Laitetaan nyt tähän threadiin, kun Suomen tulevaisuudesta oikeastaan on kyse.
Eli tuo sieppaustapaus (ja myös ne mahdolliset sieppaustapaukset, jotka eivät julkisuuteen ole päätyneet l
inkki ja
toinen) ovat esimerkkejä siitä, mitä eriarvoistuva yhteiskunta tuottaa: rikkaat muuttavat piikkilangoin ja korkein aidoin eristetyille asuinalueille yksityiset turvamiehet suojanaan ja tietyt alueet taas slummiutuvat tai muuten köyhtyvät. Suomi edustaa talousjärjestelmän osalta enää juuri ja juuri pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, kun taas poliittinen järjestelmä on jämähtänyt Breznevin aikakaudelle. Peräänkuuluttaisin suoraa demokratiaa nykyisen järjestelmän tilalle, mutta en ole varma, voiko tämän yliviihteellistetyn yhteiskunnan tuottaman kansan (ei siis valistuineiden kansalaisten) päätöksentekokykyyn luottaa. Ts. on ero, hallitsevatko kansalaiset kaikkien edun mukaisesti vai oman edun mukaisesti: mob rule vai citizen rule.
(Okei, tässä sieppaustapauksessahan epäilty on kaikesta päätellen ollut hyvin toimeentuleva, eikä mikään ihan täysi resupekka.)
Miksi yhteiskunta sitten ajautuu eriarvoistuvaan suuntaan?
Kansanedustajat ja virkamiehet tekevät päätöksiä/lakiehdotuksia/ym heille syötetyn (suorat kontaktin yritysten edustajien ja em. julkisen vallan edustajien välillä, sekä välilliset kontaktit lobbareiden välityksellä) informaation perusteella, eivätkä välttämättä todellakaan kansalaisten edun mukaisesti. Lex Nokiaa voidaan kenties pitää tästä esimerkkinä, vaikka en väitäkään, että Nokia olisi välttämättä suoraan asiassa painostanut. Yritysten etujärjestöt todennäköisesti ovat hoitaneet tämän homman.
Tiedotusvälineet syövät yritysten kädestä, kun mm. päätoimittajia ja vastaavia toimittajia kestitetään talvisin Lapissa ja ulkomaan reissuilla. Uutisoinnin sävy saadaan näin pysymään "sopivana."
Kun poliitikko tai virkamies on hoitanut hommansa "hyvin" Suomen kansanedustajana tai esim. MEP:inä ja hoitanut Suomeen tätä "suotuisaa kilpailukyky-ympäristöä", niin revolving door toimii - kyseinen henkilö voi siirtyä hyväpalkkaiseen työhön yksityiselle sektorille.
Poliitikot ja virkamiehet tuovat (ei pelkästään Suomessa vaan Euroopassa ja ympäri maailman) rajahyödyn käsitteen sellaisten asioiden yhteyteen, joita on ennen pidetty enemmän tai vähemmän kansallisvaltiolle "pyhänä" (esim. kansalaisuus, kotipaikka, verotus, sääntely...). Yritykset kilpailuttavat valtioita siltä osin, mikä valtioista suostuu luomaan "suotuisan kilpailukyky-ympäristön" näille yrityksille. Yleensä tämä tarkoittaa "joustavia" työmarkkinoita, alhaista pääomatuloveroa, alhaista yritysveroa sekä vähäistä sääntelyä.
Samalla taloustiede (esim. kansantaloustiede) on valjastettu myös tämän kilpailukyky-mantran toistamiseen ja todistamiseen enemmän tai vähemmän tieteellisten metodien kautta. Suomessa esim. et voi juuri opiskella muuta kansantaloustieteen suuntausta kuin uusklassista taloustiedettä. Hyötyjä yritetään edelleen mitata, nykyisin metodeina toimivat esim. ekonometria ja peliteoria.
Kun tällainen maailmanlaajuinen konvergenssi esimerkiksi taloustieteessä ja poliittisessa ajattelussa on saatu aikaiseksi ("talouden globalisaatioon vastataksemme, meidän täytyy luoda suotuisa kilpailukyky-ympäristö jne..."), seuraa tästä enemmän tai vähemmän väkisin race-to-the-bottom niin verotuksen kuin sääntelyn osalta. Tai no, tiettyjen verotuksen ja sääntelyn sektoreiden osalta.
Tässä esimerkki lakiehdotuksesta, joka kuvaa erinomaisesti tätä nykykehitystä. Tuo VIRKE (Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti) on yksi parhaita viranomaisprojekteja Suomessa. Toivottavasti jaksavat tapella tuulimyllyjä (mm. valtiovarainministeriön virkamieseliittiä) vastaan.
/avautuminen