Taloudellinen riippumattomuus /minimalistinen elämäntapa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja naruman
  • Aloitettu Aloitettu
Zimpanssi sanoi:
Niin kuin joku taisi kirjoittaa, niin perheen perustaminen muuttaa kaiken. Jos olet keskituloinen ja saatte puolison kanssa vaikkapa kaksi lasta niin nämä "puolet netosta säästöön" jutut menevät huumorin puolelle. Ja itseasiassa se on sama jos olet hyvätuloinenkin. Kiitos progression veroissa ja piiloveroissa kuten päivähoitomaksujen tulorajat. Yksin elellessä voi hyvin säästää ja taloudellinen riippumattomuus varmasti onnistuukin.
Click to expand...

Tottahan tuo varmasti on, että kulut kasvavat perheen perustamisen myötä. Tuo 50 % on kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa nykyisellä elämäntyylillä ja nykyisillä tuloilla. Tosiaan tällä säästövauhdilla kahden vuoden päästä pääsisi kohtuuhintaiseen asuntoon kiinni ja saisi salkun nostettua n. 20 k€ tasolle. Luultavasti tulot tulevat myös kasvamaan nykyisestä seuraavan kahden vuoden aikana tai sitten voin todeta olevani palkkakuopassa kahden vuoden päästä. Progressio toki syö melkoisen osan korotuksista, esim. 200 €/kk korotus nykyiseen bruttopalkkaan näytti olevan n. 110 €/kk nettoa tai sitten en osaa laskea.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En usko et 50% säästöaste on mitenkään mahoton normituloselle pariskunnalle vaikka lapsia tuliskin. Itellä tällä hetkellä käteen parin ylimääräsen palkattoman vapaapäivän jälkeen 2200€/kk josta kahen hengen pakolliset asumismenot lainanmaksuineen, omat laskut ja kahen hengen ruokakulut vetää tonnin, auto+bensa, yms päälle ni puhutaan semmosesta 1200€ lukemasta. Eli ylimääräseks jää 1000€ = noin 45% kuukausittaisista tuloista. Avokin tulot sitten siihen päälle joista ei mene ruokaan ja asumiseen senttiäkään niin ei voi lapsi maksaa niin paljoa etteikö tuo 50% säästöaste menis rikki. Tietysti äitiyslomalla tulot putoo ja myöhemmin työelämään palatessa päivähoitomaksut rullaa, mutta onko kukaan laskenu millä nettopalkalla toisen vanhemman ei kannata käydä töissä koska kotona ollessa esim. noita päivähoitomaksuja ei tule? Kotona ollessa myöskään toiselle autolle ei oo pakkotarvetta vaan sitä voi lainata tutuilta ja töissä käyvä puolisko voi mennä osan viikosta fillarilla duuniin. Jos asut hevon perseessä josta duunimatka on 30km/suunta niin se on tietysti paska säkä, mutta täysin oma valinta.

Rahansa voi tuhlata miten haluaa ja ostaa uuden auton kolmen vuoden välein, laittaa 300k€ asuntoon kiinni koska onhan siellä oltava kolmihenkiselle perheelle se 100m^2 vähintään, käydä lomalla parin kuukauden välein ja sisustaa kerran vuodessa kämppä uusiks, vähintään uudet Vallilan verhot on saatava. Ite mieluummin koitan miettiä mitä oikeesti tarttee ja isken loput säästöön, kymmenen vuoden päästä on sitten mukava pyöriä lasten kanssa harrastuksissa kun voi sijoitustuloilla tehdä jotain kolmipäivästä työviikkoa samoilla tuloilla ku nykyään. Emäntä ei oo vielä ihan sisäistäny samanlaista ajattelutapaa, mutta on siellä jo pien ymmärryksen jyvänen selvästi heränny kun kuuntelee sen juttuja :D
 
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022316710824_uu.shtml

Eli lapsen hankkiminen kustantaa tuon arvion mukaan 128te. En tiedä olisiko se toinen sitten saman verran. No oli miten oli niin onhan se perheen perustaminen kallista. Ja joo. Ihan varmasti joku pystyy siltikin säästämään puolet tuloistaan ostamalla vauvalle kirppikseltä kaiken ja saaden mummolta loput, mutta ei se helppoa ole. Ja jos sattuu vielä niin että se hoitopaikka on reippaasti toisessa suunnassa kuin duuni ja työajat menevät vanhemmilla ristiin, niin onnea vaan sille joka saa viedä lapset bussilla tarhaan ja sitten mennä duuniin kun ei voi käyttää niitä muutamaa kymppitonnia tilillä, koska säästäminen.

En minäkään ole säästämistä vastaan. Laitan 200-700 joka kk säästöön, mutta joskus toki kosken niihin jos on pakko. Mutta puolet netosta..
 
Zimpanssi sanoi:
Niin kuin joku taisi kirjoittaa, niin perheen perustaminen muuttaa kaiken. Jos olet keskituloinen ja saatte puolison kanssa vaikkapa kaksi lasta niin nämä "puolet netosta säästöön" jutut menevät huumorin puolelle. Ja itseasiassa se on sama jos olet hyvätuloinenkin. Kiitos progression veroissa ja piiloveroissa kuten päivähoitomaksujen tulorajat. Yksin elellessä voi hyvin säästää ja taloudellinen riippumattomuus varmasti onnistuukin.
Click to expand...

Meillä riittää kiinteisiin kuluihin oma paritalo mukaan laskettuna noin 2000-2200 euroa ja siihen sisältyy pojan harrastuksetkin ja talossa myös alle vuoden ikäinen tyttö. Eli pitkälti toisen palkka jää ylimääräiseksi meillä. Omista menoista on vähennetty rankasti mutta pojallakin on harrastuksina skeittaus, karting, motocross, trial, uinti ja jumpat päälle. :)
 
Uskon että lasten kalleus johtuu pitkälti siitä, että vanhemmat haluavat lapsilleen parasta mahdollista elämää. Tämä on nykymeiningissä helppo käsittää siten, että täytyy taata mahdollisimman korkea materiaalinen elintaso tai kokee olevansa paska vanhempi. Jos "kaikkien muiden" lapset käy vuosittain Legolandiassa, järkkää kaverisynttärit Hoplopissa, kantaa uusinta iPhonea, asuu omassa huoneessa hyvien koulujen alueilla ja ajaa uusimmalla Euro NCAP voittajalla jne... niin helposti varmaan lähtee tuohon kilpavarusteluun mukaan. Toisaalta globaalissa mittakaavassa köyhät sikiää eniten, joten teoriassa lapset eivät voi vaatia paljoa rahaa.
 
Joo, lapset vaan jo heti pienenä hiilikaivokseen duuniin ni kyllä ne oppii tuomaan leipää pöytään eikä tuu kalliiks. Meillä on säästetty eniten kun ollaan ostettu lelut ja vaatteet kirpparilta. Jossain vaiheessa ne ei varmaan enää kelpaa, niin sitten tulee todennäkösesti kalliimmaks.

Oma taloudellinen riippumattomuus tarkoittanee enimmäkseen sitä, että pystyn tarvittaessa jäämään pois töistä jos niin tahdon. Suunnitelma on maksaa asuntolaina pois ja hankkia lisää sijotusasuntoja sekä sijottaa niistä saadut tuotot osakkeisiin. Alkuun on jo päästy, mutta vielä on matkaa tavoitteeseen.
 
aika erikoinen näkemys toi että työn teko vituttaa. Tottakai se välillä vituttaa, mutta mikä ei vituttaisi välillä?
toisinkuin aina suomea haukutaan, on tää ainakin omalla kohdalla ollut vitun hyvä maa yrittää ja tehdä töitä toisille.
keskiluokan "unelma" toteutui alle nelikymppisenä ja ilman kultalusikkaa suussa. Työtä se tosin vaati ja vähempään tyytymistä. Mutta jos työnteko vituttaa, niin kannattaa vaihtaa työpaikkaa tai asennetta.
en tiedä olenko ihan täysin taloudellisesti riippumaton, rikas en tosiaankaan, mutta pysyisinkö säästöillä leivässä, se täytyisi laskea. Ei ole kiinnostanut, vielä kun nautin aamulla töihinmenosta. Mitä muutakaan työläinen/ pienyrittäjä? Tyytyy kohtaloonsa ja iloitsee siitä mitä on saanut.
 
Sehän on pelkästään hieno asia jos ei vituta työnteko ja muutenkin menee hyvin! Itseäni ei vituta niinkään nykyinen työ tai edes työnteko ajatuksena vaan enemmänkin se että työtä tekevä veronmaksaja on nykyään lähinnä lypsylehmä josta pyritään veroina tai veroluonteisina maksuina pumppaamaan irti kaikki mahdollinen. Samalla lisätään kieltoja, valvontaa, velvollisuuksia ja vittuillaan (poliitikot) päälle kuinka tyhmä olet. Näin yleistäen.

Itse koen tällä hetkellä olevani maksajana yhteiskunnassa jota ei kiinnosta mielipiteeni tai hyvinvointini. Tämä on omalta osaltani yksi motivaatiotekijä.
 
Eksyin tähän threadiin nyt ensimmäistä kertaa koska jaan about samanlaisia fiiliksiä threadin aloittajan kanssa. Eritoten tämä osa tekstistä:
naruman sanoi:
Itseä on alkanut kyrsimään kaikenlainen turha materian kerääminen, kun siitä ei ole koskaan saanut kuin korkeintaan hetkellistä iloa. Oikeastaan elämä on kääntynyt siihen että kaikesta maallisesta omaisuudesta haluaisi päästä eroon. Elämän suurimmat ilot tulee kuitenkin yleensä ilmaiseksi tai todella vähällä rahalla.
Click to expand...
Itse havahduin tähän pari vuotta sitten. Lapsena/nuorena sitä ei osannut oikein itse ajatella vaan oli pakko haluta ne kaikki uudet härpäkkeet. Unelmana oli omistaa iso talo ja hienoja urheiluautoja. En osannut vain kyseenalaistaa sitä että minkä takia juuri nämä asiat tekisivät minusta onnellisen. Totuuden siemen hiipi esiin kun sain potkut työpaikastani. Tajusin että elämä ei ole matka vaan paremmin sitä voisi kuvailla sävelmällä. Tarkoitus ei ole päästä mahdollisimman nopeasti loppuun vaan nauttia niistä ylä ja alakohdista. Ei ole järkeä vertailla itseään toisiin vaan löytää se oma onnellisuus sieltä jostain sisältä.

Nykyään teen töitä hyvin minimaalisesti mutta kuitenkin elättääkseni itseni. Parisataa jää säästöön joka kuu. Asun vuokralla enkä aio ikinä aloittaa asuntosäästämistä. Omistan 77 tavaraa vaatteet,astiat ja salikortti poisluettuna. Uusia tavaroita hankin vain tarpeeseen eikä mielitekoja minkään uuden hankintaan ole. Kävelyt syysmetsässä ovat parhautta ja elämä muutenkin mallillaan. Pukeudun tyylikkäästi, syön lihaa enkä näytä hipiltä.
 
Olen tottunut elämään hyvinkin minimalistisesti, sillä AMK -opiskelun ohella opin säästämään hemmetin tehokkaasti tällöin jatkuvaan matkusteluun opintotuista + tulorajojen sallimasta työnteosta. Opintojen jälkeen elämäntyyli jatkui ja hetkittäisistä kokopäiväisistä duuneista taisikin jäädä suurin osa säästöön, mikä johi siihen, että töitä ei tarvitse tehdä jatkuvasti. Tällä hetkellä opiskeluni jatkuvat onnellisesti urheilun parissa, maisterin tutkinnolla liikuntatieteellisessä.

Mun mielipide on, että suomalaisilla ja yleisesti ottaen saman palkkatason saavilla eri kansalaisuuksilla on hyvä mahdollisuus saavuttaa taloudellinen riippumattomuus, mutta uhrauksia ja haluahan se vaatii. Materiaali tekee suuren osan ihmisistä täällä onnelliseksi, eikä siinä mitään pahaa ole, kaikki valitsee oman elämänsä. Tietenkin pitää osata pienentää menot, astua ulos mukavuusalueelta, nähdä mikä on turhaa, olla ottamatta lainaa jne.

Suomessa hengailu ei varmastikaan tarjoa mukavuuksia kyseiselle elämäntyylille. Jos varhaiseläkkeelle siirtyy köyhimpiin maihin, tuhat euroa riittää kymmeneksi kuukaudeksi näin elellen, kaikki on suhteellista ja meillä on mahdollisuus tienata hyvät varat nopeasti. Tosin en tiedä viihtyisikö moni suomalainen vaatimattomissa olosuhteissa pitkiä aikajaksoja eläen eikä matkustellen. Enkä tietty näe tämän toimivan mikäli on pieniä lapsia elätettävänä, mutta eri tilanteessa/yksin/saman henkisen puolison jne kanssa eleleville uskon taloudellisen riippumattomuuden ja vapauden saavuttamisen olevan realistista mikäli päätöksen tekee tarpeeksi varhain ja siinä pysyy. :) ja se tekee onnelliseksi.
 
Back
Ylös Bottom