Syrjäytyneet hukassa

[SIC-]

Se taas on mielestäni itsestä kiinni, jos haluaa töitä niin töitä saa AINA! Vaikka puhelinmyyntiä jos ei muuta. Ja jos työpaikkoja on enemmän kuin työntekijöitä niin eikun olemaan parempi hakija kuin muut. Se ei aina ole koulutuksesta kiinni vaan myös asenteesta. Eri asia on työpaikat joihin on tietty tutkintovaatimus - jos sen haluaa täyttää niin eikun opiskelemaan. Jokaisella on kuitenkin jotain mitä haluaa tehdä, sen saavuttamiseksi ei auta jäädä kotiin. Jos on jumiutunut himaan niin työkkärin toimet jotka saa kodin ulkopuolelle on mielestäni varsin tervetulleita.

Nappaisiko sinua tehdä esim. puhelinmyyntiä tai siivousta vain marginaalisesti soskun rahoja isommalla palkalla? Varsinkin jos ei ole mitään kouluja käytynä ja mitään urasuunnitelmia ei olisi. Nykysuomessa on fiksumpaa jäädä vain soskun rahoille ja vaikka pelailla tietokonepelejä kaikki päivät. Vahva sosiaaliturva passivoittaa ja jos vaikka 5 vuotta istuu kotona, niin siitä ei välttämättä enää nousta työelämään.

 

[Ultimecia]

Minusta tuntuu, että monet hakevat omaan kokemukseen nähden ihan väärälaisiin töihin, liian vaativiin tai liian helppoihin. Jos olisin rekrytoija, ihmettelisin kyllä suuresti että minkä takia esimerkiksi joku viittä vaille maisteri haluaisi täyttämään hyllyjä, tai juuri ja juuri peruskoulun läpäissyt vaikkapa koulusihteeriksi.

Tietysti nämä puoliksi tahallaan syrjätyneet työn pakoilijat ovat aivan eri porukka kuin oikeasti töitä jatkuvasti hakevat. Ja sekin on fakta, että kaikki eivät ole yhtä fiksuja tai pärjää kouluissa ja niin edelleen, mutta siinä vaiheessa on se peiliinkatsomisen paikka jos ei viitsi valtion tuella opiskella jotain kolmivuotista ammattitutkintoa, vaikka se vaikuttaisikin sitten "helpolta ja turhalta" se koulussa istuminen. Koulutuksessa kuitenkin varmistetaan, että kaikki tutkinnon saaneet osaavat asian ja siksi niitä toistetaan. Osaaminen täytyy myös pystyä näyttämään moneen otteeseen, ei siihen tutkintoon riitä että katsoo kerran vierestä ja sanoo että joo mä osaan ton. Kouluja ja kurssejakin on niin paljon erilaisia, että luulisi jokaiselle sieltä löytyvän.

Mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvä syrjäytyminen syntyy varmasti osittain samoissa olosuhteissa kuin laiskuudesta ja ns. luonnevioista johtuva syrjäytyminen, mutta ei näihin pure samat konstit.

 

[JudoHemmo_85]

Minusta tuntuu, että monet hakevat omaan kokemukseen nähden ihan väärälaisiin töihin, liian vaativiin tai liian helppoihin. Jos olisin rekrytoija, ihmettelisin kyllä suuresti että minkä takia esimerkiksi joku viittä vaille maisteri haluaisi täyttämään hyllyjä, tai juuri ja juuri peruskoulun läpäissyt vaikkapa koulusihteeriksi.

Olen miettinyt itsekin, miksi teen vielä noita leikkipoliisin hommia, kun saisin jo kenties muutakin työtä.

 

[Ultimecia]

Olen miettinyt itsekin, miksi teen vielä noita leikkipoliisin hommia, kun saisin jo kenties muutakin työtä.

Edellistä tutkintoa tehdessä kävin muutamassa paikassa työhaastattelussa osa-aikaisiin töihin tai sellaisiin, joista voisi välillä olla puoli päivää pois (tiedekuntatentit). Parissa paikassa olivat epäileväisiä, että sitoutuisin työpaikkaan juuri lainkaan kun olen kohta valmis ja vaihtaisin johonkin parempaan. Kaikkiin hakemiini paikkoihin oli vaatimuksena tutkinto ja/tai työkokemusta.

Rekrytointikaan ei ole ilmainen prosessi ja varmasti muutenkin vituttaa työnantajaa olla koko ajan etsimässä ja opettamassa uutta ihmistä.

 

[Josh87]

Kaapelin kanssa samaa mieltä kyllä, mutta katotaan tätä juttua ehkä eri näkökulmista. Tässä ketjussa ilmeisesti syrjäytyneellä tarkotetaan lähtökohtasesti esim. peruskoulun päättänyttä nuorta jolla ei ole työkokemusta eikä opiskelupaikkaa. Edellä mainitussa elämäntilanteessa joo todellakin sieltä kotoa pitää sitä nuorta saada aktivoitua, että se elämä saataisiin jotenkin käytiin.
Toinen kohderyhmä on mitä mä tässä enemmänkin hain, on ne joilla on jo työkokemusta + ammatti jne...ja niitäkin on syrjäytyneinä varmasti paljon. Ja tässä kohtaan ne yhteiskunnan aktivointikeinot on MINUN mielestä täysin muuta kuin mitä niiden oikeasti pitäisi olla. Harjotteluthan on varmaan se yleisin juttu: meet yritykseen 6kk töihin ja sitten uutta tilalle. Joo tiedän se aktivoituu 6kk se tyyppi joka otetaan töihin, mutta kun perimmäisenä tarkotuksena ei ole edes aikomusta työllistää vaan käyttää hyväksi sitä harjoittelijan edullisuutta. Menee ehkä vähän off-topic tää mun viesti, kun ilmeisesti tässä puhutaan niistä joilla ei ole vielä CV:ssä yhtään mitään.

 

[waretus]

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset...hja-jonka-voit-antaa-lapsellesi/201222152/139


"1. Hyvä itsetunto, parempi palkka

Paras lahja lapselle on terveen itsetunnon rakentaminen. Lapsi rakentaa minäänsä vanhemman palautteen perustella. Kun lapsi saa toiminnastaan palautetta ja palautteesta tietyn tunteen, niin sanottu tunnevaste-vaikutus sisäistyy osaksi lapsen minää."


Omasta mielestäni osittain totta, ei tosta haittaakaan ole. Tosin onhan noita menestyjiä vissiin tullut vähän paskemmistakin perheistä...

Työelämän todelliset menestyjät, eli ne narsistit jotka polkee ja alistaa muut jalkoihinsa, tulee nimenomaan niistä paskemmista perheistä.

 

[func]

Minusta tuntuu, että monet hakevat omaan kokemukseen nähden ihan väärälaisiin töihin, liian vaativiin tai liian helppoihin. Jos olisin rekrytoija, ihmettelisin kyllä suuresti että minkä takia esimerkiksi joku viittä vaille maisteri haluaisi täyttämään hyllyjä, tai juuri ja juuri peruskoulun läpäissyt vaikkapa koulusihteeriksi.

No joillakin on vaan kova tarve tehdä työtä, oli sitten helppoa tai vaikeaa. Kun ei ole varaa valita niin ei ole varaa valita. Ja monethan tykkää "helpoista" töistä, 8 tuntia töissä ja loppu on vapaa-aikaa ilman mitään stressiä töistä. Onhan niitä Mensan huippujakin raksalla töissä ihan omasta halustaan.

Täällä pääkaupunkiseudulla hakemuksia tulee mihin tahansa hommaan vähintään 300, kyllä siitä on varaa valita. Syrjäytyneet, koulut kesken jättäneet, pitkäaikaistyöttömät, liian vanhat, liian hyvät, ylikoulutetut jne karsitaan vaan pois heti. Kateus ja kilpailun pelko tuhoaa työilmapiiriä, parasta onkin että valittava on samaa "kastia" muiden työntekijöiden kanssa vaikka osaamisen ja kykyjen kannalta sillä ei olisikaan niin merkitystä.

