Treenimotivaation katoaminen

[What]

Käsittämätön juttu. Tänään kävin ensimmäistä kertaa salilla sitten viime vuoden syys/lokakuun. Silloin kortti umpeutui, ja olin yksinkertaisesti niin PA, ettei ollut varaa korttia uusia. No, rahatilanne tasoittui, mutta tulikos sitä korttia uusittua? EI. Miksi? En itsekään tiedä. Aina vaan tuli keksittyä toinen toistaan huonompia tekosyitä treenin skippaamiselle, tyyliin "huomenna on töitä, siellä joutuu kuitenkin kävelemään." Pitkän aikaa oli menossa "pitäisi, pitäisi"-vaihe. Mutta ei kuitenkaan tullut lähdettyä. Oli olevinaan liian kylmä tai kuuma, rahat lopussa tai jaloissa rakkoja. Kuukausien ajan sitten oli vaihe, jolloin ei koko treeniä tullut edes mietittyä. Kavereidenkin kyselyt asiasta tuli kuitattua ylimalkaisesti, "joo sillon tällön oon käyny"-kommenteilla. Vaikka en mikään urheilija ole koskaan ollut, niin treenaaminen oli harrastepohjaisena iso osa elämääni vuosien ajan. Oli (ainakin mielestäni) toimivat ohjelmat ja tavoitteitakin. Joskus sai potkia itseään liikkeelle enemmän kuin toiste, mutta salille päästyä oli olo aina hyvä.

Salitreeni on yksi asia, ja se treenimuoto, jota eniten rakastan. Tuona 8kk aikana ei tullut sitten omaehtoisesti liikuttua millään tavalla. Juoksu ei napannut ilmojen kylmetessä ja uimahallillekin oli (mukamas) liian pitkä kävelymatka pakkasessa. Dataamiseksi meni. Ja mässyttelyksi. Lopputuloksen arvaa tyhmempikin.:jahas: Niin, ja unohtamatta sitä vakiota - Maxi-askia tupakkia päivässä. Tämän viikon olen ollut sairaslomalla pienen (ei onneksi vakavan) työtapaturman vuoksi. Tiistaina päivällä kuin taikasauvan iskusta tajusin olevani huonoimmassa fyysisessä kunnossa koko aikuisikäni aikana, ja asialle pitäisi tehdä jotain. Välittömästi. Pakotin itseni sitomaan kengännauhat ja painumaan lenkille. Kuten myös unohtamaan sulatejuustot, metukat, jäätelöt ja muut herkut, joita on tullut viimeisen 8kk aikana ahmittua kuin sitä kuuluisaa ehrmannia aikaisemmin. Tupakoinnin lopettaminen on myös listalla, mutta vähentänyt olen kyllä reilusti tämän viikon aikana.

Motivaatio oli tosiaan jossain, mutta onneksi se löytyi. Seuraavat kuukaudet treenien parissa sitten tulevatkin olemaan antoisia, kun tulokset nousevat nopeasti pelkästään salin ilmaa haistelemalla. Haluaisinkin nyt udella, onko pakkislaisilla samanlaisia kokemuksia? Onko motivaatio treeniin ja itsestään huolehtimiseen kadonnut pitkäksi aikaa, kunnes eräänä kauniina päivänä on tullut "valaistumisen hetki.?"

 

[Kappukiino]

No itseasiassa.. vaikka ite kävin alusta alkaen salilla aika useesti viikossa tekemässä sitä sun tätä ilman sen kummempia suunnitelmia, ei sitä motivaatioa oikeestaan hirveesti ollu. Se tuli vasta siinä vaiheessa ku tajusin kuinka paljon niistä alkuajoista on kehittyny vaikka kovin hyvällä ohjelmalla tai ruokavaliolla ollukkaa matkassa..

Siitä asti oon ollu enemmän tai vähemmän hulluna saliin
Täytyy myöntää että tossa viikko pari sitte mulla oli heikkö noin 20 sekunnin vaihe jonka aikana oikeesti ihmettelin et mitä järkee siinä on, mutta se sitte katos ja tulin järkiini välittömästi

Eli ainakaan vielä se motivaatio ei oo hävinny, mutta kesti hyvän aikaa ennen kun löysin sen ensimmäistä kertaa.

