- Liittynyt
- 13.4.2005
- Viestejä
- 273
- Ikä
- 36
Itellä katos treenimotivaatio armeija-aikana. Vaikka olis voinutkin käydä jumpalla ei sinne tullut vaan lähdettyä. Heti intin jälkeen aloitin kumminkin treenit ja sieltä on noustu todella kovaa ylös
Mulle on ainaki melko tärkeetä et on treenikavereita! Se on huippua vetää samoja treenejä kavereiden kanssa unohtamatta tervettä pientä kilpailuviettiä! Olen nyt talven treenaillut kahden kaverin kans ja treenit menee melko lailla niin että yks tekee ja kaks lepää. Sit ku sarja on ohi niin uus kaveri lauteille! Suosittelen kokeilemaan jos löytyy immeisiä jotka tykkäävät jopa treenata suht samalla lailla kuin sinä itse.
Tavoitteet ovat toki yksi motivoiva tekijä. Vaikka itsekään en ymmärrä sitä että aina pitäs tehdä yks toisto enemmän tai lisätä painoja ymym.. Mut ilman mitään tavoitteita en itse ainakaan jaksaisi treenata yhtään. Jos ei muita tavoitteita niin edes se että pysyy terveenä eikä jämähdä sinne sohvalle syömään paskaa ja tuhoamaan verisuonia!
Sit yks asia minkä huomasin oikeastaan intin aikana. En jaksa enää orjallisia ohjelmia!! Annan ohjelmani elää. Mulla on yleensä perusrunko, eli pääliike + avut. Apuliikkeitä vaihtelen aika paljonkin tuntuman mukaan, sitä mikä huvittaa. Sit jos joskus innostuu vetämään vaikka kunnon hauispumppailut niin vetää menemään. Pääliikkeissä yleensä teen jotain ohjelmaa enkä niissä hirveänä kikkaile. Jotenki vapautu tuo treenaaminen ku ei tarvinnu koko ajan toljottaa lappuun ja kattoa tehdäänkö tänään nyt 4x6 vai 3x10.. Treenipäiväkirjaa pidän kumminkin niin on helppo seurata sitä että tulokset pysyvät jotakuinkin nousujohteisina pitkällä aikajänteellä
Tsemppiä kaikille motivaationsa kadottaneille!! Älkää óttako niin paljon stressiä ja lähtekää vaikka kaveriporukalla salille haistelemaan niin voitte huomata että saattaa alkaa se kuollut motivaatio jopa heräilemään!!
Mulle on ainaki melko tärkeetä et on treenikavereita! Se on huippua vetää samoja treenejä kavereiden kanssa unohtamatta tervettä pientä kilpailuviettiä! Olen nyt talven treenaillut kahden kaverin kans ja treenit menee melko lailla niin että yks tekee ja kaks lepää. Sit ku sarja on ohi niin uus kaveri lauteille! Suosittelen kokeilemaan jos löytyy immeisiä jotka tykkäävät jopa treenata suht samalla lailla kuin sinä itse.
Tavoitteet ovat toki yksi motivoiva tekijä. Vaikka itsekään en ymmärrä sitä että aina pitäs tehdä yks toisto enemmän tai lisätä painoja ymym.. Mut ilman mitään tavoitteita en itse ainakaan jaksaisi treenata yhtään. Jos ei muita tavoitteita niin edes se että pysyy terveenä eikä jämähdä sinne sohvalle syömään paskaa ja tuhoamaan verisuonia!
Sit yks asia minkä huomasin oikeastaan intin aikana. En jaksa enää orjallisia ohjelmia!! Annan ohjelmani elää. Mulla on yleensä perusrunko, eli pääliike + avut. Apuliikkeitä vaihtelen aika paljonkin tuntuman mukaan, sitä mikä huvittaa. Sit jos joskus innostuu vetämään vaikka kunnon hauispumppailut niin vetää menemään. Pääliikkeissä yleensä teen jotain ohjelmaa enkä niissä hirveänä kikkaile. Jotenki vapautu tuo treenaaminen ku ei tarvinnu koko ajan toljottaa lappuun ja kattoa tehdäänkö tänään nyt 4x6 vai 3x10.. Treenipäiväkirjaa pidän kumminkin niin on helppo seurata sitä että tulokset pysyvät jotakuinkin nousujohteisina pitkällä aikajänteellä
Tsemppiä kaikille motivaationsa kadottaneille!! Älkää óttako niin paljon stressiä ja lähtekää vaikka kaveriporukalla salille haistelemaan niin voitte huomata että saattaa alkaa se kuollut motivaatio jopa heräilemään!!