Sydänlihastulehdus?

[muhmu]

Pitänee lisätä vielä sen verran, että välillä syvään henkittäessä vasemmalle puolelle vähän pistää. Mutta en edelleenkään osaa sanoa onko se sydän. Ja urheiltaessa ei tunnu erikoisemman kummalta.

 

[EeDee]

Varmaan lähinnä luulotauti vaivaa mutta kyselen nyt kuitenkin.. Ensin oli pientä flunssaa ja urheilin silti, sitten tuli pahempi flunssa ja kova väsymys, ja kuumeen oltua n.38 5päivää menin lääkäriin ja sain antibiootit (keuhkot rahisi jne), menin heti sen jälkeen urheilemaan ja sit kurkku oli tosi kipee jne vaikka kuume kadonnut, välillä ehkä ihan vähän lämpöä, sain toisen antibioottikuurin.
Nyt ei ole lämpöä ollut viikkoon, pienenpientä kurkkukipua ja nuhaa vielä ja oon taas ollu urheilemassa. Sykkeet on musta ollut melko normaaleja, mutta mietin silti että onko sydänlihastulehdus mahdollinen kun sellaista kummaa 'polttelua' välillä rinnassa? Voiko rintakivut tuntua poltteluna vai onko ne selkeää kipua? Omani voi varmaan olla myös suoliston polttelua tai keuhkojen, en osaa mitenkään hyvin tunnistaa missä tulee! Melko keskellä rintaa tuntuu, ehkä ihan vähän vasemmalla puolella.
Tuleeko sydänlihastulehdus helpommin joidenkin tiettyjen tautien yhteydessä? Eräs tuttu, joka sairasti vähän aiemmin flunssaa sairastui myös tuohon sydänlihastulehdukseen niin mietin, että jos minulla on sama tauti niin meneekö sekin 'helpommin' sydämmeen?
Voiko kyseessä olla siis sydänlihastulehdus vaikka flunssan oireet ovat vähentyneet ja samoin lämpö eikä sykekään taida poiketa..?

Itellä ainaki oli ne rintakivut sitä luokkaa, että ei siinä paljon tarvinnu arvuutella. Kivut oli tosiaan siis todella kovat. Rinnassa, selässä ja vasenta kättäkin särki niin perkeleesti. Mutta kaikilla ei välttämättä oireet ole nuin kovat.
Sulle sanosin, että mene käymään terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla, jotta ottavat sydänfilmin ja verikokeet, niin saat mielenrauhan. Sydänlihastulehduksessa sydänfilmissä on muutoksia ja tulehdusarvot on koholla ja sydänentsyymiarvot myös koholla.

 

[Rauta Reiska]

Varmaan lähinnä luulotauti vaivaa mutta kyselen nyt kuitenkin.. Ensin oli pientä flunssaa ja urheilin silti, sitten tuli pahempi flunssa ja kova väsymys, ja kuumeen oltua n.38 5päivää menin lääkäriin ja sain antibiootit (keuhkot rahisi jne), menin heti sen jälkeen urheilemaan ja sit kurkku oli tosi kipee jne vaikka kuume kadonnut, välillä ehkä ihan vähän lämpöä, sain toisen antibioottikuurin.
Nyt ei ole lämpöä ollut viikkoon, pienenpientä kurkkukipua ja nuhaa vielä ja oon taas ollu urheilemassa. Sykkeet on musta ollut melko normaaleja, mutta mietin silti että onko sydänlihastulehdus mahdollinen kun sellaista kummaa 'polttelua' välillä rinnassa? Voiko rintakivut tuntua poltteluna vai onko ne selkeää kipua? Omani voi varmaan olla myös suoliston polttelua tai keuhkojen, en osaa mitenkään hyvin tunnistaa missä tulee! Melko keskellä rintaa tuntuu, ehkä ihan vähän vasemmalla puolella.
Tuleeko sydänlihastulehdus helpommin joidenkin tiettyjen tautien yhteydessä? Eräs tuttu, joka sairasti vähän aiemmin flunssaa sairastui myös tuohon sydänlihastulehdukseen niin mietin, että jos minulla on sama tauti niin meneekö sekin 'helpommin' sydämmeen?
Voiko kyseessä olla siis sydänlihastulehdus vaikka flunssan oireet ovat vähentyneet ja samoin lämpö eikä sykekään taida poiketa..?

No siis ensinnäkin jos oikeasti on kunnon sydänlihastulehdus niin siitä kivusta EI voi erehtyä se nääs vetää petiin sen verta lahjakkaasti ja pistää miettiin kaikki testamenttia myöten :(

Mut kyllä sinulla nyt joku mättää ja sanoisin et sinuna en kyllä hirveästä urheilis vaan ottasin parin viikon levon jne. :thumbs:

 

[EeDee]

Mut kyllä sinulla nyt joku mättää ja sanoisin et sinuna en kyllä hirveästä urheilis vaan ottasin parin viikon levon jne. :thumbs:

Niin ja ei se iso homma ole käydä tk:ssa tms. otattamassa sydänfilmi ja verikokeet niin saa jonkinlaisen selvyyden asiaan..

 

[Rauta Reiska]

Niin ja ei se iso homma ole käydä tk:ssa tms. otattamassa sydänfilmi ja verikokeet niin saa jonkinlaisen selvyyden asiaan..

Joo näin on. Itelläkin tuo sydänlihastulehdus "todettiin" ekg:ssä ja sit varmistui kun otettiin verikoe ja esim sydänentsyymi oli 24.jotaki :wtf:

 

[ImAJ]

voi sydänlihastulehdus olla myös oireeton, kyllähän esim lätkänpelaajia kuolee treeneissä kun he treenaavat tulehduksen ollessa päällä

 

[animal1]

Minullakaan ei ollut verikokeissa muuta häikkää kuin kohonnut kreatiniini arvo. Muita oireita oli kova väsymys ja sydämen rytmihäiriöt (muljahdukset). Noita rytmihäiriöitä tulee edelleen runsaasti rasituksessa vaikka oireiden alkamisesta on jo 6kk...vituttaa. Eli kannattaa pelata varmanpäälle jos vähänkin epäilee tulehdusta sydämessä.

