Söisitkö sinisen vai punaisen pillerin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hoku
  • Aloitettu Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mites jos syön sen punaisen niin katoanko Matrixista muiden siellä olevien mielestä? En nyt muista miten se leffassa meni?

Eli jos ite ottais punaisen ja antais lapsille siniset niin katoaisinko mä niiden elämästä.

voi olla että väritkin meni jo sekaisin mutta kuitenkin...
 
Sinisen. Mitä väliä sillä on, vaikka elämä olisi "kuvitelmaa". Ei se sitä elämää muuta mihinkään. Nykyinen maailma kuitenkin voittaa tuommosen letkupersepaskan josta ei ikinä saa mitään elämisen arvosta. Käytän siis mielummin elämäni syöden, naiden ja kaikesta nauttien, kun vaihtoehtona on täyttä paskaa. Miten tää kaikki tekee musta pinnallisen? Yhtälailla ne saavutukset ovat saavutuksia "epätodellisessa" maailmassa ja niistä iloitaan.


Jjjeb sinisen ottaisin myös samoilla perusteilla.
 
Oikeastaan toivoisinkin että joku antaisi punaisen pillerin ja loputon miettiminen asioiden taustoista saisi loppua... Tosin kuten miettimisen luonteeseen kuuluu, senkin jälkeen syntyisi kysymys siitä, mistä se todellisuus on ja miten todellisena sitäkään voi pitää.
 
Mulla on vissiin huono lääkäri kun on vaan valkoisia ja keltaisia pillereitä. :o
 
Voisi oikeassa tilanteessa käydä niin, että en oudolta tummaihoiselta körmyltä - joka väittää minun olevan "valittu" - ottaisi minkään väristä pilleriä. Jos nyt kuitenkin kuvitellaan tilanne:

Pitäisi miettiä millainen tuo "oikea maailma" on. Onko se kurjempi vai mukavempi? Jos ei ole minkäänlaista ennakkokäsitystä, ja elämäntilanne olisi sama kuin nyt, ottaisin sinisen pillerin. Mikäs minun täällä eläessä, kun ei tee edes pahaa. Toisaalta jos joutuisin elämäntilanteeseen jossa tuntuisi että ei olisi enää mitään menetettävää, saattaisin ottaa punaisen pillerin. Jos jotain ankeampia ja vittumaisempia faktoja (verrattuna illuusiomaailmaan) olisi tiedossa tuosta maailmasta, ottaisin sinisen joka tapauksessa.

Sankarimotiivilla en lähtisi kurjuuteen.
 
Jatketaan ajatusleikkiä.

Tarjotaan vain punaista pilleriä ja kerrotaan, että elät virtuaalimaailmassa todellisuuden ollessa se Matrixpaska. Eli jos et punaista pilsua syö, elät loppuelämäsi tietäen, että mikään mitä koet ei ole todellisuutta ja että oikeasti maailma on tuskaa ja kärsimystä.
 
Kyllä mun vaaka kallistuu punasen pillerin puoleen. En sen kummemmin osaa asiaa perustella, mutta se olis mun valinta :P
 
Punaisen! Noustaan sorron yöstä toverit! :D
 
Punasen. Inhoon kaikkee "kulissia", enkä haluu elää kulisseissa kuvitellen että se on oikeaa.

Vaikka sinulla ei olisikaan mitään käsitystä siitä, että kyseessä ei olisi todellisuus?

Hyvän elämän eläminen, jonka uskot olevan totuus
vs
Paska elämä, jonka "tiedät" olevan totuus


Tieto lisää tuskaa:piis:
 
Niinhän minä just sanoin. En halua elää kulisseissa kuvitellen sen olevan totuus. En vaikka todellisuus olis kuin paskaa tahansa.

No mutta mehän eletään jatkuvasti kulissien (aistimaailma) ja todellisuuden (tieteen tarjoama tieto todellisuudesta) välisessä ristiriitaisessa "todellisuudessa". Tämä tietenkin sillä oletuksella, että hyväksyy tieteen tarjoaman tiedon todellisuudesta oikeaksi. Kuvittelen tässä kirjottavani läppärillä, vaikka oikeasti tämä on jotain atomien partikkeleiden välistä liikehdintää siinä jossakin, mitä näiden partikkeleiden välistä löytyy :D

Kuten aikaisemmin sanoin, oon napannu sinisen pillerin, niinku me kaikki ollaan ihan jo syntymällä ihmisiksi.
 
Emmää nyt tiijä onko se niin ristiriitaista tuo aistimaailma ja (tieteen tarjoama) todellisuus. Ihmiset vaan aistii jonkin osan siitä todellisuudesta.

edit: Oon sen verran rautalankamallin kannattaja, etten hilipatipippan filosofointiin viitsi alkaa. Jos puu kaatuu mettässä eikä oo ketään kuulemassa, niin kuuluuko siitä ääni. Siis daa, samat värähtelyt sieltä tulee ku muutenkin.
 
Emmää nyt tiijä onko se niin ristiriitaista tuo aistimaailma ja (tieteen tarjoama) todellisuus. Ihmiset vaan aistii jonkin osan siitä todellisuudesta.

Toki tästä voi olla eri mieltä, ja en väitä että itse olisin ihan näin radikaali, mutta esimerkiksi Fenomenologisessa filosofiassa suljetaan tieteen tarjoama käsitys todellisuudesta paljolti inhimillisen todellisuudenkokemisen tavan ulkopuolelle. Muun muassa Edmund Husserl kielsi kopernikaanisen käsityksen inhimillisestä todellisuudesta johon sisällytetään faktana, että maa liikkuu, koska ei millään tavalla pystynyt kokemaan maan liikettä (yksinkertaistus).

Edit. Ajatusleikkinä: Ihmisen katoaminen maapallolta tekisi maapallosta hyvinkin erinäköisen paikan, kun ihminen ei olisi sitä todellistamassa.

Edit2. Ainakaan mää en oo nähny yhtään atomia, elektronia, tai kvarkkia, enkä itsekään koe maan liikkuvan, vaan suhteutan kaiken liikkeen maan paikallaan pysymiseen. En koe maan kiertävän aurinkoa, vaan sieltä se keltanen (ihmisen silmissä keltanen) pallo vaan taivaanrannasta aina nousee ja toiselle puolelle laskee. Vaikka ajatusten on tarkotus löytyä ihmisten aivoista, ei kukaan ole onnistunut kaivamaan sieltä esiin ajatuksia, ja jos ajatukset ovat jotain hermoratojen välisiä sähkösignaaleja, niin millaisia signaaleja ovat ystävyys, kiitollisuus ja anteeksianto???

Jos puu kaatuu mettässä eikä oo ketään kuulemassa, niin kuuluuko siitä ääni. Siis daa, samat värähtelyt sieltä tulee ku muutenkin.

Kuten joskus mainitsin tyhmien kysymysten kerhossa, niin jos ihminen tai mikään muu kuuleva eliö/äänentallenuslaite ei ole värähtelyjä "kuulemassa", värähtelyt ovat pelkkää värähtelyä, eli täysin erilainen todellisuuden ilmentymä kuin ihmisen kuulema räsähdys ja mahdollisesti tuntema tuulahdus (= paineaalto). :D No joo, kuten sigu sanoo ->
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom