AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 519
Jos ajattelee siltä kannalta, että pyrkii maksimoimaan elinaikaisen tuntipalkkaodotteensa, niin huippu-urheilu lienee aika harvoille ja harvoissa lajeissa rationaalinen ratkaisu. Kehonrakennuksessa ei ainakaan. Lääkikseen tai oikikseen pyrkiminen tai ei-lukutyypeillä esim. raksafirman perustaminen ovat aika paljon todennäköisempiä tapoja vaurastua.
Kehonrakennuksessa sentään kuitenkin on mahdollista elättää itseään lajiin liittyvillä töillä, kuten valmennus, kuntosaliyrittäminen tai tuotemyynti ja oma kilpaura voi tukea tätä. Jari Mentula lienee onnistunein tapaus Suomessa. Vaikkei hän edes menestynyt ammattilaisena juuri millään tavoin, on kilpaura käytännössä mahdollistanut hänen julkisuusesiintymisensä ja taloudellisen menestyksensä.
Jos vertaillaan huippu-urheilijastatusta, niin Kille lienee kuitenkin maailman sadan parhaan kehonrakentajan joukossa. Eihän niitä aktiivisia IFBB-PRO ukkoja kuitenkaan ihan älytöntä määrää ole ja näistäkin ainakin puolet ellei enemmänkin on Killeä huonompia. Kohonenkin kuulunee ainakin tuhannen, ellei jopa 500 parhaan kehonrakentajan joukkoon.
Joku perustason SM-liigakiekkoilija - siis tyyliin Ässien kakkoskentän laituri - ei välttämättä ole edes maailman 10 000 parhaan kiekkoilijan joukossa. Maailman 500. paras kiekkoilija on luultavasti jonkun heikomman NHL-joukkueen neloskentässä taistelemassa putoamisesta farmiin tai sitten ok-tasoinen KHL-mies. 100. paras voi hyvinkin pelata NHL:ssä jonkun perustason joukkueen ykkösketjussa.
Toki jääkiekko on tasokkaampi laji kuin kehonrakennus, mutta ei aivan niin paljon kuin voisi ajatella. Nimittäin lajit poikkeavat siinä, että kaikki jääkiekkoilijat kilpailevat. Eihän kukaan tee niin, että vain harjoittelisi jääkiekkoa, muttei koskaan pelaisi. Lihasten kasvatuksen harrastajista taas vain aivan pieni murto-osa kilpailee. Kuitenkin ihmisiä, jotka treenaavat kuntosalilla kasvattaakseen lihaksia, voi hyvinkin olla enemmän kuin niitä, jotka pelaavat jääkiekkoa.
Kehonrakennuksessa sentään kuitenkin on mahdollista elättää itseään lajiin liittyvillä töillä, kuten valmennus, kuntosaliyrittäminen tai tuotemyynti ja oma kilpaura voi tukea tätä. Jari Mentula lienee onnistunein tapaus Suomessa. Vaikkei hän edes menestynyt ammattilaisena juuri millään tavoin, on kilpaura käytännössä mahdollistanut hänen julkisuusesiintymisensä ja taloudellisen menestyksensä.
Jos vertaillaan huippu-urheilijastatusta, niin Kille lienee kuitenkin maailman sadan parhaan kehonrakentajan joukossa. Eihän niitä aktiivisia IFBB-PRO ukkoja kuitenkaan ihan älytöntä määrää ole ja näistäkin ainakin puolet ellei enemmänkin on Killeä huonompia. Kohonenkin kuulunee ainakin tuhannen, ellei jopa 500 parhaan kehonrakentajan joukkoon.
Joku perustason SM-liigakiekkoilija - siis tyyliin Ässien kakkoskentän laituri - ei välttämättä ole edes maailman 10 000 parhaan kiekkoilijan joukossa. Maailman 500. paras kiekkoilija on luultavasti jonkun heikomman NHL-joukkueen neloskentässä taistelemassa putoamisesta farmiin tai sitten ok-tasoinen KHL-mies. 100. paras voi hyvinkin pelata NHL:ssä jonkun perustason joukkueen ykkösketjussa.
Toki jääkiekko on tasokkaampi laji kuin kehonrakennus, mutta ei aivan niin paljon kuin voisi ajatella. Nimittäin lajit poikkeavat siinä, että kaikki jääkiekkoilijat kilpailevat. Eihän kukaan tee niin, että vain harjoittelisi jääkiekkoa, muttei koskaan pelaisi. Lihasten kasvatuksen harrastajista taas vain aivan pieni murto-osa kilpailee. Kuitenkin ihmisiä, jotka treenaavat kuntosalilla kasvattaakseen lihaksia, voi hyvinkin olla enemmän kuin niitä, jotka pelaavat jääkiekkoa.
80-luku efekti aivan mahtava, kuin vanhaan hyvään aikaan
