Söisitkö sinisen vai punaisen pillerin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hoku
  • Aloitettu Aloitettu
Ihan sama ilmentymä se värähdys sittenkin on. Ihminen on vaan "vastaanottaja" jonka aivoissaan omilla resursseillaan ja kapasiteetillään vastaanottaa värähdykset sellaisina kuin ne tulee.

En ole humanisti.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
mutta se tärkein kysymys on minkä leffassa Mouse? heitti, eli mistä koneet voi tietää miltä mikäkin oikeesti pitäisi maistua. Niin saman kyssärin voisi kysyä että mistä koneet tietää miltä seksin tai muun "ihmismäisen" kokemuksen pitäisi tuntua...

ja virtuaali maailmassahan me kaikki oltais harrastettu vain virtuaaliseksiä, eli oltais siis neitsyitä?
 
mutta se tärkein kysymys on minkä leffassa Mouse? heitti, eli mistä koneet voi tietää miltä mikäkin oikeesti pitäisi maistua. Niin saman kyssärin voisi kysyä että mistä koneet tietää miltä seksin tai muun "ihmismäisen" kokemuksen pitäisi tuntua...

ja virtuaali maailmassahan me kaikki oltais harrastettu vain virtuaaliseksiä, eli oltais siis neitsyitä?

Jätä tuo kone pois yhtälöstä ja kuvittele, että ihmiset onnistuisivat rakentamaan todenmukaisen virtuaaliympäristön, jossa aivoja stimuloimalla saadaan tuntemukset vastaamaan todellisen elämän aistiärsykkeiden tuottamia tuntemuksia. Miten tämän todellisuuden voisi erottaa "oikeasta" todellisuudesta? Ei oikein mitenkään. Mikä sitten tekee oikeasta todellisuudesta yhtään sen todemman? Ei oikein mikään. Jos tämä joskus käy mahdolliseksi, niin se käytännössä samalla todistaa, että ihminen ei tavoita oikeaa todellisuutta "sellaisena kuin se on", vaan sellaisena kuin ihminen sen tavoittaa. Yhä vain väitän jo nielaisseeni sinisen pilsun.

E. Yleensä kun uneksin, en tiedä että uneksin ennen kuin herään. Mistä sitten tiedän etten uneksi, kun olen hereillä? Ei auta muu kuin luottaa olevansa epäMatrixissa.
 
Raskolnikov: -Keskustele lääkärisi kanssa mahdollisesta lääkityksen tarkistamisesta :)

"Mistä sitten tiedän etten uneksi, kun olen hereillä?"
 
Raskolnikov: -Keskustele lääkärisi kanssa mahdollisesta lääkityksen tarkistamisesta :)

"Mistä sitten tiedän etten uneksi, kun olen hereillä?"

"Epävarmuuskysymyksen" esitti herra nimeltä René Descartes, eikä ole filosofian historiassa pahemmin penätty kaverin lääkitystaustaa. Cogito ergo sum...

Offtopic: Raskolnikov, mitä oikein opiskelet?

Sitä sun tätä. Myönnetään, että suomen kieli on pääaine...
 
E. Yleensä kun uneksin, en tiedä että uneksin ennen kuin herään. Mistä sitten tiedän etten uneksi, kun olen hereillä? Ei auta muu kuin luottaa olevansa epäMatrixissa.

Onneksi unen ja toden välinen ero on käytännössä niin tuntuva ettei tarvitse miettiä tuollaista.

Toivottavasti muuten luoja on meidät luonut suureen "tietokoneeseen" niin meidän sielumme on helppo tallentaa toiselle asemalle kun on game over.
 
Raskolnikov: -No perkeles, Renellä oli sitten lääkitys kohillaan kun sitä ei ole tarvinut ottaa edes keskustelun aiheeksi... Itsestään selvyyksistä keskustelu kun on sitä pahinta ajan tuhlausta :)
 
Jätä tuo kone pois yhtälöstä ja kuvittele, että ihmiset onnistuisivat rakentamaan todenmukaisen virtuaaliympäristön, jossa aivoja stimuloimalla saadaan tuntemukset vastaamaan todellisen elämän aistiärsykkeiden tuottamia tuntemuksia. Miten tämän todellisuuden voisi erottaa "oikeasta" todellisuudesta? Ei oikein mitenkään. Mikä sitten tekee oikeasta todellisuudesta yhtään sen todemman? Ei oikein mikään. Jos tämä joskus käy mahdolliseksi, niin se käytännössä samalla todistaa, että ihminen ei tavoita oikeaa todellisuutta "sellaisena kuin se on", vaan sellaisena kuin ihminen sen tavoittaa. Yhä vain väitän jo nielaisseeni sinisen pilsun.

E. Yleensä kun uneksin, en tiedä että uneksin ennen kuin herään. Mistä sitten tiedän etten uneksi, kun olen hereillä? Ei auta muu kuin luottaa olevansa epäMatrixissa.

Tää on hyvin mielenkiintoinen asia. Sinien pilleri on tosiaan siitä perusteltu vaihtoehto, että on totta ettei kukaan meistä tiedä, onko se nappula jo joskus syöty.

Ihmisen todellisuus on se, mitä aivot rekisteröi. Tavallaan voidaan ajatella niin, että mitään ympäröivää todellisuutta ei ole edes olemassa, koska "todellisuus" on vain ärsykkeitä aivoille. Mun kanssaihmiset, tavarat, safka ja palkkari on vain ärsykkeitä mun aivoille ja kun mä kuolen, maailma loppuu. Sitten ei ole enää mitään ärsykkeitä, joten ei myöskään ole todellisuutta tai maailmaa. Mistä sitä voi tietää, ettei tämä maailma ole vain mun aivojeni toimintaa. Joten painukaa kaikki vittuun, koska ei teitä edes ole, te olette vaan impulsseja mun aivoissani ja jos pistän nyt kuulan kallooni, te kaikki katoatte.:eek::hyvä:
 
Onneksi unen ja toden välinen ero on käytännössä niin tuntuva ettei tarvitse miettiä tuollaista.

Sä voit olla unessa just nyt. Unessasi sä näet unta ja heräät, ja ajattelet että onneksi unen ja todellisuuden raja on niin selkeä. Sitten joku päivä sä heräät tästä oikeasta The Unesta ja ihmettelet sitä jännää maailmaa ja miten sen todellisuus toimii. Ja mitäs vittua, sekin maailma voi olla unta.:D
 
Hoku, keksitkö tämän idean tuolta "Valtiotieteelliseen"-threadista? ;)
 
Hoku, keksitkö tämän idean tuolta "Valtiotieteelliseen"-threadista? ;)

Justiinsa sieltä.

Sitäpaitsi on vain oikeus ja kohtuus, että kaiken taloustieteen ynnä muun kovemman ja eriytyneemmän kaman rinnalla saadan olla pikkusen metafyysisiä ja filosofisia pakkiksellakin, mikä sen parempaa iltapuhdetta.:dance:
 
Itsestään selvyyksistä keskustelu kun on sitä pahinta ajan tuhlausta :)

Samaa mieltä, mutta eri asia mitä kukin pitää itsestäänselvyytenä. Todellisuuden luonne tai, tai tapa jolla todellisuus ilmenee ei ole mulle yhtään itsestäänselvää. Vaikka myönnän sortuvani asioiden pitämiseen itsestäänselvyytenä joka päiväisessä elämässäni siinä missä muutkin :D
 
Tää on hyvin mielenkiintoinen asia. Sinien pilleri on tosiaan siitä perusteltu vaihtoehto, että on totta ettei kukaan meistä tiedä, onko se nappula jo joskus syöty.

Ihmisen todellisuus on se, mitä aivot rekisteröi. Tavallaan voidaan ajatella niin, että mitään ympäröivää todellisuutta ei ole edes olemassa, koska "todellisuus" on vain ärsykkeitä aivoille. Mun kanssaihmiset, tavarat, safka ja palkkari on vain ärsykkeitä mun aivoille ja kun mä kuolen, maailma loppuu. Sitten ei ole enää mitään ärsykkeitä, joten ei myöskään ole todellisuutta tai maailmaa. Mistä sitä voi tietää, ettei tämä maailma ole vain mun aivojeni toimintaa. Joten painukaa kaikki vittuun, koska ei teitä edes ole, te olette vaan impulsseja mun aivoissani ja jos pistän nyt kuulan kallooni, te kaikki katoatte.:eek::hyvä:


Asian ytimessä ollaan. Todellisuutta ei ole oikeasti olemassa. Vain Jumala, itse kaikkitietävä voi nähdä todellisen todellisuuden (jos siis itse näet, niin olet silloin jumala?). Me kaikki elämme fantasiassa joka muodostuu omasta subjektiivisista kokemuksista ympäröivistä asioista ja tapahtumista. Kenen "todellisuutta" siis uskoa. Historian kirjat ovat siitä mainioita että sieltä löytyy monia todellisuuksia samoista tapahtumista.

Jos siis söisin sinisen tai punaisen pillerin niin miten se muuttaisi omaa todellisuuttani? Ei mitenkään, minulla voi olla vain yksi todellisuus, ei kahta tai useampaa... Miksi en voi olla onnellinen "todellisessa" maailmassa, mutta virtuaali maailmassa voisin? Punaisen pillerin syömisen jälkeen tietäisin mitä olen menettänyt ja mitä uutta olen saanut, mikään muu ei eroa. Onnellinen voi olla vaikka ei olisikaan kaikkea sitä ylellisyyttä ja rikkautta. Myös köyhä (ei pelkästään rahallisesti) voi olla onnellinen
 
Sä voit olla unessa just nyt. Unessasi sä näet unta ja heräät, ja ajattelet että onneksi unen ja todellisuuden raja on niin selkeä. Sitten joku päivä sä heräät tästä oikeasta The Unesta ja ihmettelet sitä jännää maailmaa ja miten sen todellisuus toimii. Ja mitäs vittua, sekin maailma voi olla unta.:D

Nii-in, maailmat voivat olla unia unien sisällä, mutta nyt on kyllä sen verran hyvä perstuntuma että toiveajatteluksi ja haihatteluksi menee...mutta pidetään peukkuja pystyssä että heräillään aina vaan uudestaan kun esim. kuollaan...
 
Nii-in, maailmat voivat olla unia unien sisällä, mutta nyt on kyllä sen verran hyvä perstuntuma että toiveajatteluksi ja haihatteluksi menee...mutta pidetään peukkuja pystyssä että heräillään aina vaan uudestaan kun esim. kuollaan...

Tuskin kukaan meistä uskoo todellisuutensa olevan unta. Koko ajatuksen tarkoitus on kiinnittää huomio siihen seikkaan, että todellisuus ilmenee meille tietynlaisena, ja että tämä todellisuuden kokemisen tapa on subjektiivinen.
 
Jep, todellisuuden kokemisen tapa on subjektiivinen, mutta todellisuus itsessään on muuttumaton. Ajatelkaa objektiivisesti subjektiivisuuden sijaan.

Nyt mää alan tän vilosooffisen jauhannan.

En voi millään tavalla tavoittaa objektiivisen ajattelun luonnetta. Koska olen minä, subjekti, en yksinkertaisesti voi päästä irti omasta subjektiudestani kokemaan ja tiedostamaan maailmaa objektiivisesti. Näin ollen en voi tietää miten maailma on objektiivisesti ajateltavissa.

Esimerkiksi aikoinaan maa oli litteä. En tarkoita, että luultiin maan olevan litteä, vaan se oli litteä. Sitä ei uskottu, se tiedettiin. Onko tuo nyt sitä penäämääsi objektiivisuutta? Toistan: Objektiivisuus ei ole tavoitettavissa.
 
Vaikka ihmismieli onkin todella rajallinen ja täydellinen objektiivisuus on tavoittavattomissa, niin se ei tarkoita sitä, että siihen subjektiivisuuteen ja omaan napaan pitäs jäädä tuijottamaan. Objektiivisuuteen on hyvä pyrkiä, vaikka sen saavuttaminen vaikeaa onkin. Yhtä tärkeää on ymmärtää oman ajattalu- ja ymmärryskyvyn rajallisuus (ja silti haastaa se ;) ), ja keskittyä olennaiseen.

Eläimet eivät koskaan mieti onko maapallo pyöreä vai ei. Elääkö ne sinisen pillerin mikämikämaassa vai punaisen pillerin reaalimaailmassa. Sanoisin, että reaalimaailmassa. Ei vaan pidä miettii liikaa. Siinä vaiheessa kun aletaan oman ymmärryksen yli teorisoimaan ja filosofoimaan, lähdetään sinisen pillerin viitoittamalle tielle.

Itse alunperin ajattelin tätä pilleri kysymystä hieman toisenlaiselta kannalta, mutta tähän jaaritteluun tämä nyt sitten meni...
 
Jep, objektiivisesti todellisuutta on mahdoton ajatella. Objektiivisesti voi ajatella vain kun puhutaan ajattelusta muiden ihmisten näkökulmasta, mutta ei niiden näkökulma ole todellisuus. itse puhun joskus subjektiivisesta objektiivisuudesta


ps. ja vastaus siihen kumman pillerin söisin, on että en oo eläessäni pillereitä syöny enkä syö!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom