Syrjäytyneet hukassa

[dammann]

Harjoittelupaikkojaharjoittelupaikkoja 8) http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-...ai-apple-ei-ikina-palkkaa-sinua/201222821/139

Harjoittelupaikkoja on vähemmän kuin niitä tarvitsevia. Tuosta seuraa se, etteivät kaikki yrityksestä huolimatta voi niitä saada. Itse en saanut yhtään kesätyöpaikkaa opiskeluaikaan, koska hakijoita oli moninkertaisesti.

Toisaalta, enpä täytä oikeastaan mitään linkittämäsi listan vaatimuksista, ja silti on eräs noista firmoista tarjonnut minulle töitä vaikken ole itse hakenut.

 

[Krice]

Asenteella ja reippaalla mielellä vaan eteenpäin alusta asti!

Ihmiset jotka puhuvat noin ovat yleensä olleet paremmassa asemassa kuin monet muut. Koulutus, asuinpaikka, jne. (jopa sukupuoli) vaikuttaa. Oma aktiivisuus on lähinnä se mistä aloitetaan, loppu riippuu ihan muista tekijöistä. Syrjäytyminen ja työttömyys ovat vähän isompia asioita kuin mihin pelkkä asenne voisi tehota. Jos asenteella korjautuisi kaikki niin esim. köyhiä ei olisi olemassa.

 

[Vitamiini]

Nuo palkattomat työharjoittelut ovat mielestäni niin helvetin väärin kuin vaan voi olla varsinkin kun työnhakijalla on alansa paperit.

Tai jos on todistanut olevansa osaava työntekijä jo ennestään erilaisin näytöin. Jos joku on kuivaa hommaa niin töissä käyminen ilman palkkaa. Vaikka olisi kuinka harjoittelua. Aina yhtä paskaa ja vituttaa vaan joka päivä heti aamusta alkaen.

 

[pååtta]

Nykyisessä yhteiskunnassa ei valitettavasti ole töitä jokaiselle ihmiselle. Nykyään tehostamisen ja automaation myötä osaa ihmisistä ei yksinkertaisesti enään tarvita työmarkkinoilla. Tämän lisäksi pitkäaikaistyöttömien työllistömättömyys ei ole niinkään viitseliäisyyskysymys vaan suurimmalla osalla heistä on jokin mielisairaus tai kehitysvamma, mitä ei ole välttämätä diagnosoitu.

Tutkimus työkyvystä ja kuntoutustarpeesta tehtiin kolmen palvelukeskuksen 225 asiakkaalle. Tutkituista 65 prosentilla oli työkykyä heikentävä mielenterveyden häiriö.

Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerätär arvelee, että toimintakyvyn heikkeneminen jää usein tunnistamatta, koska sairaat työttömät eivät jaksa jonottaa palveluihin tai osaa hakeutua niihin. Kyse on usein vaikeasta masennuksesta tai kehitysvammaisuudesta, ei viitseliäisyyden puutteesta.

Näitä pitkäaikaistyöttömiä ei voida auttaa koulutus- tai työllistämistukitoimin, ennen kuin heidän sairautensa on hoidettu, Kerätär toteaa.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pitk%C3%A4aikaisty%C3%B6tt%C3%B6mien+sairauksia+ei+hoideta/1135261588308

Näiden ihmisten kiusaaminen pakkotyöllä työttömyystukien menettämisen uhalla ja juoksuttaminen luukulta luukulle ei ole mitään muuta kuin ilkeämielistä vittuilua. Oikeasti näiden ihmisten paikka olisi hoidossa.

 

[hemmmo]

Nykyisessä yhteiskunnassa ei valitettavasti ole töitä jokaiselle ihmiselle. Nykyään tehostamisen ja automaation myötä osaa ihmisistä ei yksinkertaisesti enään tarvita työmarkkinoilla. Tämän lisäksi pitkäaikaistyöttömien työllistömättömyys ei ole niinkään viitseliäisyyskysymys vaan suurimmalla osalla heistä on jokin mielisairaus tai kehitysvamma, mitä ei ole välttämätä diagnosoitu.



http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pitk%C3%A4aikaisty%C3%B6tt%C3%B6mien+sairauksia+ei+hoideta/1135261588308

Näiden ihmisten kiusaaminen pakkotyöllä työttömyystukien menettämisen uhalla ja juoksuttaminen luukulta luukulle ei ole mitään muuta kuin ilkeämielistä vittuilua. Oikeasti näiden ihmisten paikka olisi hoidossa.

