Oli lähinnä osoitettu elvikselle, kun hän puhui 5,5% korosta. Taitaa Suomen pankit tarjoilla koroiksi jotain vaatimattomia 2%, kun inflaatiokin taitaa laukata jo about 4 prosentissa?
Taloudellinen riippumattomuus /minimalistinen elämäntapa
- Keskustelun aloittaja naruman
- Aloitettu
Oli lähinnä osoitettu elvikselle, kun hän puhui 5,5% korosta. Taitaa Suomen pankit tarjoilla koroiksi jotain vaatimattomia 2%, kun inflaatiokin taitaa laukata jo about 4 prosentissa?
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 26.3.2008
- Viestejä
- 7 753
Mä elän kai aika minimalistisesti, koska lähes koko elämäni mahtuu yhteen matkalaukkuun. Tykkään siitä että voin vaan pakata laukkuni ja lähteä enkä ole sidottu mihinkään kiinteään omaisuuteen. En myöskään koe tarvitsevani paljon tavaraa (vaikka shoppailu itsessään onkin ihan hauskaa), pikemminkin tavaran määrä ahdistaa. En pysty olemaan edes lapsuudenkodissani yötä muutamaa päivää kauempaa, koska mua ahdistaa se vuosien varrella kertynyt tavaran paljous ja tietynlainen kaaos mikä siellä vallitsee kun kamaa vaan on joka paikassa.
Rahaakaan en koe tarvitsevani paljon. Viime vuonna maksoin vuokran säästöistä ja elin opintotuella eli 500e/kk. Töistä tuli n.60 puntaa viikossa, eli 70-80e. Shoppailin aika ahkerasti, kävin 2 kertaa lomalla Damissa, maksoin itse lentoni Suomeen muutaman kertaa vuodessa, kävin keikoilla jne. En todellakaan istunut himassa lukemassa kirjaa :D Silti rahat riittivät ihan hyvin. Veikkaan että tämä johtuu lähinnä siitä, että en ikinä stressaa rahasta. Ostan mitä haluan ja menen minne haluan jos tilillä vaan on tarpeeksi katetta sillä hetkellä. Jos ei ole rahaa, ei voi oikein tuhlatakaan sitä ja pitää vaan odottaa palkkapäivään. Rahaa tulee aina jostain lisää, joten en jaksa vaivata päätäni stressaamalla raha-asioista.
Kukin toki tyylillään, mutta henkilökohtaisesti en ymmärrä miten niin monella ihan peruspalkkaa nostavalla voi olla rahaongelmia. Jos saa vaikka 2000e/kk, niin kyllähän sillä nyt elää ja hyvin elääkin. Ongelmat taitavat lähinnä olla asenneongelmia tai kummuta jostain ihan muualta kuin oikeista rahahuolista. Ihmiset kun ovat vähän hassuja näissä asioissa...
Lopuksi voisin sanoa, että ainakin omalla kohdallani riippumattomuus tavarasta ja huoleton elämä on suoraa seurausta siitä, että mulla on kaikki kunnossa elämässä. Kaikki tekemäni isot valinnat ovat osoittautuneet oikeiksi ja olen juuri siellä missä haluan olla, teen sitä mitä haluan ja ympärilläni on paljon tärkeitä ihmisiä. Kun on tällaiset puitteet, kuka jaksaa huolehtia jostain paperisesta rahasta tai kiintyä tavaroihin? Onnellisuus kun ei ole mitenkään riippuvainen niistä (paitsi no ehkä rahasta sen verran että sillä saa katon ja ruokaa).
Rahaakaan en koe tarvitsevani paljon. Viime vuonna maksoin vuokran säästöistä ja elin opintotuella eli 500e/kk. Töistä tuli n.60 puntaa viikossa, eli 70-80e. Shoppailin aika ahkerasti, kävin 2 kertaa lomalla Damissa, maksoin itse lentoni Suomeen muutaman kertaa vuodessa, kävin keikoilla jne. En todellakaan istunut himassa lukemassa kirjaa :D Silti rahat riittivät ihan hyvin. Veikkaan että tämä johtuu lähinnä siitä, että en ikinä stressaa rahasta. Ostan mitä haluan ja menen minne haluan jos tilillä vaan on tarpeeksi katetta sillä hetkellä. Jos ei ole rahaa, ei voi oikein tuhlatakaan sitä ja pitää vaan odottaa palkkapäivään. Rahaa tulee aina jostain lisää, joten en jaksa vaivata päätäni stressaamalla raha-asioista.
Kukin toki tyylillään, mutta henkilökohtaisesti en ymmärrä miten niin monella ihan peruspalkkaa nostavalla voi olla rahaongelmia. Jos saa vaikka 2000e/kk, niin kyllähän sillä nyt elää ja hyvin elääkin. Ongelmat taitavat lähinnä olla asenneongelmia tai kummuta jostain ihan muualta kuin oikeista rahahuolista. Ihmiset kun ovat vähän hassuja näissä asioissa...
Lopuksi voisin sanoa, että ainakin omalla kohdallani riippumattomuus tavarasta ja huoleton elämä on suoraa seurausta siitä, että mulla on kaikki kunnossa elämässä. Kaikki tekemäni isot valinnat ovat osoittautuneet oikeiksi ja olen juuri siellä missä haluan olla, teen sitä mitä haluan ja ympärilläni on paljon tärkeitä ihmisiä. Kun on tällaiset puitteet, kuka jaksaa huolehtia jostain paperisesta rahasta tai kiintyä tavaroihin? Onnellisuus kun ei ole mitenkään riippuvainen niistä (paitsi no ehkä rahasta sen verran että sillä saa katon ja ruokaa).
- Liittynyt
- 28.6.2009
- Viestejä
- 933
Tuohan voi onnistua vaikka kuukaudessa...
Kaikki pankit maksaa tota korkoa jos tallennat vähintään 5000€ määräaikaiselle tuottotilille. Käytännössä siis raha lukitaan tietylle tilille vähintään yhdeksi vuodeksi - maksimiaika, jota mulle tarjottiin taisi olla 10 vuotta.T
Oma kokemus siis on osuuspankista ja vuoden määräaikainen tuottotili.
- Liittynyt
- 31.8.2003
- Viestejä
- 3 796
Monella eri tavalla voi vaikuttaa siihen paljon menee elämiseen, pitääkö ajaa uutta bemaria tai mersua, jos kelpaa 10-15v vanha japsi ni siinä säästää jo paljon rahaa, pitääkö käydä ulkona syömässä joka päivä vai jaksaako kokata itse kotona, harrastaako uhkapelejä, huoria, huumeita tai alkoholia siinäkin säästää, noissa asioissa säästää jo paljon eikä vaikuta elämän laatuun juuri yhtään. Itse elän aika vaatimatonta elämää ja olen tyytyväinen, lopussa kiitos seisoo.
- Liittynyt
- 14.8.2003
- Viestejä
- 396
Taloudellinen riippumattomuus ja kulutuksen kohtuullistaminen on kannattava ja tavoiteltava vaihtoehto. Kuitenkaan harvemmin pystyn samaistumaan muihin sitä tavoitteleviin.
Tunnen jonkin verran ihmisiä jotka ovat päässeet taloudellisesti riippumattomaan asemaan ja periaatteessa voisivat lopettaa työnteonkin (kaikki alle 60-vuotiaita). Arvatkaapa kuinka moni heistä on lopettanut työt? Vihjeenä voin sanoa että luku on pieni. Bonuskysymys: miksi näin?
Eli parrun ottaminen perseseen ei ole mukavaa mutta silti aiot ahkerasti jatkossakin ottaa parrua jotta joskus kaukana tulevaisuudessa ei tarvitsisi enää rasvata peräaukkoa? Mitä järkeä?
Tunnen jonkin verran ihmisiä jotka ovat päässeet taloudellisesti riippumattomaan asemaan ja periaatteessa voisivat lopettaa työnteonkin (kaikki alle 60-vuotiaita). Arvatkaapa kuinka moni heistä on lopettanut työt? Vihjeenä voin sanoa että luku on pieni. Bonuskysymys: miksi näin?
- Liittynyt
- 1.1.2005
- Viestejä
- 3 839
Taidat puhua jostain kolmisen vuotta vanhasta kokemuksesta? Osuuspankista tarjottiin hiljattain ronttia kahta prosenttia vähintään vuoden talletukselle (suuremmalle kuin 5000€ summalle).
Itseäni ei työn tekeminen itsessään ole pahinta mahdollista kuraa kuten ilmeisesti ketjun aloittajalla. Oikeastaan oma duuni on ihan kivaa ja siitä jopa jollain tapaa nauttii. Ennemminkin ärsyttää tehdä rahaa muille kuin itselleen. Jos saavuttaisin tuollaisen taloudellisen riippumattomuuden tilanteen, että pääomatuloilla olisi elämiseen tarvittava rahavirta turvattu niin jättäytyisin työelämästä pois ja yrittäisin vaikka väkisin keksiä tuottavan bisnesidean. Kyllä sitä varmaan vuoden pari jaksaisi pelkillä harrasteilla mennä porskuttaa, mutta uskoisin kyllä, että lopulta aivot tarvitsee sen verran ärsykettä, että jotain tuottavaa tekemistä olisi pakko keksiä. Mene ja tiedä.
Lisäksi marginaalisella pääomalla , jos vaikka oletetaan alle miljoonan pääoman olevan marginaalinen, on silti riski tuon rahavirran suhteen. Mistä nykyään saa tasaista elämiseen riittävää tuottoa? Pankkien rahastot ovat toki helppoja, mutta kun inflaatio huitelee nykyisellä tasolla, niin sen pitäisi tuottaa lähelle 10%, että verojen ja kulujen jälkeen edes inflaatio olisi katettu ja tuottoa tulisi. Eikä ne pankkienkaan rahastot varsinkaan tässä taloustilanteessa tuota joka vuosi voittoa, joten tuollainen "pieni" pääoma voi kohtuullisen helposti jopa sulaa. Osakesijoittaminen taas vaatii asiaan perehtymistä ja ajankäyttöä varsin paljon ja ei varmaan ainakaan stressiä lievennä, jos tarkoitus oli elää sen pääoman tuotolla stressittömästi.
En tiedä. Tuntuu vaan, että kyllä siihen pääomaan ja sillä elämiseen liittyisi paljon stressiä aiheuttavia tekijöitä, jos se pääoma ei ole luokkaa erittäin merkittävä. Olisiko sitten helpoin ja stressittömin tapa tavan kuolevaisella rueta vuokraisännäksi ja sitoa valtaosa pääomasta sijoitusasuntoihin?
Lisäksi marginaalisella pääomalla , jos vaikka oletetaan alle miljoonan pääoman olevan marginaalinen, on silti riski tuon rahavirran suhteen. Mistä nykyään saa tasaista elämiseen riittävää tuottoa? Pankkien rahastot ovat toki helppoja, mutta kun inflaatio huitelee nykyisellä tasolla, niin sen pitäisi tuottaa lähelle 10%, että verojen ja kulujen jälkeen edes inflaatio olisi katettu ja tuottoa tulisi. Eikä ne pankkienkaan rahastot varsinkaan tässä taloustilanteessa tuota joka vuosi voittoa, joten tuollainen "pieni" pääoma voi kohtuullisen helposti jopa sulaa. Osakesijoittaminen taas vaatii asiaan perehtymistä ja ajankäyttöä varsin paljon ja ei varmaan ainakaan stressiä lievennä, jos tarkoitus oli elää sen pääoman tuotolla stressittömästi.
En tiedä. Tuntuu vaan, että kyllä siihen pääomaan ja sillä elämiseen liittyisi paljon stressiä aiheuttavia tekijöitä, jos se pääoma ei ole luokkaa erittäin merkittävä. Olisiko sitten helpoin ja stressittömin tapa tavan kuolevaisella rueta vuokraisännäksi ja sitoa valtaosa pääomasta sijoitusasuntoihin?
- Liittynyt
- 24.10.2008
- Viestejä
- 905
En mä tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta vaihtoehtojakaan nyt vaan ei hirveästi ole. Otetaan sitä parrua niin kauan kun perse kestää, ja katotaan sitten kuinka paljon varallisuutta on saatu kerättyä ja mihin se riittää. Se on sinällään jo auttanut jaksamaan työntekoa hieman paremmin, että on edes jokin tavoite, sekä tieto siitä ettei työttömyyskään mun taloutta/elämää kaataisi. Enkä edes tiedä vihaanko työnteko paljon normaalia enempää, olen nyt vain huomannut että ehkä on jokin muukin vaihtoehto.
Toiseen kysymykseen vastaisin että vanhemmalle sukupolvelle työ on varmasti enemmän myös kunnia asia. Eikä oikein tiedetä enää mitä tehtäisiin ilman työtä, kun sille on uhrattu jo koko elämä. Perittävääkin jotkut haluavat jättää. Yksi vaihtoehto voi myös olla että mikään ei yksinkertaisesti riitä. Kyllähän se varallisuus ja tulot ovat eräänlainen miehen mitta ja sitten jos työssäkäynnin lopettaa, niin yleensä tuloista katoaa suuri osa vaikka olisi millaiset pääomatulot. Ihmisetkin katsovat pahalla jos joku vain ''lorvii'', riippumatta siitä onko tulot työttömyyskassasta vai omasta varallisuudesta.
Tuo saattaisi olla yksi vaihtoehto. Paras olisi varmaankin jos omistaisi vähän kaikkea, osakkeita, metsää, peltoa ja sijoituskämppiä. Onhan toi vaikea saada rahaa kaikkeen, joten itse olen ajatellut lähinnä tuota rahastosijoittamista ja vuokraloordina olemista. Kaikki voi kusta pahasti mutta eipä mulla ole sinänsä mitään menetettävää, koska kaikki sijoitettava raha on täysin ylimääräistä.
Edit: Yksi vaihtoehto tietysti olisi käyttää velkavipua. Siihen ei itsellä kyllä rohkeus ja taito riitä.
- Liittynyt
- 14.8.2003
- Viestejä
- 396
Miksi et tekisi työksesi jotain mistä pidät? Varmasti sinulla jotain juttuja joista pidät, tällöin työnteko olisi myös paljon palkitsevampaa ja mukavampaa. Tulet kuitenkin viettämään töissä suurimman ajastasi seuraavien kymmenien vuosien ajan, joten panosta siihen nyt. Minun mielestäni on vaan järjetöntä kärsiä töissä vain jonkun kaukana olevan haaveen takia.
Edellä oli jo hieman vastausta kysymykseeni, nimittäin en tiedä yhtään taloudellisesti riippumatonta ihmistä joka olisi lopettanut työt kokonaan. Moni heistä on kolmekymppisiä ja edelleen aktiivisesti töissä. Toki taustalla voi olla rahanahneutta tai statuksen hakua, mutta se ei voi olla ainoa syy. Kaikki nimittäin tekevät työtä, josta he aidosti näyttävät nauttivan. Lisätekijänä lähes kaikki ovat yrittäjiä. Joten minun neuvoni on yksinkertainen: etsi työ josta pidät. Kovalla työllä ja pienellä tuurilla voit rikastua. Pienemmälläkin työllä pärjäät hyvin.
Edellä oli jo hieman vastausta kysymykseeni, nimittäin en tiedä yhtään taloudellisesti riippumatonta ihmistä joka olisi lopettanut työt kokonaan. Moni heistä on kolmekymppisiä ja edelleen aktiivisesti töissä. Toki taustalla voi olla rahanahneutta tai statuksen hakua, mutta se ei voi olla ainoa syy. Kaikki nimittäin tekevät työtä, josta he aidosti näyttävät nauttivan. Lisätekijänä lähes kaikki ovat yrittäjiä. Joten minun neuvoni on yksinkertainen: etsi työ josta pidät. Kovalla työllä ja pienellä tuurilla voit rikastua. Pienemmälläkin työllä pärjäät hyvin.
- Liittynyt
- 21.7.2004
- Viestejä
- 20 836
Kännäämiseen menee yllättävän paljon rahaa. Pari sataa menee varmasti joka vkl jos istuu enemmänkin baareissa ja bilettäminen on elämän keskipiste. Siihen vielä muotivaatteet päälle niin eipä tartte ihmetellä kun rahat menee "jonnekin".
- Liittynyt
- 28.12.2006
- Viestejä
- 12 893
Perus ongelma on se että ihmiset on keskimäärin tosi hyviä säätämään kulutusta varsinkin ylöspäin sen mukaan mitä on tuloja. Jos tuloja ei ole niin sitä ihmettelee mihin sen kaiken rahan saa menemään. Itekkin opiskeluaikoihin elin hyvin minimalistisilla tuloilla ja silti oli vielä varaa käydä baareissa. Nykyään jos lähtee raflaan niin saa heti suosiolla nostaa muutaman satasen käyttörahaa (saman verran mitä opiskeluaikoina oli koko kuussa käyttö rahaa) - kyllä jokainen ajaa taksilla, vetää iltamätöt jossain ravintolassa eikä grillillä ja tarjoaa muutamat drinkit jos sillä ei vuotuisessa kulutuksessa ole mitään merkitystä...
e: ei sillä että mä ikinä rafloissa kävisin
e: ei sillä että mä ikinä rafloissa kävisin
- Liittynyt
- 6.1.2006
- Viestejä
- 668
Aika monen ihmisen kohdalla Parkinsonin laki tuntuu käyvän toteen myös kulutuksen kohdalla: "menot täyttävät käytettävissä olevat tulot". Itse en ole oikein koskaan tuota käsittänyt, mutta oma suhtautumiseni kulutukseen onkin ollut aivan eri kuin valtaväestöllä keskimäärin. Kun "normaali" ihminen tuntuu saavan iloa siitä, että ostaa jotain uutta, itselläni päällimmäinen tunne on paha mieli siitä, että olen tuhlannut rahaa, vaikka ostos olisikin ollut tarpeellinen. Asia on ollut omalla kohdallani näin siitä lähtien, kun neljän vanhana rupesin rahaa käyttämään; säästämisestä tulee hyvä fiilis, kuluttamisesta huono. Tästä syystä toisaalta alan nyt olla jo siinä tilanteessa, että pidän itseäni taloudellisesti riippumattomana.
Kun 18 - vuotiaana muutin omaan kotiin, rahaa oli noin 4500e ja siitäkin leijonanosa meni kodin perustamiseen. Nyt viisi vuotta myöhemmin, varallisuutta on 80 000 - 90 000e edestä riippuen hiukan siitä, mihin hintaan esim. asunnon saa käytönnössä aikanaan realisoitua. Enää ei tarvitse pelätä työpaikan puolesta. Jos se menisi alta, niin ei ole hätää, sillä käteisomaisuus riittää nykyisellä kulutustahdilla noin puoleksitoista vuodeksi, kitkutellen jopa kahdeksi. Ja jos oikein haluaisi laakereillaan levätä, niin 5-6 vuotta elää helposti jos kaiken varallisuuden realisoi. Minulle taloudellinen riippumattomuus ei ole sitä, että voi loppuelämäkseen heittää kengät pöydälle ja syljeskellä kattoon vaan sitä, että ei tarvitse pelätä huomista vaikka tänään jotain menisikin vituiksi. Minulle riittää se, että en ole riippuvainen työnantajasta, vanhemmista, Kelasta tai mistään sosiaalitoimistosta ja että voin kohtuudella elää omaa elämääni sillä tavalla kuin haluan sitä elää.
Kun 18 - vuotiaana muutin omaan kotiin, rahaa oli noin 4500e ja siitäkin leijonanosa meni kodin perustamiseen. Nyt viisi vuotta myöhemmin, varallisuutta on 80 000 - 90 000e edestä riippuen hiukan siitä, mihin hintaan esim. asunnon saa käytönnössä aikanaan realisoitua. Enää ei tarvitse pelätä työpaikan puolesta. Jos se menisi alta, niin ei ole hätää, sillä käteisomaisuus riittää nykyisellä kulutustahdilla noin puoleksitoista vuodeksi, kitkutellen jopa kahdeksi. Ja jos oikein haluaisi laakereillaan levätä, niin 5-6 vuotta elää helposti jos kaiken varallisuuden realisoi. Minulle taloudellinen riippumattomuus ei ole sitä, että voi loppuelämäkseen heittää kengät pöydälle ja syljeskellä kattoon vaan sitä, että ei tarvitse pelätä huomista vaikka tänään jotain menisikin vituiksi. Minulle riittää se, että en ole riippuvainen työnantajasta, vanhemmista, Kelasta tai mistään sosiaalitoimistosta ja että voin kohtuudella elää omaa elämääni sillä tavalla kuin haluan sitä elää.
- Liittynyt
- 9.10.2003
- Viestejä
- 1 519
Ketjun aloittaja kirjoitti ekassa postissaan että voisi jättäytyä työttömäksi jos uskaltaisi. Se tarkoittaa mielestäni hiukan eri asiaa kuin se, että paahtaa töitä ja säästää eläkepäivien varalle. Itse sain sen käsityksen, että tarkoituksena oli nimenomaan jättäytyä yhteiskunnan elätiksi. Periaatteessahan Suomessa kaikilla on taloudellinen riippumattomuus, jos "normaalielämä" ei kiinnosta. Sen kun elelet sossun tuilla ja muut maksavat elämisesi. Kyllä sä sen verran rahaa saat että ruokaa on pöydässä ja katto pään päällä.
Kukin tyylillään, mutta omaan ajatusmaailmaani ei mahdu ajatus että eläisin elämäni perheettömänä ja koko ajan säästäen. Kun +50v jäät "eläkkeelle", niin mitä jää viivan alle? Varmasti paljonkin, mutta itse tuntisin aikamoista tyhjyyttä. Muhkea pankkitili, mutta ei ketään kenen kanssa iloita siitä. Matkustella saa kyllä, ja Thaikuista saa laatupillua. Mitä sitten? Minä aion mahdollisuuksien rajoissa nauttia elämästäni myös nyt, ja eläkepäivinä on jotain muutakin sisältöä aikanaan kuin vain elämän aikana kerätyt säästöt.
Kukin tyylillään, mutta omaan ajatusmaailmaani ei mahdu ajatus että eläisin elämäni perheettömänä ja koko ajan säästäen. Kun +50v jäät "eläkkeelle", niin mitä jää viivan alle? Varmasti paljonkin, mutta itse tuntisin aikamoista tyhjyyttä. Muhkea pankkitili, mutta ei ketään kenen kanssa iloita siitä. Matkustella saa kyllä, ja Thaikuista saa laatupillua. Mitä sitten? Minä aion mahdollisuuksien rajoissa nauttia elämästäni myös nyt, ja eläkepäivinä on jotain muutakin sisältöä aikanaan kuin vain elämän aikana kerätyt säästöt.
- Liittynyt
- 26.10.2008
- Viestejä
- 74
Tämä tuntuu koskevan valtaosaa ihmisistä ja tässä on myös vastaus Alyssan ihmettelyyn. Jos saat minituloilla tilin käymään nollassa sännöllisesti, käy se myös nollassa palkan suuruudesta riippumatta. Kyse on ainoastaan suhtaumisesta rahaan ja kuluttamiseen. Suurimmalla osalla ihmisistä tuntuu olevan niin suuri kulutusvimma että kaikki on pakko käyttää heti jos on rahaa. Katson että matkaa varten säästäminen on myös "heti kuluttamista". Hedonistisestä näkökulmasta rahat onkin syytä tuhlata ennen kuin elämä päättyy, mutta en koe että maksimaalista hyötyä saa tuhlaamalla samantien aina kaikki rahansa.
Itse olen luonteeltani säästeliäs, rahat menee tilille kunnes niille tulee tarvetta. Se tarve voi olla uusi huonekalu, television tai joku muu vastaava investointi. Ostan myös tietenkin herkkuja kaupasta tai kebappia/pizzaa silloin tällöin. Minulla ei ole mitään tarvetta käyttää kaikkia rahojani, enkä ikiniä voisi kuvitella niin tekeväni. Se että minulla olisi 0 euroa rahaa saisi minut tuntemaan hyvin ahdistuneeksi, olisin todellakin taloudellisessa vankilassa. Yksi syistä "rahan käyttämättä jättämiseen" onkin taloudellinen vapaus, se että minulla on "hyödyke puskuri" tarkoittaa että voin ostaa tarvikkeita samantien jos huvittaa, miettimättä rittääkö rahat. Tämän lisäksi olisi hyvä olla suurempi puskuri mikä vapauttaa vielä enemmän taloudellisesti, käyttäjän Ominous tyyliin muutaman kymppitonnin vitutus puskuri. Kun on tuon verran helposti realisoitavaa varallisuutta niin ei tarvitse stressata työpaikasta. Mitä sitten jos tulee potkut? Tarvittaessa porskuttaa vuoden ja rauhassa etsii toista työpaikkaa. Samalla on myös matalampi kynnys muuttaa elämäntyyliä, vaihtaa työpaikkaa, alkaa opiskella, pitää palkatonta lomaa tai mitä vaan.
- Liittynyt
- 26.4.2011
- Viestejä
- 62
Mutsi alkoi tykkäämään työstään tasan samana päivänä kun työnteko lakkasi olemasta taloudelliselta kannalta välttämätöntä.
