Taloudellinen riippumattomuus ja/tai ennenaikainen eläköityminen
Mahtaako pakkotoiston taloudesta kiinnostunut väki pohtia otsikon mukaisia asioita koskaan ja millä vakavuudella? Olen lähikuukausina ruvennut miettimään elämän "sisältöä" ja tämä nykyinen kulutusyhteiskuntahan jatkuvalla mainonnalla ja markkinoinnilla edesauttaa ihmisiä janoamaan jatkuvasti uudempaa älypuhelinta, isompaa televisiota ja nopeampaa autoa, asunnosta puhumattakaan.
Ihmisistä (itse edelleen jossain määrin) on kehittynyt aika pitkälti zombeja, jotka palkasta toiseen ostavat jotain uutta vaatetta, elektroniikkaa tai muuta vastaavaa täyttääkseen sitä tyhjiötä, joka muodostuu kun taskun pohjalla oleva iPhone 4s ei ole yhtä hyvä kuin kaverin 5s. Velkaa otetaan lisää ja lisää, asunnon ostaminen on ymmärrettävää, koska katto on oltava pään päällä. 50-70 (velka)kiloeuroa saksalaiseen premium-luokan autoon, jolla matka 1km päässä olevaan siwaan ja 5km päässä olevaan työpaikkaan taittuu samalla tavalla kuin 5 tonnin perusautolla, ei ehkä niin fiksua. Lopputuloksena ahdinkoa ja stressiä, koska velkaa on otettu seuraavaksi 30 vuodeksi ja töihin on PAKKO mennä, koska on PAKKO maksaa velat pois, että voi ostaa taas lisää härpäkettä.
Jotkut puhuvat oravanpyörästä poistumista, mutta yleensä sille vaan naurahdetaan, että lottovoiton jälkeen voi sitten harkita. Taloudellinen riippumattomuus käsitteenä tarkoittaa sitä kriittistä pistettä, kun passiiviset tulot (esim. osakesalkku sisältöineen, sijoitusasunnot yms.) ohittavat palkkatulot. Tällöin ihminen on taloudellisesti riippumaton ja voi periaatteessa lopettaa työnteon kokonaan. Harva ihminen näitä varmaan tosissaan ajattelee ja vaikka hetken pohtisikin, niin pistää nopeasti takaa-alalle ja jatkaa elämäänsä "normaalisti".
Olen lukenut suomalaisia ja ulkomaalaisia blogeja ja hieman kirjallisuuttakin aiheesta ja loppupeleissä tarkoituksena on vain kartoittaa, millä summalla pärjää vaikkapa vuositasolla, jonka jälkeen voi suoraan laskea, että millaisen rahakasan päällä pitää istua, että se tuottaa vuodessa tarvittavan määrän voittoa, josta inflaatio miinustettuna jää näppiin tuo tarvittava summa elämiseen. Sen jälkeen pitää lähinnä tarttua tuumasta toimeen ja miettiä, millä keinoilla tuon kyseisen summan saavuttaa.
Esimerkkejä aiheesta;
Kohti taloudellista riippumattomuutta
Mr. Money Mustache ? Early Retirement through Badassity
Toiset pitävät työnteosta ja tietyn sosiaalisen statuksen saavuttamisesta työelämässä, Ferrarin omistajana tms. Toiset arvostavat enemmän vapaa-aikaa, aamuja ilman herätyskelloa. Itsellä tulevaisuuden tavoitteena varmaankin jotain noiden välimaastosta. Ei kiinnosta pyörällä polkeminen ja jossain bajamajassa asuminen, mutta pärjään vallan mainiosti vanhemmalla puhelimella, pienemmällä telkkarilla ja vähän nuhjuisemmilla vaatteilla. Toisaalta kuitenkin aion tuhlata uuden auton verran rahaa 20 vuotta vanhaan sportti-Toyotaan, joten intohimomme kullakin ja niitä nyt ei kannata hirveästi yrittää muutenkaan järkeillä, koska ilman niitä elämä harvemmin on iloista.
Mikä
sinua motivoi tekemään jatkuvasti töitä ja onko mielessä käynyt, että ainaisen rahankäytön suhteen yrittäisit ostaa sittenkin itsellesi enemmän vapaa-aikaa vaikkapa lapsesi tai puolisosi parissa? Rajallinen määrähän meillä täällä kaikilla on aikaa, jotkut vain ovat valmiita myymään sitä huomattavasti enemmän rahan takia, jolla loppupeleissä vain tylysti sanottuna pönkitetään omaa egoa.
Teksti sisältää provokaatioita ja en todellakaan ole mikään talousnero (toivottavasti tulevaisuudessa), joten pyydän jättämään turhan vittuilun ja mielensäpahoittamisen pois, jos saataisiin vaikka asiallista keskustelua aiheesta! Kiitos
