Meidän perheessä ollaan eletty viime päivät, tai oikeestaan edelliset kaks viikkoa ehkä elämämme kamalinta aikaa.
Masuasukki on niin kovin sairas, ettei rassusta ole tähän maailmaan syntymään. On ravattu lääkärissä, ultrattu ja otettu istukkanäyte, ja siitä sitten selvisi, että tilanne on niin vakava, että ensi viikolla odottaa keskeytyksen tekeminen... :itku:
On kuulemma ihme, että sikiö on edelleen elossa. Jos vaavi tähän maailmaan saakka pääsisi, se eläisi vain muutaman päivän tai pari kuukautta.. senkin kärsien.. ja sitä tuskaa emme halua lapselle, eikä meille vanhempina aiheuttaa.
Nyt ei ehkä vain ollut tämän pojan nassikan aika tulla tähän maailmaan. Jospa meidän perheeseen vielä kuitenkin joku päivä se pikkuruinen syntyy..
Tuollasta reilu vuosi sitten.. :( Tuo edellinen raskaus tosiaan päättyi siihen että mulle käynnistettiin synnytys lääkkeillä viikolla 15+2.. ja oli kyllä pahin kokemus mitä mulle ja mun miehelle on tähän mennessä sattunut. Mutta onneksi siitä on nyt päästy yli.. Mutta mikä ei tapa.. se vahvistaa.
Nyt kuitenkin meidän perheessä on iloisemmat ajat ja uutta vaavia odotellaan :haart:
Raskausviikkoja kasassa 15 ja pikkuisella pitäisi nyt olla kaikki hyvin
Ukkelin kanssa päräytettiin kesällä avioon ja perhe kasvaa sitten ens kesäkuussa yhdellä nassukalla. Ollaan kyllä maailman onnellisimpia.
Pahoinvointi on ollu vaan aivan jotain käsittämätöntä, mutta onneksi se alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Edellisen raskauden aikana kun ei tosiaan ilmennyt juuri minkäänlaista etomista, mutta nyt viikosta 5+5 asti oli 4viikkoa kestävää 24/7 superyökötystä (mutta en oksentanut) joka veti sairaslomalle, ja sitten rupesinkin oksentelemaan mutta olo parani.. viimeksi jouduin porisuttaan vessanpönttöä viikko sitten, ja toivo elää että nuo pahoinvoinnit alkais olla taaksejääneitä.
Treenejä en oo voinu kuvitellakaan koko raskauden aikana, leposykekin kun huitelee 90-130 välillä.. Että melekosta. Lekuri määräskin mut nyt kilpirauhaskokeisiin tuon mahottoman sykkeen takia. Kiva olla ku mikäkin puuskuttava merinorsu.. Painoo ei oo onneks vielä juurikaan tullut, mutta maha on aivan tajuttoman kokonen jo nyt :D Muuten en ole kyllä jaksanut yhtään murehtia omasta ulkonäöstä, maha ja takamus plus tissit senku kasvaa, mutta mieskin on niin mun perään että melkeen saa karkuun olla juoksemassa :D Voi sanoa että pinnallisuus karissut tässä viimeaikoina niin että välillä tunnistakaan itseä muutaman vuoden takaisista ajatuksista..
Onko teillä muilla raskautetuilla ollu "ongelmia" tuollasen korkeen sykkeen kanssa? Kun kenelläkään mun kaverilla ei oo ollu tollasta, ja vähän hirvittää tämä oma pumpun hakkaaminen.. Toinen tympeä asia on jumalaton alavatsan vihlominen, siis kivut on välillä todella kovia, mutta oletan että se johtuu vain siitä että on senverta kireet nuo syvät lihakset ynnä muut paikat tuolla, että kun maha kasvaa aika vauhdilla, niin se venyminen sitten vaan sattuu vähän enemmän kuin monilla muilla ystävilläni (ketkä ei oo kummemmin harrastaneet liikuntaa..). Lääkärit vaan sanoo että ihan normaalia ni kaippa se sitte niin on.
Mutta sellasta täälläpäin ja pitääpä päivitellä tän masuasukin maailmanvallotuksen etenemistä tässä myöhemmin
E: Pikku lisäyksiä..
. Lueskelin sitten että tuo matala verenpaine voi vaikuttaa sitten niin että pumppu hakkaa kovempaa. Neuvolassa eivät huolestuneet kun kyselin eivätkä kommentoineet juuri mitenkään koko asiaa... Että vaaratonta oli ainakin mun kohdalla, mutta kyllähän raskaus on aina rankka kokemus kropalle. Paljon onnea odotukseen!
