Uuh... Ja mä kun jo päätin että mä en osallistu tähän, mutta pakkohan se on.
Ihmiset tekevät valintoja. Heillä on siihen oikeus. Yritän kunnioittaa jokaisen yksilön valintaa, mutta aina se ei onnistu (pedofiilit, murhaajat ym.).
Itse valitsin perheen ja lapset. Olen kuullut sanottavan, että lapset pitää hankkia nuorena, sillä vanhana ei enää jaksa. Voin allekirjoittaa tämän. Yhtäkään vauvaa en enää jaksaisi. Onhan ne suloisia, mutta se kokonaisvaltainen huomio ja työ minkä ne vaatii... Ei kiitos enää. Minä olen yhteiskuntavelvoitteeni suorittanut: Kolme lasta riittänee (8, 6 ja 4).
Välihuomautus: Jos nuorimmainen jättää pesän 19-vuotiaana kuten minä aikoinaan, olen silloin 50 ja vaimo 47. Eiköhän sitä yhtä ja toista jaksa silloinkin tehdä. (Toisin kuin kenties silloin, jos muksut "hommataan" vasta 4-kymppisinä.) Tosin nyt nautitaan tästä tilanteesta niin kauan kuin voimme!
Meidän perheellä on paljon ystäviä: Lapsiperheitä, pareja ja sinkkuja. Monet sinkut suorastaan nauttii meidän mukana olemisesta. Käymme rannalla, urheilemassa, kaupungilla, mitä milloinkin. Kutsumme paljon ihmisiä meille, sillä ymmärrämme ettei esim. sinkun ole helppoa kutsua viisihenkistä perhettä vastavierailulle. Ylihuomennakin on tulossa kaksi nuorta naista meille saunomaan (ei ensimmäistä kertaa), eikä kukaan yleensä kieltäydy kutsusta.
Kuulemme usein kommentteja lapsiemme hyvästä käytöksestä, sekä "ihanista lapsista". Äidin kotonaolo on siis kannattanut. En moiti niitä jotka ovat valinneet toisin, mutta en myöskään kadu meidän perheen valintoja.
En voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta vika on aina vanhemmissa. Sad but true. Kuri. Pieni sana, valtava merkitys. Sitä on oltava sopivasti, eikä se tarkoita pahoinpitelyä. (Meillä käytetään viimeisenä keinona myös 'piiskaa', mutta sen tarkoitus ei ole sattua -- vaan olla epämiellyttävä kokemus, jonka ei halua toistuvan. Koskaan en ole lapsiani lyönyt.)
Avio-ongelmia ei ole tarkoitus ruotia kavereiden kanssa, vaan sen puolison kanssa. Jollei puolison kanssa pysty keskustelemaan kaikesta, on avioliiton tarkoitus ymmärretty pahasti väärin. (Vrt. fraasi "kasvoimme erilleen" -- kun liiton tarkoitus kai on kasvaa yhteen?)
T: Nimim. "12,5 vuotta aviossa"
PS. On totta että osa lapsettomista pareista jätti yhteydenpidon aikoinaan, mutta se oli heidän valintansa. Meille ovat ovet aina olleet auki. Ja jollei ystävä hyväksy ratkaisujasi, sopii kysyä mikä ystävä se sellainen on?