Raskaus ja treeni osa 2
- Keskustelun aloittaja Hemina
- Aloitettu
- Liittynyt
- 27.11.2005
- Viestejä
- 28
Mää haaveilen lähinnä siitä selällään olemisesta ja nukkumisesta.
LA on maanantaina ja salilla oon käyny viimeks puolitoista viikkoa sitten. Tänään tai huomenna meinasin mennä sauvakävelylle säästä riippuen. Mitään meininkiä ei ole, että ipana vaivautuisi syntymään, joten mikäs tässä liikkuessa. Yläkroppaa voisi salillakin käydä treenaamassa vielä. Painoa on tullut tähän mennessä 14 kg, mutta eiköhän tuosta eroon pääse aikanaan.
LA on maanantaina ja salilla oon käyny viimeks puolitoista viikkoa sitten. Tänään tai huomenna meinasin mennä sauvakävelylle säästä riippuen. Mitään meininkiä ei ole, että ipana vaivautuisi syntymään, joten mikäs tässä liikkuessa. Yläkroppaa voisi salillakin käydä treenaamassa vielä. Painoa on tullut tähän mennessä 14 kg, mutta eiköhän tuosta eroon pääse aikanaan.
- Liittynyt
- 8.1.2006
- Viestejä
- 289
Jahah, tota en ottanutkaan huomioon... No ehkä sitten joskus loppuvuodesta pääsee nukkumaan mahallaan.
Taas on muuten takana yks huonosti nukuttu yö. Joku väitti, että myös hormoneilla on oma osansa siihen, kun ei saa nukuttua kunnolla öisin. On se kumma, kun ensin on koko päivän silmät ristissä ja sitten kun saisi nukkua, niin uni ei vaan tuu ja olo tuntuu virkeeltä. Ehkä pitäis sitten yrittää malttaa nukkua päiväunia.
- Liittynyt
- 15.1.2004
- Viestejä
- 313
- Ikä
- 44
Hugadelic sanoi:
Ehkä sä vähän aikaisemminkin voit mahallasi nukkua.
Alussa ne tissit on vaan ihan jumalattoman kipeet...Hugadelic sanoi:
Mä oon vasta tässä raskaudessa opetellu nukkumaan päikkäreitä, en oo ikinä sitä hommaa osannu, vaikka olisin miten poikki. Koko päivän on ollu ihan elävä kuollut, illalla tulee mentyä liian myöhään nukkumaan ja yöllä sitten nukkuu tosi levottomasti. Toi yölevottomuus on ainakin mulla vain lisääntynyt loppua kohden, eikä se asiaa ainakaan helpota, kun vessassa pitää rampata vähän turhan usein. Suosittelen kokeileen niitä päikkäreitä, ei tosin liian pitkään kannata nukkua. Max. tunti toimii mulla hienosti, nyt kun ton taidon on vihdoin oppinut...
- Liittynyt
- 8.1.2006
- Viestejä
- 289
Ehkä sä vähän aikaisemminkin voit mahallasi nukkua.
Oh, helpottavaa kuulla :D. Josko sitten jo joskus alkukeväästä.
Mulla on periaatteessa kaks ongelmaa päikkäreiden kanssa. Mä pelkään sitä, että ne päikkärit heikentää entisestään yöunia. Mutta toisaalta jos nukkuis just jonkun max tunnin, niin se ei varmaan vielä haittais yöunia. Ja toisaalta kun ilman päikkäreitäkin nukkuu huonosti, niin olishan se hyvä jos edes joskus sais nukuttua, vaikka sitten päivällä.
Toinen ongelma on se, että päikkäreille mennessä mä rupeen miettimään, että sitten niiden jälkeen teen sitä ja tätä, enkä osaa keskittyä siihen itse nukkumiseen. Lopputulos sitten herkästi on, että en saa nukuttua niitä päikkäreitä ja olen edelleen niin väsynyt, että en kyllä saa mitään suunnittelemiani juttuja aikaiseksikaan :jahas:. Mutta täytyy harjoitella.
- Liittynyt
- 28.7.2006
- Viestejä
- 158
Mua on alkanu oikeesti vähän ketuttamaan tää mahan kasvu. Mun on jotenkin ihan järkyttävän vaikea sopeutua siihen, että kun tästä mahasta pääsi vajaa puol vuotta sitten eroon, se tulee nyt takas (toivottavasti ei kuitenkaan se kaikki 30kg, mut siis kuitenkin...). Sopivia housuja on sieltä valaskaudelta parit jäljellä, mut kaikki ne kivat ja ihanat farkut ei mee jalkaan.
