työhaastattelujen määrän voisi laskea huolimaton sirkkelin käyttäjäkin sormillaan. Työhakemuksia on sen sijaan lähetelty ihan käsittämättömiä määriä. Hakemuksia on vähän väliä muokkailtu uusiksi sen mukaan kuka yrittänyt neuvoa. Pelkään että tiedot ja taidot ja osaaminen on päässeet ruostumaan tässä vähän alalta sivussa olevia duunarihommia tehdessä aivot off-asennossa, että olisiko sitten ehkä jo olla viisaampikin jo vetäytyä takavasemmalle ja antaa toisten tehdä ne kivat ja koulutusta vastaavat hommat?
Ei näihin pettymyksiin ehkä sittenkään totu vaikka niitä on pikkupennusta lähtien tullut jatkuvalla syötöllä. Ihan kaikkea energiaa ei sentään vielä ole viety, ehkä minä vielä muutaman kerran jaksan yrittää. Luulin vai oikeasti että ahkera opiskelu olisi se tie sinne parempaan elämään paskan keskeltä mutta mutta kuinkas kävikään... Kiitos kuitenkin paljon tsempistä hirvikolari
Työhakemuksiasi ja hakutaktiikkaasi lainkaan tuntematta on vaikea alkaa juurikaan vinkkejä heittämään, mutta pieni kutina on siitä, että ehkä vika on juuri tuossa "nöyryydessä", josta mainitsit aikaisemmassa viestissä. Aika usein ihmiset sekoittavat nöyryyden itsensä vähättelyyn. Ja näin varmaan on päässyt käymään, sillä jos koet itsesi maahan lyödyksi, niin olet varmaan aika varovainen itsesi kehumisessa vaikka työhakemuksessa sinun pitäisi nimenomaan pystyä myymään itsesi yritykselle. Jos pelkää, että antaa itsestään liian röyhkeän kuvan, niin herkästi haihduttaa itsensä sinne harmaaseen massaan, johon ei kukaan työnantaja jaksa delete-nappulan painamista kummempaa huomiota antaa.

Itse olen pärjäillyt työmarkkinoilla ihan hyvin seuraavalla kaavalla:

a) Tunnista oma ydinosaamisesi ja muut hyvät puolesi.
b) Tunnista mitä tuloksia yritys hakee työntekijöitä tuottamaan (ei siis mitä aktiviteetteja. Ei kukaan halua ohjelmoijaa vaan hyviä ohjelmia.)
c) Yhdistä nämä hakemukseen.
d) Erotu joukosta. Katso MOL:ista millaisia hakemuksia muut tekevät ja tee itse päinvastoin.
 
Työhakemuksiasi ja hakutaktiikkaasi lainkaan tuntematta on vaikea alkaa juurikaan vinkkejä heittämään, mutta pieni kutina on siitä, että ehkä vika on juuri tuossa "nöyryydessä", josta mainitsit aikaisemmassa viestissä. Aika usein ihmiset sekoittavat nöyryyden itsensä vähättelyyn. Ja näin varmaan on päässyt käymään, sillä jos koet itsesi maahan lyödyksi, niin olet varmaan aika varovainen itsesi kehumisessa vaikka työhakemuksessa sinun pitäisi nimenomaan pystyä myymään itsesi yritykselle. Jos pelkää, että antaa itsestään liian röyhkeän kuvan, niin herkästi haihduttaa itsensä sinne harmaaseen massaan, johon ei kukaan työnantaja jaksa delete-nappulan painamista kummempaa huomiota antaa.

Itse olen pärjäillyt työmarkkinoilla ihan hyvin seuraavalla kaavalla:

a) Tunnista oma ydinosaamisesi ja muut hyvät puolesi.
b) Tunnista mitä tuloksia yritys hakee työntekijöitä tuottamaan (ei siis mitä aktiviteetteja. Ei kukaan halua ohjelmoijaa vaan hyviä ohjelmia.)
c) Yhdistä nämä hakemukseen.
d) Erotu joukosta. Katso MOL:ista millaisia hakemuksia muut tekevät ja tee itse päinvastoin.

a) en tiedä kun en ikinä ole päässyt tekemään mitään täysin koulutusta/koulutustasoa vastaavaa
b) työpaikkailmoitukset ovat kuin toistensa kopioita, joissa vaaditaan ihan yli-inhimillisiä asioita
c) a+b = ?
c) erotu joukosta... klisee... mistä siellä mol:n sivuilla näkee muiden hakemuksia?? Olen yrittänyt erottua joukosta yli-innokkaan persoonansa esilletuomisen sijasta asiallisuudella.