EDIT: Korkeakoulututkinto, varsinkin tekniseltä alalta, tai pelkkä opiskelukin on välillä myrkkyä työnhakijalle jos hakee jotain vähän simppelimpää hommaa. Syrjäytyä voi aika nopeastikin kuka tahansa millä tahansa koulutuksella. Kyllä ihminen tarvii jonkinlaisen rytmin, työttömänäkin pitäisi yrittää päivät hakea töitä, opiskella ja tehdä kaikkea hyödyllistä. Vähän ryhtiä elämään. Sänkyyn kun jää makailemaan niin sinne jää ja masennus pahenee vaan. Kukaan ei tule ovelta töihin hakemaan.

 

[Ultimecia]

No joillakin on vaan kova tarve tehdä työtä, oli sitten helppoa tai vaikeaa. Kun ei ole varaa valita niin ei ole varaa valita. Ja monethan tykkää "helpoista" töistä, 8 tuntia töissä ja loppu on vapaa-aikaa ilman mitään stressiä töistä. Onhan niitä Mensan huippujakin raksalla töissä ihan omasta halustaan.

On kuitenkin eri asia olla Mensan jäsen ja opiskella raksalle kuin opiskella vaikkapa filosfiaa tohtoriksi asti ja mennä sitten vapaaehtoisesti postinkantajaksi. Yleisesti ottaen luulisin, että moni ei ymmärrä huvikseen/omaksi iloksi opiskelua vaan päättelee, että ihmisessä on jotain vikaa jos tekee tällaisen ratkaisun. Lisäksi ajatellaan, että akateemikon tekemä postinkantotyö on pois niiltä, joilla ei ole koulutusta tai kokemusta akateemisiin hommiin ja jäävät systeemin ulkopuolelle.

Itse kannatan ehdottomasti omaksi ilokseen opiskelua, mutta näkisin että sitä kuudetta opintokokonaisuutta alalta jolle ei ole tarkoituskaan työllistyä voisi opiskella vaikka avoimessa yliopistossa.

Täällä pääkaupunkiseudulla hakemuksia tulee mihin tahansa hommaan vähintään 300, kyllä siitä on varaa valita. Syrjäytyneet, koulut kesken jättäneet, pitkäaikaistyöttömät, liian vanhat, liian hyvät, ylikoulutetut jne karsitaan vaan pois heti. Kateus ja kilpailun pelko tuhoaa työilmapiiriä, parasta onkin että valittava on samaa "kastia" muiden työntekijöiden kanssa vaikka osaamisen ja kykyjen kannalta sillä ei olisikaan niin merkitystä.

Tämä on muuten erittäin mielenkiintoinen pointti. Se, että "taloon sopiva" henkilö valitaan pätevämmän ohi on varmasti sydämellä ajateltuna kannattavampaa, mutta itse vastustan tätä nykyistä "hyvä tyyppi" -meinkinkiä. Totta kai omalla käytöksellään tulee voida vaikuttaa asioihin eikä pelkästään papereilla, mutta pärstäkerroinvalintaan voisi ehkä mennä vasta sitten, kun kalkkiviivoilla on kaksi yhtä pätevää henkilöä.

Mitään osaamaton ja oppimaton mutta "kiva" työkaveri on aikamoinen rasite.

 

[HemmoX]

Nappaisiko sinua tehdä esim. puhelinmyyntiä tai siivousta vain marginaalisesti soskun rahoja isommalla palkalla? Varsinkin jos ei ole mitään kouluja käytynä ja mitään urasuunnitelmia ei olisi. Nykysuomessa on fiksumpaa jäädä vain soskun rahoille ja vaikka pelailla tietokonepelejä kaikki päivät. Vahva sosiaaliturva passivoittaa ja jos vaikka 5 vuotta istuu kotona, niin siitä ei välttämättä enää nousta työelämään.

No niin nyt päästiin taas tähän että ei huvita. Onhan niitä töitä vaikka mitä mutta kun ei viitti tehä. Itsehän siivosin vaikka oisin kotona makaamalla saanut enemmän rahaa, oli omasta mielestä pakko. Työ kun työ...

Tosin ainahan löytyy niitä lapasia joita ei huvita tehä mitään kun ei ole pakko. Tähän pitäis löytää joku järkevä ratkasu, mutta eipä ole oikeen ollut vissiin ideariihessä tungosta...

 

[Naene]

Se siinä juuri onkin että pitää puuttua varhain jos joku on syrjäytymisvaarassa. Itse en tunne ketään joka ei olisi vakinaisesti työllistetty omalle alalle joten sinänsä en osaa ottaa kantaa muuten kuin että SYSTEMAATTISESTI pyrkii saamaan jalkaa oven väliin. Mä olin esimerkiksi valmistumiseni jälkeen 6 kk harjoittelija, palkkaa en saanut, mutta siitä ura lähti. Sitä ennen kesäisin myös palkattomana oman alan hommia. En jäänyt ensimmäisen valmistautumisenjälkeisen harjoittelujakson jälkeen taloon mutta sainkin vielä mielenkiintoisemmasta paikasta seuraavan paikan. Ja sitten vielä mielenkiintoisemman. Ja niin edelleen. Outoa ajatella että juuri kukaan pääsee heti valmistuttuaan mihinkään täyspalkattuun oman alan hommaan ellei ole aiemmin ollut harjoittelijana. Ei pidä eleskellä pilvilinnassa eikä nähtävästi vanhempienkaan pidä ajatella "joo se nulikka on koulussa hyvä tästä tulee". Kyllä mun vanhemmat painostivat minkä kerkesivät että nyt harjoittelupaikkoja soittelemaan ja sassiin. Ja onneksi painostivat.

 

[Rapumies]

Viela joihinkin edellisiin viesteihin viitaten, vaikka ne eivat minuun ehka kohdistuneetkaan. Niin itse ainakin silloin laitoin KAIKKIIN mahdollisiin kesatoihin, joiden vaatimukset taytin, hakemuksen. Siis kaikkiin jotka loysin netista tai muualta, ja joihin ajattelin etta voisin edes jotenkin soveltua ja olivat paakaupunkiseudulla. Kavinpa myos kiertelemassa rakennustyomailla ja kyselemassa toita. Laitoin tuon hyllyjentayttajan ja siivoojan vain esimerkkeina sellaisista toista joihin luulisi kelpaavan, vaikka ei aiempaa tyokokemusta olisi ollenkaan/paljoa, hain myos hieman vaativampiiin tehtaviin. Mihinkaan teekkarien harjoittelupaikkoihin en olisi voinut hakea, koska niissa vaaditaan tietty maara opintoviikkoja, ja en ollut viela edes aloittanu opiskeluja.

Taa yhteiskunta kuitenkin pyorii rahan ymparilla, jota ilman et pysty mitaan tekemaan. Tyokokemusta pitaa alkaa hankkia mahdollisimman ajoissa, muuten toita on vaikeampaa saada myohemmin. Jos mitaan toita ei saa vaikka kayttaa paljon aikaa hakemiseen ja hakee suunilleen kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, niin mita vittua siina pitais ajatella? Voi helposti alkaa vituttaa koko systeemi ja kohta ollaankin tyoelamasta syrjaytyneita. Onneksi minulla on vanhemmat, jotka pystyivat auttamaan, kaikilla ei kuitenkaan asiat ole nain.

 

[func]

Itse en kyllä tekis mitään palkattomia harjoitteluja (ellei kyse ole tutkintoon sisältyvästä harjoittelusta) tai ihan periaatteesta tiettyjä töitä (puhelinmyynti, feissaus jne).
Toki joskus ollut päivän pari ihan näytillä töissä tai lyhyellä koeajalla pienemmällä palkalla mutta 6kk palkaton harjoittelu menee kyllä yli totaalisesti. Varsinkin kun sen jälkeen otetaan sitten uusi harjoittelija.
Ykskin pulju, missä olin palkkatöissä, käyttää harjoittelijoita melkeenpä ovisummereina/vahtina myymälän puolella että saa tehdä töitä rauhassa takahuoneessa ja tulla sit myymään kun joku tulee. :lol2:
Vieressä olevat piti harjoittelijoita kans notkumassa tiskillä hiljaisina aikoina koska aukioloaikoja piti noudattaa vaikkei asiakkaita ollutkaan. :D

 

[Rapumies]

Mun mielesta tahan ongelmaan auttaisi se, etta pyrittaisiin luomaan enemman harjoittelupaikkoja ja muita, joihin voisi paasta ilman aiempaa tyokokemusta. Palkan ei tarvitsisi olla kovin hyva, ideana olisi paasta tyoelamaan kiinni. Tyot voisivat olla myos osa-aikaisia, jolloin niita riittaisi useammalle. Henkilolle, joka asuu vaikka vanhempien luona, eika saa mitaan tukia, olisi hyva olla vaikka osa-aikaisessa tyossa, sen sijaan ettei ole mitaan. Talloin jaa enemman vapaa-aikaa, mutta samalla saa tyokokemusta ja voi kuitenkin ansaita riittavasti rahaa.

Vaikka tahan uhrattaisiin vahan yhteiskunnan resursseja, niin se varmasti maksaisi itsensa takaisin. Lisaksi yrityksia voisi kannusta kyseiseen toimintaan. Jotkut yritykset jarjestavatkin nuorille tallaista. Itse olin (vanhempien suhteiden kautta tosin) 15-vuotiaana kesatoissa, tyot kesti muistaakseni kuukauden ja palkka oli pieni, mutta paljon parempi se oli kuin vaan norkoilla koko kesa ja ryypiskella ja tehda tihutoita, kuten itsellani oli tapana tuon ikaisena.

 

[PJT]

Mä en nyt tiedä miten noissa oppisopimuspaikoissa palkan maksu toimii, mutta itse näkisin että valtion tulisi maksaa toimeentulotuki/työttömyyskorvaus yrityksien kautta, jotka sitten tällä rahalla (plus mahdollisesti pistämällä vähän päälle) saisivat lähes ilmaisen työntekijän oppisopimuskoulutukseen/harjoitteluun. Syrjäytyneet saisivat aktivitteettia ja työkokemusta, yritykset ilmaista työvoimaa ja mahdollisesti pätevästä hyvin oppivasta tyypistä myös pidempiaikaisen vakituisen työntekijän. win-win tilanne mun mielestä.

 

[nahkahanska]

en jaksanu ees lukee tätä ketjuu, mutta heitän silti pointtia että nykyään jää helposti syrjäytyneeksi varsinki kouluttamattomana, vakituista duunia ei saa, ja jotain kuppaista puhelinmyyntihommaa on josta saattaa saada vähemmänki palkkaa ku sossun luukulta, sitte on tietenki pätkätyöt, teeppä kuukausi töitä ja päädy työttömäksi, sossu vähentää joka sentin sun tulevista tuistas sitten, eli turhaa sekin. tai oikeastaan sossun alla oleva kaveri kävi jonku aikaa töissä ja sitten saikin pari kuukautta kituutella makaronin voimalla.

ainoa kunnon ratkaisu tähänkin ongelmaan olisi se että valtio itse laittaisi pystyyn instituutteja joihin voi mennä töihin ok palkalla, valtion rahoittamana. siitä pääsis kärrynpyörään mukaan ja sais työkokemusta. tosin oppisopimustyylillä tämä olisi aivan loistava idea. vähän se valtiota verottaa mutta pidemmänpäälle ajateltuna taitais valtio jäädä voitolle ku elämäntapa sossunluukulla pörrääjät päätyis edes osittain markkinoille.

mutta tosin onhan se niin että työtä ei kaikille vaan riitä.

 

[Naene]

Kyllä nuo harjoitteluhommat joissa itse olin oli juristin hommia. Ei varmaan useinkaan ole mahdollista suoraan täyttä palkkaa pyytää kun on ummikko. Suosittelen ottamaan palkattoman oman alan harjoittelupaikan vastaan eikä jotain muuta "ei oman alan hommaa" vaikka siitä saisikin parempaa liksaa, jos jonain päivänä haluaa tosiaan päästä omalle alalle palkkalistoille. Onhan nämä harjoittelupaikat aikamoista hyväksikäyttöä etenkin kun sitä tekee ihan oikeaa työtä eikä mitään kahvinkeittoa, mutta jos jalan haluaa oven väliin niin sitä tekee minkä voi. Ei kaikkea saa ilmaiseksi.

Ja varmaan omalla kohdalla auttoi ensimmäisen harjoittelupaikan saamiseen se, että aloitin koulun ohella työnteon 15-vuotiaana koska halusin omaa rahaa. Kävin läpi oman alan harjoittelupaikkoja 3 kpl opiskeluaikana ja sitten valmistuminen ja työllistyminen. Ja hakijoita työpaikoille on tietysti paljon, jossain vaiheessa piti lähetellä satoja hakemuksia ja soitella satoja puheluita, mutta kun pääsi haastatteluun niin oltiin voiton puolella. Asenteella ja reippaalla mielellä vaan eteenpäin alusta asti!

Mä en nyt tiedä miten noissa oppisopimuspaikoissa palkan maksu toimii, mutta itse näkisin että valtion tulisi maksaa toimeentulotuki/työttömyyskorvaus yrityksien kautta, jotka sitten tällä rahalla (plus mahdollisesti pistämällä vähän päälle) saisivat lähes ilmaisen työntekijän oppisopimuskoulutukseen/harjoitteluun. Syrjäytyneet saisivat aktivitteettia ja työkokemusta, yritykset ilmaista työvoimaa ja mahdollisesti pätevästä hyvin oppivasta tyypistä myös pidempiaikaisen vakituisen työntekijän. win-win tilanne mun mielestä.

Mun käsittääkseni tällaisia malleja on jo käytössä, mutta ne on kuntakohtaisia niin ei tiedä missä kunnassa on parhaat vastaavanlaiset hankkeet. Esimerkiksi valmistuneen kuuluisi päästä hommiin tai lisäkoulutukseen (?) kolmen kuukauden sisällä. Joissain kunnissa pitkäaikaistyöttömille (yli 5 kk(?)) järjestetään työpaikka, ja paikan tarjonnut työnantaja saa palkkatukea.

 

[Naene]

Harjoittelupaikkojaharjoittelupaikkoja 8) http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-...ai-apple-ei-ikina-palkkaa-sinua/201222821/139

 

[puupekka]

Nuo palkattomat työharjoittelut ovat mielestäni niin helvetin väärin kuin vaan voi olla varsinkin kun työnhakijalla on alansa paperit.

 

[nahkahanska]

Nuo palkattomat työharjoittelut ovat mielestäni niin helvetin väärin kuin vaan voi olla varsinkin kun työnhakijalla on alansa paperit.

jännä että suomessa taloudellisen tilanteen ylläpitämiseksi joudutaan pistään työttömiä tekeen ilmaiseksi duunia ja silti pitää roudata huippuosaajia afrikastaki asti tekeen "töitä"

 

[kodari76]

Jos harjoittelusta ei saa palkkaa, niin millä se tyyppi tulee toimeen? Nostaako se jotain sossun tukia? Kuulostaa yhteiskunnan eläkiltä IMHO. Menisi töihin.

Saa nähdä miten täällä Salossakin tilanne muuttuu, kun 1000 tyyppiä laahustaa työkkäriin. Tuskin prismaankaan rajattomasti palkataan hyllyntäyttäjiä? Ehkä niiden on sitten pakko muuttaa jonnekin muualle.

Mutta muuten nämä harjoittelut ym. eivät varsinaisesti liity syrjäytymisiin. Hankalahan se on mennä konttoriin treenaamaan, kun alkoholiongelma on alkanut 15 vuotiaana, 16 vuotiaana setä raiskaa ja 18 vuotiaana on 5 muksua ja narkkariäijä. Ja rännittää tietty itsekin. Vika on tietty vanhemmissa, mutta paljon on vikaa yhteiskunnassakin. Ja tällä tarkoitan ihmisisä, meitä kaikkia. Aina syytetään iskää ja äiskää, mutta ei koskaan naapuria, opettajaa, kummia tai poliisia. Jos kaupungilla näkee teinin räkivän ja kaljoittelevan, niin meneekö joku tukistamaan ja kantaa kotiin? No ei. Kaikilla on omat ongelmat, ja oikeuteenhan sitä joutuu jos toista menee ojentamaan. Tuomioistuin pitää siitä kyllä huolen, ettei toiset puutu toisten asioihin.