Treeni ja kilpirauhasen vajaatoiminta

[kuukunen]

ninnininni:n arvot näyttää ihan hyviltä kyllä, samoissa suurinpiirtein ku mulla. Mulla vaan on siinä rajoilla että menee liikatoiminnalle, nekin oireet on siis tuttuja joten syön vuoropäivin kahta ja yhtä ja puolta isoa tabua tällä hetkellä.

Mä luulen että kun tuo vajis on ollu sulla hoitamattomana niin kauan, niin siks sun kroppa alkaa toipua niin hitaasti ja luultavasti osa elimistöstä ei toivu ollenkaan. Jos 30 vuotta on menny koko kroppa vajaalla niin varmaan on paljon vaurioita joita ei vaan pysty enää korjaamaan...mutuilua siis tämä. Me joilla vajis huomataan pian, varmaan palaudutaan aika hyvin... tosin mullakin ekasta kilpparitulehduksesta (jolloin arvot ei ollu häävit, mutta viitteissä) meni 6 vuotta ennenku vajis todettiin... En edes toivo että muuttuisin täysin normaaliksi, mutta nyt on jo aika helppoa ja viis vuotta kesti tähän päästä.

 

[ninnininni]

kuukunen samoilla linjoilla on tuon ajan kanssa...mutta sen mitä olen lukenut, niin ei ole hyväksi ottaa eri määriä hormooneja joka toinen päivä vaan laskea se 2 päivän keskiarvo ja syödä joka pvä sitä samaa. Tiedä sitten vaikka olisit sitä jo kokeillutkin eikä toiminut...
Mullahan on se puoli tässä asiassa, että en ole ikinä ollut "normaali", niin en tiedä missä vaiheessa voisin olla sitä olojen perusteella. Olen tyytyväinen, kun en tule koomaan jos harrastan liikuntaa muutaman kerran vkossa ja jaksaisin hommata itselleni sosiaalista elämää.

 

[kuukunen]

Joo oon mä aatellu annoksen tasoittaa, mutten vaan jaksa nakertaa niitä tabuja niin moneen osaan :D. Että laiskuutta vain. Mä kuitenki saan ite päättää lääkitykseni määrän, ilmotan vaan lääkärille sitte että mikä on hyvä.

 

[Ms Speedwell]

Yksi vajis lisää

Mulla todettiin pari viikkoa sitten kilpirauhasen vajaatoiminta TSH-arvon ollessa 68.7. Alkujaan menin lääkäriin kun epäilin, että on alhainen hemoglobiini (koskaan se ei ole mikään huippu mulla ollutkaan) ja hb oli 97. Lääkäri osas sit epäillä kilpirauhasen yhteyttä siihen ja otti kokeet. Syykin vajaatoimintaani löytyi eli verikokeissa paljastui autoimmuunityreoidiitin vasta-aineita eli jossain vaiheessa olin sairastanut kilpirauhastulehduksen. Lääkäri epäili, että olen ollut vajaa kouluikäisestä asti. Meni siis 27 vuotta ennen kuin tämä huomattiin.:(
Ehdinkin jo olla aika epätoivoinen kun en ole saanut vuosiin painoani putoamaan, vaikka kuulemma syön säännöllisesti mutta vähemmän kuin kisadieetillä olevat ihmiset :wtf: Ja harrastin salilla käyntiä ja potkunyrkkeilyä. Jos jätin urheilun esim. flunssan takia pois, niin ihan varmasti tuli pari kiloa lisää.
Nyt tässä yhden päivän lääkkeitä syöneenä toivon että olo alkaa pikkuhiljaa paranemaan, alkaa tympimään tämä ainainen väsymys ja saamattomuus Piiskannut tässä itseäni jo vuosia siitä ettei musta ole ollut edes painonpudottajaksi vaikka kuinka yritin :whip:
Helpottavaa siis kuulla, että (ainakin useimmilla) oireet on helpottaneet. Saa nähdä millainen duracell-pupu :dance2: sitä itsestään tulee kun sitten joskus saa arvot kohdilleen, tässä on jo ihan tarpeeksi kauan oltu lamaantuneena.
En silti usko pelkästään siihen, että tyroksiinilla laihtuu vaan onhan sen eteen tehtävä töitä niin kuin ennenkin. Mutta oikealla asenteella pääsee pitkälle :thumbs:

 

[joussen]

Mulla todettiin pari viikkoa sitten kilpirauhasen vajaatoiminta TSH-arvon ollessa 68.7. Alkujaan menin lääkäriin kun epäilin, että on alhainen hemoglobiini (koskaan se ei ole mikään huippu mulla ollutkaan) ja hb oli 97.

Huh :wtf: Aikamoinen TSH. Itse sain lääkityksen lukemalla 7.6 ja olin jo siinä vaiheessa aika lailla puolivainaa. Mahtavaa, että olet jaksanut liikkua, itse en varmasti tuossa tilanteessa olisi enää pystynyt. Kunhan lääkityksesi alkaa potkia sisään, painonpudotusta tapahtuu varmasti. (Kunhan sitä liikuntaa ei unohda.) Tsemppiä toipumiseen

 

[ninnininni]

Juu onnea vaan lääkityksestä Ms Speedwell...ja jos olet ollut vajaa noin kauan, niin anna itsellesi aikaa ja hyvää ravitsevaa sapuskaa. Kyllä se keho voi vielä itseään korjata paljonkin.
Kyllä oli tuttua tekstiä. Onneksi vielä pystyt liikkumaan! Itse vaan odottelen malttamattomana, että joku nytkähtäis kropassa kohdalleen ja pääsisi tositoimiin äkkiä.
Kannataa kuitenkin malttaa mielensä ja hyvän alun jälkeen voi tulla takapakkiakin roimasti. Siihen kannattaa varautua ja toivoa, että niin ei käy. Mulla lääkityksen paras kohta oli ensimmäisen parinkuun aikana (armourilla)ja jotenkin suurin aika ollut semmosta tervassa juoksua 100 kilon punnus kaulassa vaikkakin parempaa kuin ilman lääkitystä, mutta kun ehdin, niin tottua siihen "hyvään oloon" lääkityksen alussa, niin en ole oikein tahtonut sopeutua tähän taantumaan, kun tiedän miten paljon parempaa voisi elämä olla. Sain maistaa myös mitä se sitten taas voi olla todella vajaana, kun eilen oli huoooono päivä.
Kyllähän se vituttaa, kun tuntuu, että ei ole mitään elämää ja kaikki pyörii hemmetti pienen rauhasen ympärillä ja mitään ei jaksais paljon koskaan. Nyt vaan peukut ylös, että sais lääkitykset siihen kuntoon, että ei menis koko talvi talviunilla. Mulla on vielä aina ollut, niin että olen aamulla ja päivällä ollut tosi väsynyt ja illalla ja yöllä olis sitten sitä ihmisen parasta aikaa, mutta...

 

[Ms Speedwell]

Huh :wtf: Aikamoinen TSH. Itse sain lääkityksen lukemalla 7.6 ja olin jo siinä vaiheessa aika lailla puolivainaa. Mahtavaa, että olet jaksanut liikkua, itse en varmasti tuossa tilanteessa olisi enää pystynyt.

Lääkäri oli hieman samoilla linjoilla, että tulos oli aikamoinen yllätys, koska päällepäin en näytä "tyypilliseltä" kilpirauhaspotilaalta. Mutta hyvä, että syy väsymykseen ja kaikkeen muuhunkin löytyi :dance:
Oireitahan mulla oli ollut jo kauan aikaa, ilman että edes tiesin olevani sairas, mutta tässä lajissahan ne hiipii pikkuhiljaa, joten mun elimistö oli aika hyvin sopeutunut niihin. Tosin viimiset pari kuukautta olen ollut tosi väsynyt ja treeneissä tuntunut et olis painovyö ollut mukana. Kai sitä on vetänyt vaan apinanraivolla treenin ku treenin läpi
Tässä nyt viimiset 3 viikkoa pitäny vähän "lomaa" kun on tuo flunssakin tuntunut pukkaavan päälle,, mutta ensi viikolla olis tarkoitus palata ruotuun ja hakeutua taas salille. Nyt sitä lähtee hieman toisella fiiliksellä tekemäänkin, kun tietää että lääkityksen avulla se paino oikeesti voi tippuakin :hyvä:
Lauantaina sitten hakemaan inspiraatiota Fitness-Exposta

 

[Ms Speedwell]

Jaksamisia ninnininni *hali*. Olen juu kuullut, että se oikean annoksen löytäminen voi viedä aikaa. Mutta yritän pysyä positiivisena. Ei kai tämä olo tästä enää voi pahemmaksi mennä (kuuluisat viimeiset sanat)

 

[Ylimassa]

Minä myös olen taistellut kyseisen sairauden kanssa jo yli 20 vuotta. Olin koko nuoren ikäni reilusti ylipainoinen kunnes armeijan aikana päätin että nyt riittää ja tämä mies treenaa itsensä kuntoon! Aloitin rauhallisesti ja olen vuosi vuodelta panostanut enemmän ja enemmän treeniin ja muuhun tärkeään kuten ravintoon.

Nyt painoni on siinä 97kg ja rasvat alle 9 prosenttia. Työtä se on vaatinut paljon, varmaan paljon enemmän kuin "taviksilta". Tarkoitus ei ole kehuskella omilla saavutuksilla vaan motivoida muitakin kovaan treeniin ja luoda uskoa siihen että myös "vajikset" voivat saavuttaa kovan kunnon.

Tsemppiä treeneihin kaikille!

 

[ninnininni]

Täytyy kyllä olla lääkärin ihan daiju jos luulee, että vajaa on jonku tietyn näköinen! Tarkottipa sitten vaikka massaa...toiset on langan laihoja eikä liho millään toiset paisuu, kun limpputaikina ei sitä voi päältä nähdä.
Mielestäni olipa sitten tästä kärsinyt kuinka kauan tahansa, niin ei kannata vaipua itse sääliin kovinkaan paljon. Asiat voisi olla vieläkin huonommin. Itsellä kovin asia on ollut se, että kestää, niin kauan toipua tästä ja se kaikenlainen kestävyys ei tunnu paranevan millään. Tänään taas parin tunnin päikkäri...ei voinut mitään, kun taju lähti..

 

[Ms Speedwell]

Veikkaan et lääkäri sillä tarkoitti sitä etten ole se päälle 40-vuotias nainen, joilla tätä kait eniten tavataan. Äidilläni on myös lievä vajaatoiminta, mutta hän vain laihtuu, joten ei todellakaan että jokaisella olisi samat oireet.
Tänään eka päivä viikkoihin kun en nukkunut päikkäreitä, oli todella outoa. Tosin nukuin aamulla tunnin pidempään eli puoli seiskaan, joten kaipa sillä oli merkitystä. Vähä jänskättää miten huomenna käy

 

[ninnininni]

Olen tullut siihen tuloskeen mitä olen yli vuoden perehtynyt asiaan, että ei ole mitään ikää tai muutakaan asiaa minkä perusteella voisi tehdä yhtään mitään päätelmiä tai sanoa, että tyypillinen vajakki on sitä tai tätä. Varsinkin, kun sairaus kulkee suvussa moninaisin tavoin ja 3 pvän ikäisestä asti voi "joutua" tai saa lääkettä syödä, miten sen sitten ajatteleekin...
Lääkäreillä on ihme käsityksiä, että vajalla on sitä tai tätä oiretta ja jollain se ilmenee ihan eri tavoin, niin ne ei osaa yhdistää oireita sitten mihinkään ja vika on korvienvälissä. Tuntuu, että ainoa eniten yhdistävä piirre on väsymys ja muu jaksamattomuus. Painosta, paineista sun muista ei voi päätellä.

 

[Zarda]

Olen kyllä Ylimassan kanssa ihan samaa mieltä, että enemmän täytyy kyllä panostaa treenaamisesn, jotta jotain tapahtuisi. Ainakin itselläni on työn ja tuskan takana saavuttaa minkäänlaisia tuloksia. Tosin asiaa ei auta se, että on voimat ihan hukassa. Yritä nyt sitten pomppia salilla kuin hullu, kun nukahtaa pystyyn jo istuessaankin. Itse olen ainakin huomannut, että on todella tärkeää, että lääkitys on kohdillaan, jotta jaksaa puurtaa. Paha vaan, kun tällä hetkellä ei nuo arvot pysy aisoissa.. :( Tsemppiä kaikille! <3

 

[ninnininni]

Minä en ainakaan usko, että mitä hullummin sitä kehoa rääkkää, niin en paremmaksi se tulisi, kun on siiinä tilanteessa, että mitään ei jaksa.
Itsellä ainakin joka kerta tuo homma on kussut todella pahasti. Jos käyn lenkillä 2 vkoa siinä tilassa, että pakolla läheden ja tulen kotiin otan PAKOSTA tirsat koska taju lähetee, niin jossain vaiheessa tulee se kuume, kurkkukipu ja kaikki muu ja 2 viikon rääkistä menee toipumiseen kuukausi vaikka tajuais lopettaa ennen kuumeen tuloa.
Kyllähän se keho ilmottaa mitä se haluaa jos sitä kuuntelee ja väsymys lienee selvä merkki. Varsinkin, kun se jatkuu ja jatkuu ja pahenee, kun rääkkää.
Sitten lyöt siihen kitu dietin, niin takulla kohta ihan paskassa kunnossa.
Tsempit täältäkin kaikille kärsijöille!

 

[Viiwi]

Mites muuten, oletteko huomanneet, että vajislaisena hiukan liian kova treeni toisi henkisesti huonon olon helpommin kuin "terveelle"? Tuntuu, että on alkanut taas joku masennus hiipiä päälle, ja mietin, voisko kova treeni olla syynä. En tosin tiedä arvojani nyt, sillä ne on mitattu viimeksi toukokuussa ja marraskuussa pitäisi olla kontrolli. Tuli vaan mieleen, että voiko liika fyysinen rasitus vaikuttaa vajaatoimintaan negatiivisesti. Periaatteessa treenaus tuntuu hyvältä, ja kova treeni etenkin tuo kunnon huuman, mutta sitten taas muuten oon tosi jaksamaton ja haluton mihinkään.

 

[ninnininni]

Viiwi: kannatan ajatusta, että lääkitset itseäsi oireiden perusteella aivan ehdottomasti ja rasituksesta johtuen tarvii lisä lääkettä. Vuoden ajat vaikuttaa...syksy pimeetä ja kylmää...painuu vajalle sillä lääke määrällä mikä keväällä ja kesällä riittää hyvin.
Onhan se hyvä käydä toisinaan arvot katsomassa, mutta eipä se sitä tilannetta miksikään muuta vaikka käyt siellä kerran vkossa jos et muuta lääkitystä, vähennä ehkä liikuntaa tai jotain niistä kaikista muuttuvista asioista.
Lääkitystä ei kuitenkaan kannata säätää ainakaan 6 vkoa ennen labroja. Nostot jos on styroksi, niin lasten tabulla maksimissaan, puolikas parempi ?..no sekin riippuu kuin herkkä muutokselle on. Armourilla ruukaan säätää lääkitystä max. 1/4 osalla 60 mikrosesta tabusta. Sitten tarpeeksi pitkä säätöaika, että ei mene liikkiksen puolelle...ainaki armourilla..vähintään 6 vkoa.