Miten sitä sitten oppii nöyrästä röyhkeäksi. Päällimmäisenä röyhkeydestä ja itsevarmuudesta tulee vaan semmoinen oksettava mielikuva muutamasta opiskelukaverista, jotka tämän itsekehun ällöttävän taidon osasivat.
 
Mielenkiintoinen kysymys on että miten ja miksi erottautua massasta kun suurin osa meistä on kuitenkin osa sitä. Jonkun mielestä kunnianhimon puutetta ja vaatimattomuutta mutta eihän enemmistön edustaja voi olla parempi kuin muut.
Toki ihmisillä ominaisuudet ja osaaminen jakaantuu eri aloille mut silti.

Olin tänään muuten suht oudossa työhaastattelussa, tehtävänkuva ja työ muutenkin oli niin simppeli ettei ollu oikein edes mitään puhumista siitä, käytännön asiat nopeesti. Lyhyt määräaikainen apinahomma toimistolla kyseessä siis. Työhistoriastakin katottiin vaan kokemukset vastaavasta tehtävästä ja siihen liittyviä ominaisuuksia.

Mokasinkohan mä nyt sen sitten kun en kehunut itseäni tarpeeksi ja kertonut kuinka numeroiden näpyttely koneelle on mun elämä ja haluan löytää vahvuuteni ja kehittyä työssä Euroopan parhaaksi. Rehellisenä kaverina menin vielä toteamaan ettei se nyt voi mitään kovin jännää voi olla mutta mikä sovitaan, se myös pidetään ja tehdään.

Lyhyesti kaikki tän viikon haastattelut: What a load of shit. Melkein kaikissa vuokrapaikassa kysymykset tyyliin "millainen olet, tykkäätkö näkkäristä?" Vois kysyä jotain konkreettista työhön liittyvää eikä kaikenlaista turhaa paskaa. Vuokrafirmoissa nyt ei oikeasti tiedetä niistä töistä mitään mutta miks itse firmoissakaan ei yleensä mennä kattoo sitä duunia tai vähintään tuoda jotain materiaalia sinne huoneeseen. Esim. matkapuhelinhuollossa olin vaikka kuinka kauan haastattelussa mut yhteenkään luuriin ei koskettu, musta aika helppo keino tsekata ymmärtääkö/osaako mitään asiasta käytännössä.

Mut mikäs siinä kunhan on hyvä tyyppi. :)
 
a) en tiedä kun en ikinä ole päässyt tekemään mitään täysin koulutusta/koulutustasoa vastaavaa
Et tiedä mitä osaat? No, lähde vaikka Intiaan itseäsi etsimään, mutta tämä pitää laittaa kuntoon heti. Työnantajaa kiinnostaa vain ja ainoastaan, että pystyt tuomaan yritykselle jotain lisäarvoa sinulle maksetun palkan päälle. Ja kyllähän sinä tiedät mihin sinä olet kouluttautunut ja miten olet koulussa pärjännyt. Pakko sinulla on jokin käsitys omista vahvuuksistasi olla.

b) työpaikkailmoitukset ovat kuin toistensa kopioita, joissa vaaditaan ihan yli-inhimillisiä asioita
Työpaikat eivät kuitenkaan ole toistensa kopioita kuten eivät työtehtävätkään. Mene pintaa syvemmälle, tutki yritystä ja tunnista ne osaamisalueet, jotka tehtävässä menestymisessä ovat todellä tärkeitä.

c) a+b = ?
Jos haet sähköinsinöörin työtä, niin turha on kehua, että lapio pysyy kädessä ja osaan käyttää photoshoppia vaan pyrkiä vain osoittamaan, että sinulla on niitä taitoja, kykyjä ja persoonaa jota tehtävään haetaan. "Haette sitä ja minulla sitä on".

