Talonrakentajan pahimmat vitutukset - miksi ei kannata rakentaa taloa?

[Timba79]

Kertokaa mullekin mistä löytyy vastaava joka hoitaa nuo Kanttorin mainitsemat hommat. Siis niin ettei siihen pala kymppitonneissa olevaa summaa? Meilläkin on varsin pätevä vastaava, mutta ihan törkeen kiireinen sekin vaikka tekee PÄÄTYÖKSEEN näitä hommia. Ei se todellakaan ala kilpailuttamaan mitään urakoitsijoita, antaa kyllä konsultaatioapua aina kun tarvii, mutta kyllä se on rakennuttajan tehtävä kilpailuttaa tekijät. Teettää sitten suosiolla avaimet käteen ja tekee selväksi että käy siellä tontilla tasan kaksi kertaa, aloituskokouksessa ja sitten kun luovutetaan avaimet. Ei tarvi stressata työllä.

Meidän tapauksessa sitten ratkaiseen vissiin paljon se, että kukan nämä meidän luvat ottaa käsittelyyn. Tuo selviää varmaankin vielä tämän viikon aikana ja vastaava sitten kattoo että mitä päästään tekemään jo ennen kuin on leimat papereissa. Noissa kuulemma on jonkinverran neuvotteluvaraa, en tiedä kun en noita kuvioita tunne. Vastaava vaan sanoi, ettei vielä kannata heittää kirvestä kaivoon perustusten teon suhteen syksyn aikana.

 

[Mopomies]

Kertokaa mullekin mistä löytyy vastaava joka hoitaa nuo Kanttorin mainitsemat hommat. Siis niin ettei siihen pala kymppitonneissa olevaa summaa? Meilläkin on varsin pätevä vastaava, mutta ihan törkeen kiireinen sekin vaikka tekee PÄÄTYÖKSEEN näitä hommia. Ei se todellakaan ala kilpailuttamaan mitään urakoitsijoita, antaa kyllä konsultaatioapua aina kun tarvii, mutta kyllä se on rakennuttajan tehtävä kilpailuttaa tekijät. Teettää sitten suosiolla avaimet käteen ja tekee selväksi että käy siellä tontilla tasan kaksi kertaa, aloituskokouksessa ja sitten kun luovutetaan avaimet. Ei tarvi stressata työllä.

Meidän tapauksessa sitten ratkaiseen vissiin paljon se, että kukan nämä meidän luvat ottaa käsittelyyn. Tuo selviää varmaankin vielä tämän viikon aikana ja vastaava sitten kattoo että mitä päästään tekemään jo ennen kuin on leimat papereissa. Noissa kuulemma on jonkinverran neuvotteluvaraa, en tiedä kun en noita kuvioita tunne. Vastaava vaan sanoi, ettei vielä kannata heittää kirvestä kaivoon perustusten teon suhteen syksyn aikana.

Monestihan voi aloittaa jo maahommat ja perustuksienkin teon ennenkuin on saanu lopullisia lupia mikäli niiden saanti on varmaa ja vastaavaa ei niuhota turhasta byrokratiasta..

Nuista valvojista vielä että mikäli kyseessä on kunnan mestari niin silloin se tarkoittaa juurikin sitä että käyvät pakolliset käynnit siellä, eli runkokatselmuksen yms... Tuommosia kanttorin mainitsemia valvojia en kyllä ole itsekkään nähny vaikka on rakennushommia tullut jonkun verta tehtyä (ja yhden talon itsellekkin tehnyt). Kannattaa myöskin ottaa huomioon että hyvin monessa tapauksessa se oman työn osuus yliarvioidaan moninkertaisesti ja siinä vaiheessa lähtee yleensä kustannukset nousemaan, ennemmin kannattaa antaa vaikka kaikki urakalla ja sitten neuvotella alennusta omista töistä sen mukaan mitä pystyy ajan ja oman tietotaidon perusteella tekemään...

 

[chuckie]

Kylläpä täällä tehdään rakentamisesta vaikeaa.

Ei kyllä tuollaista vastaavaa ole mielekästä palkata, ei se kilpailuttaminen nyt niin vaikeaa ole. Vastaava on mies paikallaan sellaisessa konsultoivassa roolissa. Häneltä voi tarkistaa jos tekee mieli vaikka soveltaa jotain, eli kysyä "voinko tehdä tämän näin" Samoin vastaava on oikea mies tarkastamaan ulkopuolisilla teetettyjen töiden laatu, mikäli rakennuttajalla itsellään ei näkemys riitä. Vastaavalla on oletettavasta kokemuksesta johten tieto tieto millaista työnjälkeä yms. voi vaatia. Itsellä oli pääsuunnittelija ja vastaava sama henkilö, ja homma toimi. Samoin kokeneella vastaavalla on laaja kontaktiverkko, josta ainakin itselle oli hyötyä.

 

[kize]

Taitaa mennä vähän termit rakennuttaja, valvoja ja vastaava sekaisin. Rakennuttaja on siis toimeenpaneva elin, joka valitsee suunnittelijat, kilpailuttaa urakat yms. Pientalokohteissa usein rakennuttaja = tilaaja/käyttäjä. Rakennusvalvontaa hoitaa viranomaiset eli rakennustarkastajat ja palotarkastajat lähinnä. Vastaava työnjohtaja (mestari) huolehtii rakentamista koskevien säännösten ja määräysten noudattamisesta jne. Aina lupaa tai muuta viranomaishyväksyntää edellyttävässä rakennustyössä tulee olla nimettynä vastaava työnjohtaja, ainakin nimellisesti. Eli kyllä se jokaiselta omakotitalotyömaalta pitäisi vastaava mestari löytyä.

 

[jyrä]

Ja kannattaa aina miettiä kenen kanssa se vastaava haluaa pysyä väleissä. Sille jota se näkee satunnaisesti vajaan vuoden ajan ja voi unohtaa sitten vai niille joiden kanssa se tekee töitä usealla rakennuksella vuosien ajan ja ryypiskelee samoissa saunailloissa.

Itse olin tilanteessa, jossa isännöitsijä, suunnittelija & tarkastaja sekä rakentaja oli lopuksi sitä mieltä, että nyt nimi paperiin niin voidaan unohtaa koko pitkäksi venynyt episodi. Kun nyt totesin, että ajattelin hiukan reklamoida ja minulle sopii että prosessia aletaan käydä läpi julkisesti niin hinta tippui lähes 7000 euroa.

 

[vilho_kanuuna]

Kylläpä täällä tehdään rakentamisesta vaikeaa.
....

Jäin miettimään tätä kysymystä. Miksi esim. meidän projektista tuli vaikeaa? Miten sitä olisi voinut näin jälkikäteen helpottaa?

Näissä OKT-projekteissahan kyse on aina unelmista ja niiden toteuttamisesta. Kannattaako omaa kämppää ruveta tekemään jos tulos ei miellytä? Totuushan on että aina se on parempi kun se rivarinpätkä (tai ainakin yleensä) ja tekijä on ns. omakotitaloihminen. Kaikkihan ei sovi kaikille.

Mikä näille projekteille asettaa rajat? No sehän on raha. Mekin oltaisiin voitu ottaa se elvari ja pyytää soittamaan kun sauna on lämmin. Ikävä kyllä olisin todennäköisesti miettinyt joka aamu että onko tämä nyt se mitä halusin?

Eräs kaverini sanoi että "Rikkaus on rohkeutta toteuttaa unelmiaan." (tuskin keksinyt itse vaikka terävä kaveri onkin). No piirretään se talo jossa on edes jonkin verran sellaisia asioita jotka siihen unelmiensa taloon haluaa (rahamiehet erikseen). Tehdään budjetti ja huomataan että siinähän on pankin laskelman mukaan lähes 100 000 € liikaa. Ei voi pitää paikkaansa. Laskurissa täytyy olla vikaa.

Sitten kyrpä otsassa yritetään vääntää sitä 340 000 € taloa 230 000 €:llä. Kyllähän se melkeen onnistuikin (260 000 meni), mutta voin sanoa että vaikeeta oli.

