Miken listaan tarvii lisätä vain malto.
No ok, jos haluaa kätevyyttä/helppoutta elämään ja on siitä valmis maksamaan (mä olen nykyään, yhä enemmän ja enemmän, valmis maksamaan siitä, että saan lisää vapaa-aikaa), niin sitten myös protupatukat ja valmiit sekoitukset, esim. palautusjuomajauhot. Mitä enemmän töitä tekee ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeemmäksi tulee aika ja sitä enemmän kaipaa vapaata rentoiluaikaa. Siinä voivat jotkut lisäravinteet auttaa, kuten just protupatukat ja valmiit jauhoblandikset. Köyhän opiskelijan ei niihin sen sijaan kannata rahaa pistää.
Em. selostus vain sen takia, koska haluan korostaa sitä, että ihmiset arvostavat eri asioita eri verran ja siten myös ovat valmiita maksamaan eri asioista eri kokoisia summia. Näin myös lisäravinteiden suhteen.
Niin juu, komppailen niitä, jotka korostavat maun merkitystä. Ehkä jossain tuotteessa ovat ravintoarvot hieman jotain toista heikommat ja hinta korkeempi, mutta jos maku ja sekoittuvuus ovat vastaavasti erinomaiset, niin ymmärrän täysin, että joku haluaa ko tuotetta käyttää, vaikka se olisi vähän hintavampikin.
Niinhän autojenkin suhteen on, toiset maksavat merkistä (bemu, mese), toiset eivät ja ostavat vaikkapa Skodan, Kian tai Hyundain. Toiset haluavat ison, vaikka se sitten olisi paljon ajettu rotisko, kun taas eräät panostavat siihen, että auto on tuliterä tai ainakin melkein, vaikka onkin sitten pikkukinneri. Hyvä näitä asioita on pohtia ja tuoda esille se, mikä kannattaa ja mikä ei, mutta jokainen kumminkin loppupeleissä tekee omat päätöksensä tarpeidensa ja tilin katteensa perusteella.
Mutta jos minimilisäravinnesatsista puhutaan, niin protujauho (mikä vaan halpa, ei ole pakko imo olla heraa), malto, joku monivitamiininappi ja kalaöljy, siinäpä se.
:D 
Pelkällä palkkarillakin pärjää oikein hyvin.
