Sinkut vs Lapsiperheet

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja protsku
  • Aloitettu Aloitettu
1.Sinkkukaverit (tarkoitat varmaan itseäsi?) jäävät kuin nalli kalliolle sen jälkeen, kun perhe on perustettu.


:D

Ehkä se johtuu siitä että jaksat nähdä vaivaa näinkin ihmeellisestä asiasta. Eli elämästäsi puuttuu laajempi perspektiivi, jonka voisit mahdollisesti saavuttaa lapsen myötä. Eli se että, perheelliset ystäväsi ei viitsi pitää sinuun yhteyttä voikin johtua siitä että, olet aika yksoikoinen jamppa ja tylsää seuraa. :rolleyes:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
no jos tykkäät kaikista 50v mummeleiden hommista, niin ehkä sulla on sitten parinkymmenen vuoden päästä mukavaa. :thumbs: mulla ei tule olemaan.


kuule, mun äiti on 50 vee, eikä ikinä uskois. mummeliksi sitä ei voi sanoo mistään näkökulmasta katsottuna. mun vanhemmat nauttii kahdenkeskisestä elämästä täysin rinnoin nyt kun pennut on aikuisia ja omat siivet kantaa. on rahaa käyttää ja elää, tehdä asioista mitä ei pienten lasten kanssa ehkä pystynyt tekemään.

Ja vielä, mun mummo on 68vee, sitä kohta voi jo sanoo mummeliksi. tosin rautaseksi sellaseksi :thumbs:
 
Mitäs ne parhaat vuodet oikein on?

Elämä (on ihmisen parasta aikaa). Eh.

Mistä johtuu, että perheelliset elävät omissa maailmoissaan erillään sinkuista? Tällainen ghettoutuminen on särkenyt monta ystävyyttä.
Eikös tästä jo ollut puhetta, kun ei ole yhteistä puhuttavaa niin sitä ei ole. Perheellisen haavassa kääntyy veitsi kun sinkku hehkuttaa edellisviikonlopun puikotuksillaan. Sinkkua kiinnostaa vitusti jarnapetterin ripulikakka.

Minkä ihmeen takia lapsiperheet katsovat olevansa jotenkin muita parempia ja sieltä "ylempää" sitten nauretaan sinkuille ja lapsettomille?
Jokainen on toki mielestään "muita" parempi, vai millainen käsitys pitäisi saada sinkuista tuosta sinun aloitusviestistäsi?

Jotenkin ei jaksaisi vastailla prov... proden viesteihin, vaan aina tulee kuitenkin se tehtyä.

Ahhaha, olis voinut jättää vastaamatta jos olis heti lukenut jean viestin. :)
 
Perheen perustaminen ei tarkoita kaikille samaa kuin lapsien hankkiminen! Kaikki eivät vain halua lapsia, voi silti elää onnellisena parisuhteessa.
Parisuhde =/= perhe, vaikka ois miten koiria "omina vauvoina". IMO ainakin - ja vaikuttaa kovasti siltä, että käytät sanaa "perhe" itsekin merkitsemään nimenomaan parisuhdetta, joka on tuottanut mukeloita.
1.Sinkkukaverit jäävät kuin nalli kalliolle sen jälkeen, kun perhe on perustettu.
Eivätpä tainneet kummosia kavereita olla.
2.Vapaaehtoisesti lapseton perhe saa osakseen sekä sinkkujen että perheellisten paheksuntaa.
Meikäläisen tapauksessa tää johtuu usein siitä, että ne on nimenomaan sellaisia, joiden olisi hyvä hankkia lapsia: järkeä päässä, asiat hyvin jne. Sen sijaan muksuja tehtailee liukuhihnatahtia se sakki, joka on henkisesti kaikkein huonoiten valmistautuneita vanhemmuuteen ja sen mukana tulevaan vastuuseen. Se paheksunta johtuu siis luullakseni oikeasti käyttökelpoisten resurssien käyttämättä jättämisestä.
3.Perhejuhlissa ja muissa sukulaisten tapaamisissa sinkkuja aletaan heti kuulustelemaan puolison ja lasten hankkimisesta.
Suku on harvoin niin läheistä, että muutakaan "kaikkia kiinnostavaa" ei millään tahdo löytyä. Ja suku nyt tapaa kuitenkin koostua nimenomaan sellaisesta ryhmästä ihmisiä, jotka ovat kopuloineet ja tuottaneet mm. teikäläisen. Totta kai se tuottaa tietyn pettymyksen, jos heidän kasvattamansa jälkikasvu päättääkin katkaista suvun siihen.
Mistä johtuu, että perheelliset elävät omissa maailmoissaan erillään sinkuista? Tällainen ghettoutuminen on särkenyt monta ystävyyttä.
Riippuu niin paljon siitä, mikä näitä ihmisiä yhdistää. Jos se on ollut se, että mennään yhdessä naisiin ja puhutaan paskaa, niin satavarmasti särkee. Sen sijaan yhteiset harrastukset ja mieltymykset ymmärtääkseni ovat suhteellisen pysyvä juttu silloinkin, kun niitä muksuja on.
Minkä ihmeen takia lapsiperheet katsovat olevansa jotenkin muita parempia ja sieltä "ylempää" sitten nauretaan sinkuille ja lapsettomille?
Ihmisissä voi herätä tiettyä itsekästä ylpeyttä kun omat geenit saavat jatkoa. Mussa ainakin heräisi, ja siihen meikäläisen geenit tuntuvat pyrkivän.
Ja ennen kaikkea, miksi kuitenkin tullaan lähikapakassa itkemään sinkun olkapäätä vasten kun tarvitaan lohduttajaa aviokriisien selvittämiseen?
Beats me.
 
toki olisi mukava uskoa tuohon. mut kaikkein mukavinta olisi olla 20-vuotias ikuisesti. :D

No ei todellakaan. En vaihtais vuosiani mistään hinnasta... Mitä vanhempi tammi, sen komeempi oksa. :whip:
 
kuule, mun äiti on 50 vee, eikä ikinä uskois. mummeliksi sitä ei voi sanoo mistään näkökulmasta katsottuna. mun vanhemmat nauttii kahdenkeskisestä elämästä täysin rinnoin nyt kun pennut on aikuisia ja omat siivet kantaa. on rahaa käyttää ja elää, tehdä asioista mitä ei pienten lasten kanssa ehkä pystynyt tekemään.

Ja vielä, mun mummo on 68vee, sitä kohta voi jo sanoo mummeliksi. tosin rautaseksi sellaseksi :thumbs:
mut musta tuleekin säälittävä, limainen ja rupsahtanut äijä, joka luulee omaavansa jonkinlaista viehätysvoimaa nuorten naisten keskuudessa. lisäksi mieleni alkaa muistuttaa reikäjuustoa, kuten kohta 60 lähentelevällä DI-isälläni, joka oli nuorena matematiikkanero ja nyt kyselee multa kohtalaisen yksinkertaisia päässälaskuja, kun ollaan hommailemassa jotain johon vaaditaan laskemista.
 
mut musta tuleekin säälittävä, limainen ja rupsahtanut äijä, joka luulee omaavansa jonkinlaista viehätysvoimaa nuorten naisten keskuudessa. lisäksi mieleni alkaa muistuttaa reikäjuustoa, kuten kohta 60 lähentelevällä DI-isälläni, joka oli nuorena matematiikkanero ja nyt kyselee multa kohtalaisen yksinkertaisia päässälaskuja, kun ollaan hommailemassa jotain johon vaaditaan laskemista.

Runkkaa vähemmän. Se syövyttää aivoja.:arvi:

Enempi mua säälittää parikymppiset jantterit jotka ovat jo nuorena kuvailemasi kaltaisia.
 
Uuh... Ja mä kun jo päätin että mä en osallistu tähän, mutta pakkohan se on.

Ihmiset tekevät valintoja. Heillä on siihen oikeus. Yritän kunnioittaa jokaisen yksilön valintaa, mutta aina se ei onnistu (pedofiilit, murhaajat ym.).

Itse valitsin perheen ja lapset. Olen kuullut sanottavan, että lapset pitää hankkia nuorena, sillä vanhana ei enää jaksa. Voin allekirjoittaa tämän. Yhtäkään vauvaa en enää jaksaisi. Onhan ne suloisia, mutta se kokonaisvaltainen huomio ja työ minkä ne vaatii... Ei kiitos enää. Minä olen yhteiskuntavelvoitteeni suorittanut: Kolme lasta riittänee (8, 6 ja 4).

Välihuomautus: Jos nuorimmainen jättää pesän 19-vuotiaana kuten minä aikoinaan, olen silloin 50 ja vaimo 47. Eiköhän sitä yhtä ja toista jaksa silloinkin tehdä. (Toisin kuin kenties silloin, jos muksut "hommataan" vasta 4-kymppisinä.) Tosin nyt nautitaan tästä tilanteesta niin kauan kuin voimme!

Meidän perheellä on paljon ystäviä: Lapsiperheitä, pareja ja sinkkuja. Monet sinkut suorastaan nauttii meidän mukana olemisesta. Käymme rannalla, urheilemassa, kaupungilla, mitä milloinkin. Kutsumme paljon ihmisiä meille, sillä ymmärrämme ettei esim. sinkun ole helppoa kutsua viisihenkistä perhettä vastavierailulle. Ylihuomennakin on tulossa kaksi nuorta naista meille saunomaan (ei ensimmäistä kertaa), eikä kukaan yleensä kieltäydy kutsusta.

Kuulemme usein kommentteja lapsiemme hyvästä käytöksestä, sekä "ihanista lapsista". Äidin kotonaolo on siis kannattanut. En moiti niitä jotka ovat valinneet toisin, mutta en myöskään kadu meidän perheen valintoja.

En voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta vika on aina vanhemmissa. Sad but true. Kuri. Pieni sana, valtava merkitys. Sitä on oltava sopivasti, eikä se tarkoita pahoinpitelyä. (Meillä käytetään viimeisenä keinona myös 'piiskaa', mutta sen tarkoitus ei ole sattua -- vaan olla epämiellyttävä kokemus, jonka ei halua toistuvan. Koskaan en ole lapsiani lyönyt.)

Avio-ongelmia ei ole tarkoitus ruotia kavereiden kanssa, vaan sen puolison kanssa. Jollei puolison kanssa pysty keskustelemaan kaikesta, on avioliiton tarkoitus ymmärretty pahasti väärin. (Vrt. fraasi "kasvoimme erilleen" -- kun liiton tarkoitus kai on kasvaa yhteen?)


T: Nimim. "12,5 vuotta aviossa"


PS. On totta että osa lapsettomista pareista jätti yhteydenpidon aikoinaan, mutta se oli heidän valintansa. Meille ovat ovet aina olleet auki. Ja jollei ystävä hyväksy ratkaisujasi, sopii kysyä mikä ystävä se sellainen on?
 
No ei todellakaan. En vaihtais vuosiani mistään hinnasta... Mitä vanhempi tammi, sen komeempi oksa. :whip:
vaihtaisin kaikki jäljellä olevat vuoteni 20 vuoteen 2-kymppisenä.

edit: siis tätä tarkoitin, mutta kirjoitin ensin jotain aivan muuta. :D
 
Mä ainakin tykkään lapsista, omiakin on. Tosin ero tuli muutama vuosi sitten ja elatusmaksuja maksellaan. Kovin pala mulle vaan on kun muksu ei asu mun luona. Mä en voi käsittää miten jotkin isät ovat vain(yleensä) sen jokatoisen viikonlopun sen muksun kanssa? Mulla mun poika on 2-3 pvää viikossa. Sinkkuna on varmasti kiva olla, mutta kyllä mä enemmän oman lapsen kanssa haluan olla ja nähdä kun se kasvaa ja oppii juttuja. Se, että sä pystyt ite sille opettamaan juttuja mitä esim.sun oma isä aikoinaan opetti(kalastaminen, metsässä liikkuminen jne..) tuottaa suunnatonta mielihyvää.
Itsekkäät ihmiset eivät tykkää lapsista, silloinhan joutuu ottamaan vastuuta muista..hui!



Edit: Tuohon ikäkysymykseen: En todellakaan haluisi olla enää alle 20 vuotias maailmasta tietämätön junnu. Kyllä kokemus ,maailmankatsomus ja vastuunottaminen on muuttanut ainakin mua aika hitosti parempaan suuntaan.
PS: Seksi +30 vuotiaan naisenkin kanssa on ihan saatanan paljon parempaa kuin nuorempien:) Itekkin osaa jo siinäkin muuta kuin laittaa sisään ja tyydyttää itsensä.
 
PS: Seksi +30 vuotiaan naisenkin kanssa on ihan saatanan paljon parempaa kuin nuorempien:) Itekkin osaa jo siinäkin muuta kuin laittaa sisään ja tyydyttää itsensä.
Ikähän se tosiaan tossa se tärkein tekijä on. :david:

:offtopic:
 
Ikähän se tosiaan tossa se tärkein tekijä on. :david:
:offtopic:

No ei ehkä ikä vaan se kokemus. Usein vaan on niin että kolmekymppisellä on tossakin touhussa enemmän kokemusta kuin kaksikymppisellä...eiköhän tuo ole aika luonnollista. Varsinkin seksuaalisuus on niin vaikea asia ihmiselle että se vaatii paljon opettelua ja itsensä tuntemista. Sen takia sekin touhu paranee vanhetessa.
 
Varsinkin seksuaalisuus on niin vaikea asia ihmiselle että se vaatii paljon opettelua ja itsensä tuntemista. Sen takia sekin touhu paranee vanhetessa.

:thumbs: :haart:
 
joo, varmasti on melkoisen mahtavaa touhua 5-kymppisenä. xD ei edes viitsi ajatella, että ei menisi ruokahalut, kun kohta pitää lähteä syömään. :D
 
No ei ehkä ikä vaan se kokemus. Usein vaan on niin että kolmekymppisellä on tossakin touhussa enemmän kokemusta kuin kaksikymppisellä...eiköhän tuo ole aika luonnollista. Varsinkin seksuaalisuus on niin vaikea asia ihmiselle että se vaatii paljon opettelua ja itsensä tuntemista. Sen takia sekin touhu paranee vanhetessa.
Jaaha. Mä pitäisin tätä edelleen ihmiskohtaisena asiana, jolla on yllättävän vähän tekemistä iän kanssa niin kauan kun on sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Meikäläisen seksikumppaneilla on ollut vuosikertahajontaa n. 12 vuotta, ja mä en ole havainnut mitään korrelaatiota paremman seksin ja korkeamman iän kanssa. En menis yleistämään tässä, vaan luokittelisin tämän(kin) niihin urbaaneihin legendoihin, joiden varsinainen totuuspohja on varsin hatara.

Seksi on parasta sen kanssa, jonka kanssa se on parasta. Iällä ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.

Ontopic: Sääli, että protsku siirty takavasemmalle huomiseksi, mä olisin halunnut sen vastailevan mun vastauksiin kysymyksiinsä. :jahas:
 
No ei ehkä ikä vaan se kokemus. Usein vaan on niin että kolmekymppisellä on tossakin touhussa enemmän kokemusta kuin kaksikymppisellä...eiköhän tuo ole aika luonnollista. Varsinkin seksuaalisuus on niin vaikea asia ihmiselle että se vaatii paljon opettelua ja itsensä tuntemista. Sen takia sekin touhu paranee vanhetessa.

Kyllä mä luulen et enempi se riippuu siitä kui paljon siihe panostaa ja yleensäkin kuluttaa aikaa kyseiseen asiaan. Ihan niinku missä tahansa muussakin :) Kyllä esim. 6 vuotta (n. 2 reenit viikossa) reenanut urheilija osaa lajinsa varmasti paremmin kuin esim kymmenen vuotta vanhempi sillon tällöin liikkuja... hmmm... pointti oli se et tekemällä oppii, eikä siinä niinkää ikää katsota... Joitain ei vaa kiinnosta mikä toisesta tuntuu hyvältä...

Omasta kokemuksesta voi jo sanoo, et sillon ku sinkku olin, nii eipä sitä nii paljo kiinnittäny huomiota siihen et toine nauttii. Parisuhteessa, kun toista rakastaa niin haluaa tuottaa nii paljon nautintoo kun mahdollista ja sillon vaivautuu myös opetteleen miten se ois mahdollista...

Mut näin meillä... kaikkihan on yksilöitä... :rolleyes:
 
Jaaha. Mä pitäisin tätä edelleen ihmiskohtaisena asiana, jolla on yllättävän vähän tekemistä iän kanssa niin kauan kun on sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Meikäläisen seksikumppaneilla on ollut vuosikertahajontaa n. 12 vuotta, ja mä en ole havainnut mitään korrelaatiota paremman seksin ja korkeamman iän kanssa. En menis yleistämään tässä, vaan luokittelisin tämän(kin) niihin urbaaneihin legendoihin, joiden varsinainen totuuspohja on varsin hatara.

Seksi on parasta sen kanssa, jonka kanssa se on parasta. Iällä ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.

Ontopic: Sääli, että protsku siirty takavasemmalle huomiseksi, mä olisin halunnut sen vastailevan mun vastauksiin kysymyksiinsä. :jahas:

Juuri tätä mä haen takaa tossa munki tekstissä! :thumbs:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom