Sä tunnut nyt jotenkin ottavan annettuna sen, että ihmisellä on tietyt tulot ja omaisuus, joista sitten muut ihmiset eli valtio vie osan välistä verojen muodossa. Mä taas ajattelen, että tulot ja omaisuus ja koko omistamista koskeva säännöstö on vain väline, jonka tarkoituksena on jakaa ihmisille hyvinvointia ja kannustaa heitä tekemään hyvinvointia tuottavaa työtä. Näitä sääntöjä viilaamalla muutetaan sitä hyvinvoinnin jakoa, joka sen lopputuloksena syntyy. Sun suosittelema jako olisi kai aika epätasainen. Mun mielestä taas vähän tasaisempi jako olisi reilumpi. Hyvin epätasainen hyvinvoinnin jako olisi epäoikeudenmukainen siitä yksinkertaisesta syystä, että se on epätasainen. En pidä ollenkaan oikeudenmukaisena, että esim. sairaat tai muuten työkyvyttömät joutuisivat tulemaan toimeen paljon vähemmällä kuin ne, joilla on elämän arpajaisissa käynyt parempi mäihä.
Joka tapauksessa tätä kysymystä pitää tarkastella nimen omaan tulojen, verojen jne. lopputuloksena syntyvän jaon reiluuden kannalta, eikä niin kuin libertaristit toisinaan pyrkivät tekemään, eli ottamalla ihmisten eri kokoiset tulot annetuksi lähtökohdaksi, jolle ei voi mitään ja jota ei tarvitse kompensoida. Tällainen tarkastelutapa ei ole argumentti libertarismin puolesta, vaan se on vain libertarismin keskeisen väitteen olettamista ilman perusteluja.
Ja sanotaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että tottakai tuloeroja pitää olla jonkin verran, koska jos saa aina saman summan riippumatta siitä, mitä tekee, niin kukaan ei tee työtä ja jaettavan hyvinvoinnin kokonaissumma jää pieneksi. Eli kaikki, myös köyhimmät hyötyvät siitä, että edes jonkinlaisia tuloeroja on. Tämä onkin mielestäni ainoa seikka, joka oikeuttaa tuloerojen olemassaolon.