Kirjottelempa tänne tunteitani vaikka ketju onkin jo vähän vanhentunut.
Tosi helpottavaa lukee täältä teidän kaikkien fiiliksiä ja kokemuksia vajiksen kans. Mä kävin lääkärillä ensisijasesti siksi kun mun kiinteytymisprojekti ei ole ottanut yhtään tuulta siipiensä alle, helmi-huhtikuu välillä paino ei ole pudonnut ollenkaan, huolimatta suunnitellusta ruokavaliosta ja kunnon treenaamisesta. Multa otettiin kilpparikokeet, TSH oli koholla 6.9. Nyt jälkeenpäin kun olen nettiä selaillut ja lukenut varmaan kaikki vajisjutut, tajusin miten pitkään mulla on ollut niin monia oireita, enkä edes osannut yhdistää niitä vajikseen.
On niin turhauttavaa ollut kyllä kun antaa kaikkensa ja yrittää niin kovaa, että pääsis ees johki kuntoon taas kesäks, mut mitään ei tapahdu. Joka viikko samat lukemat vaa'alla, ihan sama kuinka paljon on hikoillu, tiedätte varmaan miltä se tuntuu..
No, nyt sain sit lääkityksen ja mietin kuinka nopeesti tästä palautuu normaaliks. En edes muista millanen on normaali olotila. Jossain tuola netin syövereissä joku kirjoitti niin osuvasti, "masentaa mut en mä ole masentunut". Motivaatio salillakäymiseenki katos kun luin jostain että vajislaisilla aineenvaihdunta voi olla 50% hitaampi ku terveillä.
Mä oon vasta 25 ja tuntuu vähän pahalta näin nuorena sairastua elinikäseen vaivaan, tosin vähän helpottaa tieto siitä että tää on helppo hoitaa kunhan saa hoitotason kohilleen. :(