Oonko mää ainut vai onko muillakin vastaavanlaisia fiiliksiä?
Oonko mää ainut vai onko muillakin vastaavanlaisia fiiliksiä?
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 1 155
- Ikä
- 47
Mua ärsytti alkuraskaudessa tulleet löllökilot, eli silloin kun ei tosiasiassa kyllä ees maha vielä edes kasvanut. Mutta nyt kun alkaa olla ihan oikea "vauvamaha" jonka sisällä on vilkasta elämää, niin eipä haittaa enää ne turhatkaan kilot mitä alkutaipaleella tuli. Kyllä ne sieltä lähtee. Mä oon jopa niin typerän iloinen tästä mahasta, että harmittaa kun on talvi ja joutuu piilottaa sen takin sisään :D
Mahdollisella seuraavalla kerralla aion kyllä olla varautunut pahoinvointiin enkä lankea hoitamaan sitä syömisellä. Nyt koko olotila ja nälkä tuli niin puun takaa etten oikein mahtanut mitään
Mahdollisella seuraavalla kerralla aion kyllä olla varautunut pahoinvointiin enkä lankea hoitamaan sitä syömisellä. Nyt koko olotila ja nälkä tuli niin puun takaa etten oikein mahtanut mitään
- Liittynyt
- 23.10.2006
- Viestejä
- 998
katriina2: Mun oli alkuun aika vaikee sopeutua mahan kasvuun ja siihen että lihoin muutenkin. Olin reilu 2 vuotta tehny kovasti töitä kroppani eteen ja olin onnistunu pudottaa 10kiloa ja saada jopa vähän lihaksia. Sit pahoinvoinnin aikaisen pakkoliikasyömisen ja supistusten takia totaalisesti loppuneen liikunnan takia paino on noussut jo yli 10kiloa.
Mä en muutenkaan kuulu niihin naisiin, jotka rakastaa olla raskaana. Musta tä ei oo mitenkään liian siistii...lähinnä välttämätön paha, jotta saan sen ikioman lapsen. Mulla tietty fiilikseen vaikuttaa se et on ollu vähän kaikenlaista häppeninkiä tän raskauden aikana ja elämä on ihan erilaista kun normaalisti. Jos vois edes liikkua ihan vaan oman pään takia niin sekin varmaan auttais.
Eikä mitenkään nosta fiilistä kun saa kuunnella ärsyttäviä kommentteja mm. työkavereiden suista. Joka päivä kauhistellaan et miten iso mun maha on ja kylläpäs sitä ollaan paksu jne. Ja ne ei oo mitenkään sulosella tavalla tarkoitettuja kommentteja. vituttaa se et kun on raskaana niin ihmiset luulee et saa vapaasti kyylätä kropan jokaista kohtaa ja arvostella vapaasti.
Mulla kun on viikkoihin nähden aika komee pallomaha. Mutta ultrassa 25 viikollakin vauva oli täysin keskikoinen ja mulla on sokerit ym kunnosssa jne. Lienee vaan rakennekysymys toikin toi mahan malli.
Tuleepas tilitystä ;) no joo...mut ei mua haittaa pelkästään tää ulkomuodon muutos vaan ihan kaikki jutut missä masu haittaa...nukkuminen, kenkien pukeminen, istuminen jne. Musta on hienoa jos jotkut naiset nauttii raskaudesta täysin rinnoin ja kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa...mut mä en ite kyllä kuulu niihin. Enkä koe olevni huonompi naisena/tulevana äitinä vaikka en niin rakastakkaan tätä raskasta olomuotoani. Tuota pikkusta ihmistä tuolla mahassa kylläkin täysin rinnoin jo ekasta plussasta asti ja sen pikku ihmisen takia sitä kestää mitä vaan...vaikkei se niin ihanaa omasta mielestä oliskaan
No mut sellasia fiiliksiä täällä viikolla 27+4.
Mä en muutenkaan kuulu niihin naisiin, jotka rakastaa olla raskaana. Musta tä ei oo mitenkään liian siistii...lähinnä välttämätön paha, jotta saan sen ikioman lapsen. Mulla tietty fiilikseen vaikuttaa se et on ollu vähän kaikenlaista häppeninkiä tän raskauden aikana ja elämä on ihan erilaista kun normaalisti. Jos vois edes liikkua ihan vaan oman pään takia niin sekin varmaan auttais.
Eikä mitenkään nosta fiilistä kun saa kuunnella ärsyttäviä kommentteja mm. työkavereiden suista. Joka päivä kauhistellaan et miten iso mun maha on ja kylläpäs sitä ollaan paksu jne. Ja ne ei oo mitenkään sulosella tavalla tarkoitettuja kommentteja. vituttaa se et kun on raskaana niin ihmiset luulee et saa vapaasti kyylätä kropan jokaista kohtaa ja arvostella vapaasti.
Mulla kun on viikkoihin nähden aika komee pallomaha. Mutta ultrassa 25 viikollakin vauva oli täysin keskikoinen ja mulla on sokerit ym kunnosssa jne. Lienee vaan rakennekysymys toikin toi mahan malli.
Tuleepas tilitystä ;) no joo...mut ei mua haittaa pelkästään tää ulkomuodon muutos vaan ihan kaikki jutut missä masu haittaa...nukkuminen, kenkien pukeminen, istuminen jne. Musta on hienoa jos jotkut naiset nauttii raskaudesta täysin rinnoin ja kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa...mut mä en ite kyllä kuulu niihin. Enkä koe olevni huonompi naisena/tulevana äitinä vaikka en niin rakastakkaan tätä raskasta olomuotoani. Tuota pikkusta ihmistä tuolla mahassa kylläkin täysin rinnoin jo ekasta plussasta asti ja sen pikku ihmisen takia sitä kestää mitä vaan...vaikkei se niin ihanaa omasta mielestä oliskaan
No mut sellasia fiiliksiä täällä viikolla 27+4.
- Liittynyt
- 15.1.2004
- Viestejä
- 313
- Ikä
- 44
4.1. klo 0944 poika, 3890 g, 50 cm, viikot 40+1. Synnytys oli oikeastaan ihan yhtä helppo kuin ensimmäinenkin, kokonaiskesto alle 7 h. Melko lailla ilman kipulääkkeitä mentiin ihan omasta tahdosta, lopussa otin PCR-puudutteen, josta puolen tunnin kuluttua oli lapsi ulkona. Ponnistusvaihetta ihmeteltiin ensimmäisessä raskaudessa nopeaksi (12 min), mutta nyt tein enkkani, 9 min, lapsen isosta koosta huolimatta. :D
Synnytyksen jälkeen ei sitten mennytkään enää niin hyvin. Kohtuun jäi jotain ylimääräisiä roippeita ja töhkää, jotka sitten onneksi vielä salissa oloaikana alkoivat ilmoitella elämästään. Suihkussa ehdin käydä ja lepäiltiin kolmisin, kun jälkisupistukset oli jotain ihan infernaalisen kauheita. Osastolle lähdön aikoihin tuli tosi huono olo, verenpaine laski reilusti alle sadan ja taju oli lähellä lähteä. Kätilö sitten alkoi painella kohtua ja kohta olikin lähes 10 ihmistä huoneessa. Muutamalla painelulla verta ja hyytynyttä verta lorisi sängylle litra, toinen oli mennyt jo aikaisemmin, siis puolet siitä verimäärästä, mitä meikäläisellä ylipäätään on. Sitten vähän ultrattiin, kohtu ihan täynnä kaikenlaista. Vauhdilla kaavintaan, molemmissa käsissä oli siinä vaiheessa kanyylit ja nesteitä + lääkkeitä tiputettiin ihan huolella. Olin itse niin kipulääkepöllyssä, ettei kauheasti havaintoja ole.
Yön nukuin ilman lasta, koska olin nukutuksen ja lääkkeiden jälkeen aivan kuutamolla. Vessareissuille piti ottaa aina taluttaja mukaan kun toisessa kädessä oli tippateline, oli kyllä "melko" heikko olo. Istukan rippeitä ja kalvoja kohtuun oli jäänyt, onneksi saatiin kaikki ulos ja kipulääkkeillä olokin alkaa olla ihan ok.
Jos nyt jotain positiivista pitää hakea tuosta jälkipelistä, niin ilmeisesti hyvästä yleiskunnosta johtuen pääsin jo 2 yön jälkeen kotiin, vaikka hb luonnollisesti aika alhaalle hulahtikin. Myöskään mitään repeämiä ei tullut, eikä episiotomiaa tai tikkejä tarvittu ollenkaan. Istuminen onnistui tosi hienosti heti samana päivänä synnytyksen jälkeen, eikä jälkivuotoa tule enää oikeastaan yhtään. Onneksi oli arkipäivä, eikä mitään yösynnytystä sekä yliopistollinen sairaala, niin tosi tehokkaasti ja nopeasti kaikki hoidettiin, tilanne kun oli tosi vakava ja verensiirtojakin alettiin heti miettiä. Onneksi niitä ei sitten tarvittu.
Nyt taas opetellaan tätä vauva-arkea ja tutustutaan toisiimme. :haart: Sitten voiskin alkaa varailla sterilisaatioaikaa... :D
Synnytys oli oikeastaan ihan yhtä helppo kuin ensimmäinenkin, kokonaiskesto alle 7 h. Melko lailla ilman kipulääkkeitä mentiin ihan omasta tahdosta, lopussa otin PCR-puudutteen, josta puolen tunnin kuluttua oli lapsi ulkona. Ponnistusvaihetta ihmeteltiin ensimmäisessä raskaudessa nopeaksi (12 min), mutta nyt tein enkkani, 9 min, lapsen isosta koosta huolimatta. :DSynnytyksen jälkeen ei sitten mennytkään enää niin hyvin. Kohtuun jäi jotain ylimääräisiä roippeita ja töhkää, jotka sitten onneksi vielä salissa oloaikana alkoivat ilmoitella elämästään. Suihkussa ehdin käydä ja lepäiltiin kolmisin, kun jälkisupistukset oli jotain ihan infernaalisen kauheita. Osastolle lähdön aikoihin tuli tosi huono olo, verenpaine laski reilusti alle sadan ja taju oli lähellä lähteä. Kätilö sitten alkoi painella kohtua ja kohta olikin lähes 10 ihmistä huoneessa. Muutamalla painelulla verta ja hyytynyttä verta lorisi sängylle litra, toinen oli mennyt jo aikaisemmin, siis puolet siitä verimäärästä, mitä meikäläisellä ylipäätään on.
Sitten vähän ultrattiin, kohtu ihan täynnä kaikenlaista. Vauhdilla kaavintaan, molemmissa käsissä oli siinä vaiheessa kanyylit ja nesteitä + lääkkeitä tiputettiin ihan huolella. Olin itse niin kipulääkepöllyssä, ettei kauheasti havaintoja ole. Yön nukuin ilman lasta, koska olin nukutuksen ja lääkkeiden jälkeen aivan kuutamolla. Vessareissuille piti ottaa aina taluttaja mukaan kun toisessa kädessä oli tippateline, oli kyllä "melko" heikko olo. Istukan rippeitä ja kalvoja kohtuun oli jäänyt, onneksi saatiin kaikki ulos ja kipulääkkeillä olokin alkaa olla ihan ok.
Jos nyt jotain positiivista pitää hakea tuosta jälkipelistä, niin ilmeisesti hyvästä yleiskunnosta johtuen pääsin jo 2 yön jälkeen kotiin, vaikka hb luonnollisesti aika alhaalle hulahtikin. Myöskään mitään repeämiä ei tullut, eikä episiotomiaa tai tikkejä tarvittu ollenkaan.
Istuminen onnistui tosi hienosti heti samana päivänä synnytyksen jälkeen, eikä jälkivuotoa tule enää oikeastaan yhtään. Onneksi oli arkipäivä, eikä mitään yösynnytystä sekä yliopistollinen sairaala, niin tosi tehokkaasti ja nopeasti kaikki hoidettiin, tilanne kun oli tosi vakava ja verensiirtojakin alettiin heti miettiä. Onneksi niitä ei sitten tarvittu.Nyt taas opetellaan tätä vauva-arkea ja tutustutaan toisiimme. :haart: Sitten voiskin alkaa varailla sterilisaatioaikaa... :D
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 1 081
4.1. klo 0944 poika, 3890 g, 50 cm, viikot 40+1.
