Sydänlihastulehdus?

[Ulriken]

Mietin tässä että
Jos kuumeessa ja flunssassa harrastaa buranan voimin seksiä voikohan sekin aiheuttaa sydänlihastulehduksen?

 

[Snowbe]

Mietin tässä että
Jos kuumeessa ja flunssassa harrastaa buranan voimin seksiä voikohan sekin aiheuttaa sydänlihastulehduksen?

Voi.

 

[Ulriken]

Voi.

todellako? siis joo onhan seksi niinkun urheilua mutta eiköhän aika moni oo kuumeessa särkylääkkeen voimin pannut? ja montako tapausta on tullut ilmi. "Nainen/mies kuoli sydänlihastulehdukseen harrastettuaan flunssassa seksiä?"

 

[Snowbe]

Sydänlihastulehduksen voi saada vaikkei tulisikaan fyysistä rasitusta. Fyysinen rasitus lisää riskiä. Eipä sitä muutenkaan taideta uutisoida, että "Henkilö kuoli sydänlihastulehdukseen käytyään lenkillä kuumeisena."

 

[Crrc]

Eihän se särkylääke sitä kuumetta mihinkään vie, se vaan laskee oireilua jotta olo ei olis niin tuskanen.

 

[Urogallus]

Lainataanpas tätä ketjua, kun on itellä aikalailla samanlaisia oireita kuin Victorilla edellisellä sivulla.

Vajaa pari viikkoa ollut nyt mystillistä kuumeilua. Päivän aikana seilaa montakertaa eestaas 36.8 - 37.5. Muutaman kerran saa niistää, mutta ei mitään kummempaa nuhaisuutta. Pientä yskää ja yskiessä irtoaa vähän räkää. Välillä ihan järjetöntä hikoilua ja pulssi lyö todella kovaa pienestä ponnistelusta. Aamulla lepopulssi kuitenkin 58-62. Olo muuten ihan hyvä, välillä tosin heikottaa, mutta ei mitään kummempaa väsymystä. Lauantaina kävin saunassa, olo oli saunan jälkeen aika rankka. Pumppu hakkas ihan törkeesti ja olo hutera, joka meni kuitenkin ohi ja mitään kummempaa oireilua ei myöhemmin tullut.

Just tulin lääkäristä. Pikatulehdusarvot kunnossa, tais olla 8. Nielussa ei näkynyt mitään ja stetoskoopilla kuunnellessa ei ilmennyt mitään, kuulemma keuhkot puhisee ka pumppu toimii niinkuin pitää. Sydänlihastulehus ilmeisesti voidaan jättää pois laskuista?

Salilta ja kaikesta muusta liikunnasta täyttä totaalilepoa 10 päivää. Nyt ajattelin lähtä kokeileen, kun minkäänlaista muutosta ei ole tapahtunut. Mut onko kuitenkaan järkevää lähtä? Ei vaan jaksais enää levätä, kun mitään ei tapahdu.

Mainittakoon, että viime syksynä oli samoihin aikoihin juuri samanlaista oireilua lokakuun puolesta välistä alkaen. Silloin otettiin useampia verikokeita, joissa ei ilmennyt mitään ja yksi antibioottikuuri, josta ei ollut mitään apua. Jatkoin liikuntaa entiseen malliin ja oireet katosivat jouluun mennessä.

 

[kolkatanolka]

Mun täytyy tunnustaa, että olen ollut laiska, enkä ole lukenut koko ketjua läpi.
Mun lapsuudenkaveri sai flunssan yhteydessä sydänlihastulehduksen ja odottaa tällä hetkellä uutta sydäntä Meilahden sydänjonossa. Omien sanojensa mukaan ei tajunnut tilanteen olevan niin vakavan. Mihinkään ei sattunut poikkeuksellisen paljon. Oli vaan tajuton flunssa. Eikä tietenkään perisuomalaisena miehenä käynyt lääkärillä.

Puoli vuotta siitä kävi vaimokkeen kanssa Budapestissä. Päivää ennen kotiinlähtöä iski tajuton yskä. Kotomaan terminaalissa yski, eikä jaksanut kävellä 3 porrasta alas.
Menivät suoraan terveyskeskuspäivystykseen, missä antoivat reseptit ja hoidon akuuttiin astmakohtaukseen.:wtf:
Sälli oli siinä vaiheessa 36-vuotias ja 2 lapsen isä, ilman minkäänlaista pitkäaikaissairautta.

Astmalääkkeet ei yllättäen auttanut ja seuraavana päivänä menivät yksityiselle lääkärille.
Ottivat keuhkokuvat ja tuloksena, että keuhkot täynnä nestettä. Eli viittä vaille tukehtumaisillaan.
Ja ennenkuin kerkes kissaa sanoa, oli Meikussa osastolla. Siellä tohtori ilmoitti, että sydän laajentunut isoksi lätyksi, jossa ei enää puristusvoimaa ja että se pitää vaihtaa.:(

Tällä hetkellä helvetinmoisia rytmihäiriöitä vaikka on tahdistin, ja olo tosi heikko.Pahimpien rytmihäiriöiden aikana laskee alle sekä isot että pienet hädät.
Ikävänä asiana se, että kaveri on kerännyt nestettä ja muuta 30 kiloa ja että kardiologi on kieltäytyt leikkaamasta, ennenkuin paino on pudonnut. Eli tosi kiva. Heebon ei pitäisi päivässä syödä salaatinlehteä enempää, koska liikunta tosi heikkoa.
Eli älkää jumalauta treenailko kipeänä! Tämä tyyppi ei ollut siis mikään salihirmu, mutta treenaili kaikenmoisia asioita silloin tällöin.
Sydänlihastulehdus on aikuisten oikeesti vakava juttu.:(

 

[vahtolainen]

Moro,mulla todettiin toi sydänlihaksen tulehdus joulukuun alussa ja lääkäri sanoi että joulun jälkeen saa taas harjoitella täysillä,kunhan sydänfilmi on kunnossa.Sydänfilmi oli kunnossa ja aloitin treenaamisen normaalisti,mutta nyt sydän alkoi sattumaan levossa välillä,muttei ikinä harjoituksissa.Yleensä kipu tulee joskus illalla,pistävästi n.sekunniksi ja lähti pois,ja ei edes toistu usein ja sydänfilmikin oli kunnossa.Onko tämä mahtanu uusiutua vai olenko vain vainoharhainen?Kyllä jalka kulkee jäällä ihan hyvin siihen nähden kun on ollut kuukauden telakalla.

 

[Alexander90]

mulla syke on aika oudossa rytmissä. onko normaalia?! Rintaan pistää mutta on ennenkin ja silloin ei ollut sydänlihastulehdusta. Enemmänkin stressistä. Olin 2 vk sitten mononukleoosin sairastanut ja nyt alottanut reenaamisen. Kannattaako käyrä lääkräissä?

 

[Alexander90]

lisättäköön vielä, ettei kuumetta mulla ole, eikä pahemmin väsytä eikä hengästytäkkään. Oikein syvään kun hengittää ni saattaa rintaan sattua, mutta mahtaako johtua vaan siitä et olis hermot puristuksissaa?

 

[Zarniwoop]

lisättäköön vielä, ettei kuumetta mulla ole, eikä pahemmin väsytä eikä hengästytäkkään. Oikein syvään kun hengittää ni saattaa rintaan sattua, mutta mahtaako johtua vaan siitä et olis hermot puristuksissaa?

Toivottavasti olo on jo parempi. Jos rinnassa on jonkinlaisia kipuja ja olo tuntuu väsyneeltä niin kannattaa kyllä mennä lääkäriin. Oletko mittaillut leposykettäsi?

Minulla löytyi viime viikolla myös jonkinlaisia sydänlihastulehduksen oireita. Kuumetta oli puolitoista viikkoa ja yhden antibioottikuurin söin kuumeen aikana. Lämmöt katosivat, mutta viime viikolla lämpö nousi takaisin. Päätin mennä uudelleen työterveyslääkärille tämän jälkeen, jossa otettiin EKG, röntgenit ja verikoe. EKG:stä löytyi sitten jonkinlainen poikkeama ja sairaalaan piti lähteä lisätutkimuksiin. Kaikki tulokset olivat kuitenkin muuten kunnossa, paitsi tuo EKG ja pääsin kotiin lepäilemään. Nyt on viikko sairaslomaa ja pari viikkoa pitää olla rasittumatta kokonaan.

Ei todellakaan ollut lääkäriin mennessä edes mielessä, että sydämessä voisi jotain olla. Ajattelin vain, että kuume on mahdollisesti aiheuttanut jonkin toisen infektion ja mahdollisesti uudet antibiootit saisin, mutta ei. Eli kannattaa kyllä olla varovainen.

Edelleen on pientä lämpöä päällä ja välillä syke nousee 80 tasolle. Olisikin kysymys muille, jotka ovat tästä toipuneet: Oliko teillä lämpöä toipuessanne ja miten pitkään lämpöily kesti? Nyt on menossa viides päivä sairaaladiagnoosin jälkeen.

 

[no-body]

Pääsinpä tämänkin lystin sitten kokemaan... Viikonloppuna (siis viikko sitten) alkoi helvetinmoinen ripuli, kun se alkoi alkuviikosta hellittämään niin alkoikin seuraavana yönä kuumeilu ja oksentelu, sitten alkoi vielä yöllä ahdistamaan hengitystä ja herättyä aamupäivän aikana tämä vain paheni. Normaaliflunssan, tai minkään muunkaan, yhteydessä mulla ei ole hengitysoireita ollut ikinä, joten huolestuin sen verran, että marssin terveyskeskukseen. Siellä todettiin pulssinkin hakkaavan jatkuvasti toistasataa, mitä en ollut itse paskalta ololtani edes huomannut, ja pistettiin verikokeisiin, EKG:hen ja keuhkoröntgeniin. Lääkäri totesi, että keuhkokuume näyttäisi ainakin olevan, mutta lisäksi EKG:ssa oli pientä poikkeamaa ja sydän näytti röntgenkuvassa kenties vähän turvonneelta, joten seuraavaksi tuli välitön lähtö sairaalaan lisätutkimuksiin. Sairaalassa otettiin uudet kokeet ja todettiin melkein heti, että jäätkin tänne, saattaa olla sydänlihastulehdus kyseessä. Lopullisissa tuloksissa diagnoosi varmistui ja muutama päivä meni sitten sairaalapunkassa ja antibiootteja suonensisäisesti nauttiessa. Kuumetta mitattiin saapumista seuraavana yönä parhaimmillaan reilu 39 astetta, oli jo aika jännä olo kun mulla ei ole kuumetta yleeensä ikinä. Vielä edellisellä viikolla olin käynyt pari kertaa salilla ja kerran sulkapalloa pelaamassa ja olo oli tuntunut korkeintaan vähän väsyneeltä, ei edes sairaalta. Kysyin, voiko tulehdus oikeasti iskeä näin nopeasti ja kuulemma voi. Taustalla on ilmeisesti vähän aikaa piilevänä muhinut keuhkokuume, joka sitten oli ärhäköitynyt ja aiheuttanut mahaongelmat ja tämän vihoviimeisen tulehduksen siihen päälle.

Pari viikkoa menee nyt pitkälti levossa, sen jälkeen voi vähitellen ja varovasti alkaa taas treenailemaankin. Rasitustesteissä ja kontrollissa pitää myös käydä jossain välissä. Vituttaa hieman, koska olen todella huono olemaan mitään tekemättä paikallani. Hyvä uutinen, jonka merkitystä en kauhujuttuja riittävästi kuulleena aliarvioi harmittelun keskellä lainkaan, on se, että hankkiuduin onneksi lääkäriin ajoissa, tulehduksen ollessa lievä ja alkuvaiheessa, ja ohjeiden mukaan itseään lepuuttamalla tämän luvattiin paranevan täysin ja paluun normaalielämään ja -treeniin onnistuvan loppujen lopuksi melko lyhyessä ajassa, mikäli tilannetta ei itse pahenna tekemällä mitään typerää. Samassa tilanteessa olleita kavereita on kuulemma ennenkin tullut viikossa takaisin pahojen rytmihäiriöiden kanssa, kun lepo ei ole maistunut tarpeeksi. En halua kokeilla samaa, joten pakko se on vain opetella ottamaan vähän aikaa elämä iisisti. Onneksi ei tarvitse ihan punkan pohjalla maata, vaan normaali puuhailu ja viikon päästä jo pieni ulkoilukin ovat OK... Tällä hetkellä yleisfiilis on pelottavankin normaali, melkein tekisi mieli jo lähteä ottamaan kevyt kyykkytreeni, mutta ehkäpä se ei oikeasti onnistuisi tai olisi ainakaan hyvä idea:D.

Niin paljon kuin "arvauskeskuksia" on yleisessä keskustelussa haukuttu, ja varmaan syystäkin, niin pitää omalta osaltani todeta, että ensivilkaisun ottaneesta sairaanhoitajasta alkaen toiminta oli tällä kertaa tosi skarppia ja valitteluni eri oireista otettiin täysin vakavissaan. Päivystävä lääkärikin oli vetänyt oikeat johtopäätökset ja merkinnyt jo sairaalalähetteeseen epäilyn sydänlihastulehduksesta, vaikkei sitä mulle sinä vaiheessa suoraan kertonutkaan. Tällä kertaa siis täydet pointsit ja kiitokset julkiselle terveydenhuollolle, pelottaa ajatellakin mitä olisi voinut tapahtua jos kohdalle olisi sattunut joku "buranaa ja päivä saikkua"-linjan konitohtori...

 

[Zarniwoop]

En halua kokeilla samaa, joten pakko se on vain opetella ottamaan vähän aikaa elämä iisisti. Onneksi ei tarvitse ihan punkan pohjalla maata, vaan normaali puuhailu ja viikon päästä jo pieni ulkoilukin ovat OK... Tällä hetkellä yleisfiilis on pelottavankin normaali, melkein tekisi mieli jo lähteä ottamaan kevyt kyykkytreeni, mutta ehkäpä se ei oikeasti onnistuisi tai olisi ainakaan hyvä idea:D.

Niin paljon kuin "arvauskeskuksia" on yleisessä keskustelussa haukuttu, ja varmaan syystäkin, niin pitää omalta osaltani todeta, että ensivilkaisun ottaneesta sairaanhoitajasta alkaen toiminta oli tällä kertaa tosi skarppia ja valitteluni eri oireista otettiin täysin vakavissaan. Päivystävä lääkärikin oli vetänyt oikeat johtopäätökset ja merkinnyt jo sairaalalähetteeseen epäilyn sydänlihastulehduksesta, vaikkei sitä mulle sinä vaiheessa suoraan kertonutkaan. Tällä kertaa siis täydet pointsit ja kiitokset julkiselle terveydenhuollolle, pelottaa ajatellakin mitä olisi voinut tapahtua jos kohdalle olisi sattunut joku "buranaa ja päivä saikkua"-linjan konitohtori...

En tiedä luitko tuota ylempää juttuani, mutta täällä kieritään samoissa tuskissa. Koko viime viikon makoilin kotona ja todellakin aika hajottavaa puuhaa on. Alkoi jo makoilun takia lihakset olla jumissa ja kävely oli sellaista tönkköä huojumista, kun johonkin lähti liikkumaan. Nyt vähän yli viikko sairaalasta pääsyn jälkeen on alkanut olo paranemaan. Väsymys ja heikko olo alkavat helpottaa. Pulssi rauhoittunut lähes normaaliksi myös. Silti pidempi kävely (500 m ) tuntuu vielä aika rankalta. Osittain varmasti, kun olin melkein kolme viikkoa kipeänä, mutta myös sykkeet nousee heti, kun lähtee liikkumaan.

Hyvä jos sinulla olo on heti parempi. Kannattaa kyllä tosiaan aika rauhallisesti ottaa. Minulla oli varmaan sinua paljon lievempi versio vielä, kun en joutunut olemaan yhtään yötä sairaalassa. Pari päivää vain vietin tutkimuksissa. Tai sitten ei sinullakaan ollut vielä sydän päässyt pahaksi vaan keuhkokuume oli se suurin ongelma.

