Sopiva lyhyt treeni ikämiehelle

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja nono
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Silti fakta. Sen jälkeen kun 80-luvun lopulla aloitin, en ole nähnyt juurikaan oikein pukeutuneita jotka olisivat lähteneet salilta vammaisempana kuin sinne tulivat. Sen sijaan näitä omaa kehoaan ihailevia paitaressuja ontuu pois milloin mistäkin syystä, kun eivät ymmärrä että lämmin lihas ei hajoa. Miksi luulet että yleisurheilijat pukeutuu suoritusten välillä kesähelteilläkin täyteen verkkariin jne. ja riisuutuu vain siksi pieneksi hetkeksi jonka suoritus kestää? 25°C sali vs 25°C ulkoilma, mikä ero? Tietysti jos on salilla vaan kuuntelemassa musiikka, sen ei ole väliä, mutta minä menen sinne nostamaan rautaa :)
Mistä sen voi päätellä että ontuvalla ihmisellä on juuri joku lihas hajonnut? Vaikka nuo keihäänheittäjät ulkona pitävät pitkiä vaatteita koska yksittäinen keihään viskaisu ei juuri lämpöjä pidä yllä. Salitreeni taas aiheuttaa voimakasta lämmöntuottoa. Itse en pysty mitenkään treenaamaan pitkissä vaatteissa, koska läkähdyn kuumuuteen. Treeni-intensiteetti varmasti vaikuttaa paljon. Jos siellä tosissaan bodataan, niin sitä lämpöä syntyy ja hiki virtaa. Ja muutenkin vähän kyseenalaistan tuota perinteistä käsitystä lämmittelystä. Ihminen on tasalämpöinen. Ei sitä noin vaan ruumiinlämpöä nosteta. Verryttely olisi paljon kuvaavampi termi kuin lämmittely. Eli herätellä hermostoa ja verenkiertoa toimimaan.
 
Ehdotuksia? PT eli Personal Trainer ainakin vähäksi aikaa jotta oppii liikkeet ja liikeradat ergonomisesti oikein. Alussa opittuja virheitä on hirveän vaikeaa poistaa myöhemmin, kun päähän on iskostunut positiivinen muistijälki jostain ikäisellesi turmiollisesta tekniikkavirheestä. Selkäkipu ja jalkaprässi..hmmm...Ne ikään kuin kuuluvat yhteen lopputuloksena yhtälöstä jossa on aloittelija, miehekkäät painot ja syntymäjäykkyyden vuoksi huono tekniikka. Kipu on siellä heti lantion yläpuolella, eikö niin. Se johtuu siitä että pakara on liian kireä ja perse tahtoo taipua alle kyykyssä tai prässissä. Menee ohi oikealla tekniikalla ja väärien tekniikoiden välttämisellä.

Aamiainen? Kuten jo on todettu, liian runsas aamiainen vie voimat ja jos sellaisen haluaa nauttia, niin aamiaisesta treenien alkuhetkeen pitäisi olla reilu pari tuntia. Tämän vuoksi itse, ikää 57v, ja treenit aamuyöllä/aamuvarhaisella, lähden liikkeelle lasillisella vettä ja jolla hulautetaan alas vitamiinit ja hivenaineet. Juuri ennen treenin alkua n. 3dl protskujuomaa, jossa on ½ mitallinen maltodextriiniä. Tällä pörrää kivasti tunnin kaksi, eikä ahista, sokerit on ihan hyvällä tasolla vielä treenin jälkeen. Tästä eteenpäin päivän lähetessä iltaa tulisi syödä vähäkalorista, runsasproteiinista ja monipuolista ruokaa noin 2 tunnin välein, jotta se mitä salilla teet ei valu hukkaan katabolian kautta. Lihaskunto pikemminkin syödään kuin treenataan ja koska ihminen on mitä hän syö, älä syö paskaa. Myös sillä mitä syöt edellisen iltana on pajon merkitystä aamun treeniin. Se vuoksi kohtuullinen määrä hiilaria iltapuhteella antaa hyvän unen ja puhtia riittää aamullakin vähän paremmin. Tiedän ihmisiä jotka käyttää kaurapuuroa unilääkkeenä.

