"Olet oikeammassa kuin arvaatkaan - tässä ei ole kyse Halmeesta, vaan paljon isommasta yhtälöstä. Kyse on opportunistiseen voitontavoitteluun sortuneen suomalaisen journalismin rappiotilan piiskaamisesta, johon Halmeen tapaus sopii enemmän kuin hyvin. Keltaisen lehdistön prinsiippi on tehdä juttuja siitä, mikä tuottaa eniten rahaa, ja ennen kaikkea TAVALLA, joka tuottaa eniten rahaa. Varmin keino myynninlisäämiseen ovat voimakkaat, alkukantaiset tunteet, joista suru itselle tärkeän ihmisen poismenosta on yksi keskeisimmistä.
Muutamassa päivässä rasistisesta taparikollisesta, jolla oli toistuvia selkkauksia virkavallan kanssa, kovien huumausaineiden käyttöongelma ja takanaan surkuhupaisa ura eduskunnassa, tehtiin sankari. Halme lupasi aikanaan laittaa eduskunnan ruotuun ja suosi ankaraa huumausainepolitiikkaa. Muutamaa hetkeä myöhemmin hän jäi kiinni laittomalla aseella ammuskelusta amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Tämä on yksi härskeimmistä esimerkeistä, mitä äänestäjien luottamuksen pettämiseen tulee.
Ja Halmeen kuoltua media unohti tämän kaiken, ja ryhtyi rakentamaan Halmeen ylle sankarimyyttiä - tarinaa kovaonnisesta, moraaliltaan puhtaasta miehestä, jolle ankara maailma oli yksinkertaisesti liikaa. Syy tähän on yksinkertainen: tällainen kuva myy valheellisuudestaan huolimatta paremmin kuin faktoissa pysyttelevä muistokirjoittelu. Olkoonpa Hazardin kirjoitus kuinka armoton tahansa, se on paljon todenmukaisempi kuin yksikään Halmeen muistolle valtamediassa kirjoitettu teksti.
Ajatukset paremman ajankohdan odottamisesta ovat sinänsä hyviä, mutta antoiko media Halmeen tukijoille suruaikaa? Ensimmäisestä päivästä lähtien Halme on ollut etenkin iltapäivälehtien ykkösuutisaihe, eikä tässä ole kyse mistään muusta kuin siitä, että tehdään voittoa menetyksen kokeneiden ja järkyttyneiden ihmisten kustannuksella. Näin ollen myös kritiikki kuuluu juuri tähän hetkeen, eikä vähiten sen vuoksi, että nykyisen valtavan mediavolyymin vuoksi valheet ja myytit jäävät ihmisten mieliin hyvin lyhyessä ajassa - seuraavan traagisen tapauksen kohdalla kansan mielenkiinto kiinnittyy siihen, ja Halmeesta lehdissä lausutut valheet jäävät elämään totuutena. Silloin kritiikki on liian myöhäistä.
Ja, Aleksi hyvä, jos media ja kansa hyväksyvät tällaisen voitontavoitteluun perustuvan todellisuuden muokkaamisen, ne tekevät itsensä halvaksi, moraaliltaan alhaiseksi ja epäluotettavaksi - toisin sanoen arvottomaksi. Minusta on vastenmielistä elää maassa, jonka tiedotusvälineet käyttävät termiä "sankari" amfetamiiniongelmaisesta rasistista, joka ei painijanuransa jälkeen saavuttanut mitään sellaista merkittävää asiaa, jonka hän olisi onnistunut pitämään kasassa. Minusta on myös vastenmielistä elää maassa, jossa laittomien aseiden kanssa pelaamista ja päihtyneenä ajamista pidetään "kovana elämänä" ilman minkäänlaista kritiikkiä.
Hazardin käyttämä kirjoitustyyli on sinänsä armoton, ja siitä helposti syntyy tunne potkitun potkimisesta (itse asiassa se on tyyliltään varsin samanlaista kuin Halmeen omissa kirjoissaan käyttämä). Kuitenkin, kaikki mitä Hazard sanoi, on perustuu faktoihin. Hänen käyttämänsä sävy on ilkeää, piikittelevää mutta se pysyy totuudessa. Mediassa esitetyt luonnehdinnat Halmeesta sen sijaan ovat olleet yksipuolisia, kaunistelevia ja kirjoitettu pelkästään myynniedistämismielessä. Kumpi on loppujen lopuksi vaarallisempaa ja osoittaa enemmän huonoa makua?
Myös väite, ettei kuolleista saa puhua pahaa, on täysin absurdi. Päteekö tämä kaikkiin hirmuhallitsijoihin ja rikollisiin? Michael Jackson oli ennen kuolemaansa mediassa friikki ja pedofiili. Tämä mielipide, vaikka se ei perustunutkaan faktoihin, oli yleisesti hyväksytty ja sen sai sanoa ääneen. Jacksonin kuoleman jälkeen tämä käsitys katosi ja kaikki, media etunenässä, muistivat Jacksonissa vain lahjakkaan musiikintekijän - kaikki muut mielipiteet hänestä olivatkin yhtäkkisesti kiellettyjä. Jacksonin kohdalla tapaus on vielä siltä kannalta erilainen, että häntä ei koskaan tuomittu rikoksista, joista häntä syytettiin.
Näin media muokkaa todellisuutta. Ymmärtäisin sen vielä siinä tapauksessa, jos sillä edistettäisiin jotain yleistä hyvää, mutta mustan muuttaminen valkoiseksi liiketoiminnan vuoksi ja totuuden uhraaminen markkinatalouden alttarille perustuu pelkästään lyhytnäköiseen, itsekkääseen omaneduntavoitteluun.
Se, että onko Halmeen kuolema surullinen tapaus vai odotettu, tietyllä tapaa jopa ansaittu lopputulos, on jokaisen henkilökohtainen näkemys. Vaikka itse pidinkin Halmeen persoonaa kaikin puolin vastenmielisenä, en missään vaiheessa ole iloinnut hänen kuolemastaan. Itsemurhaan ajautuminen on surkea kohtalo kenelle tahansa."
Ilkka Kiven vastaus facebookissa Hazardin vastaiseen ryhmään. Mielestäni niin hyvä kirjoitus, että halusin pastettaa.
http://www.facebook.com/topic.php?uid=412887945290&topic=16660
