- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
Vaikka ihmismieli onkin todella rajallinen ja täydellinen objektiivisuus on tavoittavattomissa, niin se ei tarkoita sitä, että siihen subjektiivisuuteen ja omaan napaan pitäs jäädä tuijottamaan. Objektiivisuuteen on hyvä pyrkiä, vaikka sen saavuttaminen vaikeaa onkin. Yhtä tärkeää on ymmärtää oman ajattalu- ja ymmärryskyvyn rajallisuus (ja silti haastaa se ;) ), ja keskittyä olennaiseen.
Eläimet eivät koskaan mieti onko maapallo pyöreä vai ei. Elääkö ne sinisen pillerin mikämikämaassa vai punaisen pillerin reaalimaailmassa. Sanoisin, että reaalimaailmassa. Ei vaan pidä miettii liikaa. Siinä vaiheessa kun aletaan oman ymmärryksen yli teorisoimaan ja filosofoimaan, lähdetään sinisen pillerin viitoittamalle tielle.
Tää on aivan liian mielenkiintosta, jotta voisin olla höpöttämättä menemään. Näen tämän asetelman katsos täysin päin vastoin kuin arvon neiti :D Tyytyminen siihen mitä meille kerrotaan objektiivisen maailman luonteesta on ajatuksellista laiskuutta. Kun katseen kääntää sieltä omasta navasta ympäröivään maailmaan ja pyrkii näkemään sen irrallaan kaikista ennakko-oletuksista, joita kulttuuri ja tiede ovat siihen iskostaneet, voi tavoittaa viipaleen sitä todellisuutta joka on meille tosi. Oikea. Todellisuus sellaisen kuin se meille ilmenee.
e. Okei tossa on hitunen enemmän fenomenologiaa ku itse tarvin, mun näkemyksen mukaan todellisuus on auttamattomasti jakautunut kahtia: siihen mikä voidaan saavuttaa, ja siihen mikä voidaan olettaa.