Korostettakoon vielä sitä, että olen ensinnäkin aika aloitteleva ope, vasta pari vuotta olen ollut opena ja nekin syrjäkylien pienemmissä kouluissa. Eli mulla ei ole kokemusta onneksi vielä yhtään minkään ison kaupungin kriisipesäkkeestä. Toivottavasti ei ikinä tule olemaankaan. Paljon näistä asioista on tullut kumminkin juteltua +20-v opettaneiden opettajien kanssa.
Tässä on pääasiassa puhuttu vartijoista koulussa, koska ketjun aihehan se oli alunperin. Kumminkin pitää muistaa muunkin kouluhenkilökunnan merkitys, eli koulukuraattorien, kouluavustajien, terkkareiden ja talkkareiden. Tuntuisi, että heidän määriään on eniten leikattu sitten 1990-luvun alun, ei niinkään opettajamääriä. Se taas kuulemma (niiden konkariopettajien kommentoimana) näkyy opettajien kasvaneena työmääränä ja nimenomaan sellaisen työn määrän, joka ei ole opetusta eikä opetuksen suunnittelua, eli esim. järjestyksen ylläpitoa.
Yksi ongelma esim. häirikön sulkemisessa laitokseen (jota jotkut ovat ehdottaneet) on raha ja se siinä mielessä, että laitokset ovat pirun kalliita. Täten kunnat mielellään pistävät nuoren esim. mielisairaalan nuorten osastolle max muutamiksi viikoiksi kerrallaan. Tarkoitus on monesti saada nuorelle ilmeisesti aikaan pysähtyminen, että pääsee pois siitä vakijengistä (=päihdeporukka siis useimmiten ja useimmiten päihderiippuvaisuudessa se sosiaalinen riippuvuus on voimakkain), voi ihan ite mietiskellä, kuka on, missä on ja minne haluaa. Tähän tarkoitukseen ei tietenkään muutama viikko riitä mitenkään. Ehkä puoli vuotta tai vuosi riittäisi. Tässä sitten tullaan taas niihin syvällisiin ja arkoihin aiheisiin, että kenen asia on määritellä, millainen paikka mielisairaala on, ketä sinne laitetaan, miksi ja kuinka pitkäksi aikaa.
Toisekseen laitokseen sulkeminen on varsin rankka keino. Sitä ei tehdä kovin kevyin perustein. Useimmiten häirikön sijoittaminen koulun sisällä johonkin muualle, kuin normiluokkaan on riittävä ratkaisu. Ongelmia tulee, jos kunta ei halua pistää rahaa esim. erityisopettajiin ja kouluavustajiin riittävästi.
Eli toinen keino ovat erityisopettajien vetämät pienryhmät (joiden tarkoitus on toki ihan muu, kuin kurinpidollinen, eli häirikön pitäminen pois normiluokasta) tai sitten kurinpidollisessa mielessä kouluavustajan vetämä pienryhmä, jota varten opettajan tulee järkätä samat opiskelumateriaalit, kuin muullekin luokalle. Tuossa jaottelussa siis erityisopet opettavat ns. todella hitaita tai jostain neurologisesta ongelmasta kärsiviä oppilaita, kouluavustavat taas lähinnä ovat aikuisia, jotka valvovat oppilaita ja samalla välittävät opelta saamansa matskun oppilaalle. Tietenkään he eivät ole samalla lailla eksperttejä esim. matikassa tai enkussa, kuin ko ainetta opettava aineenope, mutta toisaalta siinä olisikin enimmäkseen muiden luokan nuorten etu kyseessä, että ko häirikkö tai pari ei häiritsisi +20kpl nuoren opiskelua. Peruskoulu nyt vaan on luonteeltaan sellainen, että on pakko mennä sen mukaan, miten mahdollisimman moni oppisi mahdollisimman paljon. Silloin joku tai muutama nuori voi joskus kärsiä, saada epäoptimaalista opetusta, mutta yrityksistä huolimatta sille ei aina voi mitään.
Mutta vaikka pidettäisiinkin huoli riittävästä erityisopettajien, kouluavustajien, talkkarien, terkkarien ja kuraattoreiden määrästä, SILTI joillakin kouluilla voisivat hyvinkin olla vartija tai muutama ihan tarpeen. Varsinkin isompien kaupunkien isommilla kouluilla. Ehkä kameravalvonta vartijoiden avuksi olisi myös hyvä. Tuleehan siitä ankeaa, jokainen kyttää jokaista meininkiä. Siinäpä onkin pohdittavaa, onko moinen mahdollisen lisääntyneen turvallisuuden arvoista ja kuinka paljon tommoinen lisäisi turvallisuutta. Ei tuommoisia ankaria jenkkityylisiä turvatoimenpiteitä varmaan ihan älyttömän moneen kouluun Suomessa vielä tarvita (siis sekä vartijoita, että kameroita, pelkkä vartija tai pari varmaan olisi passeli lähes jokaiselle yläasteelle), mutta hyvä olisi pistää ne ajoissa sinne, minne tarvitaan.
Yksi miettimisen arvoinen pointti olisi se, miten saisi oppilaiden välisen sisäisen kurin sopivaksi, eli miten nuoret saisi ottamaan toinen toisistaan enemmän vastuuta.