Tuosta olen samaa mieltä, että yksinkertaisesti automaatio hoitaa niin paljon töitä ettei kaikille sitä riitä ja se aiheuttaa ongelmia. Mutta tuosta en ole samaa mieltä että ihmisten paikka olisi hoidossa, väitän vahvasti että suurimmassa osassa tapauksista paras apu noilla kärryiltä tippuneille ihmisille olisi, että he saisivat töitä. Ja nimen omaan sellaista työtä jota kannattaa tehdä (= saa selkeästi enemmän rahaa työnteosta kuin kotona makaamisesta) Tuossa kuitenkin piilee se ongelma, että yksinkertaisesti kaikki eivät ole kykeneväisiä tekemään työtä niin tehokkaasti, että siitä kannattaisi maksaa selkeästi enemmän mitä tuet on. Tämä on iso ongelma, koska yksilön näkökulmasta työtä ei kannata tehdä, koska elintaso huononee vain työtä tehdessä, mutta yhteiskunnan kannalta jos jää tukien varaan se vähäinenkin työpanos jää yhteiskunnalta saamatta. Ja tämä on se ongelma mihin pitäisi pureutu, eli miten saataisiin se näille henkilöille joille henkilökohtaisesti työ ei kannata kannattavaksi. Se vähäinenkin työpanos on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Ja täytyy muistaa, että noista kärryiltä pudonneista ihmisistä lähestkään kaikki eivät ole kuitenkaan niin tyhmiä ettei ne pystyisi oikeasti tuottavaan työhön. Osalla on vain ollut paska mäihä ja ehkä vähän huonoja sosiaalisessa kanssakäymisessä ja sitä kautta eivät ikinä ole päässee edes osaamistaan näyttämään ja toisaalta kun kärryiltä on pudonnut, niin sitä mahdollista älykkyyttä ja työkykyä ei voi edes kehittää. Tuollainen kierre pitäisi heti alkuun katkaista ja saada kaikki töihin omien kykyjen mukaan ja sitä kautta ihmiset kehittämään itseään työelämässä.

Ja se miten nuo edellämainitut tehdään onkin vähän vaikeampi. Meinaa olla, että jos valtion tukitoimilla tuetaan työpaikkoja, niin se vie sitten oikeasti osaavilta hommia ja vääristää kilpailua. En tosiaan itse osaa ihan tarkkaa ratkaisua sanoa miten asia pitäisi hoitaa, mutta ennen kuin tämä ongelma suomessa voidaan hoitaa pitää kuitenkin ensin ymmärtää mikä on ongelma.

ps.. Jos teksti jäi epäselväksi, niin kirjoitin sen aika humalassa enkä jaksa lukea mitä kirjoitin. <3

 

[assis]

mutta siinä vaiheessa on se peiliinkatsomisen paikka jos ei viitsi valtion tuella opiskella jotain kolmivuotista ammattitutkintoa, vaikka se vaikuttaisikin sitten "helpolta ja turhalta" se koulussa istuminen. Koulutuksessa kuitenkin varmistetaan, että kaikki tutkinnon saaneet osaavat asian ja siksi niitä toistetaan.

Tutkintopaperi kertoo työnantajalle myös siitä, että on päämäärätietoinen, pystyy sitoutumaan pitkäjänteisesti johonkin asiaan ja saamaan asian valmiiksi. Ei opiskelu ole pelkästään sisältöjen ja taitojen oppimista. Jokainen kurssi ja opettaja ei ehkä kiinnosta, mutta ei elämässäkään aina voi heittää hanskoja tiskiin, kun ei huvita tai jonkun naama ei innosta.

 

[Ultimecia]

Tutkintopaperi kertoo työnantajalle myös siitä, että on päämäärätietoinen, pystyy sitoutumaan pitkäjänteisesti johonkin asiaan ja saamaan asian valmiiksi. Ei opiskelu ole pelkästään sisältöjen ja taitojen oppimista. Jokainen kurssi ja opettaja ei ehkä kiinnosta, mutta ei elämässäkään aina voi heittää hanskoja tiskiin, kun ei huvita tai jonkun naama ei innosta.

Hyvä lisäys!