 

[Viiwi]

Jeps. Ajattelinkin, että en nyt omatoimisesti ryhdy lääkitystä muuttamaan, vaikka tarve olisi, vaan katson sitten labrojen jälkeen, mitä lääkäri ja tulokset sanovat. Lähinnä pelottaa, että arvot on viiterajoissa, ja lääkäri katsoo ennemmin niitä kuin kuuntelee, mitä mulla on sanottavana olostani. Ihan perus sisätautilääkäri nimittäin kyseessä ja musta tuntuu, että se ei niin hirveästi usko kuin labroja.

 

[Zarda]

Minä en ainakaan usko, että mitä hullummin sitä kehoa rääkkää, niin en paremmaksi se tulisi, kun on siiinä tilanteessa, että mitään ei jaksa.

Ei sitä tietysti kannata itseään rääkätä. Se ei suinkaan ollut ajatukseni ;D Vaan ajoin takaa vain sitä seikkaa, että minun ainakin henkilökohtaisesti täytyy liikkua suhteessa enemmän, pitääkseni painoni kurissa, kuin silloin kun kilpirauhasessa ei ollut mitään vikaa. Ja ne kilot joita kilpirauhasen takia on tullut lisää eivät kyllä meinaa millään lähteä mihinkään..:( Juuri kun ne saa pois niin mennään takapakkia ja arvot huononee.. Välillä myös tuntuu, että palautuminen veisi enemmän aikaa.. tiedä sitten..

Sain juuri tietää kilppariarvotkin.. :hyvä: TSH oli 3.1 tai 3.9, kun en taas kuullut, mitä se lääkäri mumisi.. :P Enkä ehtinyt kysyä, kun oli ihan hillitön kiire. Noi lääkärien soittoajat on aina niin huonoon aikaan!! Ja T4V oli sitten 12. En tiedä onko nuo nyt mitenkään hyvät arvot.. mutta TSH on ainakin sieltä 8.1 tipahtanut.. Se lääkäri vissiin olisi mielellään pienentänyt lääkitystä.. En kyllä ymmärrä miksi...?

 

[ninnininni]

Zarda tuo rääkkäys kohta ei ollut sulle henk.koht urputukseksi vaan yleisesti ottaen mitä ajattelen tuosta.
Ei tuo sun t4v kyllä ole kovin hääppönen ja tsh on pikkusen yläkantissa siihen nähden, että LÄÄKÄRIT pitää oikeana tsh arvoa joka on alle 2. Jos lääkitys tuntuu toimivan ei ole mitään järkeä alkaa sitä sitä muuttamaan.
lisäys:Mulla on arvot nyt tsh 0.08 ja t4v 21 ja en ole lähelläkään liikatoimintaa vaikka lääkäri sitä yritti väittää. Kyllä minä sen nyt itse tunnen kropassani kumpaa se on. En osaa sanoa kuinka luotettavia nuo mittauksen yleensäkään on ja kuinka järkevät on viitearvot. Kuuntelen kehoa mitä se sanoo ja teen sen mukaan. Ennen tyroksiinia ja viitearvoja hoidettiin oireita ne niiden kuunteleminen vaan on unohtunut jonnekkin medikalisaation alle.

 

[Zarda]

Zarda tuo rääkkäys kohta ei ollut sulle henk.koht urputukseksi vaan yleisesti ottaen mitä ajattelen tuosta.

No hyvä. En edes ehtinyt vielä siitä loukkaantua. ;) En kyllä tiedä onko lääkitys oikeassa, kun väsyttää ihan julmetusti. Öisin en sitten kuitenkaan saa nukutuksi. Uni on niin levotonta, että ei tule mitään.. Ilman lähes päivittäistä liikunta-annosta en pääsisi varmaan sängystä ylös. Olen koettanut välillä tiputtaa liikunnan määrää jolloin elämä menee aivan kaaottiseksi. Kaikki paikat menee jumiin ja väsyttää. Ei ole elämä ruusuillatanssimista. :D