 

[P-A]

Itsellä oli tässä viime helmikuussa tuo sydänlihastulehdus, eli sillon ollessani 17-vuotias..

Tosiaankin jos joku epäilee omalle kohdalleen tuota niin sitten se on se kun rinnassa on helvetillinen pistävä kipu, joka ei lähde pois lyhyen ajan sisällä, eikä mitenkään. Morfiinia mulle sairaalassa siihen antoivat.

Itelle tuo tuli viikon flunssakuumeen jälkitautina ja tulehdusarvot nousivat todella korkeiksi. Eka kipu kesti noin tunnin ja meni ohitte. Seuraavana aamuna sama kipu oli päällä ja huomasin sitten että jotain on vialla niin terveyskeskukseen sitte vaan sydänfilmiin. No sieltä sitten ambulanssilla keskussairaalaan, jossa viikon jouduin olla vuodelevossa, ei saanut edes huoneesta poistua ja kaikkea liikettä piti välttää. (mikäs sen perseempää kun maata sängyssä, syödä paskaa dieettisairaalaruokaa ja kattoa paskoja draamasarjoja tv:stä)

Tämän jälkeen sitten 2kk totaalinen liikuntakielto ja ite paranin kyllä tosi nopeasti siitä. Tuo sairaus vetää kyllä voimattomasti ja on hengenvaarallinen, joten ikinä ei voi olla liian varovainen puolikuntoisena urheillessa..

Mutta itelleni siis tuli täysin tekemättä mitään, koko kuumeajan olin levännyt ainoastaan.. paska säkä.

 

[kintale]

Kuvittelin saaneeni sydänlihaksentulehduksen heinäkuun lopulla. Flunssan jälkeen päälle jäi pikku köhä mutta kävin treeneissä kuitenkin vähän tunnustelemassa ja muutama kova tukkihommakin piti sitten mökillä tehdä. Jossakin tässä vaiheessa alkoi rytmihäiriöt ja ajoittain rinnassa tuntuva paine/pistäminen. Lääkärissä kävin loman jälkeen elokuun puolenvälin nurkilla. Työterkkarin yleislääkäri kuunteli kiltisti omat epäilyni sydänlihastulehduksesta, rytmihäiriöistä ja pitkästä köhästä. Lääkäri mittasi verenpaineen joka oli pahuksen ylhäällä ja alkoi siltäseisomalta epäillä perinnöllistä verenpainetautia ja kyseli moneenkertaan onko suvussa verenpainetautia. Vakuuttelin ettei ole ja sitten hän käskytti minulle crp:n, ekg:n ja kasan verikokeita. EKG:ssä näkyi vain ylimääräisiä lyöntejä ja crp oli normaali. Ylimääräiset lyönnit olivat kuulemma ihan tavallisia lisälyöntejä ja verikokeessa ei paljastunut mitään perinnölliseen verenpainetautiin viittaavaa eikä myöskään sydänlihastulehdukseen viittaavaa. Edelleen en koko syksyn aikana ole uskaltanut treenata lähellekkään niin paljoa kuin haluaisin (aikodoa + punttia). Ja edelleen homma menee niin, että parina päivinä treenien jälkeen pumppu on altis antamaan paljonkin lisälyöntejä ja jos on sattunut juomaan vielä kahvia, niin alttius lisälyönneille on paljon suurempi. Rinnassa tuntuu ajoittain painetta/pistelyä mutta ei siis koskaa treenien aikana. Treenin aikana olo on erinomainen ja heti treenin jälkeen on pirun hyvä olo, kun on tullut tehtyä jotain.

Nyt siis kysymykseni on: Mikä tarkalleen ottaen on se veriarvo joka indikoi sydänlihastulehduksesta? Uskaltaako treenata vai pitäiskö mennä uudelleen lekuriin? Voiko yleislääkärin kommentiin luottaa? Oma alotteisesti en kyllä pysty pitämään mitään ~2kk taukoa jos joku ei sano, että nyt on oikeesti jotain vialla. Toisaalta perheessä on pari pientä mukulaa, enkä siksi ihan vielä olisi valmis pukkaamaan horsmaa.

 

[Ironlife]

Oma tarina:

Tämän vuoden helmikuussa osallistuin 24h puulaakihiihtokisarääkkiin, jota varten tuli treenattua sellainen 2-3 vkon hiihtoleiri. Lepäsin kyllä viikon ennen kisoja melkein totaalilepoa ja olo oli kisoihin lähtiessä mainio. Kolmannen 5km lenkin jälkeen alkoi tuntumaan kurkussa sellaista pientä verenmakua ja keuhkot alkoivat vinkumaan / yskityttämään kylmästä lämpimään tultaessa. Tietysti kisatilanne kun päällä ja joukkueena hiihdettiin niin leikkiä ei voinut jättää kesken kuin vasta kymmenennen kierroksen jälkeen. Tuolloin panin mielestäni merkille, että pumppu löi hieman hassussa tahdissa. Kisojen jälkeen tuli päälle pitkä flunssa n. 2kk ja rytmihäiriöitä lisälyöntien muodossa, jotka ovat jatkuneet vielä 8kk kisojen jälkeen.

Homma meni niin, että 2vko flunssan alkamisesta marssin diacorille ottamaan ekg:n ja sydänentsyymin. Kaikki kunnossa eikä mitään sydänlihastulehdukseen viittaavaa. Lisälyönnitkin olivat normaaleja lisälyöntejä. Olo oli todella ihmeellinen monta kuukautta ja oireet aivan ihmeellisiä. Todella kovaa väsymystä oli päällä, närästystä, mahaoireita, huonoa oloa, kurkussa palan tunnetta, kuumia aaltoja jaloissa jne. Ihmettelin, että mitä vittua ja marssin lopulta taas lääkäriin toukokuulla. Sykkeet olivat koholla ja esim. hampaita pestessä syke saattoi olla 100. Terveyskeskuslääkäri otatti laajat verikokeet ja vasta-ainepaketin ja soitteli mulle muutaman viikon päästä, että kaikki kunnossa. Oireet eivät kuitenkaan hävinneet vaikka koko ajan mentiin parempaan suuntaan: sykkeet rauhottuivat, lisälyönnit vähenivät, olo parani ja virkistyi, mutta lisälyöntejä tuli silti edelleen. Tutkiminen jatkui työterveyslääkärillä ja otettiin lisää verikokeita ja tutkittiin ne terveyskeskuksessa otetut testit uudelleen. Se vitun puusilmäterveyskeskuslääkäri ei maininnut mitään siitä, että lapuissa luki kissankokoiselle: "todennäköinen keuhkoklamydiainfektio". Ja vasta-aineet olivat edelleenkin koholla. Ja sitten otettiin PEFFIÄ ja SPIROMETRIÄ ym. jotka kaikki olivat normaaleita. Viimein tuli lähete kardiologille, kun aikaa oli kulunut noin 6-7kk. Kardiologin mukaan ei kuuntelemalla / palpoiden mitään epänormaaleja löydöksiä ja eikun lähete vuorokausi EKG-seurantaan, sydänultraan + rasitus-EKG:hen. Sydänultrassa ei elimellisiä muutoksia, paksuuntumia, liikkumattomia alueita, sydänrappeumaa tai mitään epänormaalia. Aortan tyven leveys normaalin vaihteluvälin ylärajoilla, mikä aiheuttaa pientä läppävuotoa. Tämä oli siis satunnaislöydös ja meni harvaan seurantaan 2v välein ja ei mitään syytä jatkotoimenpiteille, jos muutoksia ei tule. Vuorokausiseurannassa nauhoitettiin 39 lisälyöntiä, jotka normaaleita ja ns. hyväluontoisia.

Tilanne nyt: 8kk kulunut nyt aikaa sitä vitun päivästä, kun hiihdin kipeänä ja vieläkin lisälyöntejä esiintyy. Parempaan suuntaan mennään koko ajan ja lääkärin mukaan pitkittynyt keuhkoklamydiainfektio todennäköisesti aiheuttaa nuo lisälyönnit. Rasitus-ekg:ta ei tässä yhteydessä nyt tehdä vaan uudelleen iskeneen on/off flunssan jälkeen saa palata normaaliin elämän/harjoittelurytmiin. Pahalta se edelleen tuntuu, kun lisälyönnit lisääntyvät rasituksessa ja toistuvat useammin harjoituksen jälkeisenä iltana, mutta pakko tässä vaan on luottaa siihen, että kaikki on kunnossa. Parempaan suuntaan on koko ajan menty ja rauhallinen pk-harjoittelu todennäköisesti vaan auttaa sydäntä parantumaan ja pysymään säännöllisessä rytmissä. Ja kaikki paska siis vaan sen takia, että osallistuin yhteen vitun hiihtokisaan, jota ei viitsinyt jättää kesken. Oli vittu viimeinen kerta. Toiveet on korkealla ja tavoitteena on nyt päästä normaalitreeneihin kiinni ja karsia kertyneet fläsät pois ennen kesää. Salilla nousee 15-vee tytöilläkin enemmän penkistä tällä hetkellä, mutta tunne on silti helvetin hieno, kun 8kk lähes treenitön kausi päättyy. Ei kannata siis leikkiä flunssassa treenaamisen kanssa.

 

[kintale]

Kiitos Ironlife,

Oletko siis treenannut tämän 8kk aikana? Tai mitä lääkäri kommentoi harjoittelusta? Ja millaista hoitoa sait tautiisi?

Kertomuksesi oli isosti kiinnostava. Itse kävin viimeviikolla työterveyden lääkärillä ja hän otatutti uuden ekg:n ja crp:n. Ekg:ssä näkyi nuo minun ylimääräiset lyönnit ja yleislääkäri kun hän oli, niin lähetti minut kardiologille. Tänään olin sitten kardiologin tutkittavana ja hän ehdotti kyllä holteria mutta päätyi sitten ratkaisuun, että kokeillaan miten beetasalpaajat toimii. Niitä pitäisi syödä viikko tai pari ja mennä sitten uudelleen EKG:hen. Hieman jäin hämilleni, että mitä h..vettiä? Ei mitään tutkimuksia, ei mitään verikokeita, ei sitten mitään. Kyllä hän katseli niitä edellisiä käppyröitä ja 3kk vanhoja verikokeiden tuloksia (joissa ei käsittääkseni mitään vasta-aineita tutkittuna) ja kuunteli pumppua. Loppu tulema on, että saan treenata ihan normaalisti ja katsotaan miten beetasalpaaja puree rytminvaihteluihin. Hieman jäi vielä epäilyttävä olo, että syönkö mä nyt loppuikäni beetasalpaajia jos tuolle linjalle lähden??

 

[Ironlife]

Kiitos Ironlife,
Oletko siis treenannut tämän 8kk aikana? Tai mitä lääkäri kommentoi harjoittelusta? Ja millaista hoitoa sait tautiisi?

Käytännössä erittäin vähän. Koko ajan on ollut enemmän tai vähemmän pitkittynyttä flunssaa päällä ja varsinkin ensimmäisinä kuukausina olo oli yksinkertaisesti niin huono (väsynyt, paha olo, hengenahdistusta treenaamisen jälkeen) ettei treenaaminen ollut paljon mielessäkään. Lääkärien kommentit ovat olleet kaksijakoisia: osa sanoo, että treenaa kevyesti aloitellen oman olon mukaan, osa sanoo että odottele tutkimusten tuloksia ja lisätietoa tilanteesta. Mitään hoitoa en ole saanut / lääkettä en ole saanut koko aikana. Taudin alussa olisin keuhkoklamydiainfektioon ilmeisesti saanut jotain penisiliiniä, mutta kun se lopulta huomattiin en edes sitä. Ihme kyllä beetasalpaajista ei ole yhdenkään lääkärin kanssa keskusteltu missään vaiheessa. Toisin sanoen olis mielenkiintoista millä perusteella sulle sitä määrättiin, mutta mulle ei? Mulla nimittäin rytmihäiriöt lisääntyvät esim. kuntosalilla jo harjoituksen aikana.

Kertomuksesi oli isosti kiinnostava. Itse kävin viimeviikolla työterveyden lääkärillä ja hän otatutti uuden ekg:n ja crp:n. Ekg:ssä näkyi nuo minun ylimääräiset lyönnit ja yleislääkäri kun hän oli, niin lähetti minut kardiologille. Tänään olin sitten kardiologin tutkittavana ja hän ehdotti kyllä holteria mutta päätyi sitten ratkaisuun, että kokeillaan miten beetasalpaajat toimii. Niitä pitäisi syödä viikko tai pari ja mennä sitten uudelleen EKG:hen. Hieman jäin hämilleni, että mitä h..vettiä? Ei mitään tutkimuksia, ei mitään verikokeita, ei sitten mitään. Kyllä hän katseli niitä edellisiä käppyröitä ja 3kk vanhoja verikokeiden tuloksia (joissa ei käsittääkseni mitään vasta-aineita tutkittuna) ja kuunteli pumppua. Loppu tulema on, että saan treenata ihan normaalisti ja katsotaan miten beetasalpaaja puree rytminvaihteluihin. Hieman jäi vielä epäilyttävä olo, että syönkö mä nyt loppuikäni beetasalpaajia jos tuolle linjalle lähden??

Siinä mielessä tuo tuo normaalisti treenaaminen on ihan järkevä käsky, että omasta olosta kyllä tuntee tekeekö treeni hyvää vai pahaa. Ja rauhallinen tasasykkeinen aerobinen omien kokemusten mukaan pelkästään vahvistaa pumppua ja auttaa pysymään oikeassa rytmissä. Sydänultran ja holterin perusteella mulla tehtiin diagnoosi, että sydän normaali (ei rappeumaa, paksuuntumia, liikkumattomia alueita) ja rytmihäiriöt eivät todennäköisesti ole sydäntulehduksen seuraamuksia. Itse kyllä ennemmin vaatisiin sydänultran, holterin, rasitus-ekg:n että saisin vähän varmistusta sydämen kunnolle edes oman pään takia. Tai edes lääkäriltä hyvät perustelut sille hoidolle, mitä tehdään. Todennäköisestihän sullakin nuo rytmihäiriöt liittyy flunssaan tms. ja lähtevät esim. vuodessa pois ja lääkärikin näin olettaa, mutta vittumaistahan se itsestä on, kun ei tutkita varmistusta asialle.

 

[Victor]

Oma tarinani alkaa muistuttaa varsin vahvasti Ironlifen vastaavaa...

Olen erikoistunut sairastamaan näitä saatanan maraton-flunssia! Tämä on nyt kolmas kahden kuukauden mittainen flunssajakso viimeisen kahden vuoden aikana...Viime keväänä oli pientä lämpöä ja kevyttä yskää ja röhää, mutta flunssa ei tullut kunnolla päälle. Olo ei siis pahentunut, mutta ei parantunutkaan. Treenailin salilla kevyesti ja vähän raskaammin, en kuitenkaan täysillä missään vaiheessa. Jossain vaiheessa pukkasi kunnon kuumeen 38,8 ja menin lekuriin. Labrojen perusteella ei mitään ihmeempiä ja tulehdusarvot normaalit. Perustyöterveyslääkärin kommentti&diagnoosi: "Jossain se pöpö nyt muhii, varmuuden vuoksi antibiotti-kuuri"! Great! Todennäköisesti siis virus-infektioon antibiottia...10 pv:n kuurin päätyttyä olo oli oikeastaan lähtötilannettakin nihkeämpi. Kuumetta ei tosin ollut. Yritin pikku hiljaa kevyttä treeniä ja muuta liikuntaa, kunnes...Onnistuin saamaan silloiselta tyttöystävältäni influenssa-viruksen. Tuo viikkoja kestänyt sairastelu siis päättyi influenssaan ja kolmen päivän kovaan kuumeeseen. Pidin pari väliviikkoa ja aloittelin puntin varovasti ja treenit kulkikin ihan mukavasti tähän syksyyn asti, kunnes...

Tätä on nyt taas jatkunut kaiketi n. 8 viikkoa. Ei missään vaiheessa kunnon kurkkukipua, nuhaa, yskää tai edes lihassärkyä. Ainoastaan alusta asti sykkeen nopea nousu kevyessäkin rasituksessa, väsymys ja pää+hartiasärky. Muutaman kerran päivässä joutuu joinakin päivinä niistämään, mutta nenä ei siis ole missään vaiheessa "vuotanut". Tänä aikana olen käynyt aina välillä muutamina päivinä puntilla ja vetänyt sellasen semi-kevyen/semi-raskaan reenin eli ehkä 70%:lla sarjapainoilla ja jättänyt sarjat aina kesken. Treenin aikana pulssi on tosiaan noussut helposti ja rauta on tuntunut välillä raskaalta, välillä ihan normaalilta. Välillä on ollut hyvä olo jo treenatessa, välillä huonompi. Pääsääntöisesti treenin jälkeen olo on kuitenkin ollut aika hyvä, mutta seuraavana päivänä useimmiten väsynyt ja voimaton. Välillä on tullut ihme hikikohtauksia ja "kuumia aaltoja" ja pulssi tosiaan on tuntunut nousevan helposti. Lämpöä en ole mittaillut, koska se nousee mulla muutenkin varsin helposti ja joskus lääkärit jopa ivallisesti huomauttivat sen mittaamisesta vaikka tunsin etten ole ihan kunnossa ja sen vuoksi tarkkailin ruuminlämpöäni.

Noh, kun flunssa ei edelleenkään tullut "kunnolla päälle" eikä toisaalta mennyt ohitsekaan kevyellä reenillä, päätin kokeilla totaalilepoa. Kahteen viikkon en käynyt kertaakaan ja nukuin viikonloppuna jopa 13 tuntia yhtenä yönä. Maanantaiaamuna kun heräsin, niin tuntui kuin en olisi koko vkl:na nukkunut. Eikun töihin, mutta kesken päivän oli pakko lähteä kotiin. Kuumetta 38,5 ja vatsa kipee + nuo em. pää- ja hartiasärky, ei oikeastaan muuta. Seuraavana päivänä työterveyteen ja otettiin labrat jossa mm. crp, tropononiini, senkka, lasko yms. Crp oli 14 (norm. 0-10) ja tropononiini negatiivinen. Diagnoosina vatsatauti ja joku pitkittynyt virus-infektio, great. Torstaina ei ollut enää edes lämpöä ja seuraavan viikon maanantaina taas varovasti salille, siinä toivossa, että kuume olisi lannistanut jyllänneen viruksen lopullisesti. Paskat. Sama meno jatkui, syke nousi helposti, rauta tuntui raskaalta ja hikikohtaukset yms. jatkuivat päivisin. Lisäksi lihakset kipeytyivät tosi helposti kevyestäkin treenistä.

Torstaina kävin sitten uudelleen tohtorissa ja otettiin taas crp, senkka, lasko yms. Lisäksi keuhko- ja poskiontelokuvat sekä ekg. Crp oli laskenut alle 10:en, kuvat puhtaat ja ekg normaali eikä lääkäri kuunnellessakaan havainnut mitään poikkeamaa sydämen lyönneissä. Nyt sitten epäillään oireiden peusteella (siis väsymys, nopea sykkeen nousu, voimattomuus ja rintakivut) sydänlihastulehdusta... :( Huomenna on lääkäri josta saan lähetteen kardiologille ultraan. Onko nyt niin, että tuossa ultrassa voidaan 100%:lla varmuudella todentaa mahdollinen sydänlihastulehdus? Minulle lääkäri ainakin väitti, että tässä vaiheessa ekg saattaa olla tulehduksesta huolimatta aivan normaali ja vasta ultra antaisi varmuuden sille, onko kyseessä sydänlihaksen tulehdus vai pelkkä pitkittynyt virus-infektio.

Tiedän kyllä, että on omaa hölmöyttä treenata edes kevyesti, mutta koittakaahan itte olla treenaamatta ollenkaan, kun ei oo "kunnolla kipeenä" ja tämä tällainen kestoflunssa toistuu vähintään kaksi kertaa vuoteen! Puolitoista vuotta sitten sairastin keuhkokuumeen joka tuli ilmeisesti tietämättä sairastamani influenssan jälkitautina. Olin kolme vuorokautta letkuissa ja yhteensä viikon sairaalassa, 2,5 vko:a sairaslomalla ja kahden kuukauden urheilukielto. Ja nämä kaikki puolentoista vuoden sisään!

Arvatkaa olisko mukava vetää edes yksi ehjä treenivuosi?! Olisko liikaa vaadittu / pyydetty, että nyt ei olisi kyseessä sydänlihaksen tulehdus..? :( Tuon keuhkokuumeen jälkeenkin sitä meinaan epäiltiin vaikka en rasittanut itseäni sairaslomalla millään tavalla. Tuli vaan rytmihäiriöitä ja ihmeellisiä muljahduksia, mutta johtuivat lääkäreiden mukaan rajun keuhkokuumeen aiheuttamasta elimistön rasitustilasta.

Pahoittelut pitkästä epikriisistä ja tsemppiä kaikille loppuvuoden treeneihin! Raportoin tuloksista kunhan olen käynyt kardiologin vastaanotolla.

 

[Ironlife]

Lisäksi keuhko- ja poskiontelokuvat sekä ekg. Crp oli laskenut alle 10:en, kuvat puhtaat ja ekg normaali

Multakin otettiin nuo röntgenit, mutta en muistanut mainita niistä.

Nyt sitten epäillään oireiden peusteella (siis väsymys, nopea sykkeen nousu, voimattomuus ja rintakivut) sydänlihastulehdusta... :( Huomenna on lääkäri josta saan lähetteen kardiologille ultraan. Onko nyt niin, että tuossa ultrassa voidaan 100%:lla varmuudella todentaa mahdollinen sydänlihastulehdus? Minulle lääkäri ainakin väitti, että tässä vaiheessa ekg saattaa olla tulehduksesta huolimatta aivan normaali ja vasta ultra antaisi varmuuden sille, onko kyseessä sydänlihaksen tulehdus vai pelkkä pitkittynyt virus-infektio.

Eli montako kuukautta on siis aikaa kulunut, kun lääkäri sanoo ettei ekg:sta välttämättä enää havaita sydänlihaksentulehdusta? Itse marssin ensimmäisen kerran otattamaan ekg:n ja sydänentsyymin noin 2 viikkoa oireiden alkamisesta ja silloin olivat puhtaat. Sen jälkeenkin mulla jatkuivat ihan samat oireet, mm. väsymys, helposti kohoava syke, hengästyminen, mahaoireet, huono olo jne. vielä pitkään. Nyt tosin sykkeet rauhoittuneet ja esim. Holterissa vrk:n keskisyke 65 ja alimmillaan yöllä 42. Täydellinen varmuus tulehduksesta sydämessä käsittääkseni saadaan vain ottamalla koepala, mutta toisaalta elän myös siinä käsityksessä, että kaikki nuo oireet voivat hyvin myös johtua flunssasta / virusinfektioista. Ei siis kannata heittää kirvestä kaivoon. Ultrassa lääkäri näkee ainakin sen, jos sydänlihastulehduksesta on seurannut elimellisiä muutoksia ja on muuten aika vittumaista katsella oman sydämen toimintaa pelko perseessä.

Ja vaikka mullekin kardiologi sanoi, että jatka urheilua entiseen malliin niin on se silti rasittavaa, kun 100% varmaa vastausta en saanut rytmihäiriöihin. Todennäköisesti ne johtuuvat flunssasta / keuhkoklamydiainfektiosta, mutta kukaan ei voi sanoa, loppuvatko vuoden päästä vai loppuvatko ollenkaan. Ei voi tehdä mitään muuta kuin ottaa rauhallisesti, elää terveellisesti, kuunnella omaa kroppaa, yrittää olla miettimättä koko asiaa ja katsoa mitä aika tuo tullessaan.

 

[Victor]

Nyt en pysty tarkkaan sulle tuohon vastaamaan, mutta perus flunssaoireilu alkoi joskus syyskuun puolen välin paikkeilla eli yli 2 kuukautta sitten. Eka kerta lääkärissä oli sit lokakuun lopussa jolloin siis nousi "oikea" kuume ja tuo diagnosoitu vatsatauti. Siinä otettiin sitten samalla tuo sydänentsyymi + labrat, mutta ei ekg:ta. Tuosta siis kului sitten reilu pari viikkoa, kun menin uudelleen tohtoriin edelleen jatkuvan väsymyksen, pulssin nousun, voimattomuuden ja rintakipujen kanssa. Tässä yhteydessä otettiin sitten tuo ekg ja labrat uudelleen + röntgenkuvat keuhkoista ja poskionteloista.

Eilen aamulla kävin sitten viimeinkin kardiologilla sydämen ultrassa. Löydös oli luojan kiitos normaali! :hyvä: Ensi viikolla sain sit luvan aloittaa taas treenailun, voinnin mukaan luonnollisesti, mutta jos oireet ja voimattomuus rasituksessa jatkuu niin sitten vielä rasituskoe. Nyt tosin on ollut jo torstaista asti hieman parempi olo ja rintakivutkin loppuivat lähes kokonaan, siis jo ennen sydämen ultraa. ;) Täytyy nyt sit aloitella ens viikolla reenit jollain 50% sarjapainoilla kroppaa kuulostellen.

Ilmeisesti siis tässä(kin) oli vain kyse pitkittyneestä virus-infektiosta, mutta täytyy kyllä sanoa, että perin omituinen virus on ollut! Ja erityisesti noi rintakivut ja sykkeen nousu. Voi tietysti olla, että alla oleva älytön työkiire ja stressi on vaikuttanut noihin + luonnollisesti pitkittänyt paranemisprosessia ja antanut virukselle tilaa jyllätä. Ihminen kun on niin kokonaisvaltainen kapistus, et kaikki vaikuttaa kaikken.

Ironlifelle vielä, en maininnut tuossa ekassa postauksessani, että itse sairastin myös 2007 maaliskuussa keuhkoklamydiabakteerin aiheuttaman erittäin rajun keuhkokuumeen jossa ei hengenlähtökään ollut enää kauhean kaukana...Tulehdusarvot oli yli 300 ja olin kaksi vuorokautta lähes tiedottomassa tilassa lisähapessa ja tipan varassa. Ei paljoo hymyilyttänyt, kun sairaslomakin kesti viikon sairaalassaolon jälkeen 2,5 vko:a ja kahden kuukauden urheilukielto päälle. Hiki tuli hampaita harjatessakin vielä pitkään sairastumisen jälkeen...Silloin tosiaan epäiltiin myös taudin jälkeen sydänlihaksen tulehdusta, mutta eipä ollut silloinkaan.

En tiedä, jotenkin ihmeesti noita sairasteluja on vaan omalle kohdalle siunaantunut vaikka syön suht terveellisesti ja säännöllisesti, beroccaa&kalaöljykapseleita + appelsiinimehua + Actimel-juomaa joka päivä, nukun suht säännölliset unet jne. Tietty viikonlopun valvomiset ja kupittelut vaikuttaa asiaan, mut silti. Kait se on vaan mun kohtalo, et kun kovaa reenaa niin pöpöt pääsee muhun iskemään monia muita helpommin. Onneksi olen kuitenkin näinkin terve! :dance:

 

[tseka]

...

Ihastuttava sairaus tuo sydänlihastulehdus. Googlailin tässä itsekseni tietoja rintakivusta, niin törmäsin Pakkotoiston foorumiin. "Jee, vähän lisää paniikkiaiheita", ajattelin. Rekisteröidynpä foorumille, onhan täältä tultu treenivinkkejä silloin tällöin lueskeltua niin mikä jottei.

Mutta kiitos asiallisesta keskustelusta, mitä aiheen ympärillä on. Itsekin vähän liikuntaa harrastavana ja tällä hetkellä rintakivuista kärsivänä olen hyvin kiinnostunut muiden kokemuksista, joten tällainen viestiketju on mielenkiintoista plarata läpi.

Minulla on vuoden sisään kolmatta kertaa vasen puoli rinnasta kipeänä, joka kerta joko samana päivänä tai edellispäivänä on tullut dipattua salilla... Painavan rintakivun ohella on selvää väsymystä ja jatkuva pelko perseessä. Röyhtäilyttää myös paljon, mutta vatsa tuppaa röyhtäyttämään muutenkin aika lailla. Leposyke suurin piirtein 60. Meinaa helposti nousta normiasioita tehdessä (liikkuessa portaat ylös), mutta voi johtua ihan paniikkimielialastakin - tulee sellainen mielensyöksähdys, että nyt rinta pomppaa kohta ulos rinnasta ja meikäläinen potkaisee tyhjää, kun tällä tavoin ponnistelen. Kuumetta ei kuitenkaan ole, mikä on positiivista. Hengitys onnistuu aika lailla normaaliin tyyliin, vaikka välillä tuleekin taas sellaisia mielenmuljahduksia.

Tämä viimeisin kerta alkoi, kun pikkukrapuloissa tein pitkää kävelylenkkiä 3.toukokuuta. Ei flunssaa tai vastaavaa (ainakaan selkeää sairastelua, vähän tukkoisuutta ennen vappua) takana. Ekan kerran kun kivut tuli, niin silloin epäilyksellä revähti dipissä rintalihas; kylkiluun ja rintalastan yhtymäkohdassa. Siinä ainakin aristi selvästi. Nyt vasemman "tissin" alapuolella aristaa jonkin verran, kun painaa kädellä kylkiluita. Myös alimman kylkiluun ja rintalastan yhtymäkohta jonkin verran arka. Ilman tätä painallusarkuutta olisin varmaan jonottamassa lääkärille. Nytkin koko ajan käsi eksyy rinnan päälle koettelemaan, että vieläkö se arkuus siellä on.

Luulosairas kun olen, niin jatkuva paniikki tietysti päällä, ja liikkumiset & elämän arjen puuhat tulee tehtyä hyyyyvin rauhallisesti. Johan se äitikin aikoinaan varoitti omiin sairaalakokemuksiinsa nojaten, että krapulassa ei pidä liikkua - silloin joutuu helposti pää edellä sairaalaan ja sieltä ulos jopa jalat edellä.

Julistan joka tapauksessa oireeni ihan revähdyksestä johtuvaksi, mutta aion silti ottaa hissun kissun. Jotenkin tuo sydänlihastulehdus pelottaa niin perkeleesti, että aina paniikki tuppaa iskemään, kun rintakipuja tulee vasemmalle puolelle. Lääkärissä en aio kovin helpolla käydä, koska siellä on tullut ravattua muiden juttujen takia jo ihan riittävästi. Lääkärikirjat plus muut netin terveyskirjastot on kyllä ahdistava juttu, koska monissa sairauksissa oireet saattavat olla vaikka minkälaisia ja tapauskohtaisia juttuja, joten tällaisten virallisten sairausinformaatioiden lukeminen ei juurikaan auta. Pelko sitä paitsi vain lisääntyy. Ajatella ei saa kyllä yhtään, kun sairastaa.

Dippi kai pitää jättää väliin vastaisuudessa, edellyttäen että pelkoni sydänlihastulehduksista on turha ja ensi viikolla tähän samaan aikaan olen palautunut ennalleni. Harmi juttu, koska nautin dippaamisesta treenimuotona. Mutta jos se johtaa tämänkaltaisiin oireisiin helposti, niin ei voi mitään.

 

[EeDee]

Ihastuttava sairaus tuo sydänlihastulehdus. Googlailin tässä itsekseni tietoja rintakivusta, niin törmäsin Pakkotoiston foorumiin. "Jee, vähän lisää paniikkiaiheita", ajattelin. Rekisteröidynpä foorumille, onhan täältä tultu treenivinkkejä silloin tällöin lueskeltua niin mikä jottei.

Mutta kiitos asiallisesta keskustelusta, mitä aiheen ympärillä on. Itsekin vähän liikuntaa harrastavana ja tällä hetkellä rintakivuista kärsivänä olen hyvin kiinnostunut muiden kokemuksista, joten tällainen viestiketju on mielenkiintoista plarata läpi.

Minulla on vuoden sisään kolmatta kertaa vasen puoli rinnasta kipeänä, joka kerta joko samana päivänä tai edellispäivänä on tullut dipattua salilla... Painavan rintakivun ohella on selvää väsymystä ja jatkuva pelko perseessä. Röyhtäilyttää myös paljon, mutta vatsa tuppaa röyhtäyttämään muutenkin aika lailla. Leposyke suurin piirtein 60. Meinaa helposti nousta normiasioita tehdessä (liikkuessa portaat ylös), mutta voi johtua ihan paniikkimielialastakin - tulee sellainen mielensyöksähdys, että nyt rinta pomppaa kohta ulos rinnasta ja meikäläinen potkaisee tyhjää, kun tällä tavoin ponnistelen. Kuumetta ei kuitenkaan ole, mikä on positiivista. Hengitys onnistuu aika lailla normaaliin tyyliin, vaikka välillä tuleekin taas sellaisia mielenmuljahduksia.

Tämä viimeisin kerta alkoi, kun pikkukrapuloissa tein pitkää kävelylenkkiä 3.toukokuuta. Ei flunssaa tai vastaavaa (ainakaan selkeää sairastelua, vähän tukkoisuutta ennen vappua) takana. Ekan kerran kun kivut tuli, niin silloin epäilyksellä revähti dipissä rintalihas; kylkiluun ja rintalastan yhtymäkohdassa. Siinä ainakin aristi selvästi. Nyt vasemman "tissin" alapuolella aristaa jonkin verran, kun painaa kädellä kylkiluita. Myös alimman kylkiluun ja rintalastan yhtymäkohta jonkin verran arka. Ilman tätä painallusarkuutta olisin varmaan jonottamassa lääkärille. Nytkin koko ajan käsi eksyy rinnan päälle koettelemaan, että vieläkö se arkuus siellä on.

Luulosairas kun olen, niin jatkuva paniikki tietysti päällä, ja liikkumiset & elämän arjen puuhat tulee tehtyä hyyyyvin rauhallisesti. Johan se äitikin aikoinaan varoitti omiin sairaalakokemuksiinsa nojaten, että krapulassa ei pidä liikkua - silloin joutuu helposti pää edellä sairaalaan ja sieltä ulos jopa jalat edellä.

Julistan joka tapauksessa oireeni ihan revähdyksestä johtuvaksi, mutta aion silti ottaa hissun kissun. Jotenkin tuo sydänlihastulehdus pelottaa niin perkeleesti, että aina paniikki tuppaa iskemään, kun rintakipuja tulee vasemmalle puolelle. Lääkärissä en aio kovin helpolla käydä, koska siellä on tullut ravattua muiden juttujen takia jo ihan riittävästi. Lääkärikirjat plus muut netin terveyskirjastot on kyllä ahdistava juttu, koska monissa sairauksissa oireet saattavat olla vaikka minkälaisia ja tapauskohtaisia juttuja, joten tällaisten virallisten sairausinformaatioiden lukeminen ei juurikaan auta. Pelko sitä paitsi vain lisääntyy. Ajatella ei saa kyllä yhtään, kun sairastaa.

Dippi kai pitää jättää väliin vastaisuudessa, edellyttäen että pelkoni sydänlihastulehduksista on turha ja ensi viikolla tähän samaan aikaan olen palautunut ennalleni. Harmi juttu, koska nautin dippaamisesta treenimuotona. Mutta jos se johtaa tämänkaltaisiin oireisiin helposti, niin ei voi mitään.

Nopeasti luettuna sulla ei taida ainakaan sydänperäisiä olla nuo rintakivut. Jostain revähdysestä tai treenistä johtuvaa lihaskipua taitaa olla.
Näihin sydänlihastulehduksiin yleensä liittyy flunssa ja korkea kuume.

Jos ei mitään varmoja oireita ole niin sillon ei kannata turhaan panikoida ja koetella mielenterveyttään. Toki sitten kun oireita ja kipuja on selvästi niin lääkärin pakeille tottakai. Rintakipuja ei tietenkään koskaan kannata noin vain sivuuttaa. Varsinkaan jos pidempään jatkuu. Kyllä sen yleensä huomaa onko kyseessä lihaskipu vai onko oikeasti "tosi kyseessä". Itselläni ainakin sydänlihastulehdusessa siitä rintakivusta ei voinut erehtyä. Kipu oli niin mahdoton, että eipä tarvinnut miettiä lähteäkkö lääkärille vai ei.

Nuo pelko ja luulotauti ovat tosiaan aika kinkkisiä ja melkeenpä pelkästään kuvittelemalla voi saada aikaan jotain oireita. Kaksi kertaa on sydänlihastulehdus ollut ja ensimmäisen tulehduksen aikana kyllä välillä kuvitteli kaikenlaista ja tuntui että ei hengissä selviä. Saattoi jopa pidentää toipumisaikaa kaikenlainen liiallinen kuvittelu kuolemasta sun muusta. Mutta sekin kuvittelu meni sitten ajan kanssa ohi kunhan pääsi jotenki arkeen kiinni.
Toisen tulehduksen aikana osasi ottaa hieman rennommin ja vähemmällä siitä selvisikin.

 

[Laakintamies]

Kysäsen tässä, rasittuuko sydän paljo tai jokin muu elin kovasta reenistä ja liikasyönnistä ahtaamisesta?

 

[fysio]

Kysäsen tässä, rasittuuko sydän paljo tai jokin muu elin kovasta reenistä ja liikasyönnistä ahtaamisesta?

Rasittuu. Treenin tarkoitushan on rasittaa elimistöä, jotta tapahtuisi toivottuja tuloksia: lihaskasvu, hapenottokyvyn parantuminen jne. jne. Mutta ei, yleisellä tasolla perusterveen ihmisen ei tarvitse olla huolissaan sydämen liikarasituksesta. Enemmän olen huolissani rasittamattomuudesta...

Liikasyöntikin on suhteellista, mutta kyllä se rasittaa elimistöä kokonaisuudessaan ja yksittäisiä elimiä maksasta suolistoon. Liika syömisen ja juomisen (sekä liian vähän liikkumisen) terveyden haitat ovat hyvin tiedossa, ns. aikuisiän diabetes, kihti, sappivaivat, rasvamaksa, erilaiset syövät ja verenkierto sairaudet. Hetkellinen "bulkkaus"/massakausi on taas ihan toinen juttu. :D

 

[Tiu]

Mulla todettiin tänään mahdollinen lievä sydänlihastulehdus ja voisi kyllä sanoa että matalakshan tuo mielen pistää. Johtuu mitä ilmeisemmin siitä että olin tulossa kipeäksi ja ollut viime viikolla vähän kipeänä ja neljän päivän tauon jälkeen treenaamassa sitten vedin täysillä loppuun asti kovilla sykkeillä, vaikka oksetti ja päätä särki. Ei ollut kovin järkevä veto siis! Lääkäriin tajusin mennä, kun rintaan alkoi sattua ja syke nousi hurjasti pelkästä kävelystä. Lämpöä on ollut kyllä korkeintaan 37,2 eli ei onneksi sen enempää.

Urheilukieltoa rapsahti mukavat kaksi viikkoa ja sen jälkeen sitten oman kunnon ja olon mukaan. En kyllä tiedä miten tuon jälkeen uskaltaa lähteä liikkumaan! Varmaan pelkään pitkään että koen jonkun äkkikuoleman kesken treenin tms. Harmittaa myös jos olen ihan surkastunut lihaksistosta, kun palaan taas treenaamaan. No tärkeämpää on tietysti terveys. Positiivista on kuitenkin se, että en kuitenkaan saanut edes mitään kunnon diagnoosia eli tämä nyt vaan viittaa siihen, kokeet sulkivat pois periaatteessa kaiken muun.