- Liittynyt
- 21.7.2002
- Viestejä
- 913
Alueellinen vaihtelu oli huomattavaa. Koskee myös itse asiassa koko sotaa, joka oli huomattavan erilainen eri puolilla Suomea.
Install the app
How to install the app on iOS
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Suomen sisällissodan uudelleenarviointi
- Keskustelun aloittaja pååtta
- Aloitettu
Lisää vaihtoehtoja
Meta tagsAlueellinen vaihtelu oli huomattavaa. Koskee myös itse asiassa koko sotaa, joka oli huomattavan erilainen eri puolilla Suomea.
- Liittynyt
- 20.11.2002
- Viestejä
- 515
Paljon olen sisällissodasta lukenut, erityisesti viime talvena taisin lukea neljä kirjaa tuosta traagisesta tapahtumaketjusta mutta en muista että niissä olisi tuotu esiin ulkovaltojen noottia.
Punaisten vankien massateloituksia paheksuttiin kyllä yleisesti ulkomailla.
Punaisten vankien massateloituksia paheksuttiin kyllä yleisesti ulkomailla.
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 5 015
Monesti on tullut sellainen kuva, että punaiset olivat kaatamassa täyttä legimiteettiä nauttivaa Suomen hallitusta. Minusta tuo on kyllä vähintään liioiteltua sanoa. Suomessa oli vuonna 1917 ollut kolme eri senaattia ja Tokoin senaatin ajaman valtalain ja hajottamisen suoritti Venäjää silloin väliaikaisesti hallinnut Kerenski. Tosin monet ovat sitä mieltä, että tämä tapahtui suomalaisten konservatiivien myötävaikutuksesta kun ei haluttu antaa valtaa sosialistiselle Tokoin senaatille.
Tämä lopulta aiheutti ymmärtääkseni sen, että maahan syntyi valtatyhjiö ja sitten tämä pyrki täyttymään. Lopulta myös kommareiden valtaannousu Venäjällä kiihdytti tapahtumia entisestään ja antoi uskoa punaisille, että voitto saadaan väkivallalla ja taas sitten valkoinen Suomi turvautui Saksaan.
Sitten tilanteen päätyttyä Suomessa oli kymmeniä tuhansia valkoisten pyytämiä saksalaisia sotilaita. Siis hetkinen miksi sisällissodassa on vieraan vallan joukkoja mukana, eikös niiden maanpetturi punaisten pitänyt vaan tämmöistä harrastaa. Saksalaiset tietty lähtivät pois...silloin kun Saksa itse hävisi maailmansodan. Tässä voidaankin kysyä, että mitä olisi tapahtunut jos Saksa ei olisi hävinnyt sotaansa, olisiko Suomesta tullut Saksan alusmaa? Ainakin wiki kertoo:
Oltiinhan tänne puuhaamassa saksalaista kuningastakin:D että semmoisia isänmaan puolustajia oli valkoistenkin joukoissa...:jahas:
Tämä lopulta aiheutti ymmärtääkseni sen, että maahan syntyi valtatyhjiö ja sitten tämä pyrki täyttymään. Lopulta myös kommareiden valtaannousu Venäjällä kiihdytti tapahtumia entisestään ja antoi uskoa punaisille, että voitto saadaan väkivallalla ja taas sitten valkoinen Suomi turvautui Saksaan.
Sitten tilanteen päätyttyä Suomessa oli kymmeniä tuhansia valkoisten pyytämiä saksalaisia sotilaita. Siis hetkinen miksi sisällissodassa on vieraan vallan joukkoja mukana, eikös niiden maanpetturi punaisten pitänyt vaan tämmöistä harrastaa. Saksalaiset tietty lähtivät pois...silloin kun Saksa itse hävisi maailmansodan. Tässä voidaankin kysyä, että mitä olisi tapahtunut jos Saksa ei olisi hävinnyt sotaansa, olisiko Suomesta tullut Saksan alusmaa? Ainakin wiki kertoo:
Historiantutkijat ovat kuvanneet Suomen ulkopoliittista asemaa kesällä 1918 erilaisin mutta samansuuntaisin ilmaisuin: se oli Saksan alusmaa, protektoraatti ja sotilaallinen sillanpääasema. Mutta tuossa tilanteessa Suomelle vain näytettiin sen paikka ja toimintamahdollisuuksien rajat ensimmäisen maailmansodan kurimuksessa. Suomalaiset jäivät vuonna 1914 Saksan ja emämaa Venäjän intressien väliin, mutta odotusten vastaisesti suurvallat heikentyivät pitkäksi venyneessä maailmansodassa. Joulukuussa 1917 koitti "Suomen hetki"; Venäjä ja Saksa neuvottelivat rauhasta (6. joulukuuta 1917 alkaen), Saksa ei edennyt idässä, ja neuvosto-Venäjä oli sekasorron tilassa. Suomen irrottautuminen Venäjästä ja aidon itsenäisyyden saavuttaminen oli siten vähän aikaa kiinni vain suomalaisten omasta tahtotilasta. Itsenäisyys olikin juuri se asia, josta valtaosa kansasta oli yksimielisiä, ja tämä "vapaan Suomen mentävä tila" ehdittiin käyttää hyväksi[89].
Suomen kansan sisäinen hajaannus johti kuitenkin sisäiseen taisteluun, jonka aikana Saksan ja Venäjän välinen tilanne muuttui uudelleen sodaksi (18. helmikuuta 1918). Seurauksena oli, että samat miehet, sekä porvarit että sosialistit, jotka olivat hankkineet Suomelle itsenäisyyden, taistelutta joulukuussa 1917, "kutsuivat" keskinäisellä sodallaan maahan Saksan, ja siten Suomen tuleva asema ei ollut enää riippuvainen suomalaisista vaan maailmansodan lopputuloksesta
Oltiinhan tänne puuhaamassa saksalaista kuningastakin:D että semmoisia isänmaan puolustajia oli valkoistenkin joukoissa...:jahas:
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
Suurlakko oli monessa suhteessa merkittävä taitekohta. Marraskuun kehitys ja tehtyjen päätösten sarja syvensi suomalaisen työväenliikkeen kahtiajakoa vallankumoukselliseen vähemmistöön ja maltilliseen, parlamentaarista linjaa kannattavaan enemmistöön. Lakon jälkeen rajanveto ei kuitenkaan ollut eräiden keskeisten SDP:n puoluejohtajien kohdalla ehdoton, joten voimasuhteet saattoivat vielä muuttua tapauskohtaisesti. Lisäksi suurlakon kujanjuoksussa puoluejohto osin menetti arvovaltaansa ja kykyään hallita työväenliikettä ja sen eri virtauksia. Maltilliset saivat muulta eduskunnalta taustatukea, kun kahdeksan tunnin työaikalait ja kunnallislait hyväksyttiin 16. marraskuuta 1917. Osa työväestöstä katsoi sen tapahtuneen pelkästään suurlakon paineen takia. Lait oli säädetty jo 14. heinäkuuta 1917, mutta kysymys korkeimmasta vallasta Suomessa oli lykännyt niiden lopullista hyväksymistä.
Suomalaisten vallankumouksen peruuntuminen oli Leninille ja bolševikeille pettymys. Lenin menetti marras-joulukuussa uskonsa SDP:n haluun ja kykyyn toteuttaa lokakuun vallankumousta tukeva kaappaus Suomessa. Suurlakko oli lopullisesti paljastanut linjaerot venäläis-bolševistisen ja suomalais-sosiaalidemokraattisen politiikan välillä. Pettymyksen jälkeen Lenin yritti tukeutua suunnitelmissaan Suomen työväenliikkeen äärivasemmistoon ja Pietarin suomalaisiin bolševikkeihin, jotka pyrkivät vaikuttamaan työväenjärjestöihin suoraan, SDP:n puoluejohdon ohittaen.
Merkittävintä kuitenkin oli, että suurlakko rikkoi Suomessa loputkin siitä yhtenäisyydestä, mitä sosialistien ja porvareiden välillä oli vielä ollut jäljellä. Lakon aggressio purkautui poliittiseen väkivaltaan; työväenkaartilaiset surmasivat yhteensä 16 ei-sosialisteihin lukeutunutta henkilöä. Lisäksi lakon kahakoissa menehtyi 14 suojeluskuntalaista ja 4 työväen järjestyskaartilaista. Loppukesän 1917 valtatyhjiö oli täyttynyt ja Suomi oli päätynyt polulle, jonka päässä häämötti sisäinen taistelu.
Sodan aikana punaiset ylläpitivät vallankumousoikeuslaitosta jne.
Ei epäilystäkään siitä, etteikö punaiset olleet tekemässä vallankumousta suomessa.
Suomalaisten vallankumouksen peruuntuminen oli Leninille ja bolševikeille pettymys. Lenin menetti marras-joulukuussa uskonsa SDP:n haluun ja kykyyn toteuttaa lokakuun vallankumousta tukeva kaappaus Suomessa. Suurlakko oli lopullisesti paljastanut linjaerot venäläis-bolševistisen ja suomalais-sosiaalidemokraattisen politiikan välillä. Pettymyksen jälkeen Lenin yritti tukeutua suunnitelmissaan Suomen työväenliikkeen äärivasemmistoon ja Pietarin suomalaisiin bolševikkeihin, jotka pyrkivät vaikuttamaan työväenjärjestöihin suoraan, SDP:n puoluejohdon ohittaen.
Merkittävintä kuitenkin oli, että suurlakko rikkoi Suomessa loputkin siitä yhtenäisyydestä, mitä sosialistien ja porvareiden välillä oli vielä ollut jäljellä. Lakon aggressio purkautui poliittiseen väkivaltaan; työväenkaartilaiset surmasivat yhteensä 16 ei-sosialisteihin lukeutunutta henkilöä. Lisäksi lakon kahakoissa menehtyi 14 suojeluskuntalaista ja 4 työväen järjestyskaartilaista. Loppukesän 1917 valtatyhjiö oli täyttynyt ja Suomi oli päätynyt polulle, jonka päässä häämötti sisäinen taistelu.
Sodan aikana punaiset ylläpitivät vallankumousoikeuslaitosta jne.
Ei epäilystäkään siitä, etteikö punaiset olleet tekemässä vallankumousta suomessa.
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
Oltiinhan tänne puuhaamassa saksalaista kuningastakin:D että semmoisia isänmaan puolustajia oli valkoistenkin joukoissa...:jahas:
Ei niin yksinkertainen asia:
Keväällä 1918 kysymys korkeimman vallan käytöstä jakoi porvarilliset puolueet kahtia. Kaikki johtavat vanhasuomalaiset ja useimmat ruotsalaisista olivat monarkisteja. Nuorsuomalaiset olivat sen sijaan jakaantuneet kahtia niin, että monarkistien johtajana toimi senaatin puheenjohtaja (pääministeri) P. E. Svinhufvud ja tasavaltalaisten johtajaksi tuli K. J. Ståhlberg. Maalaisliittolaiset Santeri Alkion johdolla olivat pääsääntöisesti tasavaltalaisia
Monarkistit perustivat toukokuussa 1918 omaksi propagandajärjestökseen Uuden Suomen Turvaamiskomitean.
Reaalipoliittinen syy siihen, että Suomeen haluttiin saksalainen kuningas, oli tarve luoda monarkkinen side Saksaan ja tällä tavalla suojautua niin Venäjän valkoisia, jotka eivät Venäjän yhtenäisyyden periaatteesta kiinni pitävinä olleet tunnustaneet Suomen itsenäisyyttä eivätkä olleet valmiit tunnustamaankaan sitä, kuin myös bolsevikkeja vastaan, jotka olivat tukeneet punakapinallisia Suomen sisällissodassa, minkä Suomen senaatti oli juuri voittanut omien suojeluskuntiensa, Saksasta tulleiden jääkäreiden sekä Hangossa huhtikuussa 1918 maihin nousseen Saksan Itämeren divisioonan avulla. Suomen talous oli jo sidottu kevään 1918 kauppasopimuksella Saksan sotatalouteen ja saksalaissuuntaus oli hyväksytty jo aikaisemmin niin kauppa- kuin puolustuspoliittisesti.
Kevään kuluessa ruotsalaiset ja vanhasuomalaiset olivat kääntyneet kuningasvallan kannalle. Hyvä esimerkki kannanmuutoksesta oli Svinhufvud, sillä vielä maaliskuussa 1918 hän selitti Berliinissä, että hän oli vakaumuksellinen tasavaltalainen. Toukokuussa hän oli jo vankka monarkisti.[2] Tunnetuimpia sen ajan kuningasvallan kannattajia olivat Svinhufvudin lisäksi senaatin talousosaston varapuheenjohtaja (=pääministeri) J. K. Paasikivi, Suomen Berliinin lähettilas Edvard Hjelt, J. R. Danielson-Kalmari, Rafael Erich, Antti Hackzell, Lauri Ingman, Ernst Nevanlinna, Hjalmar Procopé, E. N. Setälä, Otto Stenroth, Antti Tulenheimo, A. H. Virkkunen ja Rabbe Axel Wrede. Tieteen ja taiteen parista kannattajaksi ilmoittautuivat Eero Järnefelt, Robert Kajanus, Volter Kilpi, Eliel Saarinen, Jean Sibelius, Werner Söderhjelm ja Maila Talvio.[3]
Kuninkuudelle löydettiin erilaisia, myös kielipoliittisia perusteluja. Ruotsalaisille kyse oli ruotsalaisuuden suojaamisesta ja ruotsin kielen yhteiskunnallisen aseman säilyttämisestä. Ruotsinmielinen aatelisto odotti saavansa uudelleen paikan auringosta; toivoivatpa jotkut säätyvaltiopäivien palauttamista ja sitä kautta suomenkielistämisprosessin loppua – monarkistien tavoitteet olivat siis jopa ristiriitaisia ja paikoitellen toinen toistaan korvalle lyöviä.
Lähde:Wikipedia
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 5 015
Niin eipä tuo kovin isänmaalliselta ja demokraattiselta kuulosta, vaikka niin kovasti kuulemma haluttiin puolustaa demokratiaa ja muuta..
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel...altio+vuonna+1918+sotarikoksiin/1135233708329
Että semmoista, itse olen aikalailla samaa mieltä. Jos tuo armahduslaki on vielä jotenkin voimassa niin sen ainakin voisi kumota.
Itseäni on alkanut suoranaisesti suututtaa kun asiaa enemmän ajatellut, vaikkakin punaisten toimet selkeästi olivat laittomia niin valkoisen terrorin tekijät jäivät täysin vaille rangaistusta. Olisipa vaikka Englanti tai joku muu valloittanut Suomen ja laittanut kaikki murhaajat ja osalliset vankilaan Mannerheimista lähtien.
Nyt monet tuhannet ihmiset kuolivat ja heidän tappajansa vapautettiin täysin vastuusta. En itse juurikaan usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta jos sellainen on, niin on tainnu vanha vihtahousu saada uusia asukkaita suomalaisista lahtareista, toivottavasti saavat rangaistuksensa siellä edes.:curs:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel...altio+vuonna+1918+sotarikoksiin/1135233708329
Ongelmallisena Stenquist pitää kuitenkin sitä, miten hävinneitä kohdeltiin. Hänen mukaansa valkoisten ylipäällikkönä toimineen C.G.E. Mannerheimin 25.2. antama käsky salli antautuneiden punaisten teloittamisen, vaikka antautuneiden sotilaiden teloittaminen oli kielletty Brysselin julistuksessa 1874 ja Haagin sopimuksessa 1907. Kuolemantuomioita jakaneilla kenttätuomioistuimilla, jotka pystytettiin Vaasan senaatin lainopillisen neuvonantajan Karl Söderholmin suosituksesta, ei ollut Söderquistin mukaan minkäänlaista laillista perustaa.
Myös eduskunnan toukokuussa 1918 perustamat valtiorikosoikeudet olivat Söderquistin mukaan rikoslain perusperiaatteiden vastaisia. Hänen mielestään valtiorikostuomioistuimet antoivat tuomion 70 000 ihmiselle ilman asianmukaista oikeusprosessia.
Taistelujen päätyttyä toistakymmentätuhatta punaista kuoli vankileirillä. Pääsyynä siihen Stenquist pitää voittajien laiminlyöntejä ja piittaamattomuutta inhimillisestä kärsimyksestä.
Stenquist pitää Suomen sisällissodan jälkiseurauksia vakavimpana valtion organisoimana ihmisoikeusloukkauksena Pohjoismaiden nykyhistoriassa – lukuun ottamatta Norjan ja Tanskan toisen maailmansodan saksalaismiehitystä. Hän vertaa vuoden 1918 sortotoimia kenraali Francon Espanjan sisällissodan jälkeen toteuttamiin puhdistuksiin. Nykyaikana vastaavat teot luokiteltaisiin sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan, ja niihin syyllistyneet saatettaisiin vastuuseen Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa, Stenquist väittää.
Valtionhoitaja Svinhufvudin joulukuussa 1918 allekirjoittamaa armahdusta kapinan kukistajille Stenquist vertaa armahdukseen, jonka Chilen ja Argentiinan sotilasjuntat julistivat ennen vallasta luopumistaan.
Stenquistin mielestä Suomen valtiolta on jäänyt virallisesti tunnustamatta, että vuonna 1918 tuhannet viattomat siviilit kuolivat valtion omien instituutioiden toiminnan takia. Hänen mielestään sen tunnustaminen vahvistaisi demokratiaa ja ihmisoikeuksia Euroopassa ja muussa maailmassa.
Että semmoista, itse olen aikalailla samaa mieltä. Jos tuo armahduslaki on vielä jotenkin voimassa niin sen ainakin voisi kumota.
Itseäni on alkanut suoranaisesti suututtaa kun asiaa enemmän ajatellut, vaikkakin punaisten toimet selkeästi olivat laittomia niin valkoisen terrorin tekijät jäivät täysin vaille rangaistusta. Olisipa vaikka Englanti tai joku muu valloittanut Suomen ja laittanut kaikki murhaajat ja osalliset vankilaan Mannerheimista lähtien.
Nyt monet tuhannet ihmiset kuolivat ja heidän tappajansa vapautettiin täysin vastuusta. En itse juurikaan usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta jos sellainen on, niin on tainnu vanha vihtahousu saada uusia asukkaita suomalaisista lahtareista, toivottavasti saavat rangaistuksensa siellä edes.:curs:
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
"Ongelmallisena Stenquist pitää kuitenkin sitä, miten hävinneitä kohdeltiin. Hänen mukaansa valkoisten ylipäällikkönä toimineen C.G.E. Mannerheimin 25.2. antama käsky salli antautuneiden punaisten teloittamisen, "
Tällaista dokumenttia ei ole löytynyt.
Älä niele kommaripropagandaa sellaisenaan.
olet sitten punikki tai et.
Tällaista dokumenttia ei ole löytynyt.
Älä niele kommaripropagandaa sellaisenaan.
olet sitten punikki tai et.
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 5 015
No katsotaampa vielä, minusta tuntuu, että tässä on nielty nuorempana meikäläisen taholta vähän toisenlaista kun propagandaa kuin punaista
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2007/02/503421
Mannerheim olisi voinut estää murhia tapahtumasta, mutta hän salli ne, tuo on helvetinmoinen häpeä..
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2007/02/503421
Valkoista terroria selittää osaltaan valkoisen armeijan huono kontrolli omiin joukkoihinsa. Sota oli tammikuun lopulla 1918 alkanut paikallisilla yhteenotoilla ilman laajaa suunnitelmaa.
- Siitä johtui, että paikallisilla joukoilla ja johtajilla oli pitkälle kevääseen varsin itsenäinen asema, Roselius kirjoittaa.
Teloituksille otollista ilmapiiriä loivat myös vihollista epäinhimillistävä propaganda, tunteisiin vetoaminen ja vihan lietsonta. Sodan alkupuolella ylipäällikön neuvottelukunta oli myös julkaissut niin kutsutun "ammutaan paikalla" -ohjeen, joka salli taistelussa vangittujen punaisten ampumisen.
-Mielivaltaisuutta, henkilökohtaista kostoa ja vaikeasti selitettävää raivoa on löydettävissä teloitustapausten taustalta, mutta vain pieneltä osalta. Tämän tulkinnan puolesta puhuu jo se seikka, ettei valkoinen armeija puuttunut kuin muutamiin tapauksiin.
Mannerheim olisi voinut estää murhia tapahtumasta, mutta hän salli ne, tuo on helvetinmoinen häpeä..
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 5 015
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81788-punaiset-eivat-tuominneet-kuolemaan-kevaalla-1918
Vaikka punaiset tekivät kaikenlaista, niin nähtävästi yhdessä suhteessa olivat valkoisia parempia.
Itse olen myös hieman alkanut kyseenalaistaa sitä, että olisiko Suomi sittenkään joutunyt NL:n alle jos punaiset olisivat voittaneet. Punaisillahan oli oma perustuslaki kirjoitettuna. Toki silti tuo NL:n alle joutuminen oli todennäköisintä.
Punaisen Suomen vallankumousoikeudet eivät jakaneet kuolemantuomioita keväällä 1918. Itse asiassa kuolemantuomiot oli kielletty jopa poliittisissa rikosasioissa, kertoo varatuomari Jukka Siron tuore väitöstutkimus.
Vallankumousoikeuksien ratkaisukäytännöt myös muistuttivat suuresti aiempien tuomioistuimien käytäntöjä. Syytettyjen yhteiskunnallisella asemalla ei liioin ollut juurikaan vaikutusta langetettuihin tuomioihin.
Vaikka punaiset tekivät kaikenlaista, niin nähtävästi yhdessä suhteessa olivat valkoisia parempia.
Itse olen myös hieman alkanut kyseenalaistaa sitä, että olisiko Suomi sittenkään joutunyt NL:n alle jos punaiset olisivat voittaneet. Punaisillahan oli oma perustuslaki kirjoitettuna. Toki silti tuo NL:n alle joutuminen oli todennäköisintä.
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81788-punaiset-eivat-tuominneet-kuolemaan-kevaalla-1918
Vaikka punaiset tekivät kaikenlaista, niin nähtävästi yhdessä suhteessa olivat valkoisia parempia.
Itse olen myös hieman alkanut kyseenalaistaa sitä, että olisiko Suomi sittenkään joutunyt NL:n alle jos punaiset olisivat voittaneet. Punaisillahan oli oma perustuslaki kirjoitettuna. Toki silti tuo NL:n alle joutuminen oli todennäköisintä.
Oletko ottanut selvää, mitä punaisten johtajat julistivat sodan alkaessa joukoilleen? nuo sankarit, joista suuri osa tappion tullessa jättivät joukkonsa ja pääsivät pirulaiset pakenemaan Venäjälle.
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
Itseäni on alkanut suoranaisesti suututtaa kun asiaa enemmän ajatellut, vaikkakin punaisten toimet selkeästi olivat laittomia niin valkoisen terrorin tekijät jäivät täysin vaille rangaistusta. Olisipa vaikka Englanti tai joku muu valloittanut Suomen ja laittanut kaikki murhaajat ja osalliset vankilaan Mannerheimista lähtien.
