Terrorismia by kissa

[Mege]

Jos joidenki mielestä koirat on tyhmiä, niin kattokaapas tämä linkki. Vois jäädä kisuilta tekemättä? Vai onko ne niin älyllisiä, että eivät vaan välitä.. :jahas:

No eipä tosta paljon iloa ole, kun sitä koiraa vie monta kertaa päivässä kuselle&paskalle.
Kissan kanssa voi tehdä näinkin: http://www.genuinaburmese.com/Toilettraining.htm
:thumbs:

 

[alumiini]

Voinkin kommentoida tohon koiran taltuttamisjuttuun. Meillä oli dobermanni, kun olin jotain 7-12v. Sen kanssa tuli aina otettua matsia. Potkaisusta ei ollut mitään apua, kun se oli tulossa päälle. Tosin jos potkun sai osumaan niin sitten, mutta aika harvoin sen sai osumaan kunnolla ja sittenkin se tuli vaan uudelleen aina päälle. Ton ikäsellä muksulla ei kyllä ole voimaakaan potkuissa paljon yhtään.
Nyt sitten kaikille jeesustelijoille, että meillä EI ollut lupaa leikkiä sen kanssa eikä päästää sitä irti ilman jonkun aikuisen perheenjäsenen läsnäoloa. Mutta kun sen kanssa oli niin hauskaa pelata pallolla... Potkaistiin palloa, sitten koira kävi hakemassa, juostiin sen kanssa, koira tiputti pallon ja sitten potkaistiin taas palloa. Koira vaan väsähti jossain vaiheessa ja silloin siltä paloi päreet.

Se rauhoittui aina todella hyvin, kun otti sitä alaleuasta kiinni ja puristi sen kieltä alaleukaa vasten. Aina kun koira tuli päälle, käsi vaan suuhun ja puristamaan. Siitä oli vielä tosi helppo kiepsauttaa itsensä niin, että koiran pää oli reisien välissä käsi sen suussa. Ei olisi ollut kovin vaikeata vääntää koiran niskoja nurin siitä asennosta.
Tämä systeemi ei taida vaan toimia, jos koira tulee tosissaan päälle. Tai ainakin luulisi niin. Eikä toimi lyhytkuonoiseen koiraankaan, koska siitä alaleuasta ei saa kiinni. Meidän koira tuli päälle vain "kurittamismielessä". Se piti meitä muksuja alempiarvoisina. Eli yhteenotoista jäi aika harvoin edes pieniä puremajälkiä. Tosin vaatteet saatto joskus repeillä, kun se veti niistä.

Se oli meitä muksuja kohtaan tosi kiltti siihen asti, kunnes kettu vei sen kaverikissan. Se leikki aina sen kissan kanssa. Kissa tuli hieromaan itseään sen jalkoja vasten, koira otti sitä niskasta kiinni ja juoksi taloa ympäri parhaimmillaan kymmeniä minuutteja, kunnes päästi kissan menemään. Kohta kissa oli tuli taas kiehnaamaan sen jalkoihin. :lol2:

Ja itse thredin aiheeseen sen verran, että useimmat kissat ovat syvältä. Jotkut harvat kissat ovatkin sitten mukavia. Meillä olleista kissoista 2 oli mukavia kissoja.
Jos kissan on ottanut kaupunkitaloon, on ihan oikein, että se repii tapetit jne. Pitäskö sen vaan istua, syödä ja kävellä siellä kämpässä.
Sääliksi käy niitä miehiä, joiden eukoilla on kissa... :D

 

[Tomi]

Ikävä huomata, että kaksi Pakkotoiston tunnetuinta persoonaa sortuvat sentasoiseen kommentointiin, kuin tässä ketjussa :(

Lopettaisitko jo tuon lässytyksen? Miken ja minun "status" (mikäli minä olen tuo toinen tarkoittamasi henkilö) ei määrittele meidän mielipiteitä. Ja juuri sinä kuulostat sellaiselta nalkuttavalta pirttihirmulta, joka paiskaisi ukon mäkeen, jos hän tulisi kissoille allergiseksi.

 

[demppari]

Ei voi sanoa, että useimmat kissat ovat epämukavia. Kissat heijastavat vain omistajiaan.

Ja tuo nalkuttava pirttihirmu kommentti meni kyllä vähä yli, Gillyannen posteista, ainakin itse, sain vain kuvan, että hän pitää kissoista.

 

[Tomi]

Ja tuo nalkuttava pirttihirmu kommentti meni kyllä vähä yli, Gillyannen posteista, ainakin itse, sain vain kuvan, että hän pitää kissoista.

Kissoista pitäminen ja kissojen asettaminen oikeiden ihmisten edelle on eri asia.

edit: olin 1,5 vuotta suhteessa, jossa KK-kettuterrieri meni kaiken edelle. Myös minun. Ei koskaan enää...

edit2: tarkennetaan nyt vielä, että Gillyanne saa mielenrauhan. Pidän eläimistä - sekä kissoista että koirista. En kuitenkaan pidä sitä, kun ihmisen arvo eläimen rinnalla on joidenkin ihmistyyppien ajatusmaailmassa tasan nolla.

edit3: en pidä erityisemmin kinkusta

 

[demppari]

No kyllähän kissan voi asettaa ihmisen edelle mikäli ihminen valuu kissan alapuolelle, mutta tämän kyllä täytyy edellyttää, että ihminen omien toimiensa johdosta sinne valuu. Mutta eri asia tietenkin jos elikko on oikeasti huonosti kasvatettu ja toimii vain riesana.

Tuohon ensimmäiseen edittiin: on kyllä totta, että joku onnistuu kädettämään elikon kasvatuksen kun pitää vain hyvänä, eikä koskaan sano mitään vastaan. Itse näin kerran metrossa jonkun koiranomistajan joka rupesi haukkumaan mukana kun koira aloitti metakan. Ei ollut epäilystäkään siitä, miten hyvin tuollaisen kanssa voi elää. Kai se on jotain lapsellista, että pidetään jostain elikosta kiinni viimeseen saakka. Ehkä silloin aikuistutaan kun elikko kuolee ja silloin ihminen muuttuu elikkoa tärkeämmäksi.

 

[japa]

Eukko juuri äsken ilman että tietäisi mitä pakkiksella puhutaan niin sanoi että otetaanko kissa :wall: :itku:
Ja tässäpä sitten tein syvääluotaavan selittelyn että miksi ei... toivottavasti ei ottanut pahakseen :jahas:

Tässä viellä pitää toivoa että helmikuussa allergia testeissä tulee positiivinen vastaus kissan kohdalla

 

[IsoDino]

En nyt jaksanut ihan kaikki postauksia lukea, mutta mun mielestäni kissat on huippuja.
Koirista en niin välitä, kun olen niille hiukan allerginen ja en jaksais viedä niitä kuselle kaiket aamut, päivät ja illat. Ei olisi aikaakaan.
Ymmärrän että jotkut ei pidä kissoista ja se on tietenkin ihan ok. Eihän kaikki pidä heteroseksistäkään.... No joo, mutta en tajua kommentteja, että kissat pitäisi ampua yms. En minäkään halua koiria tai muitakaan eläimiä ammuttavaksi, vaikka en sellaista itselle ottaisikaan. Lapsellista uhoilua.

Itselläni oli aikoinaan 18 vuotta kissa ja kun muutin vanhemmilta pois, niin kissa kuoli n. vuoden päästä. N. 10 vuoteen ei siis ollut kissaa. Nyt Dino hankki kesällä kissanpennun, joka on nyt n. 5 kk. vanha. Sen nimi on Psyko ja nimi kertoo jo siitä aika paljon. Ikinään en siitä luopuisi :haart: .

 

[ironchef]

edit3: en pidä erityisemmin kinkusta

Jumaleissön NYT menee jo liian pitkälle!!!

 

[demppari]

Eukko juuri äsken ilman että tietäisi mitä pakkiksella puhutaan niin sanoi että otetaanko kissa :wall: :itku:
Ja tässäpä sitten tein syvääluotaavan selittelyn että miksi ei... toivottavasti ei ottanut pahakseen :jahas:

Tässä viellä pitää toivoa että helmikuussa allergia testeissä tulee positiivinen vastaus kissan kohdalla

No ei tuota noin kannata ottaa. Ketjun aloittajalla on asiat aivan sekaisin kun kaupungissa kissoja on kolme. Täysin älyvapaata tuohua. Kerrostalossa yksi kissa on se mitä voi pitää, useampi tuo mukanaan kaaoksen jo.

 

[MerZi]

Mulla on lähinnä vain huonoja kokemuksia kissoista. Kyllähän pienet kissanpennut on suloisia ja mukavia, aivan kuten monet muutkin eläimet, mutta olen joutunut useaan epämiellyttävään tilanteeseen, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että ei kiitos kissaa minulle.

Ensinnäkin.. Mummolassani on jonkinsortin villikissan ja kesykissan sekoitus, joka näyttelee hampaitaan, murisee, marisee ja puree. On kuulemma vallan ihana lemmikki, muttei perin vieraanvarainen tapaus. Lisäksi muutama vuosi taaksepäin tällainen "puolivillikissa" tekaisi pennut meidän ulkorakennukseen -aivan, muuttivat sinne kysymättä lupaa-, ja sitten alkoivat liikuskella pihamailla murisemassa koirille, ja kaiken lisäksi niitä pentuja löytyi KUOLLEENA sieltä sun täältä! Alkoi hermo mennä, kun sai keräillä ja hautailla niitä raatoja harva se päivä. Tarkennan nyt vielä, ettei kukaan kissaihminen hyökkää kimppuun, olisin voinut kyllä hoitaa niitä pentuja. Olisin voinut ruokkia ja hankkia niille kaikki tarvittavat systeemit, etsiä koteja... Minulle vain tehtiin harvinaisen selväksi se, etteivät kaipaa apuani. Eräänä päivänä mieleni teki varovasti silittää nättiä pientä raidallista kissaa, mutta tämä päätti ottaa ja purra mua peukalon kynnestä läpi..! Jumaleissön, siihen loppui mun kissaintoilut... Kumma sinänsä, päästi lähelle, mutta päättikin purra. Kissa näytti samalle kun Shrek II "sotakissa", mikä se nyt oli Olis vaan kiva tietää, mikäköhän niitäkin vaivasi, kun sillä lailla sitten lopulta kuolla kupsahtelivat. En kyllä asu enää kotipaikallani, mutta se on seutua missä noita kulkukissoja riittää. Lähellä asuu mies jolla on kissoja kymmenittäin pienessä aitassa, siellä se saattaa suku kiertää ympyrää ja syntyä vaikka sun minkälaisia mutaatioita.

Koira on siis mulle edelleen ykköslemmikki, ehkäpä mä sitten mummona hankin jonkun kivan kissan jota taluttelen hihnassa, kunhan lenkkien tempo riittävästi laskee..

 

[Heikki M.]

Itse olen enemmän kissaihmisiä. Sanotaan, että joka saa kissan luottamuksen, voi pitää itseään hyvänä ihimisenä. Kissat ovat luonteeltaan vaikeaselkoisempia, minkä vuoksi ne sopivat paremmin älykkäille ihimisille. Esimerkiksi ihmisten elekielellä puolinaisesti avoimet silmät merkitsevät välinpitämättämyyttä. Kissat taas tuntetavat olonsa mukavaksi ja turvalliseksi pitäessään silmiään laiskasti auki, minkä ihmiset usein tulkitsevat väärin.

Kissat ovat koiria itsenäisempiä. Kissat osaavat kuitenkin näyttää välittävänsä isännistään, jos niitä kohdellaan hyvin. Ne kehräävät, puskevat ja nauttivat sylissä olemisesta. Kissat ovat myös seurallisia katselemalla perheenjäsentensä askareita tavallisesti pienen matkan päästä. Kissat selviytyvät ulkona ilman ulkoiluttajaa narunpäässä valvomassa paskattamista ja kusettamista ja osaavat tehdä tarpeensa oikeisiin paikkoihin. Ne pesevät itse itsensä eivätkä koskaan haise.

Kissat ovat kauniita luontokappaleita ja niiden sulavia liikkeitä on ilo seurata. Koirat sen sijaan ovat täysiä idiootteja ja perseennuolijoita. Ei ihme, että koira on haukkumanimi monissa kulttuureissa.

Kanadassa isäntäperheelläni oli kaksi koiraa. Judy, Musta isompi maastomakkara, joka ei välittänyt muista paitsi jokinorsuemännästään ja ruuasta. Sitä ei voinut edes silittää. Pienempi, Bercha, oli taas normaali idioottikoira ja perseennuolija.

Toinen näistä saatanan pässeistä söi kaksi meikäläisen Fazerin tuliaissuklaalevyä heti ensimmäisenä iltana ja oksensi ja pasko niitä seuraavat illat. Voi vittu, että vitutti. Ei mitään muuta mielessä kuin ruoka ja aina nämä luomakunnan kruunut olivat kerjäämässä ruokaa. Ja ei saatana, että ne haisi ja turkki tuntui likaiselta. Toiselta vuosi silmästä aina paskaa. Onneksi niitä ei tarvinnut käydä kusettamassa. Ne saivat käydä takapihalla kilistämällä ovessa olevaa kelloa. Sitten aina keväällä piti käydä paskatalkoissa noukkimassa näitten helvetin rakkien korkeimpia aikaansaannoksia. No tietysti siinä meni kaksi kuukautta ennen kuin toinen karvaperse oppi kuonolla edes tökkimään sitä kelloa. Samassa talossa oli myös kissa, joka oppi parissa päivässä soittamaan sitä kelloa katsomalla vierestä, kun rakkia opetettiin. Ja kun perhe oli kahta tuntia kauempaa poissa, niin nämä spedet rupesi ulisemaan ja väänsivät hätäpaskat pitkin lattioita. Ja vitutti korjata.

No, oli niistä jotain iloakin. Pienempi raapi kutiavaa persettään pitämällä perseensä lattiasssa kiinni ja vetämällä etutassuillaan itseään eteenpäin. Oli kyllä huvittavan näköistä, kun koira hinasi persettään lattiassa ja paineli menemään.

Meillä vieraili usein korealaisia ja nämä ihan läpällä aina kokeili onko koirat hyvässä lihassa puristelemalla koiran turkkia. Pataan vaan.

 

[vilma-liina]

Mun on vaikea ymmärtää tätä kommenttia kun on ollut 15 vuotta kissa talossa. Mielestäni kissojen elekieltä on helppoa tulkita. Kissan kun antaa olla rauhassa, niin ei sitä ihminen juuri kiinnosta.

Mussa on varmaan joku ihmeellinen haju, joka saa kissat aina kimppuun.
Jos istuskelen kylässä rauhassa soffalla, niin eipä aikaakaan, kun jo hyppää kisu syliin (se on vielä ok) ja sitten alkaa se leikkisä kynsiminen, hellähkö kuoputtelu ja pisteleminen housujen läpi. Se on varmaan jotain leikkiä, mutta en erityisemmin innostu siitä.

Kissat on kauniita ja arvoituksellisia, ja ehkä just tuon arvoituksellisuuden takia vähän pelottaviakin.

En tiedä ovatko muut tällaiseen törmänneet, mutta joidenkin "eläimellisten" on vaikea käsittää, että joku voi oikeasti pelätä heidän lutuista ja hyvin koulutettua koiraa, kissaa, tai mitä tahansa eläinkuntaan kuuluvaa lemmikkiä. Esimerkiksi pienelle lapselle voi olla tosi järkyttävä paikka istua ruokapöydässä vieraisilla, kun iso koira käyskentelee samaan aikaan ruokapöydän alla vapaasti.

Tai sitten ei esim. ymmärretä, että joku voi oikeasti olla todella vakavasti allerginen vaikkapa koirille. Suututaan, kun joku kieltäytyy allergiaan vedoten kyläkutsusta koiran omistajan luo. No joo, tai sitten ymmärretään, kun on kerran nähty huikea allergiakohtaus kyläreissun jälkeen.

 

[Deat]

No, oli niistä jotain iloakin. Pienempi raapi kutiavaa persettään pitämällä perseensä lattiasssa kiinni ja vetämällä etutassuillaan itseään eteenpäin. Oli kyllä huvittavan näköistä, kun koira hinasi persettään lattiassa ja paineli menemään.

Ei vittu!! :lol2: meil asu kerran naapuris vähän samanlanen. Se aina pyyhki perseensä katuun samalla tyylillä paskottuaan jonku nurmikolle. Oli se kylllä näky ku jäi aika kirjaimellisesti jarrutusjäljet siihen asfalttiin :D Kerran kyseinen koiruska myös otti ja raiskasi meidän mattotelineen...

 

[Descartes]

Koirat haisee, niit täytyy ulkoiluttaa ja ne HAUKKUU! Vituttaa varsinki keskellä yötä.

 

[Omskakas]

Ja kyllä minäkin muuten haluaisin vastauksen siihen kysymykseen, miksi kissoja saa täällä avoimesti vihata, mutta koirien kohdalla vastaavaa tuskin sallittaisiin?

Minä vihaan koiria. Koirat haukkuvat. Koirat haisevat. Koirat nuolevat käsiä ja kasvoja, mikä vituttaa. Koirista lähtee karvaa ja sitä kulkeutuu kaikkialle. Keväisin pyöräteiden varret on täynnä koiranpaskaa. Useimmat rotukoirat ovat raskaan sukusiitoksen seurauksena sairaita ja helvetin rumia. Lemmikkieläinten silpominen (sukuelinten poisto) on julmaa touhua.

Oikeastaan vihaan koiria enemmän niiden omistajia.

Edit: Kirjoitin tämän viestin täysin yläpuolisesta riippumatta. Jännä sattuma silti.

 

[Kusimato]

Hohhoo, tämähän menee henkilökohtaisuuksiin. :D Ja vielä näin typerästä asiasta, vaikka kylläkin kerran melkein tappelin kaverin kanssa, kun väiteltiin kumpi on viisaampi, kissa vai koira. (Koira tietysti)

Kissat on muuten kivoja ja veikeitä, mutta helvetin tylsiä ja niiltä on aivan turha odottaa mitään vastavuoroisuutta tai sosiaalista käytöstä.

 

[indigof73]

Itse pääsin osalliseksi kissojen kanssa elämisestä avoliitoon kautta. Kotonani asustaa nykyisin siis kaksi vanhempaa kissaa (yli 10v). Elämä moisten otusten kanssa on ollut välillä yhtä helvettiä, mutta olen huomannut voimapolitiikan auttavan moneen, jo näennäisesti kroonistuneeseen, vaivaan. Pöydillä ja seinillä roikkumiset ovat loppuneet. Yleensä jo vihainen tuijotus ja/tai äänen korottaminen nykyisin ehkäisee ennalta orastavat konfliktit. Vesipullo on myös oiva apu laiskalle järjestyksenvalvojalle. Yöllinen naukuminen ja elämöinti loppui, kun suljin avovaimon nyrpistelystä huolimatta kissat aina iltaisin WC:hen odottelemaan aamua. Internointi kesti noin 2 viikkoa. Turvat ovat pysyneet kiinni nyt noin 3 kuukautta. Nuorempi kollikissa viihtyy silti seurassani erittäin hyvin. Vanhempi (persialainen) narttu silloin tällöin mököttää, mutta parempi sekin kuin että se kiipeilisi kirjahyllyssä.

 

[John R]

Kissat on muuten kivoja ja veikeitä, mutta helvetin tylsiä ja niiltä on aivan turha odottaa mitään vastavuoroisuutta tai sosiaalista käytöstä.

Onko sulla ollu kissaa lemmikkinä? Ei ilmeisesti.
:D

 

[Kusimato]

Onko sulla ollu kissaa lemmikkinä? Ei ilmeisesti.
:D

No ei Mutta olen nähnyt!