Taiteilijaprofessori Leena Krohn perui taannoin osallistumisensa Kritiikin Päivät -tapahtumaan Teemu Mäen mukanaolon takia. Krohnin mukaan Mäki kidutti kissan kuoliaaksi hitaasti, ja yrittää oikeuttaa avuttoman olennon kidutuksen teoreettisilla argumenteilla ja taiteen varjolla (HS, 24.04.2004). Tuo video on suuren yleisönkin mukaan ”kissantappovideo”.
Teemu Mäki vastasi (HS, 28.04): ”Teos erittelee väkivallan olomuotoja henkisestä väkivallasta sodankäynnin ja rakenteellisen väkivallan sekä epäreilun kaupan kautta väkivaltaurheiluun. Kissantappokohtaus edustaa teoksessa käsittämätöntä väkivaltaa, sitä jolle ei ole mitään tyynnyttävää selitystä tai hyödyllisen tuntuista tarkoitusta. Teokseni 92-minuuttisesta kestosta on vain yksi minuutti kissaa ja siitä vain kuusi sekuntia tappoa. Mitään irrallista ”kissantappovideota” ei siis ole, vaikka myytiksi on vakiintunut käsitys, että teokseni sisältäisi vain kissankidutusta ja tapon. Kissantappokohtaus on kuitenkin tarkoituksestani huolimatta elänyt irrallista elämäänsä, vaikka sitä ei ole koskaan esitetty erikseen.Vaikka en tarkoittanut sitä teokseksi sinällään, on siitä tullut sellainen, sillä sen tunnevaikutuksista ja merkityksistä on puhuttu paljon aivan kuin minkä tahansa taideteoksen tulkinnasta.”
Mäen mukaan hän ei ollut tahallaan pitkittänyt eläimen lopetusta. Oikeudessa todettiin tosin Mäen tappaneen kissan liian pienellä kirveellä ja taitamattomuudesta johtuen tappaminen kesti useita sekunteja ja vaati kolme kirveeniskua, mikä teki teosta lain määritelmän mukaan eläinrääkkäyksen.
Jos jollain palstan lukijoista olisi hesarin verkkoliitteen lukuoikeus, voisi pasteta Krohnin ja Mäen debatin tänne.
Niin, mikä tekee eläimen lopetuksen ja hyväksikäytön oikeutetuksi. Aikooko vetoomuksen allekirjoittaneet seuraavaksi vapauttaa lihaksi pistettävät, pienissä häkeissä ja karsinoissa kasvavat kanat ja possut. Eikös tuo ole jo kidutusta jos mikä?
