Suomessahan on pohjosimaiden tehokkaimmat sairaalat. Mikä tarkoittaakin sitä, että tehdään minimiresursseilla tulosta. Eli tuo ei välttämättä ole mitenkään positiivista.
Tylsää töissä ja tietoakin on niin pari kommenttia. :-)
Alkuperäinen kansantajuinen uutinen:
Linkki
Alkuperäinen tieteellinen julkaisu:
Linkki
Uutinen
"On kuitenkin muistettava, että tässä tehokkuutta on arvioitu ainoastaan kustannusten ja tuotosten (hoitojaksojen ja avokäyntien) välisen suhteen avulla eikä mahdollisia eroja hoidon laadussa ja vaikuttavuudessa ole otettu huomioon."
Eikä tässä vielä kaikki!
Tuottavuus
Käytännössä siis tuottavia sairaaloita ovat ne jotka siirtävät potilaita mahdollisimman paljon vastaanotolta toiselle ja tekevät paljon helppoja toimenpiteitä. Tämä siten että kaikki diagnoosit kirjataan tehokkaasti ja potilailla on kroonisia sairauksia, jotka nostavat hankaluusastetta. Esimerkiksi diabeetikon vastaanottaminen jalanmurtuman vuoksi tuottaa enemmän tuottavuuspisteitä kuin täysin terveen. Tehdäänkö vastaanotolla mitään on aivan toissijaista eikä sitä huomioida mitenkään!
Käytännön vertailtavuusongelmia
Tuotoksiksi lasketaan vain ja ainoastaan vuodeosastojaksot ja avohoitokäynnit. Mikäli potilas hoidetaan kuntoon puhelinkonsultaatiolla niin tämä ei ole tuotos. Kun lääkäri X lähettää potilaan lääkärille Y röntgenkuvat kainalossa syntyy kolme vastaanottoa (jee! kävelyä, viivytystä, automatkoja ja hukkunutta työaikaa sekä paluu lähettävän lääkärin vastaanotolle) kun taas etäkonsultaatio puhelimen ja tietoverkon välityksellä jää yhdeksi vastaanotoksi eli tuotoksia on vähemmän. Tuottamaton sairaala kun korjaa ihmisen yhdellä käynnillä lähettämällä röntgenkuvat netin kautta eikä potilasta fyysisesti toiseen kaupunkiin.
Potilasta hoidetaan makuuttamalla potilasta osastolla syntyy pitkiä sairaalajaksoja ja tuotoksia vuodeosastopäivissä. Lähettämällä kolme helppohoitoista potilasta kotiin kotihoitoon ei synnykään rentoja vuodeosastopäiviä jutellen ja seurustellen vaan hoitajat joutuvat keskittymään ainoastaan sen yhden todella heikossa kunnossa olevan hoitamiseen ja tuottavuus laskee vaikka työmäärä on sama.
Kirjaamalla vain potilaan hoidon diagnoosit tai jättämällä ne kirjaamatta tuottavuus romahtaa. Tilastoihin ei kerrykään tuotoksia vaikka lääkärit näkyvät tilastojen kustannuksissa. Mikäli järjestelmät on automatisoitu hyvin niin ne kirjaavat jopa pysyviä diagnooseja eli diabeteksen, aidsin ja vastaavat, jotka nostavat tuotospisteitä vaikka käynti liittyisi jalanmurtumaan. Mikäli sivudiagnooseja ei kirjata erikseen tuotokset jäävät pienemmiksi. Pää- ja sivudiagnoosit nostavat tuottavuuskertoimia ja kertyvät kumulatiivisesti suurempana tuottavuutena.
Ongelmia voisin kirjoittaa lukuisia muitakin... Tässä menisi oikeasti päiviä.
YHTEENVETO
Stakesin tehokkaasti tuottava sairaala on potilaita vastaanotolta toiselle siirtelevä sokkelo, jossa ei tehdä yhtään terveyttä parantavaa päätöstä. Kaikki aika käytetään mielellään itsekseen toimeentulevien ihmisten makuuttamiseen vuodeosastoilla pienellä miehityksellä. Lääkärit ja hoitajat keskittyvät kirjoittamaan ylös tuloksettomilla vastaanotoilla käyvien potilaiden vanhoja ja uusia terveystietoja, jotta vastaanottojen tiedot kertyvät tilastoihin ja niiden kertoimet kasvavat lukuisista sivu- ja pysyväisdiagnooseista. Potilaan terveydentilassa ei tapahdu muutoksia vaan hän pysyy sairaalan tuotoksia kuluttavana yksilönä. Kulunut aika ja matkakustannukset on ulkoistettu paikallisille yrityksille, jotka maksavat sairauspoissaolot, ja potilaille, jotka maksavat matkakulut. Ei tarvitse investoida tietotekniikkaankaan kun potilaat siirtyvät vastaanotolta toiselle.
:-)
Jep jep. Vanhemmiten on alkanut tällaiset uutisoinnit rassaamaan paljon enemmän kuin ennen. Uskomatonta höpöä kirjoitetaan täysin sekaisin olevien päättelyketjujen perusteella. Kaikenlisäksi jotkut saattavat uskoa että esitetyt asiat, koska heillä ei ole aikaa perehtyä mihin väite perustuu. Tiede (yhteiskunnallinen ja humanistinen ainakin) on välillä kuin uskonto keskiajalla. Papit puhuvat latinaksi kirjoitetusta raamatusta omia juttujaan eikä kuulijoilla ole aikaa tai mahdollisuuksia perehtyä itse väitteiden perusteisiin. Puhumattakaan siitä onko se raamattukaan alunperin kovin realistista viisautta päätöksenteon tueksi.