Treenimotivaation katoaminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja What
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
No onhan se saavutus, mutta tarkoitan kunnon saavutusta, mikä itselle riittää.

Mutta eipä se auta, että täällä jankkaan. Eihän itsellä ole edes treeniohjelmaa, millä treenata. Ts. jokin voimaohjelma pitäisi saada. Ainoa ongelma on se, että jos voimatreenillä ei tule lihasta, niin miten se massa tulee? Läskilläkö?

Itse kun en ole saanut käytännössä mitään treeniä toimimaan, vaikka tajusinkin, mitä siinä haettiin takaa.

Eli sulla ei ole mitään ohjelmaa millä teet ja luulet että pelkällä kitisemisellä se 200kg tulee nouseen ilmaan? :rock: näin se homma etenee
 
Hei kundit nyt ihan oikeesti. J88 on täysverinen ja suht. fiksu trolli. Jättäkää rauhaan, ei kukaan noin selkeästi artikuloiva ole niin vitun palikka etteikö älyäisi hakea täältä treeniohjelmaa ja tehdä töitä ollakseen tyytyväinen edes siihen kun penasta nousee se satanen.

Like the Beatles said.. Let It Be.
 
Miten luulet nostavasi sen 200 kg penkistä, kun kuulostaa ettei 150 kg tai edes 100 kg saavuttaminen tunnu aluksi realistiselta tavoitteelta. Ei täällä kukaan muukaan nosta 200 kg penkistä millään 2 kk. harjoittelulla. Voimailu osiossa on voimaohjelmia pullollaan.
On sitä itsekin aloitettu ne penkkaamiset 30-40 kg:sta, nyt jo hyvän matkaa 100 kg:n paremmalla puolella.
 
J88 on kitissy tällä palstalla milloin ruoasta, milloin treenin tehottomuudesta, omasta saamattomuudestaan ja milloin mistäkin jo puolitoista vuotta!?

Hänelle on selitetty kaikki asiat miljoona ja yksi kertaa, mutta aina vaan tuntuu sama kitinä jatkuvan. SInnikästä trollaamista, hatunnosto peräänantamattomuudesta, mutta ihmettelen kyllä suuresti, että Mike tai joku muu ei ole jo potkinut jätkää pellolle...
 
J88 mainitsi joskus että ei saa penkistä edes 40kg. trolli ? ehkä, mutta miteniin 150 ei ole mikään saavutus etkä sellaisen takia viitsi tehdä yhtään mitään ? :hyper:

45 kiloa meni eilisellä treenillä, eli tuttua itselle on, että tulokset vaihtelee. Joskus jaksaa tehdä 45:llä, joskus taas ei voima vain riitä. En teidä mikä siinä sitten on.

Ainakin tällä foorumilla on sanottu, että 150 nostaa kuka vain mieshenkilö, ketä viitsii penkkiin panostaa. Sehän juuri ainakin itselle tekee siitä merkityksettömän saavutuksen. 200 kiloa taas ei ihan kuka vain nostakkaan. On jotain, mitä todellakaan kaikki eivät voi saavuttaa.

Jos on kaikki edellytykset nostaa 150, niin se ei ainakaan itselle ole mikään saavutus. 200 kiloa taas on normaalille jantterille aika mahdoton homma, joten sen takia se on itselle se tavoite, kun normaalit jantterit siihen pysty.
 
45 kiloa meni eilisellä treenillä, eli tuttua itselle on, että tulokset vaihtelee. Joskus jaksaa tehdä 45:llä, joskus taas ei voima vain riitä. En teidä mikä siinä sitten on.

Ainakin tällä foorumilla on sanottu, että 150 nostaa kuka vain mieshenkilö, ketä viitsii penkkiin panostaa. Sehän juuri ainakin itselle tekee siitä merkityksettömän saavutuksen. 200 kiloa taas ei ihan kuka vain nostakkaan. On jotain, mitä todellakaan kaikki eivät voi saavuttaa.

Jos on kaikki edellytykset nostaa 150, niin se ei ainakaan itselle ole mikään saavutus. 200 kiloa taas on normaalille jantterille aika mahdoton homma, joten sen takia se on itselle se tavoite, kun normaalit jantterit siihen pysty.
Trolli mikä trolli
 
Yleensä tavoitteet asetetaan suhteessa omiin kykyihin...

Sehän siinä vituttaakin, että joutuu omien kykyjen mukaan treenaamaan, eikä omien tavotteiden.

Itse ainakin olen erittäin kateellinen niille vanhemmallakin iällä aloittaneille treenaajille, jotka saavat elämäniloa pelkästä treenaamisesta ja jaksavat iloita siitäkin kehityksestä, jonka saavat.

Itse vain en osaa sellaista. Koko harrastuksen lopettaminen on jälleen todella lähellä. Itsellä ei mitään treenaamisen iloa ole, vaikka halu treenata on äärettömän kova ja oli ennen elämäntapa. Eihän sitä muuta ennen odottanutkaan kuin treenejä.

Usko ja luottamus näihin hommiin on vain mennyt.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Kannattaa vaan lopettaa koko touhu. Ei susta kuitenkaan ole mihinkään...
 
Oon itsekin kelannut aika monta kertaa, onko tää harrastus oikea valinta juuri minulle. Tunnen nimittäin sellaisiakin ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat salilla käymisestä ihan sen itsensä vuoksi. Olen käynyt salilla miten sattuu pari vuotta, ja silti sinne meneminen tuntuu edelleenkin olevan aika kovan työn takana. Tietty sitä saa mitä tilaa, ja negatiiviset ajatukset yleensä ruokkivat itseään. Jos ja kun itsellä on tällainen fiilis ( kuten nyt ), oon huomannut, että yleensä auttaa, että ei aseta itselleen mitään mahdottomia tavoitteita treenin suhteen. Eli ei mitään "maasta pitää nousta 250 kg tai treeni oli paska", vaan tekee sitten sen, mihin henkinen ja fyysinen suorituskyky riittää sinä päivänä.

Aika avautuminen, nyt helpottaa..
 
Oon itsekin kelannut aika monta kertaa, onko tää harrastus oikea valinta juuri minulle. Tunnen nimittäin sellaisiakin ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat salilla käymisestä ihan sen itsensä vuoksi. Olen käynyt salilla miten sattuu pari vuotta, ja silti sinne meneminen tuntuu edelleenkin olevan aika kovan työn takana. Tietty sitä saa mitä tilaa, ja negatiiviset ajatukset yleensä ruokkivat itseään. Jos ja kun itsellä on tällainen fiilis ( kuten nyt ), oon huomannut, että yleensä auttaa, että ei aseta itselleen mitään mahdottomia tavoitteita treenin suhteen. Eli ei mitään "maasta pitää nousta 250 kg tai treeni oli paska", vaan tekee sitten sen, mihin henkinen ja fyysinen suorituskyky riittää sinä päivänä.

Aika avautuminen, nyt helpottaa..

Itsellä on juuri sitä, että ei osaa nauttia treenistä pelkän treenaamisen vuoksi, vaan pelkästään niiden tavotteiden. Ja on vaikeaa treenata sen mukaan, mihin pystyy, eikä sen mukaan, mitä on tavoitteet.

200 kiloakin on saavutus, johon ei moni pääse ja sen takia siihen pitäisi itse yltää. On vahvempi kuin mitkään 150 kilon nostajat.
 
Mää kuulun niihin onnekkaisiin, joilla kuntosaliharjoittelu on treenistä nauttimista. Tavoitteilla ei niin väliä vaikkei hommat aina etene, kunhan saa tuntea sen ihanan tunteen lihaksessa, kun lihakset työskentelee. Kun on vahva. (huomatkaa, kyse on suhteellisuudesta, ei absoluuttisesta voimasta). Että jaksaa. Ja pystyy. Ja jonain päivänä huomaa, että missäs välissä musta näin vahva tuli :haart: Sitten siitä saa uuden kipinän jatkaa vielä muutaman vuoden :)
 
Mää kuulun niihin onnekkaisiin, joilla kuntosaliharjoittelu on treenistä nauttimista. Tavoitteilla ei niin väliä vaikkei hommat aina etene, kunhan saa tuntea sen ihanan tunteen lihaksessa, kun lihakset työskentelee. Kun on vahva. (huomatkaa, kyse on suhteellisuudesta, ei absoluuttisesta voimasta). Että jaksaa. Ja pystyy. Ja jonain päivänä huomaa, että missäs välissä musta näin vahva tuli :haart: Sitten siitä saa uuden kipinän jatkaa vielä muutaman vuoden :)

Hyvin kiteytetty. Mä en osaa ajatella elämää ilman liikuntaa. Jos on pari päivää taukoa treenistä, niin suorastaan odottaa, et pääseen salille ja töissä jo miettii, et missä järjestyksessä tekee mitäkin ja koittaisko tänään maksimia jne.

-Rakkaudesta rautaan-
 
Oon itsekin kelannut aika monta kertaa, onko tää harrastus oikea valinta juuri minulle. Tunnen nimittäin sellaisiakin ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat salilla käymisestä ihan sen itsensä vuoksi. Olen käynyt salilla miten sattuu pari vuotta, ja silti sinne meneminen tuntuu edelleenkin olevan aika kovan työn takana. Tietty sitä saa mitä tilaa, ja negatiiviset ajatukset yleensä ruokkivat itseään. Jos ja kun itsellä on tällainen fiilis ( kuten nyt ), oon huomannut, että yleensä auttaa, että ei aseta itselleen mitään mahdottomia tavoitteita treenin suhteen. Eli ei mitään "maasta pitää nousta 250 kg tai treeni oli paska", vaan tekee sitten sen, mihin henkinen ja fyysinen suorituskyky riittää sinä päivänä.