Onnea tuoreelle äidille :haart::kippis1:
- Liittynyt
- 23.10.2006
- Viestejä
- 998
ONNEA KAISA :haart::haart:Kiva kuulla et kaikki meni kutienkin loppupeleissä ihan hyvin. Nyt on kohtukin sit varmasti tyhjä niin ei tartte sitä murehtia!
Vitsi että odotan että itekkin pääsis tonne asti!
On se odottavan aika vaan niin piiiitkä!
Nauttikaa nyt toisistanne!
nimimerkillä: vasta 28 viikkoa
- Liittynyt
- 1.2.2006
- Viestejä
- 871
Onnea Kaisalle ja koko perheelle!
Tänään oli neuvola ja neuvolatäti tunnusteli vauvelia mahan päältä. Järkyttävä arvio oli että pikkuapina on jo nyt yli 3-kiloinen
. Apua! Viikkoja on siis vasta 32+6. Itellä on ollu kokoajan tunne että lapsi on iso ja syntyy laskettua aikaa aiemmin. Jos se tuommonen möykky on niin toivottavasti syntyykin. Jos se taas menee laskettuun aikaan asti on painoa varmasti kertynyt 5 kiloa. Kahen viikon päästä olis neuvolalääkäri ja siellä arvioidaan vähän mahtuuko ipana tulemaan. Varalta on kuitenkin keskussairaalassa ultra, jossa myös samaa asiaa tutkiskellaan.
Omasta mielestä olis paras, että syntyis aiemmin jotta sen pystyis synnyttämään alakautta. Leikkausarpea en mahaani haluais. Jättiläisvatsaan kun ei ole vielä tullut yhtään raskausarpea, muualle kyllä vaikka senttejä ei oikeastaan ole muualle tullut. Vajaa 20 kiloa on siis pikkumasussa.
Potkut tuntuu nyt todella ikävästi ja alapäässä/alavatsassa vihlontaa ja välillä supistelee. Öisin ei puhettakaan että uni tulisi silmään. Vuorokaudessa unta saa ehkä 6 tuntia. Ihme ja kumma ei kyllä silti väsytä.
Nyt vaan odotellaan pikkujättiläisen syntymää..
Tänään oli neuvola ja neuvolatäti tunnusteli vauvelia mahan päältä. Järkyttävä arvio oli että pikkuapina on jo nyt yli 3-kiloinen
. Apua! Viikkoja on siis vasta 32+6. Itellä on ollu kokoajan tunne että lapsi on iso ja syntyy laskettua aikaa aiemmin. Jos se tuommonen möykky on niin toivottavasti syntyykin. Jos se taas menee laskettuun aikaan asti on painoa varmasti kertynyt 5 kiloa. Kahen viikon päästä olis neuvolalääkäri ja siellä arvioidaan vähän mahtuuko ipana tulemaan. Varalta on kuitenkin keskussairaalassa ultra, jossa myös samaa asiaa tutkiskellaan. Omasta mielestä olis paras, että syntyis aiemmin jotta sen pystyis synnyttämään alakautta. Leikkausarpea en mahaani haluais. Jättiläisvatsaan kun ei ole vielä tullut yhtään raskausarpea, muualle kyllä vaikka senttejä ei oikeastaan ole muualle tullut. Vajaa 20 kiloa on siis pikkumasussa.
Potkut tuntuu nyt todella ikävästi ja alapäässä/alavatsassa vihlontaa ja välillä supistelee. Öisin ei puhettakaan että uni tulisi silmään. Vuorokaudessa unta saa ehkä 6 tuntia. Ihme ja kumma ei kyllä silti väsytä.
Nyt vaan odotellaan pikkujättiläisen syntymää..
- Liittynyt
- 8.1.2006
- Viestejä
- 289
:hyvä: Onnea kaisa!! Hieno homma, että ongelmista huolimatta loppujen lopuksi kaikki meni hienosti, eikä noista ongelmista sitten mitään vakavaa jäänyt. Tommosta pikaista synnytystä mäkin olen yrittänyt tilata :D.
Tuli tuosta hb:n laskemisesta mieleen, että antaako ne sairaalassa rautaa ym vitamiineja vai kannattaako sinne ottaa omia mukaan? Rautaa nyt varmaan saa, mutta entä d-vitskut ja muut, kun niitähän on ymmärtääkseni tarkoitus jatkaa imettäessäkin sinne keväälle asti.
Kun mä tulin raskaaksi, olin just saanut alkuun kunnon rasvantiristelytreenit. Enkä edes uskonut, että olisin tullut niin nopeasti raskaaksi, joten suunnitelmissa oli jatkaa tiukkoja aamulenkkejä jne, mutta raskauden myötä ne sitten piti jättää ja väsymys sitten huolehti siitä, että muukin treenaus jäi vähäisemmälle. Aluksi tuntui vaikeelle, etenkin kun oli kesä ja raskaus ihan alussa, joten maha vaan vähän pömpötti ja näytti ihan joltain muulta kuin vauvamahalta. Mutta niinkuin PMLatsilla, sen varsinaisen vauvamahan näkyminen ei sitten enää haitannutkaan. Hetkittäin yleisesti pehmennyt ulkomuoto ärsyttää (käsivarret, reidet jne), mutta josko ne sitten pikkuhiljaa imettäessä lähtis. Ja sitten voikin lähteä vaunujen kanssa rullailemaan.
Toi on muuten kumma juttu toi ihmisten avoin kommentointi raskaana olevista. Mä oon välttynyt niiltä aika hyvin, niinkuin liian innokkailta mahan taputtajiltakin, mutta ymmärrän kyllä kuinka kommentointi voi ärsyttää. Vaikka mitään suurempia analyysejä en ole joutunut kuuntelemaan, niin töissä on vuorotellen joku ihmetellyt, että onpa se maha pieni tai iso suhteessa viikkoihin. Näistä vois päätellä, että ihmisillä on kummallisia käsityksiä siitä minkä kokoinen "pitäisi" olla, joten niiden kommentit voi siten jättää omaan arvoonsa. Toi mahan muoto on kans jännä juttu. Joissakin mahamalleissa se tulee visuaalisesti ihan eri tavalla esille ja silti sf-mitat on suunnilleen samat, mitä nyt on tuttujen kesken vertailtu. Ja itsekin on huomannut, että vaatteet vaikuttaa kans todella paljon, joissakin vaatteissa maha näyttää paljon isommalta kuin toisissa.
Ja tosta raskausajan ihanuudesta. Jokainen kokee asiat tavallaan, mutta yleisesti jotenkin hehkutetaan, että naisen täytyisi silloin olla hehkeimmillään ja nauttia joka hetkestä. Nauti siinä sitten, kun turvottaa ja maha on tiellä, selkää jomottaa ja yöt on nukuttu huonosti. Että jos tuntuu joltain muulta, kuin elämän parhaalta ajalta, niin musta se on enemmän kuin luonnollista :D. Itse mä silti olen kokenut tämän jollain tavalla hienoksi ajaksi, mutta kyllä sitä vois jo nyt hypätä suoraan sinne laskettuun aikaan. Paitsi että nyt on iskenyt paniikki siitä, että vaikka mitä pitäis tehdä ennen kuin pikkunen on maailmassa. Laittaa sänky valmiiksi, hankkia sitä sun tätä, pestä ja lajitella vaatteita, laittaa topsipuikot ja vanulaput järjestykseen ja niin pois päin. Mutta onhan tässä vielä aikaa, täytyy vaan laittaa töpinäksi.
Mulle ei terkka ole tehnyt mitään painoarvioita, lääkäri on ens viikolla ja lääkärillä on käytössä ultra, jolla arvio tehdään. Olen kuullut noiden käsipelillä tehtävien arvioiden heittävän välillä aika lailla, joten jos rupee pelottamaan, niin pyydä sitä ultraa. Ultrallakin se on vaan arvio, mutta vähän tarkempi sellainen. Ja synnyttihän kaisakin aika potran pojan vieläpä nopeasti ilman tikejä ja episiotomiaa. Tosin kaisalle se tais olla toka. Ja sit vähän aikasemmin vaan käyttöön 3 S:ää sauna siivoaminen ja seksi, josko vanhan kansan viisaudet auttais käynnistämään synnytystä. Joogaohjaaja neuvoi, että jalkahieronta saattaa triggeröidä joitain akupisteitä, jotka saattavat nopeuttaa synnytyksen käynnistymistä.
Tsemppiä meille kaikille raskautetuille. Kyllä se jokaisen vuoro tulee aikanaan :thumbs: (vaikkei aina siltä tunnu).
Tuli tuosta hb:n laskemisesta mieleen, että antaako ne sairaalassa rautaa ym vitamiineja vai kannattaako sinne ottaa omia mukaan? Rautaa nyt varmaan saa, mutta entä d-vitskut ja muut, kun niitähän on ymmärtääkseni tarkoitus jatkaa imettäessäkin sinne keväälle asti.
Kun mä tulin raskaaksi, olin just saanut alkuun kunnon rasvantiristelytreenit. Enkä edes uskonut, että olisin tullut niin nopeasti raskaaksi, joten suunnitelmissa oli jatkaa tiukkoja aamulenkkejä jne, mutta raskauden myötä ne sitten piti jättää ja väsymys sitten huolehti siitä, että muukin treenaus jäi vähäisemmälle. Aluksi tuntui vaikeelle, etenkin kun oli kesä ja raskaus ihan alussa, joten maha vaan vähän pömpötti ja näytti ihan joltain muulta kuin vauvamahalta. Mutta niinkuin PMLatsilla, sen varsinaisen vauvamahan näkyminen ei sitten enää haitannutkaan. Hetkittäin yleisesti pehmennyt ulkomuoto ärsyttää (käsivarret, reidet jne), mutta josko ne sitten pikkuhiljaa imettäessä lähtis. Ja sitten voikin lähteä vaunujen kanssa rullailemaan.
Eikä mitenkään nosta fiilistä kun saa kuunnella ärsyttäviä kommentteja mm. työkavereiden suista. Joka päivä kauhistellaan et miten iso mun maha on ja kylläpäs sitä ollaan paksu jne. Ja ne ei oo mitenkään sulosella tavalla tarkoitettuja kommentteja. vituttaa se et kun on raskaana niin ihmiset luulee et saa vapaasti kyylätä kropan jokaista kohtaa ja arvostella vapaasti.
Mulla kun on viikkoihin nähden aika komee pallomaha. Mutta ultrassa 25 viikollakin vauva oli täysin keskikoinen ja mulla on sokerit ym kunnosssa jne. Lienee vaan rakennekysymys toikin toi mahan malli.
Tuleepas tilitystä ;) no joo...mut ei mua haittaa pelkästään tää ulkomuodon muutos vaan ihan kaikki jutut missä masu haittaa...nukkuminen, kenkien pukeminen, istuminen jne. Musta on hienoa jos jotkut naiset nauttii raskaudesta täysin rinnoin ja kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa...mut mä en ite kyllä kuulu niihin. Enkä koe olevni huonompi naisena/tulevana äitinä vaikka en niin rakastakkaan tätä raskasta olomuotoani. Tuota pikkusta ihmistä tuolla mahassa kylläkin täysin rinnoin jo ekasta plussasta asti ja sen pikku ihmisen takia sitä kestää mitä vaan...vaikkei se niin ihanaa omasta mielestä oliskaan
No mut sellasia fiiliksiä täällä viikolla 27+4.
Toi on muuten kumma juttu toi ihmisten avoin kommentointi raskaana olevista. Mä oon välttynyt niiltä aika hyvin, niinkuin liian innokkailta mahan taputtajiltakin, mutta ymmärrän kyllä kuinka kommentointi voi ärsyttää. Vaikka mitään suurempia analyysejä en ole joutunut kuuntelemaan, niin töissä on vuorotellen joku ihmetellyt, että onpa se maha pieni tai iso suhteessa viikkoihin. Näistä vois päätellä, että ihmisillä on kummallisia käsityksiä siitä minkä kokoinen "pitäisi" olla, joten niiden kommentit voi siten jättää omaan arvoonsa. Toi mahan muoto on kans jännä juttu. Joissakin mahamalleissa se tulee visuaalisesti ihan eri tavalla esille ja silti sf-mitat on suunnilleen samat, mitä nyt on tuttujen kesken vertailtu. Ja itsekin on huomannut, että vaatteet vaikuttaa kans todella paljon, joissakin vaatteissa maha näyttää paljon isommalta kuin toisissa.
