Minä-kuvan vääristymisen allekirjoitan täysin, mutta ongelma on siinä, että se vääristyminen konkretisoituu vasta kun lopetetaan. Sitä ennen minä kuva on se mikä on luotu, eli vahva ja tukeva itsetunto. Kun lopettaa treenaamisen, voi minä-kuva olla perseellään. Tällöin taas ei voi puhua enää bigoreksiasta kun on jo lopetettu kehon muokkaaminen. Vaikea termi kaikenkaikkiaan.
No tota joo.... Eiköhän tolla sairausdella tarkoiteta sitä että vaikka olisit kuinka lihaksikas hyvänsä, et nää itse sitä omaa tilaasi ja mikään kunto ei tyydytä. Kuvittelet aina itsesi huonoksi ja surkeaksi vaikka todellisuus olisi toista. Vrt.anorektikko ei tajua olevansa liian laiha vaikka se olisikin terveydelle vaarallista. Samaan tapaan voi bigorexiaolla vaarallista terveydelle jos aletaan hakemaan sitä puuttuvaa kireyttä tai lihaste lisäämällä kemikaaleja.
Itsetunnon heikkenemisiä voi ilmetä senkin jälkeen kun on lopetettu se treenaaminen ja keho ei enää miellytä itseään, mutta tässähän ei ole sitten kyse bigorexiastakäsitääkkseni, vaan itsetunnosta joka on rakennettu lihasten ja peilikuvan varaan.
Korjatkaa nyt joku jos olen käsittänyt tämän asian väärin