Samat kommentit on sanottava terveydenhuollosta. Itse kävin tosin Mehiläisellä työterveydessä ensin, mutta kyllä asiaan todella vakavasti suhtauduttiin. Minulla ei edes ollut mitään suurempia rintatuntemuksia tai hengitysvaikeuksia. Pulssi vain takoi satasta ja ekg oli pielessä.

 

[Alexander90]

mulla rintakivut jo menneet pois. Oli sit varmaan stressiä ja luulosairautta ja ehkä myös rintalihas jumissa tiedä sitten. Mutta pelotti tosiaan kun oli vähän noita rytmihäiriöitä ja rintapistoja. Mut ei ollu missää vaiheessa kuumetta ja olo oli muuten kyl suht hyvä. Lääkäriki sano mulle ettei tartte huolestuu ja et otan rauhallisesti lenkit ja puntit. Nyt menny sitten kivut kokonaan ohi.

 

[no-body]

En tiedä luitko tuota ylempää juttuani, mutta täällä kieritään samoissa tuskissa. Koko viime viikon makoilin kotona ja todellakin aika hajottavaa puuhaa on. Alkoi jo makoilun takia lihakset olla jumissa ja kävely oli sellaista tönkköä huojumista, kun johonkin lähti liikkumaan.

Joo, luin juttusi kyllä ja totesin että vähän samanlaisilla eväillä ollaan liikenteessä...

Minulla oli varmaan sinua paljon lievempi versio vielä, kun en joutunut olemaan yhtään yötä sairaalassa. Pari päivää vain vietin tutkimuksissa. Tai sitten ei sinullakaan ollut vielä sydän päässyt pahaksi vaan keuhkokuume oli se suurin ongelma.

Ymmärsin näin, että akuuttiin hirveään vointiin suurin syy oli keuhkokuume ja mahavaivoista aiheutunut nestehukka, mutta nimenomaan tuon pumpun osalta olisi ollut eväitä isoihin harmeihin, jos hoitoon tulo olisi viivästynyt. Sydänultra näytti pumppaustehon laskeneen ja muistaakseni vasemman kammion alaosa ei supistunut kunnolla, eli kyllä pumpun toiminnassa ihan oikeaa häiriönpoikasta oli. Kuulosti aika vitun pelottavalta nuo ultran tulokset, mutta on kuulemma tällaisissa tapauksissa normaalia ja ohimenevää...

 

[Zarniwoop]

Sydänultra näytti pumppaustehon laskeneen ja muistaakseni vasemman kammion alaosa ei supistunut kunnolla, eli kyllä pumpun toiminnassa ihan oikeaa häiriönpoikasta oli. Kuulosti aika vitun pelottavalta nuo ultran tulokset, mutta on kuulemma tällaisissa tapauksissa normaalia ja ohimenevää...

Joo kyllä oli kusessa, kun lääkäri ultras. Etenkin, kun pisti äänet päälle ja kauheaa korinaa kuului. Mutta onneksi ei ollut mitään siinä ja äänikin oli normaali.

 

[doppler effect]