Eli veikkaisin että suurin syy siihen miksi näistä projekteista tulee vaikeita on se, että yritetään saada vähän parempi kuin se mihin oikeesti on varaa.

 

[Timba79]

Eli veikkaisin että suurin syy siihen miksi näistä projekteista tulee vaikeita on se, että yritetään saada vähän parempi kuin se mihin oikeesti on varaa.

Ja nälkä kasvaa syödessä. Laitetaan tonni sinne ja toinen tänne lisää. Kohta noita ykköstonneja on kasassa parikymmentä. Pitäisi vaan tässäkin yrittää pitää pää kylmänä ja järki matkassa loppuun asti. Esim. mitään pihakivetyksiä ei todellakaan tartte heti ekana kesänä väsätä, ehtii myöhemminkin. Ostelee tarvikkeita sitten kassavirrasta eikä lainoita noitakin hankintoja. Myöskaan kaikkia huonekaluja, mattoja sun muitai ei ihan oikeasti ole pakko pistää uusiksi heti vaikka uusi talo tuleeki. Ostelee noitakin sitten kun saa kesälomarahoja, ylkkätileja sun muita ylimääräisyyksiä mitä nyt suurin osa meistä varmaan aina joskus saa.

 

[vilma-liina]

Muutettiin 2008 maaliskuussa. Nyt pystyy jo katselemaan rakennusaikaisia kuvia ilman että tulee paha olo. Henkisesti en ole vieläkään täysin tuosta palautunut, voiton puolella jo tosin.

Jäin miettimään tätä kysymystä. Miksi esim. meidän projektista tuli vaikeaa? Miten sitä olisi voinut näin jälkikäteen helpottaa?

Samaistun ihan täysin näihin sinun mietteisiin. 2005 keväällä ostettiin tontti ja aloitettiin suunnittelut ja lupien haut. Toukokuussa 2006 kaivuri ilmeistyi tontille ja siitä se sitten lähti. Muutettiin sitten 2007 helmikuussa sisältä silloin täysin valmiiseen ite tehtyyn taloon ja tais olla kesä 2009 eka kesä, kun ei enää ollut mitään isompaa projektia taloon liittyen. Talvet toki "huilattiin" ja kesäisin sitten taas huhkittiin.

Talo on rakas ja huolella tehty. Voi varmaan sanoa, että itse tehty, pari läheistä (ja edelleen rakennusprojektista huolimatta rakasta ) sukulaista oli aktiivisesti mukana tekemässä, joista toinen toimi myös valvojana ja vastaavana mesuna. Konesaumatun peltikaton kävi tekemässä ulkopuolinen ja kivitalon rungon nostamisessa kävi alan ammattimies laittamassa vähän vauhtia hommaan ja kaivurimies oli myös ulkopuolinen ja siinä ne muut "avut" sitten tais ollakin.

Hupelle kerran mainitsinkin jo, että enää K-Raudan pihassa seisovien harkkopinojen näkeminen ei aiheuta sellasta musertavaa uupumisen tunnetta. Että kyllä se siitä jossain vaiheessa iloksi muuttuu

Ja vaikka tekemässä olis kuinka alan ammattilaiset, niin niitä itsestäsi riippumattomia mitä mystisempiä takapakkeja ja aikataulujen kusemisia tulee varmaan jokaiselle enemmän tai vähemmän. Varmaan semmosella rennommalla asenteella, ja hyvin hyvin liukuvaan aikatauluun soveltuva ihminen voi jopa nauttia siitä rakentamisesta, eikä niin masentua tai ottaa kierroksia niistä vastaankäymisistä. Ite huomasin, että alkuun sitä jaksoi joka asiasta vääntää ja reklamoida, mutta sitten lopussa tuli se vaihe, ettei enää kiinnostanut. "Ihan sama, antaa tulla vaan se mittatilauskaapisto, joka on sitten kuitenkin ihan vakiorunkosyvyydellä...."

Meillä projektia olisi helpottanut esim. se, että ite en olisi samaan aikaan ollut kisadieetillä, mies ei olisi samaan aikaan aloittanut yritystoimintaa, pieniä lapsia ei olisi ollut, ja että yleensäkin olisi ollut vuorokaudessa enemmän (virkeitä) tunteja käytettävissä siihen rakentamiseen. jne jne. Eli kyllä se rakentaminen ja kaikki siihen liittyvä rumba, puhelimessa roikkuminen ja tavaran roudaaminen vie oman aikansa ja jos sitä ei ole, niin tunnit alkaa vuorokaudessa käydä vähiin ja sitten iskee väsymys, kun sitä ei vaan kaikkea jaksa, vaikka miten haluaisi. Armollisuutta siihen omaan rajallisuuteen kannattaisi varmaan ihan tietoisesti koittaa kasvattaa. Ja toki sitä rakentamista olisi voinut venyttää, mutta ehkä sitä toisaalta ajatteli, että mitä nopeammin tämä projekti on valmis, niin sen nopeammin tää tuska loppuu

Itseäni ei nyt raivostuta, mutta ehkä jotain sinnepäin ne "rakentajat" (lue. rakennuttajat) jotka kirkkain silmin julistavat rakentamisen autuutta ja sitä, etteivät ymmärrä, miten joillekin se talon rakentaminen on niin iso ja rankka juttu. Ja ehkä se jollain näin onkin, mutta kyllä tää varmaan meillekin oli semmonen "kahden talon urakka", eli eka ja vika itse rakennettu talo Tosin ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan..

 

[Huppe]

HAA! Olin pari päivää Stadissa ja voi hyvänen aika. Konttorilla istui mielellään, laskin Kymijoella koskeakin, saunottiin, tuntuu kuin olisi ollut kuukauden lomalla vaikka olin vain yhden yön ja kävinpä vielä Ikeallakin ostamassa keittiön ja kodinhoitohuoneen. Nyt tuntuu että taas jaksaa, ainakin muutaman päivän.

 

[vilho_kanuuna]

HAA! Olin pari päivää Stadissa ja voi hyvänen aika. Konttorilla istui mielellään, laskin Kymijoella koskeakin, saunottiin, tuntuu kuin olisi ollut kuukauden lomalla vaikka olin vain yhden yön ja kävinpä vielä Ikeallakin ostamassa keittiön ja kodinhoitohuoneen. Nyt tuntuu että taas jaksaa, ainakin muutaman päivän.

Hyvä jos pystyy jollain lailla irrottautumaan. Multa se ei onnistunut kovinkaan hyvin. Toinen hyvä lähestymistapa on että ajattelee että on "vaan töissä" siellä työmaalla. Ei sekään onnistunut.

 

[MC Aropupu]

Talon rakentaminen on tosiaan niin pitkä projekti, että kannattaa välillä ottaa pieniä minilomia. Ja mielellään sellaisia, että oikeasti pääsee välillä irti siitä projektista ja ajattelee ihan muuta. Ei se päivän parin loma tunnu siinä monen kuukauden projektin aikataulussa juuri missään, varsinkin jos ei sitä ihan yksin ole rakentamassa, vaan siellä on ammattimiehiäkin töissä.

 

[Timba79]

Itseäni ei nyt raivostuta, mutta ehkä jotain sinnepäin ne "rakentajat" (lue. rakennuttajat) jotka kirkkain silmin julistavat rakentamisen autuutta ja sitä, etteivät ymmärrä, miten joillekin se talon rakentaminen on niin iso ja rankka juttu. Ja ehkä se jollain näin onkin, mutta kyllä tää varmaan meillekin oli semmonen "kahden talon urakka", eli eka ja vika itse rakennettu talo Tosin ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan..

Joo, tuo on sitten todella rankkaa fyysistä duunia. Eli saattaa olla, että vain päätteen ääressä istunut on totaalisen lirissä kun pitää lapiolla mättää menemään ja vääntää viemäriä paikalleen ihan tosissaan. Tänään tuli tuossa 12 tuntinen päivä tehtyä ja juurikin noissa hommissa, mitkä eivät jää millään tavalla näkyviin (viemäröintiä, salaojitusta).

