Treenimotivaation katoaminen

[J88]

Mitä vittua?

21 vuotta alkaa painamaan eikä pääse enää huipputuloksiin? On tää sitten kans ihmeellinen laji. :dance:

Siis tarkotan, että mitä pitempään on lajia harrastanut, niin sitä parempiin tuloksiin on mahdollisuus. Ainakin periaatteessa. Ja kuitenkin itsellä kehitys on todella minimaalista, oikeastaan olematonta, niin kymmenessä vuodessakaan ei itsellä ole mitään mahdollisuuksia saada oikeasti kovia tuloksia.

Esim. penkki 230-250 kg ja kyykky saman verran, periaatteessa vielä enemmän.

 

[no-body]

Esim. penkki 230-250 kg ja kyykky saman verran, periaatteessa vielä enemmän.

Tuo sun olematon tuloskehityksesi kertoo, että sä teet, ja olet koko ajan tehnyt, jotakin aivan totaalisen päin vittua ja silloin kannattaisi keskittyä sen ongelman etsimiseen ja edes jonkinlaiseen kehityksen käynnistämiseen tuollaisista tuloksista haaveilun sijaan. Jokaisesta sun viestistäsi paistaa läpi että sä olet jo itse päättänyt, ettei sulta voi mikään onnistua, eikä silloin mikään tule takuulla onnistumaankaan.

 

[Dimmu]

Itsellä tullut nyt ekaa kertaa totaalinen motivaation puute, viimeviikolla tein vaan yhden kunnon treenin ja tälläkin viikolla vasta yksi treeni takana. Harrastusta takana tosissaan noin 9kk.

Syitä nyt on monia, ekanakin tuli mieleen että en jaksa treenata kesällä kun on hyvät ilmat ja inttiin joutuu lähtemään jossa ei kuitenkaan voi alkuun treenata (seliseli). Toisakseen pitkäaikainen parisuhde on ihan karikolla ja tiedä mitä tekis senkään kanssa, syö aika paljon motivaatiota tehdä mitään ylimääräistä.

Jospa sitä intin jälkeen/ intissä sais itteä niskasta taas kiinni.

 

[Rock.yip]

En ole minäkään nyt kesällä paljoo käynyt salilla, kun ei jaksa, ja tullu ryypättyä niin paljon:kippis1:

Pitäähän sitä kesällä sitä kuppia ottaa kun on niin hyviä kelejä.

Mutta nyt parin viikon päästä uuteen nousuun

 

[J88]

Tuo sun olematon tuloskehityksesi kertoo, että sä teet, ja olet koko ajan tehnyt, jotakin aivan totaalisen päin vittua ja silloin kannattaisi keskittyä sen ongelman etsimiseen ja edes jonkinlaiseen kehityksen käynnistämiseen tuollaisista tuloksista haaveilun sijaan. Jokaisesta sun viestistäsi paistaa läpi että sä olet jo itse päättänyt, ettei sulta voi mikään onnistua, eikä silloin mikään tule takuulla onnistumaankaan.

No, kyllä uskoin silloin treenin alkuvaiheissa, että voisin tehdä niitä huipputuloksia, mutta en enää todellakaan. Reilu 250 kiloa esim. penkistä tuntuu niin epätodelta. Mutta niillä tarkoitan juuri niitä kunnon tuloksia.

Senpä takia en enää treenaakkaan ja jos jotain teen, niin ilman tulostavotteita. Jotenkin kuitenkin tätä foorumia aina päivittäin lueskelen, onhan toi treenitieto kuitenkin aika mielenkiintoista.

 

[no-body]

No, kyllä uskoin silloin treenin alkuvaiheissa, että voisin tehdä niitä huipputuloksia, mutta en enää todellakaan. Reilu 250 kiloa esim. penkistä tuntuu niin epätodelta.

Jos jokainen heittäisi hanskat tiskiin siinä vaiheessa kun tajuaa ettei tule ikipäivänä penkkaamaan varttitonnia, eikä edes kakkosella alkavia lukemia, niin eipä tälläkään palstalla monen jätkän tarvitsisi enää salille vaivautua. Puoletkin siitä on jo kovan työn takana.

Jos kuulut niihin ihmisiin, joille ns. kultainen keskitie ei riitä vaan pitää saada joko kaikki tai ei mitään niin omapa on valintasi, mutta silloin pitäisi myös löytyä se pää edellä läpi harmaan kiven vaikka väkisin runnovan sissin asenne, tai muuten päädyt suurella todennäköisyydellä joka asiassa siihen vaihtoehtoon "ei mitään".

 

[J88]

No, miten voi 55 kilosta enää tässä vaiheessa saada 250? Samalla kun saa runsaasti lihasmassaa? Voimatreenillä ei kuulemma hirveästi lihasta saa.

Jos katsoo noita nuorten kisatuloksia, siis alle 20-v, niin kun niitä vertaa omiin tuloksiin, on eroa aika paljon. Niillä varmasti nousee 200 kiloa ennen pitkää, ellei loukkaantumia tapahdu.

Kun taas itse, jolle 60 kilon saaminen ylös on jo kova tavoite.

 

[timse]

Otappa ny joku toinen tavoite, esim ykkönen 80kg:lla. Sitten kun se on saavutettu niin vaikka 90kg. Sitten se satku. Ja sitten alkaakin se uuvuttava jyystäminen kohti kahta markkaa joka voi hyvinkin stopata milloin tahansa. Joku järki nyt noihin tavoitteisiin!! Ja mitä tulee voima/massatreeniin, niin jos sulla on pena 60kg, niin ota joku kolmen kuukauden voimapainotteinen ohjelmasarja. Sitten sen voimaohjelman antamalla voimalla ryhdyt tekemään massatreeniä. Sitten taas voimaohjelmaa kehiin ja taas sen tuoman voiman avulla massatreeniä. Älä yritä yhdistää noista samaan ohjelmaan kun se kerran ei sinulle toimi!

Aivan varmasti häipyy itseluottamus ja motivaatio jos puskista otat jonkun 250kg tähtäimeksi. Askel kerrallaan, ja ottaa sen ajan mitä ottaa. Jos jokainen saavuttais sen 250kg tuosta noin vaan, niin ne kisailijat pukkais varmaan sen 350kg-400kg. Joillakin löytyy mahdollisuudet olla siellä 0.5%:ssa väestöä joka tekee penassa kovia tuloksia tuosta vain ja kehittyvät nopeasti. Jollakin voi osua pitkät kädet ja heikot luut ja paskat olkapäät ja kevytrakenteisuus siinä määrin yhteen että se satkukin vaatii useamman vuoden kovan panostuksen. Jollain saman työn tuloksena on 150kg, jollain enemmän.

Sen kummempia jorisematta, jokaisella on mahdollisuus kovalla työllä saada ittelle kovia tuloksia. Yksilöitä ollaan ja tavoitteet on syytä asettaa sen mukaan. Mieluiten alakanttiin ja sitten hissukseen hilata tavoitteita ylemmäs. Sarjapainoon vaan joko suunnitelmallisesti tai sen kummempia suunnittelematta 1,5kg lisää per puoli silloin tällöin, mikä se oma juttu sitten onkaan.

 

[Feint]

No, miten voi 55 kilosta enää tässä vaiheessa saada 250? Samalla kun saa runsaasti lihasmassaa? Voimatreenillä ei kuulemma hirveästi lihasta saa.

Jos katsoo noita nuorten kisatuloksia, siis alle 20-v, niin kun niitä vertaa omiin tuloksiin, on eroa aika paljon. Niillä varmasti nousee 200 kiloa ennen pitkää, ellei loukkaantumia tapahdu.

Kun taas itse, jolle 60 kilon saaminen ylös on jo kova tavoite.

Eli jos vaikuttaa siltä, ettei 250kg penkkaaminen ole mahdollista, ei kannata edes yrittää. Olisikohan ehkä järkevämpää asettaa tavoitteet lähemmäksi todellisuutta? Mitä suurimmalla todennäköisyydellä yksikään tämän forumin käyttäjistä ei penkkaa 250kg. Ja jos sellaisia henkilöitä on, he ovat varmasti niitä harvoja jotka Suomessa siihen pystyvät.

Hauska lukea tuota jatkuvaa itkuasi penkkituloksen heikkoudesta kun oma tavoitteeni on joskus vielä päästä tekemään sarjaa edes 50-60kglla. Siltikään en anna periksi, vaikka monilta tuo onnistuu ilman yhtään salitreeniä.

 

[J88]

Niin no itte oon todella lintu ja heikkorakenteinen, että varmasti johonkin sataan kiloon tyssää aivan varmasti.

Mutta en sitten tiedä, että onko tuo niin tavoittelemisen arvoista itselle, vaikka siihen pääsisikin kovalla työllä ja ajalla. Sata kiloa kun ei nyt kovinkaan kummoinen ole. Tietysti jos jollekin riittää se, että saa juuri itsellensä suhteutettuja kovia tuloksia, niin on ihan ok.

Mutta tuo heikko ja linturakenteisuus onkin varmasti yksi syy siihen, miksi kehitystä ei ole tullut. Voimaa ei ole, jolloin ei sarjapainotkaan nouse.

 

[Vurki]

Pakko kysyä yksi juttu: kuinka paljon painosi on noussut treenisi aikana J88? Jatkoa seuraa vastauksen jälkeen...

 

[J88]

Ei oikeastaan yhtään.

Pyrin syömään paljon ja usein, oikeastaan kaiken mitä käsiini saan. Ja lisäksi ostan vielä kaupasta lisää. Liikun muutenkin paljon päivittäin, eli menee ne kalorit tuohon liikuntaan. Ongelmana on vain, että en oikein pysty sitä safkaa enempääkään ostamaan, kun rahaa ei loputtomiin ole.

 

[JuusoJ]

Kyllä niillä vähilläkin rahoilla saa ostettua tarpeeks safkaa. Ite oon huomannu, että mitä vähemmän on rahaa niin sitä tarkemmin on valinnu ne hyvät ruoat sieltä kaupasta. Eli miten paljon katsot sitä ruoan laatua ja katsotko että saat tarpeeksi proteiinia? Ja kyllä linnustakin miehiä on tehty ;) miten nopeesti? riippuu siitä miten paljon oot valmis tekemään töitä. Älä siis panosta ruoassa liikaa määrään vaan enemmänkin laatuun.

 

[jaycool]

Minua huvittaa ku 20-21 vuotiaat puhuvat olevansa liian ikääntyneitä, jotta pääsevät huipputuloksiin tai sen takia luovuttavat kun he eivät "voi" päästä samoihin tuloksiin mitä aikasemmin aloittaneet ovat päässeet tai tulevat pääsemään.

Itse käyn kuntosalilla ihan itseni takia. Vaikka olen treenannu 8v...alussa päin persettä vähillä safkoilla (=ei juuri tulosta). Silti olen jatkanut treenausta ja ottanut opikseni. Vasta viime vuoden aikana suurin kehitys on tullut ja olen tyytyväinen. Treenaan 4x viikossa, ja välillä tuntuu tosiaan että olisi kiva jäädä katsomaan telkkaria. Mutta mitä se kotona istuminen hyödyntää? On vaan kiva olla..mutta kyl kunnon salitreenin jälkeen on vielä parempi olo. Vaikka painot välillä junnaa niin silloin tietää, että joko treeniä on kovennettava tai ohjelmaa muutettava. Kyky muokata omaa kroppaa haluamakseen on mahtava taito. Myös kuntosali tuo paljon positiivia asioita, esim. säännöllisyyttä elämään, "tylsien" hetkien täyttöä (tosi moni itkee himassa ku on tylsää..WTF), yleiskunto paranee ja varmasti myös tätä kautta elämän laatu.

Jos joskus tekee tiukkaa mennä salille, niin kokeilee jotain uutta. Esim. vetäsee yhen päivän liikkeitä mitä ei ole ennen kokeillu. Tai käy eri salilla. Vaihtelu virkistää.

Itse olen 26-vuotta ja voin sanoa, että olen aika alkuvaiheessa kuntoilua. Kun miettii näitä vanhempia henkilöitä, ketkä on käyny salilla 20-30v. Heilläki varmasti ollu motivaatio puutteita, mutta silti he ovat siellä salilla. Siihen varmasti on syynsä. Mutta en varmasti aio lopettaa (ellei tule mitään isompaa vammaa yms), sillä rakastan kuntoilua.

 

[J88]

Kyllä niillä vähilläkin rahoilla saa ostettua tarpeeks safkaa. Ite oon huomannu, että mitä vähemmän on rahaa niin sitä tarkemmin on valinnu ne hyvät ruoat sieltä kaupasta. Eli miten paljon katsot sitä ruoan laatua ja katsotko että saat tarpeeksi proteiinia? Ja kyllä linnustakin miehiä on tehty ;) miten nopeesti? riippuu siitä miten paljon oot valmis tekemään töitä. Älä siis panosta ruoassa liikaa määrään vaan enemmänkin laatuun.

Ruoan laatuun nimenomaan kiinnitän huomiota, lisäravinteet ja kaikki on. Oikeastaan kaikki ruoka mitä käsiin saa, tulee syötyä.

Mutta täytyy katsoa sitten taas, jos vaikka joskus vielä aloittaisi treenaamisen.

 

[Villeh|]

No ei se taida ainakaan auttaa, että syöt kuin sika ja et käy siellä salilla? Ei muuta kuin salille vaan ja rautaa tankoon. Ja näiden sun aikasempien viestien perusteella olet vetänyt sitä penkkiä tyyliin 50kglla 2 vuotta. Ei sitä kehitystä tule, jos et viitsi itseäs vähän rääkätä ja lisätä vaikka 2,5kg tankoon sillontällön. Ja jos ei mene sitä toivottua toistomäärää niin kyllä se viimestään parin treenikerran jälkeen menee. Järki käteen!:whip:

 

[mukila]

Niin no itte oon todella lintu ja heikkorakenteinen, että varmasti johonkin sataan kiloon tyssää aivan varmasti.

Mutta en sitten tiedä, että onko tuo niin tavoittelemisen arvoista itselle, vaikka siihen pääsisikin kovalla työllä ja ajalla. Sata kiloa kun ei nyt kovinkaan kummoinen ole. Tietysti jos jollekin riittää se, että saa juuri itsellensä suhteutettuja kovia tuloksia, niin on ihan ok.

Mutta tuo heikko ja linturakenteisuus onkin varmasti yksi syy siihen, miksi kehitystä ei ole tullut. Voimaa ei ole, jolloin ei sarjapainotkaan nouse.

Siis mitäh.. Eihän se sata kiloa mitenkään kummoinen olekaan, mutta on ne nyt sentään miehiä jotka sen nostaa, toisin kun ruikuttava risukeppi, joka penkkaa 55kg. Ethän sää nyt mitään häviäkään jos treenailet ittes sadan kilon kuntoon. Tosin jos ei kiinnosta, niin mitä täällä surkuttelet. Sulla on hyvinkin natuna mahdollisuus nostaa yli 150kg penkistä kovalla treenillä. Itte olin ton ikäisenä myös pelkkä äänen päälle pingoitettu nahka, eikä penkistäkään noussut enempää kuin sulla. Kovalla työllä(vuosia) on penkkitulos noussut 130 kiloon, ja pari lisävuotta, niin 150kg nousee varmasti. Vaikka itsellänikään ei ole lahjoja nostaa ikinä yli 200kg, niin päivääkään en ole katunut treenailun aloittamista.

 

[J88]

Sehän tässä juuri ongelmana onkin, että kun uhraa elämästään paljon treenailuun ja sitten tulokset jäävätkin johonkin 150 kiloon. Joka ei sekään mikään erikoinen tulos ole.

Ennen panostin tähän hommaan melkein 24/7, ainoastaan tulokset jäi puuttumaan. Työkin kärsi siitä, kun jäi joskus kotiin että voisi palautua.

Tavallaan turhan päiten panostaa.

Mutta jos joku päivä vielä aloittais, nyt ei ole kyllä yhtään fiilistä treenata.

 

[Vitamiini]

Kyllä niillä vähilläkin rahoilla saa ostettua tarpeeks safkaa. Ite oon huomannu, että mitä vähemmän on rahaa niin sitä tarkemmin on valinnu ne hyvät ruoat sieltä kaupasta. Eli miten paljon katsot sitä ruoan laatua ja katsotko että saat tarpeeksi proteiinia? Ja kyllä linnustakin miehiä on tehty ;) miten nopeesti? riippuu siitä miten paljon oot valmis tekemään töitä. Älä siis panosta ruoassa liikaa määrään vaan enemmänkin laatuun.

Ja riippuu ihan miten vähän sitä rahaa on käytössä. Jos sitä oikein on vähän, niin se ruuanlaatu kyllä väkisin kärsii ja määrät myös. Vähäinen rahamäärä on tietenkin kovin suhteellista, mutta hyvää ei halvalla saa oikein, ruuassakaan. Tottakai jos sitten ostamalla ostaa laatua, niin määrä se karsiutuu yleensä fyysisesti. 10€ päivässä vaikka ruokaan on yllättävän vähän näillä hinnoilla. Siitä kun jakaa homman viiteen, niin se on ateriaa kohti sen 2 €. Kaks euroa per ateria on aika suppea setti vaikka kuinka pihistelisi. Ja jos kulutus on kova, niin sitä ei tuolla rahalla oikein pysty järkevästi välttämättä täyttämään. Ja niin ettei päivän ruuista tulee jotain askeettisuuden perikuvaa.:D

 

[no-body]

Sehän tässä juuri ongelmana onkin, että kun uhraa elämästään paljon treenailuun ja sitten tulokset jäävätkin johonkin 150 kiloon.

Jos sillä treenailulla tuntee koko ajan "uhraavansa" elämästä jotain paljon tärkeämpää, niin ei tää taida silloin olla sun hommasi lainkaan. Väkinäisesti ja vastoin tahtoaan tekemällä on vaikea saada mitään aikaiseksi.

Minä, ja varmaan aika moni muukin täällä, treenaa siksi, koska se on hauskaa, edistää kehon ja mielen hyvinvointia normaalielämässäkin ja sama aika tulisi muuten käytettyä pääasiassa kaljanjuontiin, netissä istumiseen tai johonkin vielä turhempaan. Sitkeästi työtä tekemällä ne tuloksetkin sitten nousevat ajan myötä, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän mutta aina enemmän kuin kotona istumalla.

Kuten mukila hyvin totesi, se onnettoman sadan kilon penkkaajakin lasketaan lähes kaikkialla kovakuntoiseksi kaveriksi ja se on jo paljon parempi vaihtoehto kuin olla ikuisesti täysi vinkuheinä siksi, ettei viitsi tehdä mitään jollei voi päästä maailmanluokan tuloksiin.