 

[teumu-]

Työharjoittelut yms. = Teet ilmaiseksi duunia muutaman kuukauden, työnantajan ei ole pakko työllistää harjoittelun päätyttyä (ja miksi työllistäisi, jonosta seuraava ilmaisiin töihin..) --> takaisin sossun luukulle tai työkkäriin --> karenssit yms. Lopputuloksena olet lähes rahatta puoli vuotta ja teet töitä ilmaiseksi. Itse kouluttauduin metalli-alalle 2000 luvun puolivälissä jolloin metallilla oli jättimäiset kamppanjat ja sanottiin että töitä on niin paljon kuin vain jaksetaan tehdä. Nyt olen työtön tuotannollisista ja taloudellisista syistä, ja 130 000 euron asuntolaina niskassa...

Lisättäköön että omalla alalla EI ole töitä, ei koko valtakunnassa. Tästä syystä olen taas kerran koulun penkillä, kelamasseilla kitkutellen. Suomi, duunarin paratiisi! Olé!

 

[tela]

...kouluttauduin metalli-alalle...
Lisättäköön että omalla alalla EI ole töitä, ei koko valtakunnassa.

Hitsareita: http://www.mol.fi/paikat/Search.do?...alLabour=---&searchphrase=hitsaaja#resultList

Koneistajia: http://www.mol.fi/paikat/Search.do?...Labour=---&searchphrase=koneistaja#resultList

Mitähän metallialan hommia mahdat tarkoittaa?

 

[teumu-]

Hitsareita: http://www.mol.fi/paikat/Search.do?...alLabour=---&searchphrase=hitsaaja#resultList

Koneistajia: http://www.mol.fi/paikat/Search.do?...Labour=---&searchphrase=koneistaja#resultList

Mitähän metallialan hommia mahdat tarkoittaa?

Juurikin noita linkkaamiasi, tai näin ainakin pohjaten omiin kokemuksiini. Jos käy tuuri ja pääset haastatteluun asti, niin kyllä sieltä tarjotaan perus ''valitamme mutta...'' vastauksia. Metallille kun on pikkuhiljaa käymässä sama kuin raksalle, eli otetaan joko juurikin niitä ilmaisia harjoittelijoita tai sitten itäblokin nälkäpalkalla työskenteleviä. Toivottavasti jollakulla muulla on parempi tuuri kuin itsellä, mutta itsellä ei kyllä ole tärpännyt, lukuisista yrityksistä huolimatta. Täsmennettäköön vielä että oma erikoistumiseni on konemasentaja, ensin rakensin paperikoneita ja nämähän on lähestulkoon sukupuutossa tämän päivän Suomessa. Seuraavaksi kasasin tuulivoimaloita, mutta ei sekään oikein pitkäkestoiseksi jäänyt, kun ei niitä saa minnekkään pystyttää

 

[Zimpanssi]

Tutkintopaperi kertoo työnantajalle myös siitä, että on päämäärätietoinen, pystyy sitoutumaan pitkäjänteisesti johonkin asiaan ja saamaan asian valmiiksi. Ei opiskelu ole pelkästään sisältöjen ja taitojen oppimista. Jokainen kurssi ja opettaja ei ehkä kiinnosta, mutta ei elämässäkään aina voi heittää hanskoja tiskiin, kun ei huvita tai jonkun naama ei innosta.

Äänestitikö presidentin vaaleissa Haavistoa, Biaudetia tai Arhinmäkeä? Aika iso osa niin teki. Eli se tutkinto ei ehkä olekaan niin tärkeää?

Itse olen tehnyt varmaan kaikkia ns paskaduuneja nuorempana. Puhelinmyyntiä yms. Eka työpaikka valmistumisen jälkeenkin oli provikkapalkalla myyntiä.

Mutta vaikka helppoa ei ole ollut, niin noista duuneista on ollut paljon apua myöhemmin. Nimenomaan työmotivaation ja asenteen suhteen, mutta niistä on tullut todella paljon myös muutakin arvokasta kokemusta. Nykyään palkkani on todella korkea ja työtäni haluaisi varmaan tehdä todella moni.

Minä olen sitä mieltä, että ns "kovasta elämästä" on usein ihmiselle vain hyötyä. Oppii tekemään työtä, nöyrtyy, oppii toimimaan suunnitelmallisesti ja kun nousee sieltä ylös, niin arvostaa saavuttamaansa. Nykyään nuorilla ihmisillä on sellainen käsitys, että asioiden pitäisi vain tapahtua ilman mitään vaivaa. Ja sitten kun sitä tulee niitä vaikeuksia vastaan, niin luovutetaan, koska ei osata nöyrtyä ja tehdä duunia. Osa syrjäytyneistä on tietenkin tilanteessaan ilman omaa syytä, mutta kun katsoo noita lukuja niin paljon tuolla on kyllä "lapasia" joukossa. Jos on oppinut luovuttamaan, niin sitten sitä luovuttaa aina.

