Mulla on vähän priorisointiongelmia tässä elämäntilanteessani. Opiskelen korkeakoulussa alaa jolla tiedän takuuvarmasti olevan töitä sitten, kun saa paperit käteen(työnantajat ovat tulleet promoamaan että heti meille kaikki kun vaan paperia löytyy ja avoimia paikkoja löytyy avoimesta hausta), palkkatasolla 70-140k vuodessa, ja palkkaus järjestettävissä vielä siten, ettei siitä tarvitse maksaa ollenkaan veroa (ulkomaankomennuksia kaikki). Töitä riittäisi jo nykyisellä koulutuksella, tosin pohjapalkalla(25-50k per v), mutta kaikkein suurin motivaatio-ongelma liittyy yhteen toiseen juttuun. Mulla kun on liikeidea, jonka kehittely vaatii paljon aikaa, mutta olen hyvin varma, että se tulee onnistumaan valmistuessaan, ehkä jopa niin hyvin ettei työntekoa rahan vuoksi tarvitsisi enää loppuelämään ajatella. Opiskelujen lomassa kehittelyyn ei vaan ole mitenkään aikaa, ja se vähä mitä sitä ehdin kehitellä, on suoraan pois opiskelusta ja opiskelumotivaatiosta, ja toisaalta pallottelu liikeidean ja koulun välillä luo taas pattitilanteen, ettei kumpaakaan oikein osaa keskittyä ja kummatkin kärsivät kollektiivisesti.