Treenaajien rippituoli

[Mies847]

Jaa-a, mistähän sitä aloittais..
Penkki oli kuningasliike yläasteelta oikeastaan ammattikoulun loppuun. Tuli tutuksi lattiapenkit, nopeuspenkit, lankkupenkit, jms-press jne. Syömiseen ei viitsinyt panostaa ja jalkoja ja muita turhia lihasryhmiä treenasin harvoin.
Ammattikoulussa penkin kaveriksi tuli hauis, vääntelin silloin 62 kilolla "hauiskääntöä" muutaman toiston, kun omakin paino oli siinä 70kg tuntumassa. Prässiä ja mavea treenattiin jo epäsäännöllisen säännöllisesti ja kreatiinikin tuli mukaan. Muistan edelleen, kun penkki oli 115kg ja mave 130kg :D Ainoa mistä voin olla ylpeä, että perse pysyi penkissä, samat lukemat sain jopa sotilaspenkkityylilläkin. Yllätys yllätys, jossain vaiheessa alkoi olkapää oireilla, mikä kipuilee välillä edelleen. Oikeastaan siinä vaiheessa valaistuin, kun en saanut leikkimielisessä pystypainissa himourheilija-kaveriani nurin. Penkkituloksessa olin 50 kiloa edellä, mutta eipä se paljoa keskivartaloon voimaa tuonut.

Siitä hyppäys nykypäivään, takana on lukuisia "treenikausia", pisin taitaa olla joku 1,5v korkeintaan 2-3 viikon tauolla. Mave-ennätys on edelleen vain 15 kiloa penkkiennätystä edellä, bodarikyykkyennätys on sentään maven tasolla. Nämäkin ennätykset on tehty varmaan 6 tai 7 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole muuta kuin hakenut useamman kerran vanhaa kuntoa takaisin samalla treenejä järkevöittäen. HST:n kautta on tullut opittua sarjapainojen aallotus jatkuvan painojen lisäämisen ilman suunnitelmaa sijaan. Kunhan HST:n kyllästyn, voisin opetella myös sarjamäärien vaihtelun.. Edelleenkin voisin myös syödä enemmän proteiinia ja nukkua paremmin. Ai niin ja myös yli vedetty bulkki on koettu, 2kk ja 8kg, tulokset nousi, mutta kyllä tuli läskiäkin mahtavasti.

 

[Nipa-]

Luulen, että tästä omasta listasta löytyy kaikki ne perinteiset mistä ainakin johonkin jokainen treenaaja on syyllistynyt:

Liikaa treenaaminen. Tämä oli tyypillinen aloittelijavirhe, treenit saattoi kestää kolmekin tuntia ja hauksille, rinnalle ja ojentajille paukutettiin 6 eri liikettä jokaiselle. Jaloille tehtiin sitten lopuksi muutama sarja reidenojennusta jos sitäkään.

Ylivedetty bulkki. Yhtäkkiä huomasi, että vaaka näyttää kolminumeroisia lukuja. Alkuun tuntui että oli helvetin iso ja lihaksikas, kunnes ne lasit sitten tippuivat ja tajusi, että on yksinkertaisesti läski.

Treeniohjelmaan jämähtäminen. Kun löytyi se mukava treeniohjelma jolla tuloksiakin tuli aluksi, (1-jakoinen) niin sillä sitten veivattiin vuosikaudet ilman minkäänlaista progressiota. Tuloksena useampi vuosi hukkaan heitettyä treeniä.

Maven ja kyykyn välttely kaikenlaisin tekosyin. Ylipäätään kaikkien vapailla painoilla tehtävien liikkeiden korvaaminen koneilla.

Liika liikkeiden vaihtelu. Jatkuvasti piti kokeilla kaikkea uutta, lopputuloksena missään liikkeessä ei tullut kehitystä sarjapainoissa tahi määrissä.

Olisihan näitä lisääkin.

Hyvin koottu. Muistan kyllä kun alottelin etsien ohjelmaa jolla alottaa, joka kerta häntä koipien välissä karkuun kun ilmesty sanat maastaveto tai kyykky.

 

[Setämies.]

kun en saanut leikkimielisessä pystypainissa himourheilija-kaveriani nurin

Hyvä ettet tuosta suuttuneena kuitenkaan mennyt ja ampunut ihmisiä. ;)

 

[Fanttomi]

En venyttele juuri koskaan ja sen kyllä huomaa. :face:

 

[J.Jake]

13-15v ikäisenä punttia 5x viikossa ja 2 lenkkiä. Söin kokoajan mahdollisimman vähän
koska luulin olevani lihava! ( 170cm 68-70kg)

Reilu faijapuoli toki usein sanoikin et olen.

 

[Nipa-]

En hengitä oikein monessa liikkeessä. Penkkiä kun teen käsipainoilla, vedän koko sarjan pidättäen ilmat sisällä. Teen myös liian usein sarjat failureen.

Tuo on kyllä hoidon alla!

 

[sporteme]

- alussa liian pienillä painoilla, pelkäsin meneväni "rikki"
- ei jalkoja
- huonoa syömistä (tosin määrät oli kohdillaan, mutta liikaa rasvaa/hiilareita)
- ei tavoitetta, ei säännöllisyyttä
- ja lopuksi, lihashuolto/-venyttely on 20 v. jälkeen edelleen lastenkengissä..

 

[junglecarl]

Nykyää on ihan hyviiki muroi mitä voi syödä kerran päivässä :D En tosin syö ku kerran

Kun aloitin treenaamaan koitin syödä paremmin ja fiksummin, niinpä söin monesti päivässä riisimuroja ja jogurttia . Sitä mistä tämän olin oppinut en muista...

Muutaman kuukauden treenattuani sattui käsiini joku artikkeli, missä kerrottiin riisimurojen olevan kehonrakentajalle yhtä tärkeitä kuin diesel Ferrarille. Enpä ole paljon riisimuroihin koskenut sen jälkeen...

Kyl riisimurot toimii ihan hyvin rasvattoman maidon kanssa treeninjälkeen.. Itse esim syön bataatista ja riisimuroista treeninjälkeen hiilarit.. Nykyää on riismuroo mis on 80grammaa complex carbsei ja vain 10 kymmenegrammaa sokereita.. vedän kolkytgrammaa riisimuroi bataatin ja kanan jälkeen ja kyl toimii hyvin mulla ainaki.. Mut niihä se vissii on että toisilla toimii toinen toisilla ei :D

 

[pakkiis]

Tässä pitkään loukkaantuneena on ollut hyvä analysoida omia epäkohtiaan treenauksessa.

-Liika on liikaa, laatu ennen määrää.
-liian vähäinen syönti, ympäri vuoden ei tarvitse olla niin kireänä ja seurata kaikkia suupaloja.
-liian vähäinen lihas-huolto. Nyt yrittänyt joka päivä foam rollailla ja venytellä paikkoja auki vähintään puoli tuntia.

 

[Laardi]

- huonolla tekniikalla ja liian isoilla painoilla voimattomuuteen nähden
- venyttely on tyttöjen juttu, hyvä jumi on hyvä
- ei jaksa laihistella, läski on ylivoimaa
- aerobinen rasittaa liikaa, ei jaksa
- joskus tiirailen tissejä

Voikos vielä jotain muuta tehdä päin helvettiä?

 

[Jack Mullings]

tein ensimmäisen vuoden pelkkää penkkiä, pecdekkiä heijarihauista tangolla ja pohjeprässiä. Salilla käytiin kuitenkin 4 - 5 kertaa viikossa sekä uimassa kaksi kertaa. Reisi treenit hoidettiin polkupyöräilemällä salille. Selkää ei treenattu koska kaverin faija sanoi, että uinti rittää selälle.

 

[apulus]

Vähä liian usein tulee jätettyä yläkroppa treenaamatta.

Ruokapuolta vois parantaa paljon, samaten unen määrää.

 

[Airwalk]

Lihashuollon/liikkuvuuden laiminlyönti, olkapään ulkokierto on tällä hetkellä olematon...

 

[Failure]

- Joskus alkuaikoina skippasin jalkapäivän välillä ja juoksin n. 5-7 km aivan piippuun itseni. Ajattelin että kyllä tuo jaloille riittää, fail...
- Kyykyn välttely, ei enää tosin. Mavea en tehnyt ekaan vuoteen.
- Yksin treenaaminen, jää erikoistekniikoita pois. Toisaalta aina kun on ollut kaveri, niin treeni on mennyt jutteluksi osittain.
- Tapana sortua ajatteluun, "Jos en jaksa vetää tänään kovaa treeniä, en mene ollenkaan". Skipattuja treenipäiviä joskus, sen sijaan että treenaisi edes jotain.
- Liiallinen failureen vetäminen, ilman mitään järkevää jaksotusta.
- Lihassärkyjen pitäminen hyvänä juttuna ja merkkinä onnistuneesta treenistä.
- En ole tehnyt etukyykkyä koskaan, kertaakaan.
- En venyttele paljoa paskaakaan.

 

[karteniemi]

Saliura alkoi tietysti yläkroppapainotteisella treenillä. Jalkoja ei treenattu ollenkaan, koska "ne sai tarpeeks rasitusta lenkeillä." Pieni muutos tähän tuli, kun kokeilin ensimmäistä kertaa maastavetoa. 120:llä tuli helppo ykkönen, mut 140 ei hievahtanutkaan. No, täähän oli hienoa, joten mavea tehtiin sillon tällöin "rajun" visuaalisen aspektin vuoksi.
Sama homma olankohautuksilla tangolla. Huomasin, että 90 kilolla tuli kasin sarjoja helposti, joten samasta syystä näitä sitten hinkattiin. Voitte arvata millaisen hartialinjan loin itselleni hinkkaamalla noilla painoilla epäkkäitä, kun sen hetkiset viparipainot oli 8kg ja penkkimaksimi huikeat 60-65kg.
Yläkroppatreenit painottui lähinnä penkkaamiseen ja vipareihin. Vinopenkkiä tehtiin käsipainoilla "kädet ysikympin kulmaan," koska joku sanoi tämän toimivan parhaiten rintalihaksille. Muistaakseni tein silloin tällöin ylätaljaa ja kulmasoutua käsipainolla, mutta selkäpuolen jumpat oli sitten siinä.

 

[katariin]

- Sillon ku alotin, juoksin aina ennen treeniä 15-30min täydellä teholla. Varsinkin ennen jalkatreeniä, koska ajattelin että jalat kasvaa paremmin, ku vähä juoksee. :-)
- En juuri kokeillut isoja painoja, koska en halunnut liikaa lihasta. Nyt vuosia myöhemmin, edelleen rimpulana, toivon että olisin ollut viisaampi.
- Treenin jälkeen söin nuudeleita enkä muutenkaan saanut juuri proteiinia ravinnosta.

Nykyään voisin venytellä enemmän. Jotenkin jännästi aina unohtuu. :D

Tällä hetkellä naamapalmuilen kaverille, joka ei treenaa jalkoja koska ei halua että ne kasvaa kun ne on jo niin "isot". Yrittäny sanoa että tulet katumaan. Ei treenaa liian kovaa ettei vahingossa kasva liian isoksi- ja kuulemma parhaiten kasvaa ku treenaa mukavuusalueen sisäpuolella. Näköjään jokaisen pitää oppia itse, kantapään kautta...

 

[Nannax]

Back in the days mun punttitreenit kesti 2,5h. Ja ei, nyt ei puhuta mistään voimatreenistä 5min palautuksilla...

 

[Jerico]

Back in the days mun punttitreenit kesti 2,5h. Ja ei, nyt ei puhuta mistään voimatreenistä 5min palautuksilla...

Mulla sama. Käytiin aina välillä painimassa seiväshyppypatjalla ja sitten takaisin treenaamaan. Alkuaikoina yllättäen kintut jäi jälkeen kehityksestä, mutta olen onnistunut kuromaan eroa umpeen panostamalla jalkoihin kunnolla.

Treenin jälkeinen venyttely. Mitä se on?

Liian vähäisestä kiertäjäkalvosimen treenaamisesta johtuen olkapäät eivät enää kestä kovaa penkkaamista lainkaan. Dippiä pystyn tekemään omalla painolla jotenkuten. Back in the days meni 60kg lisäpainoilla..

Kaikki intoa täynnä olevat salihirmut: muistakaa nyt perkele huoltaa ne olkapäät! Ette kadu sitten myöhemmin.

 

[ojr]

Alussa treenasin oikeastaan fiksummin kuin nykyään kun oli vielä tavoitteita ja motivaatiota. Nykyään:
- Treenaan liian epäsäännöllisesti ja fiiliksen mukaan ilman mitään suunniteltua progressiota, "kunhan nyt jotain tulee tehtyä" -mentaliteetilla.
- Syön ihan päin helvettiä ja bissekin maistuu vapailla, nyt tosin koittanu vähän siistiä ruokavaliota että sais painoo alemmas kesäks.
- Osin vuorotyön ja osittain oman tyhmyyden takia nukun aivan miten sattuu, välillä tulee valvottua sellasia 30h putkia jne.

 

[Homo habilis]

Oon treenannu muutamana viikkona löysästi/ en juuri yhtään.

En oo koskaan tehnyt syväkyykkyä, eilen koin sen olevan paljon parempi. Makuasiako(?)
En vieläkään syö tarpeeksi
Venyttelen harvoin, ainoostaan ennen kyykkyä ja penkkiä.