 

[vinkuiita]

Äänestitikö presidentin vaaleissa Haavistoa, Biaudetia tai Arhinmäkeä? Aika iso osa niin teki. Eli se tutkinto ei ehkä olekaan niin tärkeää?

Itse olen tehnyt varmaan kaikkia ns paskaduuneja nuorempana. Puhelinmyyntiä yms. Eka työpaikka valmistumisen jälkeenkin oli provikkapalkalla myyntiä.

Mutta vaikka helppoa ei ole ollut, niin noista duuneista on ollut paljon apua myöhemmin. Nimenomaan työmotivaation ja asenteen suhteen, mutta niistä on tullut todella paljon myös muutakin arvokasta kokemusta. Nykyään palkkani on todella korkea ja työtäni haluaisi varmaan tehdä todella moni.

Minä olen sitä mieltä, että ns "kovasta elämästä" on usein ihmiselle vain hyötyä. Oppii tekemään työtä, nöyrtyy, oppii toimimaan suunnitelmallisesti ja kun nousee sieltä ylös, niin arvostaa saavuttamaansa. Nykyään nuorilla ihmisillä on sellainen käsitys, että asioiden pitäisi vain tapahtua ilman mitään vaivaa. Ja sitten kun sitä tulee niitä vaikeuksia vastaan, niin luovutetaan, koska ei osata nöyrtyä ja tehdä duunia. Osa syrjäytyneistä on tietenkin tilanteessaan ilman omaa syytä, mutta kun katsoo noita lukuja niin paljon tuolla on kyllä "lapasia" joukossa. Jos on oppinut luovuttamaan, niin sitten sitä luovuttaa aina.

Mainituilla ehdokkailla on yliopistotutkinto tainnut jäädä kesken työelämään siirtymisen takia. Se on mielestäni hieman eri asia kuin keskeyttää ammattikoulu siksi, että on laiska tai mielenterveysongelmainen.

Tiedän pari opiskelun ja työelämän ulkopuolella olevaa parikymppistä, joita tuntuu yhdistävän epärealistiset odotukset työstä ja omista kyvyistä. Ensimmäisen työpaikan pitäisi olla julkkisena, laulajana, stand up -koomikkona tai vähintään toimitusjohtajana. Petytään, kun pitäisikin tarttua moppiin tai ruohonleikkuriin.

En kiellä, etteikö pudokkailla olisi muitakin - ja suurempiakin - ongelmia kuin epärealistisuus, kuten vika mielenterveydessä. Nykyisin kuitenkin kaikkimulleheti-asenne tuntuu olevan jo työelämän ensi askelia ottavilla.

Olen minäkin tehnyt p'skaa ja joskus todella p'skaa työtä. Kaikki ikävätkin hommat ovat kuitenkin opettaneet minulle valtavasti työelämästä, itsestäni ja maailmasta ylipäätään. Tällä hetkellä teen todella mieluista työtä viestintäalalla ja väitän jokaisen hikisen ja likaisen siivouskesän valmistaneen minulle tietä tähän unelmatyöhön.

 

[steeler22]

Tiedän pari opiskelun ja työelämän ulkopuolella olevaa parikymppistä, joita tuntuu yhdistävän epärealistiset odotukset työstä ja omista kyvyistä. Ensimmäisen työpaikan pitäisi olla julkkisena, laulajana, stand up -koomikkona tai vähintään toimitusjohtajana. Petytään, kun pitäisikin tarttua moppiin tai ruohonleikkuriin.

Valitettavasti nykyään jopa siivoojalta edellytetään 3 vuoden ammattitutkintoa, siinä missä ruohonleikkaajaltakin.Sellaseksi on maailma mennyt, valitettavasti.Kaveri itseasiassa meni kaupungille hommiin keräämään ihmisten maahanheittelemiä roskia, alkoi oikeesti kuvottaa ku kuuli et jollain kelan systeemillä oli tehty sopimus jossa kaverille annettiin palkaksi 6 tunnin työpäivästä 8 euroa:face:

 

[Stagno]

Valitettavasti nykyään jopa siivoojalta edellytetään 3 vuoden ammattitutkintoa, siinä missä ruohonleikkaajaltakin.Sellaseksi on maailma mennyt, valitettavasti.

Tää on kyllä naurettavaa, samalla kun valitetaan että työuria pitäisi pidentää eläkeikää korottamalla nostetaan töiden aloitusikää turhalla kouluttamisella. Valitettavasti se nyt ei toimi niin että koulutuksen lisääminen on ratkaisu kaikkiin ongelmiin, se itseasiassa aiheuttaa uusia ongelmia lyhentämällä työuria ja paisuttamalla julkistasektoria.

 

[Timba79]

No tokihan sitä koulutusta voi vaatia, mutta jos ei ole koulutettuja hakijoita sinne ruohonleikkaajaksi, niin sitten sinne otetaan niitä joilla ei ole koulutus...

Miksi kenenkään pitäisi ottaa mihinkään töihin sellaista, jolla ei ole yhtään mitään koulua käyty peruskoulun jälkeen? Sellainen on mun silmissä samaaton laiskuri. Sillä se ammattikoulu ei ihan oikeasti ole mikään mahdoton paikka läpästä ihan keskivertoa alemmallakin kapasiteetilla olevan kaverin, kunhan sinne vaan raahautuu joka ikinen päivä ja tekee annetut tehtävät ja lukee tentteihin. Taasen sitten osaavat saavat sieltä hyvät paperit ja työllistyvät usein hyvin alallaan. Esimerkiksi nyt vaikka sähkärit. Tosin ei sähkäriksi taida ihan paskimmilla lapuilla päästäkkään, ei ainakaan silloin päässyt kun itse olin amiksessa.

Mulla taisi peruskoulun päättötodistuksen KA olla jotain 8,3 ja mä en paljoa ylimäärästä lukenut. Laiska opiskelija siis. Raksan kävin amiksessa ja siellä kaikki arvosanat 4-5 välissä. No ruotti taisi olla joku kolmonen kun ei voinut vähempää kiinnostaa. Pääsin AMK:hokin, mutta silloin kiinnosti suoraan sanottuna kalja ja pillu paljon enempi mitä opiskelu, joten se jäi kesken. Sitten tulikin kohta tavattua nykyinen vaimo ja tuli paikkakunnan vaihto ja melkein heti työpaikka. Sillä tiellä olen. 13 vuotta samassa firmassa vakkarina (no alussa en ollut vakkari). Ihan logistiikka puolen juttuja, eli varastoa, lähettämistä ja tavaran vastaanottoa. Kalusteasennusta myös ja muuta yleismies jantusen hommia. Välillä vituttanut huolellakin, mutta nyt on taas vähän parempi draivi päällä. Eli perusduunarina perus hommissa, mutta nyt kun pomoporras on vähän vaihtunut, niin pääsee näyttämään osaamistaan ja saa mielekkäitä hommia. Noissa perushommissakin kun jonkun pitää ratkoa ongelmat ja kehittää toimintaa.

Varmaan ois pää riittänyt lukemaan minkä tahansa tuntkinnon, mutta ei vaan silloin napannut ja nyt juuri talon rakentaneena kahden pienen lapsen ikänä on pikkusen haastavaa edes lähteä opiskeleen. Tosin toistaiseksi (koputtaa puuta) on duunissa hyvi pullat uunissa, joten eipä sitä ole vuorotteluvapaan jälkeen (päättyi alkusyksystä viime vuonna) enää yhtenäkään aamuna vituttanut mennä duuniin. Päinvastoin.

No miten tämä liittyy syrjäytymiseen? En mä tiedä. Mutta ei sitä tartte mikään raketti-inssi olla jossain hienossa virassa että voi saada voita leivälle ja vähän jemmaankin.

Jos tosiaan ei viitti edes sinne amikseen tai lukioon lähteä, niin aika turha se on vinkua 20 vuotiaana ettei ole duunia. Silloin pitää katsoa sinne peliiin! Ja jonkun aikaa työttömänä ollut käsittääkseni pääsee aikalailla jonojen ohi sinne amikseen? Eli tuosta ei ole kiinni, vaan enempi siitä että sinne raahaa sen perseensä.

Mä en osaa sanoa mitään järkevää sellaiselle jota mikään ei kiinnosta. Taasen motivoinut käy koulua jos ei työtä saa ja ottaa vastaan sitä työtä mitä tarjotaan. Puhelinmyyntiä en laske tällaiseksi pakolliseksi. Se on hyvää työtä jos on työantaja joka siihen panostaa, eikä niitä kepulifirmoja joilla on sellaset taulukot, että palkoille pääsee vain muutama huippu.

 

[Bläkäri]

Mulla on vähän priorisointiongelmia tässä elämäntilanteessani. Opiskelen korkeakoulussa alaa jolla tiedän takuuvarmasti olevan töitä sitten, kun saa paperit käteen(työnantajat ovat tulleet promoamaan että heti meille kaikki kun vaan paperia löytyy ja avoimia paikkoja löytyy avoimesta hausta), palkkatasolla 70-140k vuodessa, ja palkkaus järjestettävissä vielä siten, ettei siitä tarvitse maksaa ollenkaan veroa (ulkomaankomennuksia kaikki). Töitä riittäisi jo nykyisellä koulutuksella, tosin pohjapalkalla(25-50k per v), mutta kaikkein suurin motivaatio-ongelma liittyy yhteen toiseen juttuun. Mulla kun on liikeidea, jonka kehittely vaatii paljon aikaa, mutta olen hyvin varma, että se tulee onnistumaan valmistuessaan, ehkä jopa niin hyvin ettei työntekoa rahan vuoksi tarvitsisi enää loppuelämään ajatella. Opiskelujen lomassa kehittelyyn ei vaan ole mitenkään aikaa, ja se vähä mitä sitä ehdin kehitellä, on suoraan pois opiskelusta ja opiskelumotivaatiosta, ja toisaalta pallottelu liikeidean ja koulun välillä luo taas pattitilanteen, ettei kumpaakaan oikein osaa keskittyä ja kummatkin kärsivät kollektiivisesti.

 

[Timba79]

Miten ois yhtiökumppani tuohon ratkaisuksi?

 

[dammann]

Mulla on vähän priorisointiongelmia tässä elämäntilanteessani. Opiskelen korkeakoulussa alaa jolla tiedän takuuvarmasti olevan töitä sitten, kun saa paperit käteen(työnantajat ovat tulleet promoamaan että heti meille kaikki kun vaan paperia löytyy ja avoimia paikkoja löytyy avoimesta hausta), palkkatasolla 70-140k vuodessa, ja palkkaus järjestettävissä vielä siten, ettei siitä tarvitse maksaa ollenkaan veroa (ulkomaankomennuksia kaikki). Töitä riittäisi jo nykyisellä koulutuksella, tosin pohjapalkalla(25-50k per v), mutta kaikkein suurin motivaatio-ongelma liittyy yhteen toiseen juttuun. Mulla kun on liikeidea, jonka kehittely vaatii paljon aikaa, mutta olen hyvin varma, että se tulee onnistumaan valmistuessaan, ehkä jopa niin hyvin ettei työntekoa rahan vuoksi tarvitsisi enää loppuelämään ajatella. Opiskelujen lomassa kehittelyyn ei vaan ole mitenkään aikaa, ja se vähä mitä sitä ehdin kehitellä, on suoraan pois opiskelusta ja opiskelumotivaatiosta, ja toisaalta pallottelu liikeidean ja koulun välillä luo taas pattitilanteen, ettei kumpaakaan oikein osaa keskittyä ja kummatkin kärsivät kollektiivisesti.

Mihin alaan tuo liikeidea liittyy? Ja on hyvä muistaa sekin, että valtaosa loistavistakin liikeideoista kaatuu.

 

[Joane]

Minun yöllisiä aatoksiani:

Syrjäytyminen alkaa jo nuorena ja monista syistä, kuten Naene lahjakkaampana kirjoittajana on jo monesti todennut. Yhteiskunnasta on hävinnyt yleisen välittämisen ilmapiiri jo 90-luvun laman aikaan. En väitä, että ennen sitäkään on eletty mustavalkoisessa Suomi-filmissä, mutta: muistatteko ajan, kun lapsi oli sairaana ja vanhempien piti mennä töihin, kotiin saikin tilattua kodinhoitajan? Kaikkea tälläistä työtä on karsittu pois, joka lisää yhteenkuuluvuden ja turvallisuuden työtä. Kai se tuli liian kalliiksi...

Samoin on hävinnyt lukuisia niitä työpaikkoja, joihin "ennen marssittiin sisään" ja pysyttiin koko työura. Moni ihminen ei myöskään sovi nykyisille, trendikkäille aloille. Heillekin ennen mahdolliset työpaikat ovat kadonneet tai niiden olot painuneet niin pohjalle, että täytyy tuoda Virosta siivoojia. Palkalla täytyy myös elää. Maailma on muuttunut paljon lyhyen ajan sisään, mutta ihmiset loppujen lopuksi eivät. Emme vain tiedä mitä tehdä koneiston edessä. Mutta ei meistä kaikista silti ole vaikkapa IT-alalle, mutta toistan itseäni, palkalla täytyy kyetä elämään.
Myös kaikki kärsivällisyys on kadonnut kvartaalitalouden myötä, näitä paljon kehuttuja oppisopimuspaikkoja on esimerkiksi huikean vaikea saada. Kuka jaksaa nykyään neuvoa ja kouluttaa oman työn ohessa, jonka taakka on todennäköisesti moninkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että työttömänäkin kuuluu pysyä aktiivisena. Käyttää se aika työn hakemiseen, uskokaa tai älkää, olen joskus päässytkin duuniin, johon haki 200 muuta. Myös jotkin kurssit ja harjoittelut voivat olla nuorelle hyödyllisiä, mutta kuten moni on sanonut, että jos on tutkintonsa suorittanut ja näyttönsä antanut, niin on se vaan perseestä ilmaiseksi työskennellä. Ja monihan näistä työvoimapoliittisista toimenpiteistä on täyttä tilastojen vääristelyä. Ja paljonko tähän menee valtiolta aikaa ja rahaa?

Vaikka vasuriksi itseäni voisin kutsua, valtiomme hallinnolla on paljon tekemistä yrittäjien aseman parantamiseksi. Se ei saa jäädä byrokratiasta kiinni, jos ihminen haluaa yrittää. Se on myös ainut aito tapa luoda työpaikkoja ja ehkäistä aikuisiän syrjäytymistä. Valtiolla, kunnilla ja niihin läheisesti liittyvillä elimillä sitä vastoin on runsaasti suojatyövirkoja kovilla palkoilla. Mutta kukapa haluaisi luopua saavutetuista eduista "yleisen hyvän vuoksi"...

Ja niistä syrjäytyneistä, heitä tulee aina olemaan jonkin verran, koska osa on sitä suoraan sanoen omasta halustaan, ja kaikkia ei voi pelastaa, vaikka kuinka anti-akateemisena* humanistina sitä toivoisin. Mutta sekä rikas että köyhä voivat paremmin, jos kuilu ihmisryhmien välillä ei pääse kasvamaan kohtuuttomasti.

Mutta kuten rakas mieheni tänään osuvasti totesi saksalaisesta verkkokaupasta tilatessaan:"Kävin minä siinä kaupassakin, kun ajattelin tukea suomalaista. Mutta ei tässä suoraan sanoen ole varaa tukea kuin omaa persettään, perkele." Ja niin se alkaa olla, jopa antiakateemisten* humanistien keskuudessa.

*arvomaailman, ei koulutuksen perusteella humanisti :D

 

[Pexi84]

Valitettavasti nykyään jopa siivoojalta edellytetään 3 vuoden ammattitutkintoa, siinä missä ruohonleikkaajaltakin.Sellaseksi on maailma mennyt, valitettavasti.Kaveri itseasiassa meni kaupungille hommiin keräämään ihmisten maahanheittelemiä roskia, alkoi oikeesti kuvottaa ku kuuli et jollain kelan systeemillä oli tehty sopimus jossa kaverille annettiin palkaksi 6 tunnin työpäivästä 8 euroa:face:

Toihan on ihan normia, kuitenkin tuon saa sen työttömyyskorvauksen päälle. Samaa sovelletaan esimerkiksi päiväkodeissa ja vanhusten hoidossa. Halukkaita ei kuitenkaan yllättäen löydy ja paikkoja koko ajan auki, kotona silti maataan masentuneina. Näitä zeitgeist-ajattelijoita tosiaan näyttää olevan yllättävän paljon. Harmi vaan ettei se tule tänä päivänä toimimaan ihmisen ahneuden vuoksi. Ei tarvitse kun lukea palkkasi-keskustelua niin huomaa että 3k kuukauspalkkalaiset valittaa ettei sillä pärjää kun pitää olla autot ja uudet kännykät.