joo mulla todettiin sydänlihastulehdus about 12kk sitten. Mulla näky se vaan sydämen magneettikuvassa, kävin ambulanssilla sairaalassa about 3 kertaa ennenku sit suosutvat tutkimaan tarkemmin ja niinku epäinkinki sydänlihastuhelus se oli. Joku lääkäri siellä vielä kehotti et pitää KUNTOILLA ku mulla oli tulehuspäällä, ja ikävä kyllä ku lääkäri noin sanoo nii kyllähä sitä sit uskoo, et kannattaa käydä kardiologilla eikä missää normi työpaikkalääkärillä. vaikka se oli vaan lievä tulehdus nii oireet oli kyllä todella pahoja, tykytyksiä/voimattomuutta ja ku ku kävit vettä juomassa nii piti maata sängyssä liikkumattomana jotaki 3-4 tuntia. Ja tossa samassa rytäkässä puhkes sit umpisuoliki joka vei kuntoo sit alas, et iha kivasti kaikennäköstä sattunu tässä vuoden aikana. Nyt vuoden jälkeen kunto on vähä ruennu palautumaan ja oireet vähenemään mut silti niitä vielä on, kaikkien mahollisten testien mukaan sydän on 100% kunnossa pumppausteho on 84% mikä on iha jees. Mut silti näitä oireita tulee ja ne estää iha mukavasti ton normaali elämisen. ja seki on et jos on viruksen tai bakteerin aiheuttama nii seki on sit asia erikseen, jos on bakteerin aihettuama nii se menee läppiin ja se voi olla sit todella vaarallinen mut nämä viiruksen aiheuttamat on sit et niitä ei välttämättä näy missää kokeissa mut ne kyl tekee kyllä sit pahat oireet.
Ois iha kiva kuulla mitenkä muilla on menny et onko jääny sit noi oireet kokonaan pois ajan myötä ? itellä tulee iha viikottain noita vieläkin mut paljo lievemmin onneks. Mut jospa se tästä paremmaks muuttuu, toivon.

 

[melonisimo]

Mitä mieltä olette?

Viimeeksi maanantaina olen treenannut ja sitten iski tiistaina pieni flunssa. Heikotti, nuha ja pientä yskää..
menin kuitenkin yövuoroon töihin ja keskiviiikkona soitin pomolle että olen sairaana ja torstai aamuna kävin lekurilla.
Sanoi että flunssan oireita on ja odotellaan kehekeytyykö tästä mitään.. Kuumetta ei ole kertaakaan ollut yli 37.. Tänään siis ajattelin mennä salille mutta nokasta tulee vähän sellasta keltasta paksua limaa ja välillä vähän kurkkkua rykii (mutta ei koske).
Voimat kuitenkaa ei tunnu olevan poissa eikä myöskään kuumetta ole -> Mitä mieltä olette voinko lähteä vetämään selkä, haban kun polttelee helkkaristi jo päästä nostamaan rautaa! Tai jos katsoisi salilla vaikka alkulämmittelyjen jälkeen ja muutaman treeniliikkeen tehtyä että miten happikulkee ja onko tavallista nihkeämpi olo... Voin kyllä kuvitella että hikivirtaa tavallista enemmin kun tässä paripäivää vain sohvalla maattu?!..

 

[jandu]

Kannattaa kuulostella erityisen tarkkaan alkulämpän aikana millanen olo,jos tuntuu yhtään kipeältä,niin kamat kasaan ja videovuokraamon kautta kotiin.

 

[Irezumi]

Pistetäänpäs omakin lusikka soppaan. Oma tarina aiheeseen liittyen.

Itse sairastin aika lailla tasan vuosi sitten pikku flunssa, josta jäi sitten päälle lämpöily (keskimäärin 37,3-37,5C). Päätin sitten, etten enää jaksa mittailla lämpöä, kun se ei suostunut laskemaan ja lähdin sitten normaalisti puntille ja hieromaan koululle. Ei siinä mitään, jonkin aikaa tein noin ja välillä meinasi vähän heikotuttaa ja pyöryttää, mutta sitkeänä sissinä jatkoin touhuamista. Muistan vieläkin, kuinka yhtenä lauanta-iltana tv:tä katsellessa yhtäkkiä sydän rupesi hirveänä pomppimaan ja laukkamaan ja eikä meinannut loppua. Siinä viikonloppu vietettiin normaalisti ja yhtenä päivänä koulumatkalla kerroin luokkakaverille kuinka inhottavasti on puristanut viime päivinä sydämestä. Myös kipukohtaukset (tuntui siltä kuin puukolla olisi isketty sydämeen) ja sydämen muljahtelut ja tykytykset olivat tulleen kuvioihin. Kaveri käski mennä heti lääkäriin, sillä kuulosti hänen mukaansa ihan sydänlihastulehduksen ja kertoi esimerkin siitä kuinka hänen tuttunsa oli sairastunut kyseiseen tautiin ja ei vielä kolmenkaan vuodn jälkeen pysty kilpailemaan tai muuten urheilemaan.

Kaverin pelottelusta johtuen soitin sitten seuraavana päivänä tk:n ja sain samalle päivälle labraan ja sydänfilmiin ajan. Lääkäritädin mukaan kaikki arvot, kuvat ja äänet ovat normaalit, mutta oireiden takia on pakko tutkia tarkemmin. Lähetti sitten Oysiin, jossa tehtiin täsmälleen samat tutkimukset, vaikka itse jäin siihen käsitykseen, että siellä tehtäisiin erit ja tarkemmat tutkimukset. 6h siellä kaikkineen meni ja toisenkin lääkäritädin mukaan arvot ovat normaalit, mutta koska oireet menivät yksyhteen, niin epäilyksen takia kirjoitti 1kk pakkolevon ja määräsi buranakuurin. Sanoi vielä, että jos kuukauden jälkeen vielä oireet jatkuvat, niin soitto lääkäriin. Kuukauden sairasloma riitti mulle, mutta se aika oli vittumainen, kun mitään muuta ei pystynyt tekemään kuin katsoa televisiota ilman sitä tunnetta, että saa slaagin. Alamäkeenkin oli tosi inhottava kävellä, kun jopa pelkkä tärähtely sattui sydämeen. Tuon kokemuksen jälkeen olen ottanut flunssat ja niistä parantumisen huomattavasti paremmin huomioon, ja olen rauhassa parannellut.

Nyt vuotta myöhemmin, sama tilanne, tosin ei yhtä pahana. Helmikuun alussa vedin jonkin kausi-influenssan; kuume kävi siellä 38,8C ja pää oli sekaisin ja karmeat lihas-ja nivelkivut. Samoin kuin yskä ja nuha. Itse kuume meni aika nopeasti ohi, mutta jäljelle jäi sitten lopulta yskä ja lämpöily. Sitten olikin pelkkä lämpöily jäljellä. 1,5kk lämpöilyn jälkeen tuli taas tuo puristava tunne sydämeen ihan pelkästään levossa, mutta nyt 10 päivän buranakuurin (3x600mg päivässä) jälkeen on "lepopuristus" hellittänyt ja nyt vain rasituksen yhteydessä (oli se sitten nenän niistäminen tai kaupassa käynti) tulee se puristava tunne sydämeen. Syön vielä tämän viikon loppuun asti tuon buranakuurin ja jos sen jälkeen ei helpota, niin sitten soitto tk:n. Kerran kävin toissa viikolla kokeilemassa treeneissä, mutta ei olisi kannattanut, sillä sen verta hyvin rupesi heikottamaan ja pyörryttämään. Harmi vaan, etten muista tuliko tuo puristava tunne ennen vai jälkeen treenin. Sinänsä jännä, että vaikka olen ottanut rauhallisesti ja enkä ole rasittanut itseäni kuin tuon yhden kerran, niin silti yrittää puskea tulehdusta. Soitin tuossa pari viikkoa sitten sinne ja sairaanhoitaja sanoi, että liikkeellä on tosi sitkeää flunssaa ja se saattaa pitää sitä lämpöilyä pitemmänkin ajan. Tosin sanoi, että koska mulla on aikaisemmin ollut tuo sydänlihastulehdus, niin mun pitäisi olla tavallista varovaisempi. Mutten tajunnut kysyä miksi. Osaako joku sanoa?

Eli tässä ollaan kohta oltu ensin jalkavamman ja sitten flunssan takia 2,5kk treenaamatta ja lajitreeneissä olen pystynyt käymään sen 3 kertaa (hallivuoro loppuu parin viikon päästä) ja kisakausi alkaa 2kk päästä. Onneksi ei sentään vituta.

"Normi" muljahtelun ja puristavan tunteen, mitä kaikilla ihmisillä joskus tuntuu, kyllä erottaa sydänlihastulehduksen aiheuttamasta oireilusta, sillä siitä ei voi erehtyä. Itselläni se tuntuu siltä kuin joku puristaisi nyrkillä sydämestä, itsellä ei esiintynyt mitään rintapuristusta vaan sen puristavan tunteen pystyi paikallistamaan suoraan sydämeen.