Mä en kyllä varmasti kävis salilla, jos en nauttisi siitä sen itsensä vuoksi. Mitään erityisiä tavoitteita mulla ei treenaamisen suhteen ole, eikä musta varmasti koskaan tulekaan isoa tai vahvaa. Sama homma muussakin liikunnassa, teen sitä mistä sillä hetkellä tykkään ja sen verran kuin tykkään. Tai siis tietysti tavoitteita on lyhyemmällä aikavälillä, tyyliin kolmen kuukauden päästä X kg lisää kyykkymaksimiin. Mutta ei mitään sellaisia tavoitteita, että kymmenen vuoden päästä yhteistuloksen pitää olla yli 600 tai muuten treenaamisessa ei ole järkeä. Ottamatta sen enempää kantaa noihin J88:n trollailuihin, niin mun mielestä muiden kuin huippu-urheilijoiden ei kannata hirveästi verrata itseään muihin. Vertaa mieluummin omaan aikaisempaan kuntoon, niin alkaa se vaatimatonkin kehitys tuntua hyvältä.
Mutta jokaisella on tietysti omat tavoitteensa ja asenteensa treenaamisen taustalla. Jos haluaa saada kovia tuloksia, niin pitää tehdä töitä kovaa ja ennen kaikkea järkevästi ja suunnitelmallisesti. Ja pitkäjänteisesti. Ihmettelen kuitenkin, että kai sustakin nyt edes välillä on kivaa treenata? Ei kai kukaan jaksa sellaista harrastusta, josta ei nauti ollenkaan? Harrastusten pitäisi kuitenkin olla sitä omaa aikaa, jonka parissa keho ja mieli virkistyy työn ja muiden velvollisuuksien rasituksesta.