 

[Force]

Viimeset 12 vuotta menny itellä niin, että välillä on helvetin kova into ja välillä ei mitä erinäisimmistä syistä kiinnosta paskaakaan. Sitten on tullut treenitaukoa. Itellä menee myös ruokailu silloin ihan vituiksi jos ei käy treenaamassa. Sitten jossain vaiheessa huomaa, että onpas sitä paskassa kunnossa ja lähtee väkisin vetämään itteään takaisin kuntoon. Ja vituttaa aina aluksi salilla tuhottomasti kun voimat on laskeneet helposti 30-40% taukoa edeltävästä. Nykyään yritänkin huonon motivaation "jaksolla" käydä edes sen 1-2 kertaa viikossa tekemässä 1-jakoisella, niin kunto, jos ei kehity, niin ei laskekkaan.

 

[C0BRA]

Itellä tuppaa olemaan sellaista että välistä kärsin unettomuudesta ja en jaksa lähteä salille jos en ole saanut unta pariin päivään kuin pari tuntia. Sitten tulee morkkis ja motivaatio-ongelmia yleensä aina jos jää pari kertaa käymättä kun tunnen itseni maailman laiskimmaksi paskaksi. Mutta sitten kun sinne salille taas lähtee kun on saanut uniasiat kuosiin niin ikään kuin alkaa päässä Gonna fly now (Rockyn treenimusa) soimaan ja fiilis&motivaatio löytyy alta aikayksikön. Itsekkin harrastan tuota Forcen mainitsemaa 1-jakoisella G6-tyyliin pääliikkeiden tekoa sillon kun ei ole jaksanut käydä säännöllisesti 3-jakoisella.

 

[Guitar83]

Itsellä ei motivaatio ole aikaisemmin pysynyt yllä kovinkaan montaa kuukautta kerrallaan. Varmaan 10 vuotta sitten aloin alaan tutustumaan ja tässä välissä on ollut monen monta lyhyttä jaksoa jolloin salilla on käyty. Mutta sitten on vain kiinnostus loppunut. Tai sitten joku paikka on ottanut itseensä ja sitä kautta on ollut pakko pitää taukoa. Lopulta loputonta sellaista. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin vähän erilainen. Fyysisistä hommista minut lomautettiin, ja ajattelin että lihaskunto ei saa nykyisestä ainakaan huonontua töiden loputtua. Lisäksi alan olla siinä iässä ettei suunta ole kohta kuin alaspäin (ilman panostusta). Jotain on pikkuhiljaa tehtävä.

Aikaisemmista kokemuksista viisastuneena teen treenin nyt ihan omilla ehdoilla, ilman hifistelyä, joka aina motivaation aikaisemmin tappoi. En jaksa ottaa sen suurempaa pulttia syömisistä, vaan syön niin paljon kuin ehdin. Treenit pyrin tekemään aina 3 kertaa viikossa, mutta jos joskus ei lähde niin tehdään sitten kevyempänä. Tai jos jonain päivänä ei ehdi, niin ei mitään väliä. Mutta pääsääntöisesti tottakai treenataan kovaa, ja yleensä sen verran kovaa että joudutaan treenin lopussa lattialla keräilemään itseään. Otin myös mittanauhan ja valokuvat mukaan kuvioihin. Nyt treeniä on vasta 2 kuukautta takana ja kehitys on ollut huimaavaa.

Iso apu on ollut myös siitä että jätin julkisen salin ihan omaan arvoonsa ja hommasin levytangon ja painot kotiin. En minä jaksa salille lähteä ilman treenikaveria, mutta kotona treenaaminen onnistuu hienosti. Uskoisin että jos nyt paikat vaan kestää, niin tällä kertaa treenit jatkuu pidempään kuin aikaisemmin yhteensä.

 

[Guitar83]

Itsellä ei motivaatio ole aikaisemmin pysynyt yllä kovinkaan montaa kuukautta kerrallaan. Varmaan 10 vuotta sitten aloin alaan tutustumaan ja tässä välissä on ollut monen monta lyhyttä jaksoa jolloin salilla on käyty. Mutta sitten on vain kiinnostus loppunut. Tai sitten joku paikka on ottanut itseensä ja sitä kautta on ollut pakko pitää taukoa. Lopulta loputonta sellaista. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin vähän erilainen. Fyysisistä hommista minut lomautettiin, ja ajattelin että lihaskunto ei saa nykyisestä ainakaan huonontua töiden loputtua. Lisäksi alan olla siinä iässä ettei suunta ole kohta kuin alaspäin (ilman panostusta). Jotain on pikkuhiljaa tehtävä.