:
Mannerheim on toimillaan pelastanut tämän maan itsenäisyyden jo kolmasti.
voisit vähän miettiä kenet minnekin toivot ja kenelle kiitollisuutta tulisi milloinkin osoittaa.
Tiedätkö miten vähemmistökansallisuuksia on kohdeltu/kohdellaan itäisessä naapurissamme?
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
Tässä pååtalle faktaa. Lue ilman punaisia laseja päässä:
Mannerheim oli "taipuvainen vapauttamaan ja päästämään koteihinsa ne punavangit, jotka saivat kotipaikastaan hyvät lausunnot, ja erityisesti ne, joiden voitaisiin todeta tulleen kapinaan pakotetuiksi". Ehdotuksella oli myös käytännön perustelut. Joukot eivät riittäneet vankeja vartioimaan vaan ne tarvittiin rintamalla. Toisaalta Mannerheim ajatteli jo Suomen kykyä yhtenäistyä: valtion paras strateginen raja on sen yhtenäisyys. Hän painotti sillan rakentamista kansanosien välille taistelun ratkettua.
Mannerheim sai Vaasan hovioikeuden presidentin, valkoisen Suomen korkeimman oikeusviranomaisen Karl Söderholmin taipumaan mahdollisuuteen perustaa kenttäoikeuksia, tulkitsemalla sotaväen rikoslakia ja katsomalla sotatilan vallitsevan. Vaasan hallituksen juristijäsenet asettuivat kuitenkin toiselle kannalle. Ottaen huomioon voimassaolevan lainsäädännön ei näitä kenttäoikeuksia voinut asettaa. Venäjälle ei sotaa ollut voitu julistaa, kun eduskunta ei ollut voinut kokoontua, ja sisällissodan aikaista sotatilaa ei laki tuntenut.
Vaasan senaatti lähti periaatteesta, että kapinalliset oli tuomittava yleisen rikoslain perusteella, valtiorikosten kysymyksessä ollessa hovioikeuksissa. Käytännön syistä, vankimäärän suuruuden takia, päädyttiin kuitenkin siihen, että oli asetettava erityisiä valtiorikosoikeuksia. Punavankien tuomitseminen oli kansakokonaisuuden kannalta niin suuri asia, että sen tuli tapahtua lakien mukaan mahdollisimman normaalissa oikeudenkäynnissä. Senaatti pelkäsi aiheellisesti paineen johtavan tuomiottomiin teloituksiin, jollei oikeudenkäynteihin pian päästäisi. Ns. valkoisen terrori oli jo alkanut. Päämajan poliisiviranomaisten esittäessä pikaoikeudenkäyntejä Mannerheim vastasi: "Verta on virrannut kyllin. En halua saada Suomen pyövelin nimeä." Valloitettujen alueiden turvaamispäällikkö Walden esitti Helsingissä 8.5. hallitukselle kenttäoikeuksien asettamista ja vankien vapauttamista, mutta hallitus katsoi edelleen, että tuomioitten ja tutkimuksen tuli tapahtua lain mukaan. Laki valtiorikosoikeudesta vahvistettiin toukokuun lopulla. Rangaistusperusteena oli rikoslain säännökset valtiopetoksesta, johtajien osalta kuitenkin maanpetoksesta.
Kun punaiset armeijat olivat huhti-toukokuun vaihteessa antautuneet, punaiset koottiin sotilaiden vartioimille vankileireille. Niistä suurimmat olivat Hämeenlinna, Viipuri, Helsinki, Tampere, Riihimäki, Kotka ja Lahti. Myöhemmin tunnetuimmaksi suurleiriksi tuli Tammisaari. Sodan päättyessä valkoisilla oli yli 80 000 vankia. Osa päästettiin kotiin välittömästi, ja kesäkuun alussa heitä oli 74 000. Vankimäärä väheni kesän lopulla nopeasti. Se oli 1.7. 71 000, 1.8. 41 000 ja 1.9. 27 000. Senaatti omaksui sen linjan, että kaikki punaiset oli tuomittava laillisissa oikeusistuimissa lain määräämiin rangaistuksiin.
Mannerheim oli "taipuvainen vapauttamaan ja päästämään koteihinsa ne punavangit, jotka saivat kotipaikastaan hyvät lausunnot, ja erityisesti ne, joiden voitaisiin todeta tulleen kapinaan pakotetuiksi". Ehdotuksella oli myös käytännön perustelut. Joukot eivät riittäneet vankeja vartioimaan vaan ne tarvittiin rintamalla. Toisaalta Mannerheim ajatteli jo Suomen kykyä yhtenäistyä: valtion paras strateginen raja on sen yhtenäisyys. Hän painotti sillan rakentamista kansanosien välille taistelun ratkettua.
Mannerheim sai Vaasan hovioikeuden presidentin, valkoisen Suomen korkeimman oikeusviranomaisen Karl Söderholmin taipumaan mahdollisuuteen perustaa kenttäoikeuksia, tulkitsemalla sotaväen rikoslakia ja katsomalla sotatilan vallitsevan. Vaasan hallituksen juristijäsenet asettuivat kuitenkin toiselle kannalle. Ottaen huomioon voimassaolevan lainsäädännön ei näitä kenttäoikeuksia voinut asettaa. Venäjälle ei sotaa ollut voitu julistaa, kun eduskunta ei ollut voinut kokoontua, ja sisällissodan aikaista sotatilaa ei laki tuntenut.
Vaasan senaatti lähti periaatteesta, että kapinalliset oli tuomittava yleisen rikoslain perusteella, valtiorikosten kysymyksessä ollessa hovioikeuksissa. Käytännön syistä, vankimäärän suuruuden takia, päädyttiin kuitenkin siihen, että oli asetettava erityisiä valtiorikosoikeuksia. Punavankien tuomitseminen oli kansakokonaisuuden kannalta niin suuri asia, että sen tuli tapahtua lakien mukaan mahdollisimman normaalissa oikeudenkäynnissä. Senaatti pelkäsi aiheellisesti paineen johtavan tuomiottomiin teloituksiin, jollei oikeudenkäynteihin pian päästäisi. Ns. valkoisen terrori oli jo alkanut. Päämajan poliisiviranomaisten esittäessä pikaoikeudenkäyntejä Mannerheim vastasi: "Verta on virrannut kyllin. En halua saada Suomen pyövelin nimeä." Valloitettujen alueiden turvaamispäällikkö Walden esitti Helsingissä 8.5. hallitukselle kenttäoikeuksien asettamista ja vankien vapauttamista, mutta hallitus katsoi edelleen, että tuomioitten ja tutkimuksen tuli tapahtua lain mukaan. Laki valtiorikosoikeudesta vahvistettiin toukokuun lopulla. Rangaistusperusteena oli rikoslain säännökset valtiopetoksesta, johtajien osalta kuitenkin maanpetoksesta.
Kun punaiset armeijat olivat huhti-toukokuun vaihteessa antautuneet, punaiset koottiin sotilaiden vartioimille vankileireille. Niistä suurimmat olivat Hämeenlinna, Viipuri, Helsinki, Tampere, Riihimäki, Kotka ja Lahti. Myöhemmin tunnetuimmaksi suurleiriksi tuli Tammisaari. Sodan päättyessä valkoisilla oli yli 80 000 vankia. Osa päästettiin kotiin välittömästi, ja kesäkuun alussa heitä oli 74 000. Vankimäärä väheni kesän lopulla nopeasti. Se oli 1.7. 71 000, 1.8. 41 000 ja 1.9. 27 000. Senaatti omaksui sen linjan, että kaikki punaiset oli tuomittava laillisissa oikeusistuimissa lain määräämiin rangaistuksiin.
- Liittynyt
- 20.5.2006
- Viestejä
- 3 344
Punaset murhas, valkoset murhas. Onneks valkoset murhas paremmin. Muuten oltais tässä vasta kymmenisen vuotta rakennettu hyvää valtiota, nyt on ollu enempi aikaa. Kiitos valkosille, kiitos mannerheimille, kiitos isoisoisälle ja isoisoäidille jotka molemmat taisteilivat valkoisten puolella.
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 5 015
Tässä pååtalle faktaa. Lue ilman punaisia laseja päässä:
Jos nyt lainaa suoraan wikipediasta niin olisi hyvä, että viitsisit sentään laittaa linkin. Tuon tekstin arvo on muutenkin lähellä nollaa, jälkikäteen on hyvä selittää mitä haluaa. Tuota Mannerheimin ammutaan paikalla ohjetta et taida pystyä kumoamaan?
Mannerheim sai Vaasan hovioikeuden presidentin, valkoisen Suomen korkeimman oikeusviranomaisen Karl Söderholmin taipumaan mahdollisuuteen perustaa kenttäoikeuksia, tulkitsemalla sotaväen rikoslakia ja katsomalla sotatilan vallitsevan.
Tälläiset pikaoikeudet ovatkin varmaan todella puolueettomia
Päämajan poliisiviranomaisten esittäessä pikaoikeudenkäyntejä Mannerheim vastasi: "Verta on virrannut kyllin. En halua saada Suomen pyövelin nimeä."
Miksi sitten Marski halusi kenttäoikeuksien tuomitsevan punavangit, eihän tuossa ole päätä eikä häntää
- Liittynyt
- 6.9.2009
- Viestejä
- 197
Itse pyrin katsomaan sisällissodan tapahtumia objektiivisesti. Fakta on että valkoiset teloittivat selkeästi enemmän kuin punaiset, mutta ihan yhtä lailla punaiset olisivat suorittaneet puhdistuksen voittaessaan sodan. Toiseksi, sisällissodat ovat AINA verisiä teloituksineen kaikkineen, tutkikaa vaan Espanjan sisällissodan ja Bosnian alueen konfliktin taustoja. Mun isoisoisät olivat kummatkin valkoisten puolella, ikävä kyllä he eivät juuri tarinoita sodasta kertoneet jälkipolville.
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 5 015
Mannerheim on toimillaan pelastanut tämän maan itsenäisyyden jo kolmasti.
voisit vähän miettiä kenet minnekin toivot ja kenelle kiitollisuutta tulisi milloinkin osoittaa.
Tiedätkö miten vähemmistökansallisuuksia on kohdeltu/kohdellaan itäisessä naapurissamme?
Jos Mannerheimin tilalla olisi ollut joku hieman täyspäisempi johtaja niin koko kansanmurha olisi hyvinkin voinut jäädä tapahtumatta.
Mutta kun katsotaampa lisää
Syksyllä 1919 Mannerheim jatkoi Churchillin kanssa kaavailuja hyökkäyksestä Pietariin. Mannerheim vakuutti, että operaatio olisi mahdollinen ja se voitaisiin toteuttaa ilman vallankaappausta Suomessa, taivuttelemalla presidentti Ståhlberg sodan kannalle.[44] Tarvittaessa Mannerheim olisi ollut myös valmis vallankaappaukseen.[43] Hanke raukesi tällä kertaa Britannian hallituksen vastustukseen ja Venäjän valkoisten joukkojen kokemiin tappioihin. Tämän jälkeen Mannerheim pyrki saamaan aikaan sotilasliittoa Suomen, Puolan ja liittoutuneiden kesken.[44] Liittoutuneiden Lontoon huippukokouksessa sotapolitiikan kannattajat jäivät kuitenkin vähemmistöön.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Emil_Mannerheim
Vai semmoista, eikös tuo ollut se mihin punaiset sitten ryhtyivät? Laittomaan vallankumoukseen (vaikka eihän vallankumoukset koskaan laillisia ole koskaan)
Marski oli yksi merkittävä historian hahmo, mutta ei hän missään mielessä mikään puhdas pulmunen ollut.
Kyllä minä tiedän miten vähemmistöjä kohdellaan Venäjällä, siksi minusta onkin vähän irvokasta miten täälläkin ollaan hyväksymässä/hehkuttamassa ryssätyylistä kohtelua punaisille, toisille suomalaisille.
- Liittynyt
- 30.1.2009
- Viestejä
- 722
Joillekin Mannerheim on valkoisen Suomen sankari, joillekin homo lahtari. Itse liikun mielipiteitteni kanssa jossain välimaastossa. Jotenkin tuntuu falskilta korottaa suomalaiseksi suursankariksi henkilö, joka oli hollantilais-saksalais-ruotsalaisesta porvarissuvusta, joka palveli eläkeikään asti Venäjän armeijassa ja joka puhui ruotsia ja venäjää mutta ei suomea. Olihan hänellä ansionsa, mutta ei se saa perusteltua kritiikkiä estää.
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
Jos nyt lainaa suoraan wikipediasta niin olisi hyvä, että viitsisit sentään laittaa linkin. Tuon tekstin arvo on muutenkin lähellä nollaa, jälkikäteen on hyvä selittää mitä haluaa. Tuota Mannerheimin ammutaan paikalla ohjetta et taida pystyä kumoamaan?
DOKUMENTTI joka todistaa tämän punaisten väitteen???
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
Mulle Mannerheim on Suomen sankari. En jaksa pååtan kanssa ennää... mut hänkin voisi lukea historiaa toiseltakin kantilta. mm. mannerheimin päiväkirjat olisi OK...
Mut kukin taaplaa tyylillään.
Mut kukin taaplaa tyylillään.
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 5 015
http://www.mannerheim.fi/06_vsota/s_terror.htm
Eli helposti tulkiten kaikki punaiset.
Kun valkoisilla joukoilla ei sodan alkuvaiheessa ollut selkeitä menettelyohjeita punaisten käsittelystä, Mannerheim määräsi Ylipäällikön neuvottelukunnan valmistelemassa kuulutuksessa 25.2. "ammuttavaksi paikalla" henkilöt, jotka armeijan selän takana tavattaisiin hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, lennätin- ja puhelinlankoja, jotka vastustaisivat laillista sotavoima ja joilta tavattaisiin luvattomia aseita sekä sala-ampujat ja murhapolttajat.
Eli helposti tulkiten kaikki punaiset.