Pari juttu häiritsee teidän keskustelussa:
1. Lapsia ei hankita. Autoja, taloja, proteiinipurkkeja jne hankitaan. Lapsia tulee, jos on tullakseen. Toisille vahingossa, toisille "tietoisesti".
2. Sinkkuus. Sinkkuus nähdään nykyisin hienona ja ylistettävänä asiana. OK. Ennenvanhaan puhuttiin peräkammaripojista ja vanhoista piioista. Joku 15 - 20 v ei mielestäni vielä täytä sinkkuuden vaatimuksia. Suurin osahan tuonikäisistä on vielä ilman vakituista kumppania, tai kumppania ylipäätään. Suomi on täynnä noita peräkammaripoikia ja vanhojapiikoja (myös kaupungeissa !!!), jotka ikinä saa bimsaa / piippeliä, eivät osaa/uskalla/kehtaa/halua/vast olla tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. En usko, että heidän elämänsä on niin kovin kummoista glamouria. Se, että sinkkuudesta puhuu usein kauniit, rohkeat, menestyvät, jne sinkut, ei muista, että kaikille se ei ole valinta. Osalle se on pakkotila, johon pikkuhiljaa totutaan.
Itsellä kaksi lasta (6+4 pojat), enkä löydä mitään ylistämistä varsinaisesti nykyisestä olotilasta. Meno on kovaa. Kumpikin ollaan vuorotyöläisiä, velkaa riittävästi, jne. Viikko pari menee vielä suht mukavasti yksikseen joskus. Sitten tulee tyhjä olo. Mitä vittua. Mitähän tekis. Vaimonkin kanssa olis varmaan aika hiljaista, jos ei olis noita penskoja. 3 kymppisiä kavereita eroilee. On komeet talot, hyvät ammatit, jne. Ei vaan ole oikein kadenkesken mitään sanomista toiselle. En sano, että lapset sitä pelastais, mutta väittäisin, että noitakaan eroja ei olisi tullut, mikäli olis keskitytty hivenen enemmän toisiinsa ja sitäkautta mahd lapsiin jne, eikä esim uraan, talonrakentamiseen jne paskaan, kun kaikki pitää olla valmiina, ennekuin voin "hankkia" lapsia. Parisuhteissa ei ole ollut mitään varsinaista vikaa - kaikki hyvin. Pelkkää kyllästymistä. Entä senjälkeen. Uutta kumppania etsimään. Kyllä se vaan niin on, että VALTAOSA, en sano, että kaikki, ihmiset on tarkoitettu olemaan toisen ihmisen vierellä ja mielellään vielä siten, että ympärillä pyörii muutama tekelekin. Se on vaan biologiaa eikä muuksi muutu. Ei se elämä helppoa ole lasten, velkojen ja äkäisten akkojen kanssa, mutta toisaalta en poiskaan vaihtaisi.
Tähänkin keskusteluun vedettiin mukaan heti seksi, joka jotenkin tuntuu olevan IN, kun puhutaan sinkuista. Miten se ylipäätään liittyy keskusteluun sinkut vs. lapsiperheet. Se on yksilöasia. Ei se ole riippuvainen mitenkään parisuhteesta / sen olemattomuudesta. Vakaasti uskon kuitenkin siihen, että jos ihan absoluuttisesti kertamääriä aletaan tutkimaan, jää ne sinkut toiseksi tässäkin asiassa. Korostan, että kaikille sinkkuus ei ole omavalintainen, moderni vaihtoehto. Tulipas typerää, asiatonta vuodatusta. Ja quiz - kaiken tuon täytyy olla provosointia, eikö?
Mä kyllä ainakin ajattelin edelleen nostella rautaa ja kuunnella hevimeteliä, kun puoli vuosisataa sitten joskus mittariin napsahtaa...
