Ymmärrän, että käsitellään Suomea ja tarkoitukseni ei ole ollut ratkaista koko maailman ongelmaa, vaan auttaa etsimään syytä. Eli jos ilmiö näkyy muuallakin, niin se ei voi johtua mistään suomalaisesta erityispiirteestä, vaan jostain trendistä, joka on tapahtunut muissakin paikoissa suunnilleen samalla tavalla. Tuo syntyvyys 5->2 tjsp. on vanhaa tietoa ja toki voi olla montaa mieltä, että mitkä maat nyt kuuluu "kolmansiin maihin", mutta heitetäänpä tähän nyt jotain. Malesia 1,8; Iran 1,7; Jamaika 1,3; Venäjä 1,5; Thaimaa 1,3; Albania 1,4; Brasilia 1,6, Chile 1,5, Kuuba 1,5, jne. Ja tuossakin oli jo useampi muslimimaa. Kannattaa ihan mielenkiinnosta käydä vilkaisemassa listaa, koska suurimmalla osalla tiedot on koulusta, josta saattaa ollaa jo sen verran aikaa, että asiat ovat muuttuneet:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_states_and_dependencies_by_total_fertility_rate
Uskon pääsyyllisiä olevan ketjussa jo osin mainitut asiat:
-ydinperheen arvon alenema, sukupuoliroolien vesittyminen
-alarmismiuutisoinnin aiheuttamat mielenterveysongelmat
-heikko ostovoima ja uskon puute omaan pärjäämiseen
-yhteiskuntajärjestelmä joka ei kannusta vastuunottoon omasta elämästä.
Tämän takia en itse usko ydinperheen arvon alenemaan, koska monissa yllä olevista maista ydinperheen merkitys tai sukupuoliroolit eivät ole juuri muuttuneet. Muista olen ainakin osittain samaa mieltä, joskin ostovoima on parempi, mitä se on käytännössä ikinä historiassa ollut, mutta usko omaan pärjäämiseen on sitten eri asia. Mun mielestä on kuvaavaa, että maailmassa menee paremmin, kuin ikinä ja kehitys on ollut ihan hurjaa, mutta silti samaan aikaan ihmiset ajattelevat, että menee todella huonosti. Esim. terrorismia, absoluuttista köyhyyttä, väkivaltaa, sotia tai paljon väestöä tappavia tauteja ei ole ikinä historiassa ollut näin vähää. Myöskään ikinä ennen ei ole kuollut näin vähää ihmisiä luonnonmullistuksiin tai muihin katastrofeihin - siis edes absoluuttisesti, vaikka väestönmäärä on suurin ikinä. Mutta jos lukee uutisia tai kuuntelee poliitikkoja, niin voisi kuvitella ihan muuta. Tälle löytyy toki syykin, koska negatiivisilla uutisilla saa paremmin lehtiä kaupaksi ja ääniä vaaleissa. Väitän, että sellainen asenne, että: "Rakennetaan maailmasta parempi ja myös onnistutaan siinä!" on vähentynyt ja tuo näkyy sitten esim. siinä, ettei uskota omaan pärjäämiseen, joka varmasti vaikuttaa perhesuunnitelmiin.
Mutta ennen kaikkea tämän täytyy olla joko suoraan elintasosta kiinni tai sitten jostain suuresta kulttuuritrendistä, koska ei vaikkapa Thaimaassa, Jamaikalla, Iranissa, Malesiassa, Brasiliassa, jne. yhteiskuntajärjestelmä ole passivoiva Suomen tyyliin ja epäilen, että siellä oltaisiin ihan niin huolissaan muovijätteen määrästä tai ilmaston lämpenemisestäkään - vielä. Mutta juuri tämän takia kiinnostaisi selvittää, että miksi nämä samat trendit eivät näy Kazakstanissa ja Israelissa?
Pidän mahdollisena, että tässä on jonkinlaista aaltoilevaa trendiä. Minun vanhempieni sukupolvi oli ensimmäinen, jonka aikana alettiin puhumaan aidosti ylikansoituksesta ja tiedän paljon ihmisiä, jotka vannoivat, etteivät koskaan hanki lapsia pahentamaan tilannetta. Tämä trendi alkaa näyttämään kääntymisen merkkejä ja varmasti menee vielä aikaa, mutta ennemmin tai myöhemmin aletaan puhumaan enemmän siitä, että jos syntyvyys ei käänny, niin nykymallinen yhteiskunta romahtaa. Jonkun verran tästä puhutaan jo nyt, mutta se on vielä aika marginaalissa, tosin ilmiökin on aika uusi ja tässä on eletty vasta reilu 1 sukupolvi matalan syntyvyyden aikakautta. Mahdotonta sanoa, että miten paljon tilanne tuollaisen käänteen myötä muuttuisi, eli muuttuuko 1,3 vaikka 1,6:een, joka ei sinällään muuttaisi tilannetta? Vai vedetäänkö yli kahden? En itse kuitenkaan usko, että asiaa voi muuttaa ymmärtämättä sitä ja millään lapsilisän nostolla homma ei muutu oleellisesti, koska syntyvyyden lasku ei ole johtunut lapsilisän pienuudesta.
