Treenaus ilman selkeää ohjelmaa tarkoituksella, mielipiteitä?

[JN]

Tässä olen pohtinut, että olisiko kaikista optimaalisin treenitapa sellainen, jossa ei periaatteessa olisi mitään selkeää ohjelmaa, vaan pyritään "kuuntelemaan" kehoa mahdollisimman hyvin, ja treenataan vain periaatteessa niitä lihaksia, mitkä eivät ole kipeänä tai jumissa?

Kuitenkin niin, että olisi jonkinlainen ohjelma, ettei sekoittelisi ala- ja yläkroppaa samalle päivälle.

Mielipiteitä? Onko kukaan ikinä saanut tulosta tämmöisellä treenimetodilla?

 

[Doggoned]

Tässä olen pohtinut, että olisiko kaikista optimaalisin treenitapa sellainen, jossa ei periaatteessa olisi mitään selkeää ohjelmaa, vaan pyritään "kuuntelemaan" kehoa mahdollisimman hyvin, ja treenataan vain periaatteessa niitä lihaksia, mitkä eivät ole kipeänä tai jumissa?

Kuitenkin niin, että olisi jonkinlainen ohjelma, ettei sekoittelisi ala- ja yläkroppaa samalle päivälle.

Mielipiteitä? Onko kukaan ikinä saanut tulosta tämmöisellä treenimetodilla?

Toimii jos toimii. mutta kyllä jakamalla saa tehokkaammin tuloksia aikaan ja rasitusvammat saadaan minimoitua.

 

[Ludvig]

Voishan tuo toimia, jos tuntis oman kropan täydellisesti. Tuo vaatii vaan paljon aikaa. Sittenhän ois kyse vaistonvaraisesta harjoittelusta. Ei onnistuis meikäläiseltä.

 

[Pyranha]

Idea ihan mielenkiintoinen, mutta en usko että toimisi.

Kehon "kuunteleminen" kun ei kuitenkaan anna hirveän syvällistä tietoa kehon "tilasta". Jos homma perustuu pelkkään lihaskipuun jää moni muu asia täysin huomiotta, kunnes ollaan esim ylikunnossa koska hermosto ei ole palautunut.

Eri asia jos olisi hienot systeemit ja mittarit johon voisi itsensä kytkeä ja näytöltä katsoa mikä on minkäkin lihaksen tila niin soluvaurioiden, hermotuksen, maitohapon ja mitä niitä nyt onkaan osalta, ja sen perusteella mennä salille tekemään treeni taikka jääkaapille hakemaan varaosia.

 

[viiniksi]

Oikeestaan oon treenannu noin jo jonkin aikaa. Aiemmin oli sentään joku runko jonka mukaan menin, mutta nyt teen kaiken täysin fiiliksellä. Sisältäen treenipäivät, levot, lihasryhmät, liikkeet, sarjapituudet, määrän... Mulle toimii ihan hyvin, mutta ei varmaan toimi kaikille. Tottakai on paljon semmosia juttuja joita pyrkii toistamaan, koska on huomannut että ne toimii, että ei sen tarvi olla mitään päätöntä poukkoilua.

Kyllä mä ainakin pystyn hyvin huomaamaan, milloin mennään liian kovilla kierroksilla, paremmin kun jos joutuis orjallisesti tekee ohjelman mukaan. Tohon kuntoon/vireyteen vaikuttaa niin paljon muutkin asiat kuin vain toi treeni. Tärkeimpänä mä pidän sitä, että aina kun meen salille, niin pystyn tekemään treenin täysillä. Jos ei pysty, niin silloin tietää, että jotain on vialla ja voi pitää vaikka muutaman ylimääräsen lepopäivän.

 

[Carhart]

Ihan hyvä metodi ja toimii, kunhan vaan muistaa käydä siellä salillakin välillä. Itse oon vetänyt jo vuosia vähän saman tyylisellä taktiikalla. Tosin pyrin kyllä aina siihen, että lähes kaikki lihasryhmät käydään läpi joka harjoituskerralla.
Lähinnä tuo oma soveltaminen on tullut juuri palautumisen ja ravintoasioiden puolelle. Ei kannata aina tuijottaa sokeasti tiettyä päivää, että vitt_ tänään pitäis mennä reenaan vaikka ei millään kulje ja paikat on kuin ois turpaansa saanu. Seuraavana päivänä voi olla kunnon levon ja ravinnon jälkeen jo niin kovassa iskussa, että rauta suorastaan lentää käsissä. Ainoa sudenkuoppa hommassa on se että näitä palautuspäiviä alkaa tuleen turhan löysin perustein. Koita pitemmän aikaa miltä se tuntuu. Ihan päivässä kahdessa ei kukaan opi tiedostaan omaa kroppaansa niin hyvin että vois sanoa, milloin on palautunut treenistä jne.
Osalla toimii ja osalle ei.

 

[mortal]

Itselläni toiminu omasta mielestä aivan hyvin jo parin kymmenen treeni vuoden ajan josta viimeset n.15v treenaillu ilman pidempiä taukoja. Usein salille mennessä en vielä tiedä mitä treenais, paitsi penkkipäivä on ollut sellainen, että sen on päättänyt etukäteen. Vähintään kaksi kertaa viikossa eri ote leveyksillä tulee penkkailtua. Nyt kun on treenaillu paidalla niin on tuo palautuminen vähän heikommalla. Ei pysty kun kerta viikkoon ottamaan kovan penkin, johtuen varmaan lihasten yli kuormittumisesta. Olo on kuin rekan alle jääneellä 4-5 päivää paita treenin jälkeen. Minäkin ennemmin treenaan kroppaa kuunnellen kuin tuijotan treeni vihkoa ja kiroan et pitäis tehdä selkä vaikka ois duunissa saanu selälle ihan tarpeeksi kyytiä. Tosin itelläni ois varmaan jalkoja tullu treenattua ees vähän useemmin jos ois ollu joku ohjelma mitä olis yrittäny noudattaa.
Se on vaan niin helppo jättää v...sin treeni tekemättä.

 

[Big Evil]

Jay Cutler sanoi aikanaan New, Improved, Beyond levyllään tekevänsä minkä tahansa lihasryhmän sen mukaan mitä kroppa sanoo. Eli kyllä se varmaan toimii kun kehon kuuntelu on huipussaan.

Toisaalta kaverini tekee vähän tuolla lailla, eikä oikeastaan kehity vittuakaan

 

[Pyranha]

Ihan hyvä metodi ja toimii, kunhan vaan muistaa käydä siellä salillakin välillä. Itse oon vetänyt jo vuosia vähän saman tyylisellä taktiikalla. Tosin pyrin kyllä aina siihen, että lähes kaikki lihasryhmät käydään läpi joka harjoituskerralla.

No tuohan on jo ihan normaali koko kroppa kerralla ohjelma.
Tässä kait haettiin systeemiä jossa treenataan ne lihakset mitkä tuntuvat parhaiten palautuneilta sitten kun siltä tuntuu.

 

[alwhifi]

Itse aloitin noin, kuten varmaan moni muukin ja silloin toimihan se. Mutta nykyään kyllä on hyvä olla treeniohjelma ihan siitäkin syystä, että tietää aina mitä tehdä eikä jää miettimään mitä sitä nyt tekisi.. Voihan tuo silti toimiakin, mutta tuskin optimaalisin tapa sentään.

 

[Pyranha]

Aloin tässä vielä miettimään, ei tämä systeemi oikeastaan paljoa eroa hyvin räätälöidystä treeniohjelmasta, koska pidemmälle edenneet treenaajaat tuntevat jo oman kroppansa tosi tarkkaan ja siksi tietävät etukäteen hyvin pitkälti mitä tulevat tekemään. Ja se vain laitetaan paperille. Eikä sitäkään noudateta orjallisesti, jos on tarvetta levolle niin levätään.

 

[Mniska]

tolla tavalla tuli tehtyä eka vuosi ja kyllä tulokset nousi mukavasti, no olisivat ne nousseet joka tapauksessa, mutta ei tässä sen jälkeen mitään erikoista kehitystä ole tapahtunut.
alakerta on kyllä kehittynyt, vaikka surkea onkin.

 

[huumor]

tokihan tuo toimii kunhan muistaa treenata tasapuolisesti eikä vain niitä "suosikkiliikkeitä" joista tykkää. itsellä tuossa luultavasti unohtuisi helposti progressiivisuus jos ei olisi minkäänlaista ohjelmaa ja sarja pituudet,palautusajat jne. vedettäisiin ihan tuntuman mukaan.

 

[protsku]

Kaverini tekee vähän tuolla lailla, eikä oikeastaan kehity vittuakaan

Varmaan tuollainen kuntopiirityyppinen "mennään fiiliksellä" -oleminen salilla toimii jonkin aikaa jos on kyseessä aloittelija. Saliharrastuksen alussa on mahdollista parantaa tuloksia vaikka treenaisi päin honkia. Samoin jos on kyseessä nuori kaveri niin johan sitä murrosikäisen testohöyryissä repii tuloksia kun vaan vähän painoja heilauttaa.

Sitten kun alkaa tulla vastaan tasanteita missä kehitys ei enää etene on mielestäni syytä aloittaa eri lihasryhmien tekeminen eri päivinä. Ja kokemus on osoittanut että kannattaa tehdä kunnon ohjelma jossa on tietyt harjoitukset tiettynä päivänä. Näin ei pääse luistamaan niistäkään ikävistä liikkeistä vaan ne tehdään silloin kun ohjelmassa niin lukee.

Uskon siis että fiilispohjalta treenaaminen ilman ohjelmaa on liian sattumanvaraista eikä se johda kunnon tuloksiin. Sopii korkeintaan niille ketkä ovat ensimmäistä kertaa aloittamassa saliharrastusta ja silloinkin enintään ensimmäiset 2-3 kuukautta. Sitten tarvitaan treeniohjelma.

 

[MKM]

Kyllä kehoa tulee kuunnella, mutta rajoitetusti. Keho on lähes äänetön, lihakset ovat nahan peitossa ja ties mitä on itämisvaiheessa: vaikeaa hommaa ja vaihtoehtoisia tulkintoja voi olla kymmeniä. Siksi lääketieteeseenkin on kehitelty röntgenit sun muut verikokeet, joiden pohjalta tiedetään aika tarkasti miten naapurin Matinkin keho erilaisissa tilanteissa toimii. Kannattaa suunnitella fysiologisin faktoin perusteltu treeniohjelma ja kirjanpidostaan seurata kuinka ohjelma itsellä toimii ja tarpeen mukaan hienosäätää. Mielihalujaankin voi toteuttaa: lihaskudoksellisesti on aika sama tehdäkö pystypunnerrusta tangolla vai käsipainoilla, edestä tai takaa...vaihtelu virkistää, päiväkohtainen fiilis ratkaiskoon.

Ammattilaisbodarit ovat vuosikymmenet Flexissä kertoneet käyttävänsä Joe Weiderin Vaistonvaraisuusprinsiippiä ja jatkaneet kohta perään kuinka keskitetty hauiskääntö terävöittää hauiksenhuipun - se niistä vaistoista ja kehontuntemuksista . Amatöörien kehot omalla salillani puolestaan yleensä viestittävät kantajilleen tarpeesta tehdä kyykyn sijaan pec deckiä :lol2: .

 

[Maso]

Hyvä systeemi kun vain muistetaan treenata kaikkia lihaksia, eikä vain niitä mukavia liikkeitä. Kannattaa varmistua, että kaikki lihakset saa tasapuolisesti kyytiä.

 

[Dymond]

Vois toimia, jos osaa silti myös piiskata itteään. Tuntuu vaan, että tällä kysymyksellä kysyjä haluaa tehdä potailustaan vähemmän aikaa vievää, kun ei tarvitsis miettiä niin paljon, joka taas viittaa siihen että kysyjä on melko mukavauudenhaluinen, ja toisaalta kun itsekurin puute kun on muissa ketjuissa tullut todistettua, niin lopputulos saattaisi olla:

:lol2: :lol2: :lol2:​

 

[(liha)pyörykkä]

Tuntuu vaan, että tällä kysymyksellä kysyjä haluaa tehdä potailustaan vähemmän aikaa vievää, kun ei tarvitsis miettiä niin paljon, joka taas viittaa siihen että kysyjä on melko mukavauudenhaluinen, ja toisaalta kun itsekurin puute kun on muissa ketjuissa tullut todistettua, niin lopputulos saattaisi olla..

Nämä henkilöanalyysit netin välityksellä on parhaita! :thumbs: Vetämättä hätäisi johtopäätöksiä, veikkaan että tuollainen taiteelliselle itsensätoteuttamiselle sijaa antava ohjelma on pitkällä aikavälillä mielenkiintoisempi vaihtoehto (jos vähänkin motiv. ongelmia), kuin numeromantroja orjallisesti noudattava versio. Joku pohjasuunnitelma pitäisi kuitenkin olla (yksi, kaksi vai monijakoinen jne.) Pelkkien lihaskipujen tunnustelu ei riitä, varsinkin kun se "sisäinen korva" on alussa niin kehittymätön kehonsa kuunteluun, ja domssien saaminenkin vaikeutuu ajan myötä. Ohjelma ei muutenkaan saisi olla tuollaista sokeaa noudattamista, vaan improvisointitaitoja tulis aina käyttää tilanteen mukaan.

 

[JN]

Vois toimia, jos osaa silti myös piiskata itteään. Tuntuu vaan, että tällä kysymyksellä kysyjä haluaa tehdä potailustaan vähemmän aikaa vievää, kun ei tarvitsis miettiä niin paljon, joka taas viittaa siihen että kysyjä on melko mukavauudenhaluinen, ja toisaalta kun itsekurin puute kun on muissa ketjuissa tullut todistettua, niin lopputulos saattaisi olla:

:lol2: :lol2: :lol2:​

:D

Itse asiassa olenkin treenannut fiiliksen mukaan nyt n. nelisen vuotta. Tämä vuosi on ollut poikkeus sinä mielessä, että ensimmäistä kertaa ei ole tullut pitempää taukoa. Jako on ollut semmoinen, että 2x yläkroppa ja 1x jalat. Sitten mahdollisella neljännellä kerralla kaikki ikävät- ja hifistelyliikkeet. Penkissä on ollut muutaman kuukauden käytössä 2x6, jonka jälkeen fiiliksen mukaan loput liikkeet. Penkki ykkönen liikkuu 125kg-130kg:n tietämissä, eli ei kyllä mikään hyvä vielä. Jaloille ei kyllä ole mitään ohjelmaa, ja ne on tullut laistettuakin liian usein.

 

[tokkopaisto]

Tossa on varmaan aika hiuksenhieno rajanveto loppujen lopuksi sellaisella jolla on jo kohtuu hyvä tietotaitotausta potailusta. Kun on jo kokemusta takana enemmän niin sitä voinee varmaan säätää sitä "ohjelmaa" lennosta eli reenata fiiliksen mukaan. Sellaisella jolla ei oo kovinkaan vankkaa informaatioo tukemassa niitä mutu-ratkaisuja voi kyllä mennä mettään aika railakkaasti.

Seuraan siis orjallisesti ohjelmaa :lol2: .