Treenit? Kuten jo mainitsin, aloittavan olisi syytä opiskella liikkeiden ergonomia esim. asiantuntevan PT:n avustuksella. Onnea sellaisen löytämiseen, itse tiedän tasan yhden jota voisi suositella. Apinoimallakin oppii, varsinkin kaikki tekniikkavirheet ja typeryydet. Ongelma on siinä että salilla tai youtubessa on hyvin vähän sellaisia esimerkkejä, jotka tekevät liikkeet oikein, ja hyvin paljon sellaisia, joiden toilauksissa ei ole mitään järkeä. Tässä sinulle lyhet perusteet treenaamiseen: Käsitä kohderyhmäsi. Mitä se tarkoittaa? Jos näet sen vaivan että nostelet painoja, joka on käytännössä idiootin hommaa jos sillä ei saavuta mitään, on olennaista tehdä se oikein. Siksi pitää opetella kunnon liikeradat, tekniikat ja ryhti. Jos katsot mallia salilla, siellä ryskää xx määrä porukkaa helvetillisillä ylikuormilla, paskoilla tekniikoilla eivätkä nämä tollot edes tiedä, että kaikki lähtee ryhdistä. Ergonomian avain on ryhti. Näiden tyyppien kohderyhmä on muut salilla käyvät ja ego. Ainoa oikea kohderyhmäsi on lihas jota uuvutat, käyttäen oikeaa liikerataa ja tekniikkaa, ryhdikkäästi. Se mukavan ja lämpimän salivaatetuksen lisäksi on se, joka pitää sinut terveenä. Ja jos ainoa kohderyhmäsi on lihas jota harjoitat, paino menettää merkityksensä. Ei tarvitse ryskää hulluilla kuormilla jos käyttää täyttä ja lihakselle oikeaa liikerataa, vaan lihaksesta saa kaiken irti vähemmällä. Ja yllättäen tämä on se minkä vuoksi siellä salilla käydään, eikö niin? Harjoitetaan lihasta jotta se kasvaa suuremmaksi ja vahvemmaksi, kuitenkin säilyttäen terveys ja liikuntakyky?

Mikä sitten on sopiva paino? Se on mikä tahansa jolla pystyt suorittamaan suunnittelemasi määrän puhtaita toistoja, mutta et ainuttakaan enempää. On pelkkää ajankulua tehdä 10 toistoa painolla jolla voisi tehdä 20, tai 20 sellaisella jolla voisi tehdä 40. Jos asetat tavoitteeksi 10 toistoa, painon tulee olla sellainen että 11 toisto ei onnistu. Ja luonnollisesti paino kasvaa ajan myötä, sillä oikea voima syntyy juurikin puhtailla liikeradoilla ja lihaksen ergonimisella rasittamisella. Tulet kuulemaan tuhansia kertoja että "joskus pitää tehdä isommilla painoilla epäpuhtaalla tekniikalla jotta lihas kasvaa". Ajatus perustuu täysin väärinkäsitykseen Arnoldin kirjoittamista oppaista, liekö väärin suomennettu tai mitä. Ajatus on että hiukan huijaamalla saadaan ärsytettyä lihas kasvuun, mutta ei tajuta sanan "hiukan" merkitystä. Tekniikkahan menee silleen aikuisten oikeesti niin, että yhdessä tai kahdessa viimeisessä toistossa viimeistä sarjaa sallitaan hiukan epäpuhdas tekniikka jotta toistomäärä täytyy. Tämä porukka on ymmärtänyt niin että joka treenissä, joka sarjassa, joka toiston täytyy olla epäpuhdas liiallisen kuorman vuoksi jotta lihas yleensä kasvaa. Ja pitävät voimailijoita tyhminä, en voi käsittää..

Selkäkipu jne. vaivat: Keskikehoon on hyvä panostaa tekemällä sinne ns. turnauskestävyyttä, mikä tarkoittaa keskikehon määrätietoista vahvistamista pitkillä sarjoilla mm. selänojennusta ja vatsarutistuksia. Käy hyvin lämmittelystä jos tekee pari kolme +20 toiston sarjaa kumpaakin jokaista treeniä edeltäen. Lihashuoltoa kannattaa harjoitella, sillä esim. kireä pakara/takareisi on monen selkäkivun syynä. Vain lämmintä lihasta kannattaa venytellä, joten sitä voi harrastaa sarjojen välissä tai/ja treenin jälkeen. Vatsat taljalla edellyttää oikeaa tekniikkaa, perinteinen sit up- liike on enemmän lonkankoukistajalle ja tekee notkoselän, joten rutistukset penkissä, koneessa, jumppapallon päällä tms. menee todennäköisimmin oikein.

Jos olet vuoden verran treenannut em. tavalla, kannattaisi ehkä nostaa tehoa ja samalla lyhentää treeniin käytettyä aikaa jakamalla treeni kolmeen osaan esim. niin, että maanantaina rinta ja kädet, keskiviikkona reidet ja pohkeet, ja perjantaina selkä ja hartiat. Tuolla ryhmityksellä edellisellä kerralla harjoitettu lihasryhmä mahdollisine treenisärkyineen ei haittaa seuraavan toteutusta, eikä rasitu kesken palautumisen liian runsaasti. Jatka perusliikkeillä mutta ota pikkuhiljaa mukaan variaatioita, joita voit käyttää kun perusliikkeet alkaa maistua puulta. Esim. Penkin sijaan käsipainopenkki, vipuvarsi- rintaprässi tms. aina muutamaksi viikoksi kerrallaan per vuosi ja samaan tapaan myös muilla lihasryhmille. Se toki riippuu salin laitevalikoimasta kovin paljon, joskus täytyy pärjätä sillä mitä on, tai etsiä paremmin kalustettu sali.

Mainitsin tuon salivaatetuksen: ei mitään shortseja ja t-paitoja, vaan college ja verkkarit/tms. pitkät housut. Kengiksi ei lenkkarit vaan tasapohjaiset esim. paini tai nyrkkeilykengät. Jengi ostaa suippopäänä kovapohjaisia kyykkykenkiä salikengiksi tajuamatta että ne on ergonomisesti kyykyyn ja olympianostoihin suunniteltu, eivät yleisjumppaan jossa usein joustavasta pohjasta on pelkkää hyötyä.
Miksi tuollainen vaatetus? Siksi että lämmin lihas ei mene rikki. Lämpö on ystäväsi, se pitää kehon tilassa jossa se ei vammaudu ihan pienistä mokista. Ne jotka lähtevät salilta itken ja ontuen tunnistaa t-paidoista ja shortseista, ja monet niistä eivät koskaan palaa.


Nyt tuli kyllä niin paljon asiaa, mutta yritän jotain kommentoida.

Aloitetaan vaikka shortseista:). Olen käyttänyt juoksushortseja joissa on sisähousut ihan sen takia, että mahtuvat hyvin reppuun treenin jälkeen. Kuin myös juoksutrikoo-t-paita. Olen kyllä huomannut joidenkin käyttävän collegehousuja ja hupparia. Kenkinä mulla on sisäpelikengät, tuntuvat hyviltä.

Personal Traineria en ole palkkaamassa, on liian kallista.

Selkäkipu, jonka takia olin saikulla viikon kun en pystynyt istumaan kuin hetken aikaa, tuli todennäköisesti jalkaprässin jälkiseurauksena. Ja painoja oli liikaa.

Hieronnassa olen käynyt 2 - 4 viikon välein. Pakaroista on ollut sanomista. Olen niitä harvakseltaan kotona yrittänyt venytellä. Liian harvoin. Reisien ulkosivut, niistä hieroja on aina huomautellut.

Treenistä sitten. Tuntuu etten ole pystynyt lisäämään painoja, vaan melkein samoilla mennään. Ehkä olen laiskistunut, en tiedä. Jalan koukistuksessa olen pystynyt lisäämään painoja jonkin verran. Suorin jaloin maastavedon jälkeen takareisissä on kyllä tuntunut pari päivää. Mutta ylä- ja alataljassa ei mitään edistystä. Eikä vipunostoissa sivulle. Leuoissa pientä edistystä.
Olen pyrkinyt pitämään ohjelman melko yksinkertaisena, siis että koko kroppa tulisi treenattua jollain tavoin joka kerralla. Olen kyllä lukenut, että kannattaa liikevalikoimassa tietyin välein harrastaa vaihtelua. Mitään treenipäiväkirjaa en ole pitänyt, paitsi nyt ihan parin viikon ajan merkinnyt treenin jälkeen kotona vihkoon tehdyt liikkeet.
Täytyy nyt miettiä kannattaisiko kokeilla suosittamaasi jakoa eri lihasryhmille eri kerroilla. Silloin kun kävin kaksi kertaa viikossa treenaamassa, 1-jakoinen tuntui melko sopivalta. Kolme kertaa viikossa on ehkä mun kunnolle liikaa. Tai sitten pitäisi osata ottaa melko kevyesti. Tai niin kuin tällä foorumilla jo mainittiin, että keskiviikko olisi ns. aerobisen treenin salipäivä jossa lisänä joitain keskivartaloharjoitteita. Tänään tein juoksumaton jälkeen selän ojennusta laitteessa, vatsarutistusta laitteessa istuen. Lisäksi tein selkä/hartia-rintalaitteessa harjoittelua, antoi aika mukavan tuntuman rintalihaksiin. Lopuksi vähän soutua. Venyttelyihin ei sitten enää aikaa jäänytkään ..

Tuosta ravintopuolesta. Mulla on lievää munuaisten vajaatoimintaa, ja lääkäri ei ainakaan suositellut liiallista proteiinien saantia. Ihan normisapuskoilla on menty.

Eihän mulla mitään isoja tavoitteita ole, mutta tuntuisihan se mukavalta jos huomaisi jotain edistystä tapahtuvan. Tietysti pääasia on, että pysyisi suht terveenä ja tuntuisi mukavalta treenin jälkeen. Vähän niinkuin mielenvirkistystä tästä haen. Ja sitä olenkin saanut. Ja mielellään jatkossakin.
 
Voihan sinulla se maksimisyke olla korkeampikin kuin tuo 220-ikä. Se on aika yksilöllistä. Enemmänkin peruskunnosta kertoisi että miltä tuo 8,5kmh vauhti tuntui. Oletko ihan kuolemankielissä tuon 20min jälkeen vai pystyisitkö siinä hölkkäillessä juttelemaan vierustoverin kanssa. Jos juttelu onnistuisi niin kuntosi olisi kyllä todella hyvä ikäisellesi. Ja ihan hyvä kunto minkäikäiselle vaan.

Ei se kovin pahalta tuntunut, mutta selvästi rasitti. Ensin ajattelin hölkätä 30 minuuttia, mutta huomasin sitten kun tarkistin sykkeen, että ei enempää tällä kertaa.
 
Mutta juoksumatolla hölkkääminen on paljon helpomman tuntuista kuin luonnossa tapahtuva. Voiko niitä edes verrata toisiinsa.
 
Mutta juoksumatolla hölkkääminen on paljon helpomman tuntuista kuin luonnossa tapahtuva. Voiko niitä edes verrata toisiinsa.
On tietty ulkona mennessä pieni ilmanvastus ja korkeuseroja. Mutta kyllä tuo ihan hyvin peruskunnosta kertoo silti. Huonokuntoiset ovat jo reippaassa kävelyvauhdissa vaikeuksissa. Jopa nuoret ja hoikat. Oonpa useampaan nuoren havainnut hyytyvän jo jos joutuu vähänkin kävelemään. Jo puolenkilometrin kohdilla on tarvittu taukoa kun on alkanut pistämään kyljestä. Mun mielipide on, että jos ihminen pystyy parikymmentä minuuttia jonkinlaista hölkkää vetämään niin peruskunto on kunnossa. Tietysti sitä aina kunto voi olla kovempikin, mutta kyllä tuossa jo sellainen terveysvaatimuskunto täyttyy heittämällä.
 
Mistä sen voi päätellä että ontuvalla ihmisellä on juuri joku lihas hajonnut? Vaikka nuo keihäänheittäjät ulkona pitävät pitkiä vaatteita koska yksittäinen keihään viskaisu ei juuri lämpöjä pidä yllä. Salitreeni taas aiheuttaa voimakasta lämmöntuottoa. Itse en pysty mitenkään treenaamaan pitkissä vaatteissa, koska läkähdyn kuumuuteen. Treeni-intensiteetti varmasti vaikuttaa paljon. Jos siellä tosissaan bodataan, niin sitä lämpöä syntyy ja hiki virtaa. Ja muutenkin vähän kyseenalaistan tuota perinteistä käsitystä lämmittelystä. Ihminen on tasalämpöinen. Ei sitä noin vaan ruumiinlämpöä nosteta. Verryttely olisi paljon kuvaavampi termi kuin lämmittely. Eli herätellä hermostoa ja verenkiertoa toimimaan.

Löysit tästä kivan inttämisen kohteen? Ole hyvä, kyseenalaiste 30 vuoden kokemus ja katso kiinnostaako akateeminen nillitys minua tipan vertaa?

Suomi taitaa olla niitä harvoja maita jossa tätä ei ymmärretä ja amatööri salijunnut ainoita kyllin tyhmiä inttämään asiasta, koska katsoitpa sitten kuvia/videoita mistä tahansa pro treenaajasta tai kuntosalista, harva niissä shortseissa keikkuu. Pro esim. mr olympia ukoista ja saman tasoisista koko kärki treenaa hupparit ja swetarit päällä amerikan helteissä. Treenaa sinä minun puolestani vaikka narutagoissa ja katso välitänkö siitä sen enempää kuin mielipiteestäsi. Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko käyttää tuokin energia johonkin vähän olennaisempaan? Ajattele asiaa toisin päin, eli mikä haitta swetari- asusta olisi (mistähän se nimikin tulee)? Tulee liian hiki? Oivoi tätä elämän kataluutta..
 
Nyt tuli kyllä niin paljon asiaa, mutta yritän jotain kommentoida.

Aloitetaan vaikka shortseista:). Olen käyttänyt juoksushortseja joissa on sisähousut ihan sen takia, että mahtuvat hyvin reppuun treenin jälkeen. Kuin myös juoksutrikoo-t-paita. Olen kyllä huomannut joidenkin käyttävän collegehousuja ja hupparia. Kenkinä mulla on sisäpelikengät, tuntuvat hyviltä.

Personal Traineria en ole palkkaamassa, on liian kallista.

Selkäkipu, jonka takia olin saikulla viikon kun en pystynyt istumaan kuin hetken aikaa, tuli todennäköisesti jalkaprässin jälkiseurauksena. Ja painoja oli liikaa.

Hieronnassa olen käynyt 2 - 4 viikon välein. Pakaroista on ollut sanomista. Olen niitä harvakseltaan kotona yrittänyt venytellä. Liian harvoin. Reisien ulkosivut, niistä hieroja on aina huomautellut.

Treenistä sitten. Tuntuu etten ole pystynyt lisäämään painoja, vaan melkein samoilla mennään. Ehkä olen laiskistunut, en tiedä. Jalan koukistuksessa olen pystynyt lisäämään painoja jonkin verran. Suorin jaloin maastavedon jälkeen takareisissä on kyllä tuntunut pari päivää. Mutta ylä- ja alataljassa ei mitään edistystä. Eikä vipunostoissa sivulle. Leuoissa pientä edistystä.
Olen pyrkinyt pitämään ohjelman melko yksinkertaisena, siis että koko kroppa tulisi treenattua jollain tavoin joka kerralla. Olen kyllä lukenut, että kannattaa liikevalikoimassa tietyin välein harrastaa vaihtelua. Mitään treenipäiväkirjaa en ole pitänyt, paitsi nyt ihan parin viikon ajan merkinnyt treenin jälkeen kotona vihkoon tehdyt liikkeet.
Täytyy nyt miettiä kannattaisiko kokeilla suosittamaasi jakoa eri lihasryhmille eri kerroilla. Silloin kun kävin kaksi kertaa viikossa treenaamassa, 1-jakoinen tuntui melko sopivalta. Kolme kertaa viikossa on ehkä mun kunnolle liikaa. Tai sitten pitäisi osata ottaa melko kevyesti. Tai niin kuin tällä foorumilla jo mainittiin, että keskiviikko olisi ns. aerobisen treenin salipäivä jossa lisänä joitain keskivartaloharjoitteita. Tänään tein juoksumaton jälkeen selän ojennusta laitteessa, vatsarutistusta laitteessa istuen. Lisäksi tein selkä/hartia-rintalaitteessa harjoittelua, antoi aika mukavan tuntuman rintalihaksiin. Lopuksi vähän soutua. Venyttelyihin ei sitten enää aikaa jäänytkään ..

Tuosta ravintopuolesta. Mulla on lievää munuaisten vajaatoimintaa, ja lääkäri ei ainakaan suositellut liiallista proteiinien saantia. Ihan normisapuskoilla on menty.

Eihän mulla mitään isoja tavoitteita ole, mutta tuntuisihan se mukavalta jos huomaisi jotain edistystä tapahtuvan. Tietysti pääasia on, että pysyisi suht terveenä ja tuntuisi mukavalta treenin jälkeen. Vähän niinkuin mielenvirkistystä tästä haen. Ja sitä olenkin saanut. Ja mielellään jatkossakin.

Kysyit ensimmäisessä viestissä ehdotuksia, joten sallinet että korjaan edellistä ehdotustani: Uinti.

Perinteisen nyrkkisäännön mukaan proteiininsaannin tulisi sinun painoisellasi olla + 100g per vuorokausi ja jos on munuaisten vajaatoimintaa, lääkärit tyrmäävät ajatuksen täysin suorin vartaloin, koska ovat lääkäreitä eivätkä ota riskejä. Jos treenaat ilman riittävää proteiinia, katabolia pitää huolen siitä ettei kehitystä tapahdu. Koska et voi turvallisesti syödä lajin vaatimusten edellyttämällä tavalla, uinti. Halvempaa kuin salilla käynti, ei tarvitse tankata proteiinia eikä keho mene paskaksi proteiinin puutteessa. Tältä planeetalta ei löydy lääkäriä joka osaisi antaa sinulle ohjeet ruokavalioon joka tukisi voimailua ja säästäisi munuaisesi. Koska munuaisvika lähtökohtaisesti edellyttää niukkaproteiinista diettiä, on lajivalintasi kertakaikkisen nurinkurinen. Toivottavasit seudulla on kelvollinen uimahalli. Se mistä voimattomuutesi johtuu voi hyvinkin olla proteiinin niukkuus ravinnossa. Koska ei ole millään tavoin järkevää kuntoilla ts. pitää terveyttä yllä tavalla joka vaarantaa terveytesi, kannattaisi harkita kuntoilutapa uudelleen ja valita kuten sanoin, esim. uinti. Se on itse asiassa monin tavoin hyödyllisempää kuin treeni, auttaa kokonaisvaltaisemmin kuin painoharjoittelu, muttei kasvata lihasta samoissa määrin.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Ei proteiinin vähyys selitä väsymystä kun energiaksi käytetään kuitenkin hiilarivarasroja siinä vaiheessa kun väsymys treenin loppupuolella iskee.
 
Löysit tästä kivan inttämisen kohteen? Ole hyvä, kyseenalaiste 30 vuoden kokemus ja katso kiinnostaako akateeminen nillitys minua tipan vertaa?

Suomi taitaa olla niitä harvoja maita jossa tätä ei ymmärretä ja amatööri salijunnut ainoita kyllin tyhmiä inttämään asiasta, koska katsoitpa sitten kuvia/videoita mistä tahansa pro treenaajasta tai kuntosalista, harva niissä shortseissa keikkuu. Pro esim. mr olympia ukoista ja saman tasoisista koko kärki treenaa hupparit ja swetarit päällä amerikan helteissä. Treenaa sinä minun puolestani vaikka narutagoissa ja katso välitänkö siitä sen enempää kuin mielipiteestäsi. Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko käyttää tuokin energia johonkin vähän olennaisempaan? Ajattele asiaa toisin päin, eli mikä haitta swetari- asusta olisi (mistähän se nimikin tulee)? Tulee liian hiki? Oivoi tätä elämän kataluutta..
Kyllä noita kovia treenajia menee kevyemmissäkin varusteissa. Katsoo vaikka Wileniuksen videoita, niin viimeisillä diettiviikoillakin on vaan joku ohut tekninen paita päällä. Ainiin mutta suahan ei muiden mielipiteet kiinnosta. Elämämkoulu rules
 
Silti fakta. Sen jälkeen kun 80-luvun lopulla aloitin, en ole nähnyt juurikaan oikein pukeutuneita jotka olisivat lähteneet salilta vammaisempana kuin sinne tulivat. Sen sijaan näitä omaa kehoaan ihailevia paitaressuja ontuu pois milloin mistäkin syystä, kun eivät ymmärrä että lämmin lihas ei hajoa. Miksi luulet että yleisurheilijat pukeutuu suoritusten välillä kesähelteilläkin täyteen verkkariin jne. ja riisuutuu vain siksi pieneksi hetkeksi jonka suoritus kestää? 25°C sali vs 25°C ulkoilma, mikä ero? Tietysti jos on salilla vaan kuuntelemassa musiikka, sen ei ole väliä, mutta minä menen sinne nostamaan rautaa :)

Saanko olla eri mieltä jos oon myös 80-luvun lopulla aloittanut, shortit+teepaita setillä jolla edelleen homma kulkee kun enempi vaatetus hikoiluttaa vaan niin helvetisti ja vaikuttaa negatiivisesti treeniin?
 
Mulla on asiakkaana 50v nainen. Aina käytetään lämmittelyyn 15-20min. + loppuverryttely 10min.
Js lopuksi ei venytellä, vaan tehdään dynaamisia liikeharjoitteluja, vartalon, käsie, niskan kiertoja joku 5-10min.
Asiakkaalla no viikonlopun ohjelmassa sauvakävely + venyttely ja tällä on hyvää tullut.
 
Mulla on asiakkaana 50v nainen. Aina käytetään lämmittelyyn 15-20min. + loppuverryttely 10min.
Js lopuksi ei venytellä, vaan tehdään dynaamisia liikeharjoitteluja, vartalon, käsie, niskan kiertoja joku 5-10min.
Asiakkaalla no viikonlopun ohjelmassa sauvakävely + venyttely ja tällä on hyvää tullut.

Naisten treenaaminen onkin täysin eri juttu, koska heillä ei ole pakkomielteenä nostaa aina enemmän kuin se kaveri siinä vieressä. Itse näen tätä koko ajan; jos vanha fartti tekee vaikka reidenojennusta 120 kilolla 15 toistoa, niin eiköhän siinä ole heti joku narujalka joka tekee malliksi viisi 150 kilolla ja viiden sentin liikeradalla. Nyt on onneksi ohitettu jo ne painot kuten silloin kun kaveri kysyi kyykkypaikalla että "voiko tehdä välissä?" ja kun sanoin joo, niin se rupesi tekemään pystypunnerruksia mun kyykkypainoilla, olikohan siinä silloin 100kg. Mutta jos lätkii prässiin 12 toistolle sopivat 400kg, niin joku risureisi on siinä kohta 800kg:n kanssa tekemässä tuuman liikerataa. Naisilta puuttuu kokonaan tuollaiset pakkomielteet ja typeryys. Ne tekevät sen mitä pitää, ja siinä kaikki. Olenkin aina sanonut että jos treenaamista täytyy opetella apinoimalla, apinoikaa naiset mallinanne niin tulee liikeradat oikein.
 
Naisten treenaaminen onkin täysin eri juttu, koska heillä ei ole pakkomielteenä nostaa aina enemmän kuin se kaveri siinä vieressä.

Lisätään tähän vielä se, että monilla naisilla ei myöskään ole pakkomielteenä olla se salin isoin mörkö. Lopputulos = treeni ilon kautta ja siinä 'vahingossa' ohessa jopa kehitystä.
 
Lisätään tähän vielä se, että monilla naisilla ei myöskään ole pakkomielteenä olla se salin isoin mörkö. Lopputulos = treeni ilon kautta ja siinä 'vahingossa' ohessa jopa kehitystä.

Aamen. Ja kiitos kun otit asian esille. Kun aikoinaan veivasin Goldsilla Matinkylässä ja sittenmmin Mikonkadulla, salilla oli pääosin rento ja iloinen ilmapiiri. Kisabodaritkin heitti läppää ja naureskelivat, harrastelijat samoin. Päivääkään ei mennyt spottaamatta jonkun apuna ja välillä tarinoitiin harjoittelusta tms. vaikkei tunnettu edes nimeltä. Kun menee salille nykyisin, niin porukka treenaa turpa vinossa, ei tervehdi kuin vahingossa, suu aukeaa puheeseen vain pakosta ja suurimmalla osalla näyttää olevan ns. krp... no vähän niin kuin yksisarvisella tappi otsassa. Treenikavereita lukuunottamatta olen spotannut yhtään ketään viimeksi 90-luvulla ja sinne se treenaamisen ilokin näyttää useimmilta jääneen. Minua pitävät tiettävästi hulluna, kun omat suoritukset joskus naurattavat; ilmeisesti rikon jotain kirjoittamatonta sääntöä ja osoitan positiivista tunnereaktiota paikassa jossa sitä ei suvaita. Ei treenaaminen ole vakava asia, päin vastoin. Siitä pitäisi iloita, sen tulisi synnyttää iloa, koska positiivisuus johtaa positiivisiin tuloksiin. Tämän sijaan porukka seuraa sokeasti itseoppineita guruja ja treenaa järjettömiä määriä, toiset tiettävästi jopa kuusi päivää viikossa kahdesti tai jopa neljästi päivässä? Jos nujertaa kehonsa tuollaisella työmäärällä, ei varmaan paljoa naurata, ja se selittääkin paljon.
 
Nais-mies ominaisuuskeskusteluhan alkaa olla lähellä asian ydintä. Kamppailuissa on ihan sama juttu - naiset tekevät useammin mitä pyydetään ja oppivat. Miehet tietävät itse paremmin ja haluavat päästä Aliksi viikossa, siinä motivaatio lopahtaa aika nopsaan, kun näin ei sitten käykään. Annan saman aikalaistodistuksen salikulttuurista; ennen tunnelma oli aika läheinen, apuja annettiin, juteltiin, oltiin kontaktissa ja treenattiinkin samassa penkissä vuorotahtiin. Nykyään moinen ei tunnu tulevan kyseeseen oikein missään. Ehkäpä tässä on myös se, että salilla kävijät ovat useimmiten maksavia asiakkaita ja ennen ehkäpä seuran jäseniä...

Pakkiksen keskusteluista saa helposti sellaisen kuvan, että vain älyttömillä treenimäärillä ja kuormilla voi kehittyä, vaikka kaikki tosiasiat viittaavat siihen, että vain toinen voi olla älytön ja sekin rajallisen ajan.

Itse aloitin aikanaan nuorisotalon näyttämöllä olleilla punteilla, jonne pääsi treeneemaan kaksi kertaa viikossa. Hommaa seurasi katseella koko jengi, koska paikka oli tosiaan lavalla aivan kirjaimellisesti. Seuraava punttisali oli voimailuseuran oma sali, jossa oli aloittelijat ja MM-mitalistit sekaisin treenaamassa. Oli aloitteleville erinomainen treenipaikka. Siirtyminen kaupallisille saleille aiheutti kyllä lievää kulttuurishokkia, mutta onhan siihenkin tottunut. Tosin en kamppailijana ja vanhana ssalirottana käsitä vieläkään penkkien yms. paikkojen pakonomaista desinfiointia ja pyyhkeillä touhuamista. En ole ikinä kuullut, että kamppailuissa olisi muutamia ihosarauksia lukuunottamatta tullut mitään sairasteluongelmaa, vaikka hien lisäksi vaihdellaan väkisinkin myös räkää ja verta. Korkeintaan vastustuskyky vähän paranee.
 
Aamen. Ja kiitos kun otit asian esille. Kun aikoinaan veivasin Goldsilla Matinkylässä ja sittenmmin Mikonkadulla, salilla oli pääosin rento ja iloinen ilmapiiri. Kisabodaritkin heitti läppää ja naureskelivat, harrastelijat samoin. Päivääkään ei mennyt spottaamatta jonkun apuna ja välillä tarinoitiin harjoittelusta tms. vaikkei tunnettu edes nimeltä. Kun menee salille nykyisin, niin porukka treenaa turpa vinossa, ei tervehdi kuin vahingossa, suu aukeaa puheeseen vain pakosta ja suurimmalla osalla näyttää olevan ns. krp... no vähän niin kuin yksisarvisella tappi otsassa. Treenikavereita lukuunottamatta olen spotannut yhtään ketään viimeksi 90-luvulla ja sinne se treenaamisen ilokin näyttää useimmilta jääneen. Minua pitävät tiettävästi hulluna, kun omat suoritukset joskus naurattavat; ilmeisesti rikon jotain kirjoittamatonta sääntöä ja osoitan positiivista tunnereaktiota paikassa jossa sitä ei suvaita. Ei treenaaminen ole vakava asia, päin vastoin. Siitä pitäisi iloita, sen tulisi synnyttää iloa, koska positiivisuus johtaa positiivisiin tuloksiin. Tämän sijaan porukka seuraa sokeasti itseoppineita guruja ja treenaa järjettömiä määriä, toiset tiettävästi jopa kuusi päivää viikossa kahdesti tai jopa neljästi päivässä? Jos nujertaa kehonsa tuollaisella työmäärällä, ei varmaan paljoa naurata, ja se selittääkin paljon.

Ole hyvä! Tämän asian olen itse opetellut osittain erehdyksen ja kokeilun kautta, eli testattuna on myös se 'ylisuorittaminen' treeneissä. Kyllä, treenin pitää mennä perille ja parhaiten se menee perille vasta siellä epämukavuusalueella, ja naiivia on odottaa, että jokainen treeni olisi juhlaa. Äärimmäisen tärkeää on kuitenkin keskittyä silti siihen ensijaisesti ilon kautta tekemiseen. Sen olen ainakin itselle todennut parhaaksi metodiksi.

Salin ilmapiiri on hyvin merkittävä osatekijä siinä. En pysty olemaan samaa mieltä siitä, että salille meneminen on nykyisin tuota. Riippuu ihan siitä, missä paikassa käy.
 
No niin. Tulipa aamulla käytyä salilla ryhmäliikunnassa. Ekaa kertaa mukana, ja ainoana miehenä joukossa. Ihan mukava kokemus, hiki irtosi kunnolla. Sellaista kuntopiirin tapaista kiertoharjoittelua 45 minuuttia. Tuntui aluksi kevyeltä, mutta pikku hiljaa lämpö nousi. Toisen kierroksen lopussa pisti jo puuskuttamaan. Lopuksi venyttelyä ja rentoutusta. Voisin ehkä mennä toisenkin kerran.
 
Back
Ylös Bottom