Aika avautuminen, nyt helpottaa..
Mä en kyllä varmasti kävis salilla, jos en nauttisi siitä sen itsensä vuoksi. Mitään erityisiä tavoitteita mulla ei treenaamisen suhteen ole, eikä musta varmasti koskaan tulekaan isoa tai vahvaa. Sama homma muussakin liikunnassa, teen sitä mistä sillä hetkellä tykkään ja sen verran kuin tykkään. Tai siis tietysti tavoitteita on lyhyemmällä aikavälillä, tyyliin kolmen kuukauden päästä X kg lisää kyykkymaksimiin. Mutta ei mitään sellaisia tavoitteita, että kymmenen vuoden päästä yhteistuloksen pitää olla yli 600 tai muuten treenaamisessa ei ole järkeä. Ottamatta sen enempää kantaa noihin J88:n trollailuihin, niin mun mielestä muiden kuin huippu-urheilijoiden ei kannata hirveästi verrata itseään muihin. Vertaa mieluummin omaan aikaisempaan kuntoon, niin alkaa se vaatimatonkin kehitys tuntua hyvältä.

Mutta jokaisella on tietysti omat tavoitteensa ja asenteensa treenaamisen taustalla. Jos haluaa saada kovia tuloksia, niin pitää tehdä töitä kovaa ja ennen kaikkea järkevästi ja suunnitelmallisesti. Ja pitkäjänteisesti. Ihmettelen kuitenkin, että kai sustakin nyt edes välillä on kivaa treenata? Ei kai kukaan jaksa sellaista harrastusta, josta ei nauti ollenkaan? Harrastusten pitäisi kuitenkin olla sitä omaa aikaa, jonka parissa keho ja mieli virkistyy työn ja muiden velvollisuuksien rasituksesta.
 
Mä en kyllä varmasti kävis salilla, jos en nauttisi siitä sen itsensä vuoksi. Mitään erityisiä tavoitteita mulla ei treenaamisen suhteen ole, eikä musta varmasti koskaan tulekaan isoa tai vahvaa. Sama homma muussakin liikunnassa, teen sitä mistä sillä hetkellä tykkään ja sen verran kuin tykkään. Tai siis tietysti tavoitteita on lyhyemmällä aikavälillä, tyyliin kolmen kuukauden päästä X kg lisää kyykkymaksimiin. Mutta ei mitään sellaisia tavoitteita, että kymmenen vuoden päästä yhteistuloksen pitää olla yli 600 tai muuten treenaamisessa ei ole järkeä. Ottamatta sen enempää kantaa noihin J88:n trollailuihin, niin mun mielestä muiden kuin huippu-urheilijoiden ei kannata hirveästi verrata itseään muihin. Vertaa mieluummin omaan aikaisempaan kuntoon, niin alkaa se vaatimatonkin kehitys tuntua hyvältä.

Mutta jokaisella on tietysti omat tavoitteensa ja asenteensa treenaamisen taustalla. Jos haluaa saada kovia tuloksia, niin pitää tehdä töitä kovaa ja ennen kaikkea järkevästi ja suunnitelmallisesti. Ja pitkäjänteisesti. Ihmettelen kuitenkin, että kai sustakin nyt edes välillä on kivaa treenata? Ei kai kukaan jaksa sellaista harrastusta, josta ei nauti ollenkaan? Harrastusten pitäisi kuitenkin olla sitä omaa aikaa, jonka parissa keho ja mieli virkistyy työn ja muiden velvollisuuksien rasituksesta.


Joo onhan treeni aina silloin parasta mitä on olemassa, kun se sujuu hyvin. Mulla on vaan motivaatio välillä hakusessa ( olen laiska ). Tänään kävin salilla, mutta kun aloin kyykkyä tekemään, loppui henkinen kantti lämppärisarjojen aikana, ja lähdin himaan. No, huomenna on uusi päivä...
 
Joo onhan treeni aina silloin parasta mitä on olemassa, kun se sujuu hyvin. Mulla on vaan motivaatio välillä hakusessa ( olen laiska ). Tänään kävin salilla, mutta kun aloin kyykkyä tekemään, loppui henkinen kantti lämppärisarjojen aikana, ja lähdin himaan. No, huomenna on uusi päivä...

Itsellä melkein sama homma. Treeni tyssää heti alkuunsa, mutta jotenkin vielä itsensä saa koottua ja reenattua. Sarjapainot penkissä noussut viikossa 3 kiloa eli aivan liian vähän. Suorastaan hävettävän vähän.
 
Jos salilla käynti ei olisi hauskaa en kävisi ollenkaa. Plussaa vain sitten on se että on hyväkuntoisen näköinen ja kondis tuntuu skarpilta, joka mulle on paljon tärkeämpää kuin se paljonko menee jossain liikkeessä.
 
Salireenaaminen täälläkin tökkii monesti ja pahoin 15 v kolistellut painoja. Ja viimeiset 10 vuotta aina heiluu aina samoilla painoilla tai monesti pienemmillä kuin 10 v sitten :) .
Usein salille mennessä ja liikkeitä tehdessä päässä pyörii ajatus että vittu kun on tyhmää hommaa jne...
Mutta sitten kun on vaikka viikon pois salilta niin vituttaa sekin kun ei ole siellä käynyt :) ja taas mentävä reenaamaan .
 

Suositut

Back
Ylös Bottom