Söisitkö sinisen vai punaisen pillerin?

[Raskolnikov]

Noups. Fenomenologia tarkoittaa sitä, että olet maailmassa, jossa subjektiivisuus ja objektiivisuus eivät ole toisistaan irrallisia, vaan kuuluvat henkilön omaan kokemusmaailmaan. Molemmat tavat tulkita ovat tilanteen osia. Miettikääpä kunnolla ennen kuin kirjoitatte.

Nimimerkillä jauhan tuota aihetta sivuten esseetä. 16 Pages to go...

Joo, siis vastakkaisten näkemysten mielestä fenomenologien näkemys on ainoastaan subjektiivinen. Totta kai ajatukseen "maailman käsittäminen totena" sisältyy implisiittisesti käsitys totuuden objektiivisuudesta.

 

[Sabine]

Tossa ei varmaan ollut tarkoituksena esittää, että valtioiden rajat on ihmisen keksimiä vaan näyttää, miten nää jänskät rakenteet ja "totuudet" (joista fiksulla oikeasti subjektiivisella ajattelulla voidaan irrottautua) vaikuttaa ihmisten toimintaan. Tai näin mä sen käsitin.

Ymmärsin kyllä. Sen takia piti pyytää anteeksi sitä, kun pää alkoi sauhuta.

 

[Sabine]

Joo, siis vastakkaisten näkemysten mielestä fenomenologien näkemys on ainoastaan subjektiivinen. Totta kai ajatukseen "maailman käsittäminen totena" sisältyy implisiittisesti käsitys totuuden objektiivisuudesta.

Kyllä kyllä. Nyt taas esseen kimppuun

 

[sivis]

Tarkoitin vaan, että ymmärrän sen, että jotkut ajattelevat noin. Ei mitään muuta. Ja pakko valtioiden puolesta on ajatella, että yhteiskunta toimisi jotenkin päin. Rajat täytyy vetää johonkin. Kyllähän valtion sisällä ajatellaankin; äänestetään yhteisten asioiden puolesta, tehdään siis yhteisiä ratkaisuja. Ehkei ne valtiot ajattele, mutta ihmiset niiden sisällä kylläkin.

Toki näin on, mutta tämä juuri hyvin kuvastaa sitä todellisuuden sosiaalista rakentamista. Aivan järkyttävä määrä asioita on puhtaasti ihmisten luomia, mutta niistä puhutaan kuin jonain luonnonilmiöinä: valtiot, talous sekä viimeisimpänä ja tällä hetkellä kenties tärkeimpänä... talouden globalisaatio. Sen sijaan että nämä asiat olisivat jotain empiirisesti mitattavia tosiasioita maailmassa, ne eivät ole oikeastaan juuri mitään muuta kuin tarinoita. Kun riittävän suuri määrä taloudellisesti ja poliittisesti vaikutusvaltaisia ihmisiä uskoo esimerkiksi globalisaatio-retoriikkaan, kyseisestä ilmiöstä tulee totta, vaikka se alunperin olisikin ollut täysi myytti. "Globalisaation haasteisiin vastaamiseksi" on mm. yksi todella pop-ilmiö tällä hetkellä.

Tossa ei varmaan ollut tarkoituksena esittää, että valtioiden rajat on ihmisen keksimiä vaan näyttää, miten nää jänskät rakenteet ja "totuudet" (joista fiksulla oikeasti subjektiivisella ajattelulla voidaan irrottautua) vaikuttaa ihmisten toimintaan. Tai näin mä sen käsitin.

Juurikin näin. Eli voidaan joko elää siinä sinisen pillerin maailmassa missä valtiot, talous ja globalisaatio otetaan annettuina ns. eksogeenisina ilmiöinä tai voidaan napata se punainen ja miettiä että mistä koko kansallisvaltiojärjestelmä ylipäätään nousee ja mikäs helvetti se (talouden) globalisaatio oikeastaan onkaan.

 

[Sininenporkkana]

Tuli tässä vain mieleen että onko mahdollista tehdä muuta valintaa kuin ottaa punainen pilleri? Eli siis meinaan että jos valitset sinisen pillerin, niin sitä valintaa ei sinun omassa todellisuudessa ole tapahtunut. Eli ainoastaan punaisen pillerin ottaminen on mahdollista? Sinistä pilleriä et voi koskaan ottaa, vaan se on joko jo tapahtunut tai sitä ei tule koskaan tapahtumaan, mutta kummastakaan et koskaan tiedä niin tapahtuneen...

 

[Raskolnikov]

Tuli tässä vain mieleen että onko mahdollista tehdä muuta valintaa kuin ottaa punainen pilleri? Eli siis meinaan että jos valitset sinisen pillerin, niin sitä valintaa ei sinun omassa todellisuudessa ole tapahtunut. Eli ainoastaan punaisen pillerin ottaminen on mahdollista? Sinistä pilleriä et voi koskaan ottaa, vaan se on joko jo tapahtunut tai sitä ei tule koskaan tapahtumaan, mutta kummastakaan et koskaan tiedä niin tapahtuneen...

Hyvä pointti ja juurikin näinhän tämä asia on. Toki Matrixissa (tarinana) oli "kertoja", koska me nähtiin se maailma muutenki kuin Neon silmin, mutta ainakaan henkilökohtaisen maailmani kertojaa en ole vielä tavannut.

Edit. Kertojan olemassaolo siis mahdollistaa tilanteen, jossa sinisen pillerin syödyksi tulo on tiedettävissä.

Edit. Tästä olisi hyvä jatkaa postmoderniin kirjallisuuteen, ja siihen miksi toden kuvauksen kirjallisuudessa voi nähdä realismissa ja modernismissakin osin mahdottomana, tai vääränä :D

 

[Publikaani]

Olisin valinnut punaisen pillerin, kunnes luin alkuperäisestä viestistä mitä "todellisessa" maailmassa tapahtuu:

...jossa jengillä on letkuja perseessä...

Joten valitsen sinisen. Ei letkuja tähän osoitteeseen, kiitos.

 

[hulluhevonen]

sama, sininen tännekin!

 

[finfighter]

Punaista kiitos.
Jos jollain on letku perseessä niin antaa olla. Ei mua kiinnosta niin kauan kun se letku ei ole mun perseessä. Ja tässäkin maailmassa on varmaan porukka letkut perseessä tälläkin hetkellä....ainakin Saksassa.

 

[Sininenporkkana]

hmm, tulee mieleen tätä ketjua lukiessa että tieto on tuskaa... Onko se niin? Miksi haluamme valita tiedottomuuden? Miksi on parempi olla tietämättä, kuin tietää? En halua tietää omaa kuolin päivääni, miksi en? En osaa vastata kysymykseen.

 

[bustedi]

Sininen.

 

[Hoku]

hmm, tulee mieleen tätä ketjua lukiessa että tieto on tuskaa... Onko se niin? Miksi haluamme valita tiedottomuuden? Miksi on parempi olla tietämättä, kuin tietää? En halua tietää omaa kuolin päivääni, miksi en? En osaa vastata kysymykseen.

Mulle tiedottomuus asioista tuo ainakin ihan hirveesti lohtua, enkä missään nimessä haluaisi tietää kuolinpäivääni. Tämä johtunee siitä, että tiedottomuus antaa tilaa joskus varsin tyhjänpäiväselle haihattelulle ja toivolle.

Ajatellaan esimerkiksi ihan näin ensialkuun ja pienimuotoisesti kuolemaa ja olemista sekä sen merkitystä noin yleisesti. Moni uskoo, että elämällä ja yleisellä asioiden olemassaololla on jonkin sortin merkitys, tai ainakin, että sillä saattaa olla jonkinlainen suurempi agenda. Vaikkei yksilö haekaan yleensä arjessaan vastauksia mihinkään isoihin kysymyksiin, siellä taustalla voi olla toivonkipinä jostain "totuudesta". Mä en millään haluaisi uskoa, että maailma vaan joskus loppuu. Että mä kuolen ja sen jälkeen tulee toisia jotka kuolee. Että maailmankaikkeus saattaa(nykytiedon mukaan) olla vaan ainutkertainen kokonaisuus, joka pikkuhiljaa näivettyy ilman että uutta big bangia tulee koskaan tapahtumaan. Roikutaan täällä jonkin aikaa ja sitten kaikki hitaasti kuolee.

Koska me ei oikeasti ymmärretä, miten kaikki on saanut alkunsa ja miksi, tai mihin kaikki loppuu ja miten(yksilötasolla tai maailmankaikkeuden tasolla), me voidaan ajatella, että jumalalla on meille suunnitelma, joka on se suuri merkitys. Tai sitten me voidaan ajatella, että jossain vaiheessa joku keksii tieteellisesti validin tarkoituksen tähän olemiseen ja sitten me tullaan autuaiksi. Ei tätä ehkä koskaan tapahdu, mutta se, että me ei tiedetä että sitä ei voisi tapahtua, antaa toivonkipinän olemiseen.

Tää ei tarkoita sitä, että kaikki ajattelisi asiaa näin. Monille elämän merkitykseksi riittää pienet asiat ja se on aivan helvetin terve näkökanta mun mielestäni. Yleisesti ihmisellä on kuitenkin jonkin sortin eksistentiaaliangstiin taipumusta, näkeehän sen jo siitä, että tiedettä ja uskontoa harjoitetaan. Nykyään näitä asioita funtsitaan entistä vähemmän, mikä mun nähdäkseni johtuu siitä, että kaikenlainen egoismi ja hedonismi on pop tätä nykyä. Ei ketään kiinnosta, kunhan on hyvä fiilis, joka saavutetaan merkityksellistämällä elämä niinsanottujen kevyempien tarpeiden tyydytykseen, ostamalla hd telkkari ja tekemällä kropasta nätti. Enkä sano, että tollanen näkökanta olisi jotenkin huonompi, ostan nimittäin kohtapuoliin isomman telkun ja diettaan kesäksi. Mä tulen iloiseksi, kun teen noita juttuja.

Tiedottomuus antaa mahdollisuuden ajelehtia tyytyväisenä tai/ja haihatella mahdollisuuksia, joita ei välttämättä edes ole. Siksi tieto mun mielestäni lisää tuskaa ja päinvastoin.

E. Korjailua

 

[Sininenporkkana]

Eli siis vastauksesi periaatteessa sanoo, että koska omaamme niin rajallisen tiedon maailmankaikkeudesta, tulevasta ja menneestä, että pelkäämme saada tietää enempää kuin mitä me tiedämme. Pelkäämme että vastaus on "tylsä" ja tulee fiilis että tässäkö tää nyt sit oli.

Ehkä tieto voisi valaista ja kasvattaa meitä elämään eritavalla kuin mitä nyt elämme. Miten paljon elämämme muuttuisi jos tietäisimme totuuden menneestä ja tulevasta. Vai onko tosiaan niin että rajallinen käsityksemme ei kykene ymmärtämään mitä todellinen tieto tarkoittaa...

 

[conaa]

söisin varmaan puolikkaan molempia ja katsoisin mitä tapahtuu.

 

[Hoku]

Eli siis vastauksesi periaatteessa sanoo, että koska omaamme niin rajallisen tiedon maailmankaikkeudesta, tulevasta ja menneestä, että pelkäämme saada tietää enempää kuin mitä me tiedämme. Pelkäämme että vastaus on "tylsä" ja tulee fiilis että tässäkö tää nyt sit oli.

Ehkä tieto voisi valaista ja kasvattaa meitä elämään eritavalla kuin mitä nyt elämme. Miten paljon elämämme muuttuisi jos tietäisimme totuuden menneestä ja tulevasta. Vai onko tosiaan niin että rajallinen käsityksemme ei kykene ymmärtämään mitä todellinen tieto tarkoittaa...

Kokoajanhan tiedetään lisää kaikesta. Mä en silti usko, että ihminen vielä tällä tietoisuudella kykenee käsittämään kaikkea ns. todellista tietoa mitä maailma on varmaan pullollaan, eli se on se kuuluisa apina jutteli muurahaiselle -dilemma. Ei oo käsityskykyä. Voi olla tietty, että olen väärässäkin, mutta ei vaikuta siltä, koska kaikkea universumin asioita ei olla vielä pystytty selittämään.

Se hypoteettinen, salainen tieto voisi varmasti valaista ja kasvattaa meitä elämään elämäämme ns. oikein ja mielekkäästi vailla huolia, se antaisi elämälle tarkoituksen. Mutta uskalletaanko me ottaa se riski, että se ns. vastaus olisikin sun mainitsema "tylsä"? Ottaisitko sä sen riskin? Moni ei haluaisi tosipaikan tullen kuulla, mistä tässä on kyse, jos mahdollisuutena on, ettei ole kyse yhtään mistään.

Mä en tiedä, ehkä sitä kuitenkin kattoisi kortit loppuun asti. Tässähän päästään takasin näihin pillereihin tavallaan. Sininen ei halua tietää, punainen haluaa.

E. tarkennusta

 

[Trainee]

Ehkä juuri sinun aivosi ovat akvaariossa ja jokainen "tietosi" ja "aistihavaintosi" ovat vain vittumaisten tiedemiesten aivoihisi syöttämää dataa. Et voi olla mistään varma vai voitko? Mikä on ainoa varma tieto, mikä sinulla tuolloin on?

 

[Raskolnikov]

Ehkä juuri sinun aivosi ovat akvaariossa ja jokainen "tietosi" ja "aistihavaintosi" ovat vain vittumaisten tiedemiesten aivoihisi syöttämää dataa. Et voi olla mistään varma vai voitko? Mikä on ainoa varma tieto, mikä sinulla tuolloin on?

Joo joo. Sanottu jo.

 

[Trainee]

Joo joo. Sanottu jo.

Siihen meni minuutti. Mulla ois menny kaks, jos oisin kahlannut tredin läpi.

Sori humanisti.

 

[Raskolnikov]

Siihen meni minuutti. Mulla ois menny kaks, jos oisin kahlannut tredin läpi.

Mitä sä yrität väittää, häh? Että mulla ei oo elämää? Ai että mulla ei oo elämää??? Jumalauta! On mulla elämä. Varppina on.

 

[Trainee]

Yritin vastata noilla kivoilla, kokoaan vaihtelevilla kirjaimilla, mut mä en osannu. Pitänee priorisoida tätä ajankäyttöä ja opetella. :piis: << ton mä osaan!