c) erotu joukosta... klisee... mistä siellä mol:n sivuilla näkee muiden hakemuksia?? Olen yrittänyt erottua joukosta yli-innokkaan persoonansa esilletuomisen sijasta asiallisuudella.
Täältä löydät. Avoimissa hakemuksissa on se kaikki sama paska, mitä se tylsä harmaa massa lähettää muissakin hakemuksissa. Itseltä jäi kesäloma pitämättä vain sen takia, että löin tuonne hakemuksen viime vuonna ja hallitsen tuon kliseisen erottautumisen taidon. En hakenut vakavassa mielessä töitä, mutta kesken pyörälenkin sain soiton ja sovittiin, että voin tulla hieltä haisevana lenkin jälkeen juttelemaan tehtävästä tarkemmin. Työnantaja oli hakenut kaikkia mahdollisia reittejä pitkin työntekijää, mutta kaikki oli kuulemma kuin jonkin saman generaattorin suoltamaa puppua (olen ahkera, oma-aloitteinen ja nopea oppimaan. Bla bla bla...). Erotuin edukseni ja vietin kesän mukavissa hommissa vaikka työhaastatteluun tulin suoraan 50km lenkin jälkeen t-paita hiestä märkänä.

Miten sitä sitten oppii nöyrästä röyhkeäksi. Päällimmäisenä röyhkeydestä ja itsevarmuudesta tulee vaan semmoinen oksettava mielikuva muutamasta opiskelukaverista, jotka tämän itsekehun ällöttävän taidon osasivat.
Harjoittelemalla opit aivan kuten minkä tahansa taidon. Voit sääliä itseäsi ja pitää itseäsi uhrina niin kauan kuin tahdot, mutta niin ikävää kuin se onkin, niin työnhaussa se ei sinua auta. Leuhkaa sinun ei tarvitse itsestäsi tehdä, mutta kyllä sinun pitää pystyä ilmaisemaan mitä lisäarvoa sinulla on yritykselle annettavaa, jos töitä haluat saada.

Jos haluat täsmällisempiä vinkkejä, niin laita tänne joku hakemuksesi arviointiin. Editoi se niin, että sinua ja yritystä, jonne olet hakemessa ei voi siitä tunnistaa.
 
Tuo "hyvä tyyppi" -on kaikki kaikessa -mentaliteetti on mielestäni nykytyöelämän kirous. Mä olen just tuollainen hyvä tyyppi, joka sai käytännössä joka ikisen hakemansa homman. Itse rekrytoidessa en kuuna päivänä palkkaisi ainakaan mihinkään kohtuu rajattuun duuniin mitään hyvää tyyppiä. Toki niissäkin on kovia ammattilaisia keskittyneenä parhaimmuteensa juuri siinä yhdessä vaaditussa asiassa työn kannalta, mutta ei kaikkien tarvi olla niitä hyviä tyyppejä. Riittää kun vaikuttaa pätevältä just siihen haettuun hommaan, historia kunnossa ja riittävän ok tyyppi ulkovaikutelmaltaan niin, ettei todennäköisesti ole sitä konfliktia aiheuttamassa officella ja työilmapiiriä pilaamassa. Riittää kun tulee ihmisten kanssa toimeen, ei tarvi olla se kahvihuoneen naurattaja, joita "hyvät tyypit" usein ovat.
 
Työnhakeminen on kyllä merkillistä puuhaa. Oon nyt koittanut tehdä sellaista rehtiä downgradea omaan työuraan. Ei kiinnosta raha(*), eikä työnteko. Pitäis saada olla suhteellisen lunkisti ja puuhastella sellaisia asioita jotka on jo tuttuja tai minkä opettelu ei vaadi suuria ponnisteluja. Hommia missä ei tartte jatkuvasti opiskella uutta ja pysyä ajanhermolla. Yksinkertaisesti sanottuna: joku muu miettii ja minä teen.

Jokusessa haastattelussa on tässä käynyt ja vittu mitä tenttaustilanteita. Takerrutaan jokaiseen saatana sivulauseeseen ja aletaan syöttämään sanoja suuhun.

Esimerkki:

Rekryämmä: Kerro joku huono piirre itsestäsi.
Minä: ehkä stressinsietokyky vaatii kehittämistä.
Rekryämmä: niin siis et saa mitään tehtyä, jos tulee vähänkään stressiä..
Minä: öö.. tota.. en mä nyt ihan tuota tarkoittanut, lähinnä sitä, että olen turhan säntillinen ja otan siitä itselleni ehkä turhia paineita.
Rekryämmä: eli siis haalit itsellesi järjettömästi töitä mitä et saa tehtyä?
Minä: Ei mulle toistaiseksi ole työuran aikana huomautettu tekemättömistä töistä..
Rekryämmä: Niin mutta jossain kohtaa varmaan tullaan sanomaan!
Minä: joopajoojajustniin (<-- ajatuksissani)

Ja siis kyse ihan tavallisista it-alan ylläpitohommista, joita nyt valtaosa muutaman vuoden alalla ollut pystyy hanskaamaan.. Ihan kun haettais jotain vitun supermiestä istumaan ja tylsistymään sinne näytön taakse.

Liikaa hakijoita, liikaa valinnanvaraa.

(*raha) kyllä mulla tietyt kriteerit on palkan suhteen, ei siivoaminen tai vartijahommat kiinnosta.
 
Näin vastavalmistuneena joutuu kyllä vähän jännityksellä lukemaan näitä tarinoita kun ei meinaa jotkut millään saada oman alan hommia... Mitä vähän kattelin tänään työpaikkailmotuksia (koneinsinööri) niin moneen paikkaan vaaditaan kyllä useamman vuoden työkokemusta joka karsii aika monia paikkoja suoraan pois
 
Huomenna työhaastattelu:) kyseessä perintäala. Mitenköhän sitä valmistautuis...haastatellaan ilmeisesti yhdellä haastattelulla kahteen eri tehtävään. Vähä aion kyllä miettiä omia vastauksia johonkin mahdollisiin kysymyksiin, jotta ne ei helposti pysty heittää mitään tiukkaa vastakysymystä...Jännittää en osaa työhaastatteluja ennen, on vaan niin oma ittensä ku vaan voi, niin se joko riittä tai ei.Oon jo kiitollinen että pääsin haastatteluun asti, kun sekin tuntuu olevan uskomattoman vaikeeta tällä hetkellä.
 
hehe tänään oli työhaastattelu onneksi tuli selailtua foorumia läpi ennen kkuin sinne menin ! ei ainakaan kannata liian nöyrä olla kunnolla vaan itseään kehumaan !
 
Oli näemmä muutkin huomannu, että miten vaikeeta Hard Justicee on neuvoo :) Ominous sulle jo hyvin sisästikin hommaa. Ja tiedän, olen se melkein 10vuotta nuorempi joo ja plaa plaa, mutta minullapa on töitä (sinun alaasi hipoen) ja itseppähän kysyit niitä neuvoja.

Kyöpeli ei mullakaa juuri kokemusta ollu ku valmistuin, mutta sinnikkäästi hain erinäisiin yrityksiin töihin vaikkeivat edes työntekijöitä välttämättä hakeneet. Hakemuksista poiki haastattelu ja siitä sitten vakituinen työpaikka. Työkokemuskin on korvattavissa muilla asioilla jos vaan riittää tarpeeksi persoonaa ja kiinnostusta + pitää osata kehua itseään.
 
Onhan työnhaku sitten niin veemäistä hommaa kuin olla ja voi. Ja en ole vielä edes urakkaa kunnolla aloittanut. Mutta enpä tullut tähän kertomaan omasta tilanteestani, vaan kysyn mielipidettä opiskelijakaverin tilanteesta. Jos en itse saa omaan alaan liittyviä töitä, pääsen/joudun kuitenkin tekemään palkanlaskentalomitusta äidin yrityksessä, että hätä ei ole kaikista pahin, vaikka oman alan kokemukset vielä vähäisiä ovatkin.

Opiskelijatoveriini siis pätee samat perustiedot kuin itseeni; 22v., 3.vuoden prosessitekniikan DI-opiskelija jne.. Hän on suorittanut kaikki kurssit mitä tähän mennessä on ollut (~150 op) ja kandintyönkin tuossa pyörätti valmiiksi. Perustomera, lapsenkasvoinen partiolainen. Se missä mättää on työkokemus. Eli koko elämänsä aikana hänen ainoa kokemus palkkatyöstä on kolmen viikon postinjako vuonna 2006 (!!!) :D. Töitä on hakenut nyt viimeiset pari kesää ahkerasti, mutta ei sitä hommaa todellakaan osaa. Nytkin, kun oli CV:nsä päivittänyt ja vilautti sitä mulle, jouduin huomattaumaan parista kirjoitusvirheestä, rakenteesta ja puutteista.

Nyt tämä ystävä on sentäänsä tajunnut, että töitä on pakko saada, koska hyvin arvosanoin nopeasti valmistunut dippainssi ilmaan minkäänlaista työkokemusta valmistuu pahimmillaan vain työttömäksi. Asenteessa vain on pikkasen parantamisen varaa. Esimerkkinä voin mainita viime keväisen keskustelun; olin juuri ekaa viikkoa kesätöissä NSN:lla ja saman viikon perjantaina olisi ollut työaikana eräs lopputentti. No kaverihan sano, että et kai nää hullu nyt pois siitä voi jäähä (tentistä). Ja minä siihen, että en kai mä nyt hullu voi ekalla työviikolla alkaa palkatonta ottamaan.

Mitkä on kaverin mahdollisuudet saada tänä kesänä teollisuudesta hommia?? ~0% ??
 
Kyllä kuule kiristää kun aloitin 2001 opiskelut ja kesätöidenkin saaminen on tehnyt tiukkaa ja kahtena kesänä kolmesta jäi saamatta opiskeluaikoina. Valmistuin kaksi vuotta myöhässä harjoittelujen puuttumisen vuoksi ja kaiken kruunasi se että sellutehdas, jolle tein opinnäytetyöni, otti minut kesätöihin trukkikuskiksi. Ja samaan aikaan on joutunut katsomaan kun entisiä opiskelukavereita on pyydetty useampaankin paikkaan ja kesäpomohommiakin on tarjottu muille ja hyvä ettei ole punaista mattoa levitetty ja kenkiä nuoltu puhtaaksi niille. Minä sen sijaan olen vain tottunut epäonnistumaan ja katselemaan kun muut vie parhaat palat päältä ja itse ei saa edes niitä murusia.
Kaikki on valmiita huutelemaan että väärin menee ja neuvomaan jotain ympäripyöreätä, jota voi lukea www.mol.fi sivuilta, mutta kukaan ei tunnu oikeasti olevan auttamaan ja neuvomaan kunnolla miten tässä oikein pääsisi eteenpäin ja mitä olisi muutettava, tehtävä toisin tai ajateltava toisella tavalla. Tähän päivään mennessä opiskeluista ei ole jäänyt muuta kuin katkeruus ja velat ja masennuslääkeresepti.
Olen ollut mukana palkkaamassa tekniikan ihmisiä, ja yleensä on hyvä syy siihen, että jotakin ei palkata. Ne tavallisimmat ovat tässä:
1. Väärä koulutus kyseiseen työhön
2. Ei riittävästi kokemusta haettavaan positioon
3. Ei vaikuta fiksulta
4. Vaikuttaa hankalalta tai negatiiviselta ihmiseltä, mikä johtaa herkästi henkilöstöongelmiin

Noissa verrataan aina muihin hakijoihin, joten karsinta on toisinaan kovaa. Itsekehu ja naminami-puheet eivät ole auttaneet. Suositukset ovat vaikuttaneet paljonkin.

Tuttuni haki puolitoista vuotta töitä ympäri Eurooppaa ennenkuin onnistui. Oli siis tuon ajan jatkuvasti työtön. Sopivan työn saanti EI ole välttämättä helppoa ja usein vaatii muuttamista.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom