Söisitkö sinisen vai punaisen pillerin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hoku
  • Aloitettu Aloitettu
Vaikka ihmismieli onkin todella rajallinen ja täydellinen objektiivisuus on tavoittavattomissa, niin se ei tarkoita sitä, että siihen subjektiivisuuteen ja omaan napaan pitäs jäädä tuijottamaan. Objektiivisuuteen on hyvä pyrkiä, vaikka sen saavuttaminen vaikeaa onkin. Yhtä tärkeää on ymmärtää oman ajattalu- ja ymmärryskyvyn rajallisuus (ja silti haastaa se ;) ), ja keskittyä olennaiseen.

Eläimet eivät koskaan mieti onko maapallo pyöreä vai ei. Elääkö ne sinisen pillerin mikämikämaassa vai punaisen pillerin reaalimaailmassa. Sanoisin, että reaalimaailmassa. Ei vaan pidä miettii liikaa. Siinä vaiheessa kun aletaan oman ymmärryksen yli teorisoimaan ja filosofoimaan, lähdetään sinisen pillerin viitoittamalle tielle.

Tää on aivan liian mielenkiintosta, jotta voisin olla höpöttämättä menemään. Näen tämän asetelman katsos täysin päin vastoin kuin arvon neiti :D Tyytyminen siihen mitä meille kerrotaan objektiivisen maailman luonteesta on ajatuksellista laiskuutta. Kun katseen kääntää sieltä omasta navasta ympäröivään maailmaan ja pyrkii näkemään sen irrallaan kaikista ennakko-oletuksista, joita kulttuuri ja tiede ovat siihen iskostaneet, voi tavoittaa viipaleen sitä todellisuutta joka on meille tosi. Oikea. Todellisuus sellaisen kuin se meille ilmenee.

e. Okei tossa on hitunen enemmän fenomenologiaa ku itse tarvin, mun näkemyksen mukaan todellisuus on auttamattomasti jakautunut kahtia: siihen mikä voidaan saavuttaa, ja siihen mikä voidaan olettaa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Täh? Just sanon että pitäs kattoo jonnekin muualle kuin omaan napaan, niin arvon herra väittää minun kannattavan tyytymistä valmiisiin malleihin ja ajatukselliseen laiskuuteen.

Joo.

edit: Mikä tuo [ctrl+C] fenomenologiaa [ctrl+V] on ja miten se tähän liittyy?
 
Mites se leffassa muistaakseni mainittu ensimäinen Matrix. Ihmiset tuli epäluuloisiksi kun asiat oli liian hyvin?

En usko. Tietty määrä ihmisiä kehittää itselleen ongelmia jos niitä ei ole. Tästä alkava ketjureaktio aiheuttaa lopulta ongelmia myös muille?
 
Täh? Just sanon että pitäs kattoo jonnekin muualle kuin omaan napaan, niin arvon herra väittää minun kannattavan tyytymistä valmiisiin malleihin ja ajatukselliseen laiskuuteen.

Joo.

Sori, kärjistämistä ja liian nopeet sormet näppäimistöllä. Välillä on vaikee artikuloida oikein. Oletin sinun tarkoittavan, että subjektivismi on omaan napaan katsomista, kun mun näkökulmasta se on omasta "navasta" katsomista, koska mistään muualta me ei päästä katsomaan.

e. En osoittanut tuota ajatuksellista laiskuutta kommenttia sinua kohtaan, vaan taistelin näkymätöntä analyyttisen filosofian edustajaa vastaan, joka käy kanssani jatkuvaa väittelyä todellisuuden luonteesta.
 
Vaikka ihmismieli onkin todella rajallinen ja täydellinen objektiivisuus on tavoittavattomissa, niin se ei tarkoita sitä, että siihen subjektiivisuuteen ja omaan napaan pitäs jäädä tuijottamaan. Objektiivisuuteen on hyvä pyrkiä, vaikka sen saavuttaminen vaikeaa onkin. Yhtä tärkeää on ymmärtää oman ajattalu- ja ymmärryskyvyn rajallisuus (ja silti haastaa se ;) ), ja keskittyä olennaiseen.

Eläimet eivät koskaan mieti onko maapallo pyöreä vai ei. Elääkö ne sinisen pillerin mikämikämaassa vai punaisen pillerin reaalimaailmassa. Sanoisin, että reaalimaailmassa. Ei vaan pidä miettii liikaa. Siinä vaiheessa kun aletaan oman ymmärryksen yli teorisoimaan ja filosofoimaan, lähdetään sinisen pillerin viitoittamalle tielle.

Itse alunperin ajattelin tätä pilleri kysymystä hieman toisenlaiselta kannalta, mutta tähän jaaritteluun tämä nyt sitten meni...

Mä en ole koskaan käsittänyt, kun ihmiset sanoo että ei pidä ajatella liikaa. Mitä vittua? Mielummin liikaa kuin liian vähän, sanon mä.

Miten niin teorisoinnilla lähdetään sinisen pillerin maailmaan? Asiahan on juurikin päinvastoin. Se että eläin ei mieti onko maapallo pyöreä, ei ole minkään näköinen perustelu yhtään mihinkään. Vaikka tää näyttää pyörittelyltä ja säätämiseltä, kyse on oikeastaan tiedostamisesta. Mun mielestä ihminen on hyvinkin terve, kun se pysähtyy miettimään välillä vähän omaa olemistaan. Vois jopa väittää, että juurikin se erottaa ihmisen eläimestä. Nalle ei mieti subjektiivista todellisuuttaan eikä funtsi, miltä joku mustikka näyttää objektiivisessa todellisuudessa, koska se on älyllisesti eri tasolla.

Nykyään jengi sanoo hirveen paljon just tota, että ei pidä miettiä liikaa. Tulee se pääkin kipeeksi ja sitten tulee taas mielipahaa kun ei ymmärräkään mistään mitään. No entäs sitten? Mun mielestäni on ainoastaan hyväksi joskus syventyä vähän sellaseen eksistentiaaliseen pohtimiseen ja funtsia perusjuttuja.

Mitä vittua?

Miksi?

Ja niin edespäin.
 
Söisin punaisen. Vaikka söisin sinisen, en saisi pillua enkä saisi syödä sisäfileitä laihiksen vuoksi. Eli yhtä paljon vituttais mut tietäisimpähän ainakin totuuden
 
Haha, just tuota minä tarkoitinkin.

Not.

"Liikaa" ajattelu on vähä niinQ silleen sama, ku että minä menisin salille, ja yrittäsin väkisin nostaa 200 kiloa maasta. Eihän se onnistu ku jollain nosturilla korkeintaan. 100 kiloa tosin nousee helposti, mutta siihen on saanut kyllä tehdä kovasti töitäkin. Helkkarin kovalla ja järkevällä harjoittelulla tosin joskus saattas se 200 noustakin. Sama pätee ajatteluun.
 
edit: Mikä tuo [ctrl+C] fenomenologiaa [ctrl+V] on ja miten se tähän liittyy?

fenomenologia

Filosofinen oppi/suuntaus, joka korostaa tätä mun jauhamaa seikkaa, että todellisuus sellaisena kuin se meille ilmenee on välttämättä subjektiivinen ja muunlaisena sitä ei voida tavoittaa.
 
Punaisen, jos niitä saa valkoisina :D

Kaiken tämän paskan keskellä kyllä joskus tuntuu että se punainen nappi on tullut jo otettua.
 
Täh? Just sanon että pitäs kattoo jonnekin muualle kuin omaan napaan, niin arvon herra väittää minun kannattavan tyytymistä valmiisiin malleihin ja ajatukselliseen laiskuuteen.

Tarkoittanee sitä, että mainitsit tavallaan tyhjänpäiväisten asioiden pyörittelyn turhuuden ja viittasit siihen, että subjektiivinen todellisuus on omaan napan tuijottamista, vaikka se on vaan välttämättömyys. Eihän objektiivista todellisuutta periaatteessa edes ole olemassa, tai ainakaan sitä ei voida mitenkään todistaa.

OK, toi menee vähän turhan pitkälle, kyllä se objektiivinen todellisuus varmaan siellä jossain on, mutta subjektiivisella ajattelulla voi yrittää välttää ne "yleiset totuudet" joita meille hanakasti tuputetaan ja irrottautua niistä ajatusrakenteista joita kulttuuri yms. meille kovin hanakasti tarjoaa. Sitä tässä vissiin tarkoitettiin älyllisellä laiskuudella, että ei jaksa miettiä itse asioita ja irrottautua noista rakenteista. Se on sitten tietty aivan vitun vaikeaa ellei mahdotonta, siis noista rakenteista irrottautuminen.

Mutta se, että niitä rakenteita on, todistaa sen, että tällainen pohdiskelu ei ole turhaa.
 
Tuskin kukaan meistä uskoo todellisuutensa olevan unta. Koko ajatuksen tarkoitus on kiinnittää huomio siihen seikkaan, että todellisuus ilmenee meille tietynlaisena, ja että tämä todellisuuden kokemisen tapa on subjektiivinen.

Niin, uusi tieto muuttaa joskus radikaalistikin tapaa kokea maailma, vaikka sen konkreettinen todellisuus ei mihinkään muuttuisikaan juu, omat ajatukset muuttuvat ja kokemukset maailmasta, ihminen kasvaa tai taantuu, maailma vaan ei. Mutta tää on jo aika kaukana tuosta Matrix-skenaariosta.
 
Tällä hetkellä yksi vaikutusvaltaisimmista tieteenfilosofisista traditioista yhteiskuntatieteissä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_konstruktivismi

EDIT: Tarkoitus oli siis vain osoittaa, että todellisuuden olemuksesta (ontologia) käydään jatkuvasti keskustelua ja kiistelyä myös eri tieteenalojen sisällä/välillä.

Tässä yksi esimerkki:

Monet ajattelevat esimerkiksi valtioiden rajoja ikäänkuin ylhäältä päin määrättynä, osana jotain "kansankohtaloa" tms. Ihmiset ajattelevat helposti esimerkiksi maita/valtioita siten, että maaplänttejä on rajattu karttakirjassa erilaisin värein ja viivoin toisistaan, ja niiden päälle on lätkitty tekstejä kuten "Suomi" ja "Venäjä". Jos maapalloa taas katsotaan avaruudesta käsin, ei täällä mitään rajoja näy. Pari hassua tolppaa heitetty skuugeliin ja sitten sanotaan, että "kun sää astut ton tolpan toiselle puolelle, sää oot Venäjällä!"

Koko valtiojärjestelmä on siis täysin fiktiivinen, ja elää pelkästään ihmisten mielikuvituksessa.

europe-map.jpg

europe.jpg
 
fenomenologia

Filosofinen oppi/suuntaus, joka korostaa tätä mun jauhamaa seikkaa, että todellisuus sellaisena kuin se meille ilmenee on välttämättä subjektiivinen ja muunlaisena sitä ei voida tavoittaa.

Noups. Fenomenologia tarkoittaa sitä, että olet maailmassa, jossa subjektiivisuus ja objektiivisuus eivät ole toisistaan irrallisia, vaan kuuluvat henkilön omaan kokemusmaailmaan. Molemmat tavat tulkita ovat tilanteen osia. Miettikääpä kunnolla ennen kuin kirjoitatte.

Nimimerkillä jauhan tuota aihetta sivuten esseetä. 16 Pages to go...
 
"Tässä yksi esimerkki:

Monet ajattelevat esimerkiksi valtioiden rajoja ikäänkuin ylhäältä päin määrättynä, osana jotain "kansankohtaloa" tms. Ihmiset ajattelevat helposti esimerkiksi maita/valtioita siten, että maaplänttejä on rajattu karttakirjassa erilaisin värein ja viivoin toisistaan, ja niiden päälle on lätkitty tekstejä kuten "Suomi" ja "Venäjä". Jos maapalloa taas katsotaan avaruudesta käsin, ei täällä mitään rajoja näy. Pari hassua tolppaa heitetty skuugeliin ja sitten sanotaan, että "kun sää astut ton tolpan toiselle puolelle, sää oot Venäjällä!"



Koko valtiojärjestelmä on siis täysin fiktiivinen, ja elää pelkästään ihmisten mielikuvituksessa."




HMph. No tuon nyt varmaan ymmärtää kaikki ilman sen suurempaa filosofointiakin.

E: Sori, alkaa pää sauhuta :)
 
HMph. No tuon nyt varmaan ymmärtää kaikki ilman sen suurempaa filosofointiakin.

Just. Sotia on kuitenkin käyty (ja tullaan käymään) sen vuoksi, että jonkin valtion suvereenia territoriota on loukattu. Miten voit loukata jotain, mitä ei ole olemassa? Valtioista siis puhutaan antropomorfistisina aivan kuin niillä olisi tunteet ja ne osaisivat ajatella tietäen oman parhaan etunsa.

“A man does not have himself killed for a half-pence a day or for a petty distinction. You must speak to the soul in order to electrify him”
 
"Tässä yksi esimerkki:

Monet ajattelevat esimerkiksi valtioiden rajoja ikäänkuin ylhäältä päin määrättynä, osana jotain "kansankohtaloa" tms. Ihmiset ajattelevat helposti esimerkiksi maita/valtioita siten, että maaplänttejä on rajattu karttakirjassa erilaisin värein ja viivoin toisistaan, ja niiden päälle on lätkitty tekstejä kuten "Suomi" ja "Venäjä". Jos maapalloa taas katsotaan avaruudesta käsin, ei täällä mitään rajoja näy. Pari hassua tolppaa heitetty skuugeliin ja sitten sanotaan, että "kun sää astut ton tolpan toiselle puolelle, sää oot Venäjällä!"



Koko valtiojärjestelmä on siis täysin fiktiivinen, ja elää pelkästään ihmisten mielikuvituksessa."




HMph. No tuon nyt varmaan ymmärtää kaikki ilman sen suurempaa filosofointiakin.

E: Sori, alkaa pää sauhuta :)

Tossa ei varmaan ollut tarkoituksena esittää, että valtioiden rajat on ihmisen keksimiä vaan näyttää, miten nää jänskät rakenteet ja "totuudet" (joista fiksulla oikeasti subjektiivisella ajattelulla voidaan irrottautua) vaikuttaa ihmisten toimintaan. Tai näin mä sen käsitin.
 
Just. Sotia on kuitenkin käyty (ja tullaan käymään) sen vuoksi, että jonkin valtion suvereenia territoriota on loukattu. Miten voit loukata jotain, mitä ei ole olemassa? Valtioista siis puhutaan antropomorfistisina aivan kuin niillä olisi tunteet ja ne osaisivat ajatella tietäen oman parhaan etunsa.

Tarkoitin vaan, että ymmärrän sen, että jotkut ajattelevat noin. Ei mitään muuta. Ja pakko valtioiden puolesta on ajatella, että yhteiskunta toimisi jotenkin päin. Rajat täytyy vetää johonkin. Kyllähän valtion sisällä ajatellaankin; äänestetään yhteisten asioiden puolesta, tehdään siis yhteisiä ratkaisuja. Ehkei ne valtiot ajattele, mutta ihmiset niiden sisällä kylläkin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom