Olisi mielenkiintoista kyllä. Sen verran vastaan omasta kokemuksesta ja mitä noihin Leenan twiitteihin on joskus tullut vastauksia tai mitä on saattanut olla järjestön leikkausilmoituksen kommenteissa. Tyypillisesti töitä on paljon ja kiirettä pitää, mutta tässä pitää muistaa
Parkinsonin laki. Se, että mitä lisäarvoa kyseinen työ tuottaa, on sitten ihan eri juttu. Esim. tuntematta yhtään tuota isohkon yrityskaupan tilannetta, niin hyvin helpostihan voidaan teettää vaikka minkä verran selvityksiä ja raportteja niin, että jengi voidaan laittaa kyllä tekemään vaikka kellon ympäri töitä, että ne saadaan tehtyä miettimättä liikaa, että mitä niistä raporteista saadaan irti?
Yrityskauppa on kuitenkin erikoistilanne ja yleisemmin turha tuo (mun kokemusten mukaan) on sitä, että pyöritetään erilaisia säännöllisiä palavereita, joissa käydään läpi raportteja. Ei tarkoita, että raportointi ja palaverit ovat aina turhia, mutta ei ole harvinaista, että vuosien mittaa noista kehittyy vain turhia rutiineita. Porukka istuu palaverissa, jossa esitettyjen raporttien laatimiseen on käytetty paljon aikaa, vaikka raportoitavissa asioissa ei ole tapahtunut ns. mitään pitkään aikaan, mutta tämä on osa työnkuvaa, niin toimintaa jatketaan. Toinen esimerkki on joku sisäinen järjestelmä, joka voi olla löyhästi liitoksissa lakisääteiseen asiaan. Esim. laki vaatii, että järjestön toiminnassa huomioidaan toiminnan hiilijalanjälki --> lisätään jonkun tyypin tehtäviin hiilijalanjäljen huomiointi --> tämä henkilö käy nipun ulkoisia koulutuksia ja alkaa laatimaan järjestölle hiilijalanjäljen strategiaa jne. --> kohta työtä tähän liittyen, että siihen tarvitaan joku täysipäiväisesti ja henkilö siirretään siihen ja palkataan joku vastaamaan niistä töistä, mitä henkilö teki ennen.
Voidaan sanoa, että henkilöstön määrää jouduttiin nostamaan lakisääteisistä asioista johtuen. Tai sitten voidaan miettiä, että kuinka paljon työtä olisi vaadittu, että lakisääteinen osa saadaan täytettyä (ehkä pari työpäivää vuodesta?), kuinka paljon jonkun 20 hengen järjestön hiilijalanjäljen minimoimiseen kannattaa käyttää paukkuja ja kuinka paljon henkilön edellisistä työtehtävistä oli sellaista, joka tuottaa lisäarvoa järjestön tarkoitukseen liittyen?
Kyllähän kuka tahansa, jolla on aikaa, keksii asioita, mitä voisi tehdä sillä ajalla. Priorisointi on aina epämiellyttävää ja vaikeampaa, mutta auttaako hädänalaisia naisia enemmän se, että on henkilö, joka tekee täysipäiväisesti strategiaa viestintään liittyen, vai että samalla rahalla palkattaisiin kaksi lähitukihenkilöä, joista toinen käyttäisi vaikka yhden päivän viikossa siihen, että päivittää järjestön some-tilit, vastaa osaan niihin tulleisiin viesteihin ja jotain vastaavaa? Mutta vielä tuohon wombutin "Ei ole kenenkään etu", niin haastan hieman. Ei ole käytännön työtä tekevien etu, veronmaksajien, asiakkaiden tai palvelun tarvitsijoiden etu, mutta voi olla järjestön tai sen osan sen työntekijöistä etu. Oma työpaikka on turvatumpi, jos on paljon pakollista tehtävää ja kyllä minäkin mieluummin olisin yli 100k vuodessa vetävä viestintäpäällikkö ilman mitään vastuuta, kuin puolella palkalla vaativaa työtä tekevä (no oikeasti varmaan en, mutta pointti käynee selväksi).