Aikaisemmista kokemuksista viisastuneena teen treenin nyt ihan omilla ehdoilla, ilman hifistelyä, joka aina motivaation aikaisemmin tappoi. En jaksa ottaa sen suurempaa pulttia syömisistä, vaan syön niin paljon kuin ehdin. Treenit pyrin tekemään aina 3 kertaa viikossa, mutta jos joskus ei lähde niin tehdään sitten kevyempänä. Tai jos jonain päivänä ei ehdi, niin ei mitään väliä. Mutta pääsääntöisesti tottakai treenataan kovaa, ja yleensä sen verran kovaa että joudutaan treenin lopussa lattialla keräilemään itseään. Otin myös mittanauhan ja valokuvat mukaan kuvioihin. Nyt treeniä on vasta 2 kuukautta takana ja kehitys on ollut huimaavaa.

Iso apu on ollut myös siitä että jätin julkisen salin ihan omaan arvoonsa ja hommasin levytangon ja painot kotiin. En minä jaksa salille lähteä ilman treenikaveria, mutta kotona treenaaminen onnistuu hienosti. Uskoisin että jos nyt paikat vaan kestää, niin tällä kertaa treenit jatkuu pidempään kuin aikaisemmin yhteensä.

 

[HABA82]

Motivaatiota löytyy kyllä treenata koko kroppa kolmesti viikossa ilman nälän/väsymyksen aiheuttamia treenitaukoja. Pitäisi vain motivoitua treenaamaan nousujohteisesti. Ehkä se treenin tuoma hyvänolontunne on siinä mielessä petollinen/huumetta, että kehitys uhkaa jäädä (on tainnut jo jäädä) toisarvoiseksi asiaksi.

Sali on tänään todennäköisesti suljettu, joten pitäis tehdä pitkästä aikaa kotitreeni. Kevyttä pumppailua luvassa...

:(

 

[Ranko]

Mulla motivaatio katoaa tasaisin väliajoin ja salilla käymättä jääminen vaan ruokkii motikatoa. Minkäs teet, turha ainakin valittaa kun pysyy kyniksenä :D Tällä hetkellä menossa juuri semmoinen vaihe ettei hirveästi sali vedä puoleensa ja puolestaan pizza ja karkki maistuu. Ei kynisbodailu mulle kuitenkaan niin tärkeetä ole että lisästressiä ottaisin siitä ettei motivaatiota aina löydy.

 

[What]

No niin, onhan tänne tullut hyviäkin vastauksia etenkin guitar83:sta. Ehkäpä tuohon treenimotivaation itselläni vaikutti tosissaan tuo treenikaverin puute. Ehkäpä. Kyllä on muuten kädet ja koko ylävartalo aivan helvetin jumissa eilisen jäljiltä. Sitä on kuitenkin sen verran jääräpäinen, ettei aivan kevyisiin painoihin tullut tyydyttyä. C0bran postittama video on puhdasta eeppisyyttä, eilen katsoin koko leffan.;)

 

[mukila]

Mulla on motivaatio myös täysin kadoksissa. Käyn kyllä salilla joka viikko pari kertaa, muttei se nyt oikeen innosta. Syynä on kehityksen puute. Geenit on tullu vastaan. No ehkä oikeen hifitelemällä, ja spartalaisittain elämälllä olisi mahdollista kehittyä, mutta eipä toi mulle ole koko elämä. Arvatkaa vain harmittaako, kun vuoden kaksi salilla käyneet painaa kehityksessä ohi, helposti. Penkkitulos on 130kg, kyykky noin 150, ja mave noin 200. 8 vuotta treenattu(tosin pari vuoden taukoa välissä) Mm. penkissä nostin 120kg jo pari vuotta sitten, joten 2 vuoden treenin tulos on 10kg, repikää siitä. Ainoa motivaattori on tulosten ylläpito. Jos en kävis ollenkaan, kaikki työn tulos häipyisi parissa vuodessa.
Sen siitä saa, kun vanhemmat, ja muut sukulaiset on heikkoja kyniksiä, tai jotkut heikkoja läskejä.

 

[What]

Mulla on motivaatio myös täysin kadoksissa. Käyn kyllä salilla joka viikko pari kertaa, muttei se nyt oikeen innosta. Syynä on kehityksen puute. Geenit on tullu vastaan. No ehkä oikeen hifitelemällä, ja spartalaisittain elämälllä olisi mahdollista kehittyä, mutta eipä toi mulle ole koko elämä. Arvatkaa vain harmittaako, kun vuoden kaksi salilla käyneet painaa kehityksessä ohi, helposti. Penkkitulos on 130kg, kyykky noin 150, ja mave noin 200. 8 vuotta treenattu(tosin pari vuoden taukoa välissä) Mm. penkissä nostin 120kg jo pari vuotta sitten, joten 2 vuoden treenin tulos on 10kg, repikää siitä. Ainoa motivaattori on tulosten ylläpito. Jos en kävis ollenkaan, kaikki työn tulos häipyisi parissa vuodessa.
Sen siitä saa, kun vanhemmat, ja muut sukulaiset on heikkoja kyniksiä, tai jotkut heikkoja läskejä.

Itselläkin oli varmaan yksi pääsyy motivaation katoamiseen juuri tuo tulosten junnaaminen paikallaan. Penkkitulos pyöri vuoden verran juuri siinä maagisen 100kg:n pinnalla. Toisena päivänä nousi, toisena ei. Mitään suurempaa kehitystä ei ollut tulossa, ellei tosissaan aikonut siirtyä "next levelille", puoliammattimaiseen itsensä rääkkäämiseen. Ja siihen minulla ei ollut panoksia ainakaan siinä vaiheessa elämää. Itselläni tosin geenit suosii ainakin jotenkuten. Lihas tarttuu, ja tuloksia saa lyhyessäkin ajassa. Kunnes tulee se "seinä" vastaan.

Reilu vuosi sitten yksi kaverini sanoi salilla: "kyllä se huonokin treeni hyödyttää 100x enemmän kuin kotona istuminen." Viisaita sanoja, joidenka mukaan koitan tästä edes päin elää.

 

[HABA82]

Jyrkän alamäen pelko viimeistään takaa sen, että käyn puntilla niin kauan kuin mahdollista - tuli kehitystä tai ei. Treenitauoista pääsin eroon, kun otin periaatteeksi: pääasia että treenaan. "Tulospakko" poistui ja aloin nauttia hommasta.

Yritän olla tekemättä tästä paikallaan junnaamisesta itselleni kohtuuttoman suurta ongelmaa. En ole tulosvastuussa edes itselleni. Tosin pienikin edistys on tietysti tervetullutta. Mutta pääasia että treenaan ja muutenkin pyrin edistämään positiivista mielialaa ja hyvinvointiani. Yritän tulla mestariksi positiivisuudessa - tässä asiassa minun on pakko saada nopeasti kehitystä, muuten tuhlaan elämäni. Itseään ei ainakaan kannata kyykyttää (paitsi jos treenaa etureisiä). Enemmän endorfiineja, vähemmän vitutusta! Vaikka sitten kyniksenä...

 

[C0BRA]

Reilu vuosi sitten yksi kaverini sanoi salilla: "kyllä se huonokin treeni hyödyttää 100x enemmän kuin kotona istuminen." Viisaita sanoja, joidenka mukaan koitan tästä edes päin elää.

Entäs jos treenaa niin huonosti että välilevyt paukkuu? No ei, läppä. Toi on ihan hyvä periaate, että se treenielämäntapa on tärkeämpi kuin kilo pari penatuloksessa, ei masennuta ja lopeteta treenausta jos joskus tulee tauko ja tuloksiin pieni notkahdus. Kun ajattelee niin tulee tehtyä parhaansa aina joka sarjassa muttei tule kehityksestä stressiä ja homma pysyy mukavana.

 

[mukila]

Jyrkän alamäen pelko viimeistään takaa sen, että käyn puntilla niin kauan kuin mahdollista - tuli kehitystä tai ei. Treenitauoista pääsin eroon, kun otin periaatteeksi: pääasia että treenaan. "Tulospakko" poistui ja aloin nauttia hommasta.

Yritän olla tekemättä tästä paikallaan junnaamisesta itselleni kohtuuttoman suurta ongelmaa. En ole tulosvastuussa edes itselleni. Tosin pienikin edistys on tietysti tervetullutta. Mutta pääasia että treenaan ja muutenkin pyrin edistämään positiivista mielialaa ja hyvinvointiani. Yritän tulla mestariksi positiivisuudessa - tässä asiassa minun on pakko saada nopeasti kehitystä, muuten tuhlaan elämäni. Itseään ei ainakaan kannata kyykyttää (paitsi jos treenaa etureisiä). Enemmän endorfiineja, vähemmän vitutusta! Vaikka sitten kyniksenä...

Erittäin viisaita sanoja, noin pitäisi ajatella joka asiassa elämässä.

 

[The Beast]

Reilu 1,5 vuotta tullu nyt käytyä salilla ja missään vaiheessa ei juurikaan ole motivaatio kadonnut, vaikka tulokset onkin junnanneet paikallaan tuon tuostakin. Jostain sitä intoa aina vaan löytyy

 

[Johan]

Kyllä se välillä katoaa kun on paljon muuta elämässä ja ei ole aikaa mutta aina tullaan täysillä takaisin. Treenit menee aikalailla vuoden aikojen mukaan mikä kiinnostaa, siis aerobinen treeni mutta salilla kyllä jaksaa käydä vaikka kahvilla kavereita tapaan.. tosin en ole "saliuskovainen" vaan vaihtelen paikkoja välillä tai yhtäaikaa. Todella kovan harjoittelun suhteen täysi on/off ihminen. Salilla jo noin 17 vuotta jos ihan alusta lasketaan ja tämä homma on vasta alussa ;)

 

[naruolli]

Itsellä treenimotivaatio pysyy yllä tavoitteiden avulla. Enkä tarkoita mitään "joka reenissä enemmän rautaa tai enemmän toistoja kuin edellisessä" -henkisiä tavoitteita, koska ne eivät vain loputtomiin ole mahdollisia. Puhun tavoitteita hieman pidemmällä aikavälillä. Tapanani on asettaa omasta mielestäni realistinen, mutta kuitenkin riittävän vaativa tavoite noin 3 kuukauden päähän. Sen jälkeen analysoin mitä tavoiteeseen pääseminen edellyttää ja suunnittelen reenit sen mukaan.

Tämän metodin käyttöönoton jälkeen on harvemmin tullut reeneistä laistettua. Tavoite kirkkaana mielessä joka reenissä, niin jaksaa ne heikommatkin päivät vetää läpi. Ja sehän on sitten vallan saatanan hienoa, kun tavoite täyttyy tai jopa ylittyy! Mikäli tavoite ei täyty, kysytään itseltä: "reenasinko ohjelman mukaan?" Jos vastaus on "en", suosittelen kokeilemaan muita itsemotivointikeinoja. Mikäli vastaus on "kyllä", todetaan tavoite liian kovaksi ja/tai ohjelma paskaksi, asetetaan uusi tavoite / sunnitellaan uusi ohjelma ja jatketaan harjoituksia.

Omalla kohdalla pahimpia motivaation tappajia ovat olleet loukkaantumiset. Niiden takia on pidetty jopa vuosien treenitaukoja. Treenimotivaatio kävi pohjalla tuossa muutama viikko sitten, kun selkä sanoi itsensä irti. Noin 2/3 käyttämistäni treeniliikkeistä kävi mahdottomiksi määrittelemättömäksi ajaksi, mm. kaikki kyykyt ja vedot. Onneksi sain nopeasti järjestettyä leikkimielisen, mutta kuitenkin kuolemanvakavan leuanvetokisan samoihin aikoihin. Siinä riittää reenimotivaatiota taas pariksi kuukaudeksi.

 

[optim]

Treenitaukoja tulee. Muutama 15h työpäivä putkeen(pakollisia salittomia päiviä), niin sitten jää treenit samalla viikoiksi tai kuukausiksi.

 

[kruipelo]

Nyt on taas 4-5 kiertoa tullu vedettyä aikataulussa kun kesämotivaatio päällä. Tällä kertaa saa perkele kestää kyllä syksyyn asti ainakin.

Mielenkiintoinen havainto tuli tehtyä -> toistakytä vuotta pienempi vasen käsi on jossain helvetin välissä muuttunut prikulleen samankokoseks oikeen kanssa :D Oikeen pelästy ku veti haukkariposen ja hokas ekaa kertaa et ei jumalauta nehän on samankokoset. Oon kuitenkin jonnin verran tehny töitäkin aikanaan ton eron tasottamiseks ja ei ikinä ole onnistunut. Kiittäkäämme tästä treenitaukoa ja paskaa ruokavaliota sekä syöpäkääryleitä. Kaikki saman ongelman kanssa painivat siis kesäksi salikortti hyllylle ja terassille mahaa kasvattaan.

 

[Metallica]

Itsellänikin on hyvin outoja kokemuksia treeni tauoista.

Esim. 70kg nousi penkistä ennen ½ vuoden taukoa.
No, tauon jälkeen 72,5 kg:wtf: Tauolla tosin tehtiin joskus dippiä himassa...

Viimeiset kuukaudet salilla ennen taukoa, ja käsi ei kasvanu yhtään. Välittömästi 2-3 viikon tauon jälkeen käteen oli tullut lähes 1.5cm lisää?!?