Ei tuossa rakentamisessa todellakaan helpolla pääse jos siinä itse on aktiivisesti mukana. Onneksi on se mahdollisuus, että voipi keväällä jäädä vuorotteluvapaalle joksikin kuukaudeksi ja sitten tuo raksa on se työ ja muuta työtä ei siihen saumaan ole. Saattaapi saada jotain aikaiseksikin. Aika järjetön urakka on käydä täyttä 8 h päivää palkkaduunissa ja vetää vielä raksat siihen päälle. Helpomminkin on mies hengestään päässyt. :D

 

[Mopomies]

Joo, tuo on sitten todella rankkaa fyysistä duunia. Eli saattaa olla, että vain päätteen ääressä istunut on totaalisen lirissä kun pitää lapiolla mättää menemään ja vääntää viemäriä paikalleen ihan tosissaan. Tänään tuli tuossa 12 tuntinen päivä tehtyä ja juurikin noissa hommissa, mitkä eivät jää millään tavalla näkyviin (viemäröintiä, salaojitusta).

Ei tuossa rakentamisessa todellakaan helpolla pääse jos siinä itse on aktiivisesti mukana. Onneksi on se mahdollisuus, että voipi keväällä jäädä vuorotteluvapaalle joksikin kuukaudeksi ja sitten tuo raksa on se työ ja muuta työtä ei siihen saumaan ole. Saattaapi saada jotain aikaiseksikin. Aika järjetön urakka on käydä täyttä 8 h päivää palkkaduunissa ja vetää vielä raksat siihen päälle. Helpomminkin on mies hengestään päässyt. :D

Isännän kanssa tehtiin joku nelisen kuukautta että 8h raksalla ja sitten omalla raksalla muutama tunti ja viikonloput painettiin kanssa... veti kyllä aika sippiin tuo urakka...

 

[Timba79]

Täällä jo tuli pari pointtia, mikä "tappaa rakentajan henkisesti" eli tuo budjetti puoli ja etenkin sen pitämättömyys ja että se nälkä kasvaa syödessä ja sitten tuo fyysinen rasitus.

Mutta yksi vastaan tullut ja eron ajanut juttu oli se, että perhe otti valmistalopaketin. Sitten kuvittelivat että se pitahtaa valmiina tontille, vaan totuus oli vähän toinen. Normiraatamista lupien, pohjien yms. kanssa ja sitten se pihakin pitää tehdä, eikä se valmis talokaan nyt ihan valmis ollut. Eli kuvittelivat että siellä ei paljon työtä ole ja kun sitä tietysti oli, niin se oli tehtävä ja tämä oli sitten toiselle osapuolelle liikaa, ei nää kumppania koskaan ja silleen. Eli ei kannata ottaa "valmistaloa" jos ei rahkeet (eli lompakko) riitä rakennuttamaan sitä ihan oikeasti valmiiksi asti alusta loppuun. Tosin miksi ei tässä kohtaa sitten jo osta valmista?

 

[vilho_kanuuna]

Täällä jo tuli pari pointtia, mikä "tappaa rakentajan henkisesti" eli tuo budjetti puoli ja etenkin sen pitämättömyys ja että se nälkä kasvaa syödessä ja sitten tuo fyysinen rasitus.

Mutta yksi vastaan tullut ja eron ajanut juttu oli se, että perhe otti valmistalopaketin. Sitten kuvittelivat että se pitahtaa valmiina tontille, vaan totuus oli vähän toinen. Normiraatamista lupien, pohjien yms. kanssa ja sitten se pihakin pitää tehdä, eikä se valmis talokaan nyt ihan valmis ollut. Eli kuvittelivat että siellä ei paljon työtä ole ja kun sitä tietysti oli, niin se oli tehtävä ja tämä oli sitten toiselle osapuolelle liikaa, ei nää kumppania koskaan ja silleen. Eli ei kannata ottaa "valmistaloa" jos ei rahkeet (eli lompakko) riitä rakennuttamaan sitä ihan oikeasti valmiiksi asti alusta loppuun. Tosin miksi ei tässä kohtaa sitten jo osta valmista?

No budjettiin ja varsinkin siihen liittyviin ongelmiin verrattuna fyysinen rasitus ei merkkaa mitään. Sinällään se olisi ollut jopa ihan kivaa vaihtelua jos ei hommasta olisi kadonnut ilo jo alkuvaiheessa.

Täällä meidänkin alueella on jo (ikävä kyllä) parissa taloudessa laitettu jerrycottonit ja morgankanet jakoon. Ihme kyllä molemmissa tapauksissa voidaan puhua valmistaloratkaisusta eikä mistään hartiapankkirakentamisesta. Kattilat on laitettu jakoon n. vuosi sisäänmuuton jälkeen.

Hartiapankkirakentamisessa yksi hyvä puoli on se että ikään kuin opit siinä rakentamisen aikana myös ylläpitämään sitä tönöä. Omakotiasuja sitoutuu rakentaessaan myös talkkariksi. Homma ei todellakaan lopu ns. valmistumisen jälkeen, ei edes siinä avaimet käteen talossa. Sellaiselle joka on tullut ns. valmiiseen pöytään, ei sen kämpän ylläpito varmaankaan ole yhtä helppoa kun sille joka on jokaisen naulan itse hakannut ja tuntee kämpän läpikotaisin.

 

[Timba79]

No budjettiin ja varsinkin siihen liittyviin ongelmiin verrattuna fyysinen rasitus ei merkkaa mitään. Sinällään se olisi ollut jopa ihan kivaa vaihtelua jos ei hommasta olisi kadonnut ilo jo alkuvaiheessa.

Täällä meidänkin alueella on jo (ikävä kyllä) parissa taloudessa laitettu jerrycottonit ja morgankanet jakoon. Ihme kyllä molemmissa tapauksissa voidaan puhua valmistaloratkaisusta eikä mistään hartiapankkirakentamisesta. Kattilat on laitettu jakoon n. vuosi sisäänmuuton jälkeen.

Hartiapankkirakentamisessa yksi hyvä puoli on se että ikään kuin opit siinä rakentamisen aikana myös ylläpitämään sitä tönöä. Omakotiasuja sitoutuu rakentaessaan myös talkkariksi. Homma ei todellakaan lopu ns. valmistumisen jälkeen, ei edes siinä avaimet käteen talossa. Sellaiselle joka on tullut ns. valmiiseen pöytään, ei sen kämpän ylläpito varmaankaan ole yhtä helppoa kun sille joka on jokaisen naulan itse hakannut ja tuntee kämpän läpikotaisin.

Käytetäänkö sitä rakentamista ja sen rasitusta sitten hyvänä syynä erota? Vähän kuten lapsien tulemista? Samaa tappelua se on ainakin meillä ollut mitä aina ennenkin ja tuskin muuksi muuttuukaan. Aikalailla sitä henkisesti saa siihen varautua, että on palkkatyö, raksa ja sitten vielä kotityöt. No onneksi palkkatyön voi keväällä jättää pois kun on vihreetä valoa näytetty vuorotteluvapaalle. Mutta rankkaa tulee olemaan. Ei ehkä fyysisesti, eikä ehkä taloudellisestikaan (siis olen varautunut että tietyt menee ja sen kanssa vaan on elettävä) mutta henkisesti kylläkin. Ei vaan viitti näistä kovin julkisesti jauhaa... Mutta jos meille ero tulisi, ei se tuosta raksasta todellakaan johdu. Samat ongelmat ne jatkuu ja jatkuu, vaan enpä usko että tuo tuosta muuksi muuttus jonkun muunkaan kanssa. Ei se elämä mitään saippuasarjaa ole. Mutta se siitä, ei tehdä tästä mitää parisuhdeterapiajuttua jos se nyt ei liity raksaamiseen.

Mutta erittäin samaa mieltä olen tuosta hartiapankkirakentamisesta. Ei meillä nyt sentään pitkästä alusta loppuun tehdä, ulkoseinät tulee elementteinä. Mutta itse on haettu tontit, selvitetty siihen liittyvät varsin hankalat byrokratiat kun ei otettu tonttia kunnalta. Tyhjästä selvitetty kaikki maanrakentamiseen liittyvät koukerot, onneksi saatiin erittäin hyvä ja asiallien konekuski! Seuraava homma onkin perehtyä perustusjuttuihin, siinä sivussa pitäs saada valmiiksi LVI ja S suunnitelmat. No ei noita itse tehdä, mutta ei niistä itselle sopivia kukaan nenän eteenkään tuo. Joku muu vetää viivat lappuun, mutta itse se on mietittävä mihin valonsa ja pistorasiansa haluaa.

Eli sitä tosiaan oppii talonsa tuntemaan läpikotaisin. Sitä tuntee ne maan allekin jäävät rakenteet ja varmasti osaa niitä huoltaa fiksusti. Ja kun ne on käytännössä itse tehnyt, niin niistä pitää ihan erilailla huolta kuin ostaessa jotain valmista.

Ehkä pitäisi perustaa joku "rakentaminen on niin törkeän siistiä" ketju, mihin voisi heittää niitä hyviä juttuja. Tuskin se raksa pelkkää paskaakaan voi olla kuitenkaan...edes valtaosan rakentamisrumban läpikäyneiden mielestä. Se paska vaan tuppaa aina nousemaan pintaan.

 

[vilma-liina]

Käytetäänkö sitä rakentamista ja sen rasitusta sitten hyvänä syynä erota? Vähän kuten lapsien tulemista? Samaa tappelua se on ainakin meillä ollut mitä aina ennenkin ja tuskin muuksi muuttuukaan. Aikalailla sitä henkisesti saa siihen varautua, että on palkkatyö, raksa ja sitten vielä kotityöt. No onneksi palkkatyön voi keväällä jättää pois kun on vihreetä valoa näytetty vuorotteluvapaalle. Mutta rankkaa tulee olemaan. Ei ehkä fyysisesti, eikä ehkä taloudellisestikaan (siis olen varautunut että tietyt menee ja sen kanssa vaan on elettävä) mutta henkisesti kylläkin.

Toisaalta.. se rakentaminen, silloin kun se tosiaan on aidosti yhteinen projekti voi myös hitsata paria entistä tiiviimmin yhteen. Yhteiset tavoitteet ja yhteiset harmit
Niinkuin yleensäkin, niin väsyneenä ja stressaantuneena kaikki pienetkin asiat saa joskus kohtuuttomat mittasuhteet ja silloinhan soppa on helposti valmis. Erilaiset odotukset, erilaiset maut, näkemykset, erilaiset luonteet, kaikki kärjistyvät. Toinen tekee pilkun tarkkaa ja hitaasti, toinen vetää vauhdilla ja vähän sinnepäin.. Live and let live..

Noi jo aiemmin mainitut "pikku lomat" ja irtiotot on kyllä ehdottoman suositeltavia. Omat irtiotot tais olla käynti Oulun asuntomessuilla ja kahdet BF-kisat.. Hupen koskenlasku kuulosti huomattavasti paljon paremmalta

 

[Huppe]

Enpä kyllä toista taloa aio rakentaa. Ensimmäinen ja viimeinen on nyt nitoutumassa samaan pakettiin. Tähän topiciin voisi kirjoittaa romaanin. Toisaalta ihan kivojakin asioita ja tekemisiä ollut aina välillä.

 

[Mopomies]

Enpä kyllä toista taloa aio rakentaa. Ensimmäinen ja viimeinen on nyt nitoutumassa samaan pakettiin. Tähän topiciin voisi kirjoittaa romaanin. Toisaalta ihan kivojakin asioita ja tekemisiä ollut aina välillä.

niinhän ne kaikki sanoo, loppupelissä se on kuitenkin yleensä se kolmas talo joka alkaa olemaan mieluinen :D

 

[vilma-liina]

niinhän ne kaikki sanoo, loppupelissä se on kuitenkin yleensä se kolmas talo joka alkaa olemaan mieluinen :D

Onneks sen toisen ja kolmannen voi rakennuttaa jos niikseen