Lopetin 5kk sitten e-pillerit (ehdin popsia niitä yhtäjaksoisesti 10 vuotta) ja asennettiin kuparikierukka. Sellainen pienempi, synnyttämättömille tarkoitettu malli. Asennus sattui, juu, aika paljonkin, vaikka Buranaa otinkin etukäteen reilulla kädellä. Muutaman päivän vähän kramppaili kuukautiskipumaiseen tyyliin ja alavatsaa turvotti, mutta sen jälkeen ei juuri ole kierukan olemassaoloa huomannut. Yhdynnässä tuntui kummaa painetta muutama eka kerta mutta sen jälkeen ei mitään ihmeellistä. Menkat tuli ekan kerran vasta nyt ja vaikuttaa ihan normaalilta, ei mitään ihmeempiä kipuiluita tai isompaa vuotoa. Pillerien lopettamisesta ehti kulua ehkä 2 viikkoa kun alkoi puskea finniä naamaan ihan huolella, ja sama jatkuu edelleen. Yäk. Mulla ei ollut edes teininä ennen pillerien aloittamista tämmöistä. Muutenkin naama rasvottuu nopeasti, samoin päänahka, joka kerää myös hilsettä. Muita negatiivisia hormonaalisia lieveilmiöitä on olleet hikoilun lisääntyminen (ikinä pilleriaikana ei dödö pettänyt eikä hiki edes haissut juuri miltään), karvojen kasvun villiintyminen (sänki puskee nopeammin ja leukaan ja ylähuuleen ilmestynyt muutamia, pinsetillä nypittäviä tummia karvoja) ja tissien häviäminen. Ei ne tissit nyt ennenkään mitkään megalollot olleet, mutta nyt kyllä aika surkeat nahkarievut. Jotain (turvotusta tai rasvaa?) on ihon alta hävinnyt, koska muutamat farkut on muuttuneet tiukoista löysähköiksi ja nahkakin tuntuu jotenkin "löysältä". Ruokailutottumuksia en ole muuttanut enkä pyrkinyt mitenkään laihduttamaan. Vaakalla en ole vieraillut.
Kertokaa nyt kiltit joku mulle että mä en muutu mieheksi ja että tämä finni-karva-tali-hiki-ällötys ei jää päälle, eihän jää? Eikös vaan että ne hormonit tasaantuu sitten aikanaan (MILLOIN!?) eikä mun tarvi loppuelämääni kärsiä tämmösistä murkkuikäsen ongelmista? Millään en haluaisi aloittaa enää pillereitä uudelleen. Ensinnäkin jo ajatus keinotekosten hormonien pumppaamisesta itseensä vuositolkulla on alkanut inhottaa, toiseksi kärsin migreenistä ja satunnaisesti tupakoin (hyi hyi), mikä lisää veritulppariskiä. Kolmanneksi psyykkisellä puolella muutos on ollut vain positiivinen. Enää ei vituta alituiseen, ja mieliala on tasaisempi, en hermostu yhtään niin helposti enkä itkeä pillitä olemattomista asioista.
Miten tuota ihon kukintaa voisi hillitä, onko jotain kikkakolmosia? Syön perusterveellisesti ja kasvispainotteisesti, vältän turhia lisäaineita ja sokeria käytän vain juhlatilaisuuksissa yms. Huolehdin puhtaudesta ja kosteutuksesta ja käytän vauvojen sinkkivoidetta joskus öisin (tiedä sitten onko siitä mitään iloa). Naama vaatii päivisin hirveän tälläämisen että kehtaa mennä ihmisten ilmoille.
En usko, että niin tulisi synnyttämättömällä naisella ihan ekana käymään. 
On ihanaa olla luomuna ja tuntea olevansa "elossa"! Nyt sit taas kompuroin sen kanssa, että kuinkas ehkäisyasiat hoituu... kumiukot ei oo mun juttu enkä haluu kuormittaa kroppaani enää minkään sortin hormoneilla. Jäljelle jää kuparikierukka, mutta totuttelen vielä ajatukseen...
