Olen varmaan ennenkin vastaanlaisen postin kirjoittanut aiheesta, mutta mennään taas uudelleen...
Mielestäni voimanosto lajin perimmäiseltä idealtaan on täyttä urheilua, ennenkaikkea selkeäsääntöistä, varsin monipuolista voimaurheilua. Kolmella eri nostomuodolla pystytään varsin hyvin tekemään kartoitusta vahvimmasta urheilijasta, hirveästi ei jää jossittelun varaa. Laji, jossa taito-ominaisuuksia ei juuri vaadita, tai jos vaaditaan niin ihan minimaalisessa määrin, lähinnä oikeiden nostotekniikoiden osalta. Viime kädessä laji voisi olla ihan hyvin olympialaji, siinä missä painonnosto. Kyllä siellä hölmömmissäkin lajeissa mitellään keskenään.
Varusteet ovat kuitenkin nykyisellään "ei niin lievää" ilmausta käyttäen lajin syöpä. Ajatus lihasten ja muiden tukirakenteiden suojaamiseksi maksimisuoritusta tehdessä eri varustein on ehkä jalo, mutta asia on kääntynyt täysin itseään, kun kyetään käsittelemään naurettavan ylisuuria kuormia. Toisaalta en myöskään ymmärrä minkäänlaista ulkoista tukea, edes löysimpiä penkkipaitoja / kyykkytrikoita (rannesiteet jossain määrin, koska siellä auttamatta anatomisesti heikoin lenkki. Kun painoja kannatellaan, nämä eivät myöskään osallistu itse nostotapahtumaan missään määrin, missä taas nostovyö tuo keinotekoisen tuen keskivartalolle suurempien rautojen liikuttelemiksi). Jos paikat alkavat reistailemaan, niin sitten a) harjoitetaan kroppaa oikeaoppisesti ja pitkäjänteisesti käsittelemään suurempia rautoja b) jätetään se lajissa usein esiintyvä liioiteltu hormoonikuuri väliin, joka mahdollistaa huiman tulosparannuksen ja näin ollen tukirakenteiden (ensi kädessä jänne/nivel-taso) jälkeenjäämisen suhteessa lihaksen voimantuottoon (yleensä ennen pitkää loukkaantuminen). Mainittakoon asiayhteydessä, että tukirakenteiden palautuminen ja sisäänajo kovalle rasitukselle vievät paljon kauemmin aikaa, kuin poikkijuovaiselle lihaskudokselle. Viime kädessä vaihtoehto c) eli vaihdetaan lajia johonkin vähemmän kuormittavaan.
Siinä vaiheessa, kun nostetaan järjestyksessä pp-jk-mv isoimmasta suurimpaan, niin on syytä ihmetellä missä mennään, oli miten friikit nivelkulmat hyvänsä. Myöskin nostosuoritteiden häilyvä raja hyväksytyn ja hylätyn välillä aiheuttaa joskus pientä myötähäpeää. Maastavedosta tulisi järjestään nostaa suurimpia rautoja, riittävästä syvyydestä toteutettu raaka jalkakyykky tai penkkipunnerrus pysäytyksellä eivät tulisi olla "normaaleilla suhteilla" likimainkaan samalla tasolla. Vartalon vahva ojennusakseli akillesjänteestä niskaan on edelleen ihsmisolennolla se vahvin liikeakseli.
Äkkiseltään mietittynä kohdalleni sattuneet lajille edustavimmat urheilijat (kyllä, rajua voimaharjoittelua tekevän tulee näyttää atleetilta, ei pöhöttyneeltä, ylipainoiselta ja yleisilmeeltään huonokuntoisen näköiseltä henkilöltä, joka on tätä nykyä valitettavasti mielikuvani tyypillisestä "new-age voimanostajasta") ovat tapauksia, joilla on vahva pohja muusta urheilusta ja ovat päätyneet sitten viime kädessä täysiverisiksi voimanostajiksi. Toki aina ei tarvitse muuta urheilupohjaa, mutta harvoin se pahitteeksi on. Monen nostoura on mallia "nostetaan tuloksia 200% muutamassa vuodessa ja lopetetaan loukkaantumisen / motivaation puutteen vuoksi".