Ja tosta raskausajan ihanuudesta. Jokainen kokee asiat tavallaan, mutta yleisesti jotenkin hehkutetaan, että naisen täytyisi silloin olla hehkeimmillään ja nauttia joka hetkestä. Nauti siinä sitten, kun turvottaa ja maha on tiellä, selkää jomottaa ja yöt on nukuttu huonosti. Että jos tuntuu joltain muulta, kuin elämän parhaalta ajalta, niin musta se on enemmän kuin luonnollista :D. Itse mä silti olen kokenut tämän jollain tavalla hienoksi ajaksi, mutta kyllä sitä vois jo nyt hypätä suoraan sinne laskettuun aikaan. Paitsi että nyt on iskenyt paniikki siitä, että vaikka mitä pitäis tehdä ennen kuin pikkunen on maailmassa. Laittaa sänky valmiiksi, hankkia sitä sun tätä, pestä ja lajitella vaatteita, laittaa topsipuikot ja vanulaput järjestykseen ja niin pois päin. Mutta onhan tässä vielä aikaa, täytyy vaan laittaa töpinäksi.
Tänään oli neuvola ja neuvolatäti tunnusteli vauvelia mahan päältä. Järkyttävä arvio oli että pikkuapina on jo nyt yli 3-kiloinen
Omasta mielestä olis paras, että syntyis aiemmin jotta sen pystyis synnyttämään alakautta. Leikkausarpea en mahaani haluais. Jättiläisvatsaan kun ei ole vielä tullut yhtään raskausarpea, muualle kyllä vaikka senttejä ei oikeastaan ole muualle tullut. Vajaa 20 kiloa on siis pikkumasussa.
Potkut tuntuu nyt todella ikävästi ja alapäässä/alavatsassa vihlontaa ja välillä supistelee. Öisin ei puhettakaan että uni tulisi silmään. Vuorokaudessa unta saa ehkä 6 tuntia. Ihme ja kumma ei kyllä silti väsytä.
Nyt vaan odotellaan pikkujättiläisen syntymää..
Mulle ei terkka ole tehnyt mitään painoarvioita, lääkäri on ens viikolla ja lääkärillä on käytössä ultra, jolla arvio tehdään. Olen kuullut noiden käsipelillä tehtävien arvioiden heittävän välillä aika lailla, joten jos rupee pelottamaan, niin pyydä sitä ultraa. Ultrallakin se on vaan arvio, mutta vähän tarkempi sellainen. Ja synnyttihän kaisakin aika potran pojan vieläpä nopeasti ilman tikejä ja episiotomiaa. Tosin kaisalle se tais olla toka. Ja sit vähän aikasemmin vaan käyttöön 3 S:ää sauna siivoaminen ja seksi, josko vanhan kansan viisaudet auttais käynnistämään synnytystä. Joogaohjaaja neuvoi, että jalkahieronta saattaa triggeröidä joitain akupisteitä, jotka saattavat nopeuttaa synnytyksen käynnistymistä.
Tsemppiä meille kaikille raskautetuille. Kyllä se jokaisen vuoro tulee aikanaan :thumbs: (vaikkei aina siltä tunnu).
- Liittynyt
- 13.1.2005
- Viestejä
- 191
- Ikä
- 42
Tervehdys kaikille mammoille täällä yksi tuleva lisää!
Tällä hetkellä mennään sitä maagista 12rv. Alkuraskauden ultrassa käytiin rv8 ja siellä yksi villi hyöri ja pyöri sydän kovasti läpättäen. Torstaina on sitten np-ultra ja jännittää ihan hirveesti...minulla oli keskeytynyt keskenmeno kesäkun alussa joten kaikki mahdollinen pelottaa :(
Treenit meni jäihin itsenäisyyspäivän aikoihin kun sain napattua kunnon flunssaputken (4vkoa). Myös pahoinvointi alkoi samoihin aikoihin, ainut mikä maistui oli joululaatikot...kunnes sitten välipäivinä alkoi :urjo: . Tällä hetkellä olo on jo suht normaali, ei pahoinvointia. Jospa sitä uskaltautuis raudan pariin kun ultra on käytynä.
Lämpimät onnittelut Kaisalle vauvan johdosta!
täällä yksi tuleva lisää!Tällä hetkellä mennään sitä maagista 12rv. Alkuraskauden ultrassa käytiin rv8 ja siellä yksi villi hyöri ja pyöri sydän kovasti läpättäen. Torstaina on sitten np-ultra ja jännittää ihan hirveesti...minulla oli keskeytynyt keskenmeno kesäkun alussa joten kaikki mahdollinen pelottaa :(
Treenit meni jäihin itsenäisyyspäivän aikoihin kun sain napattua kunnon flunssaputken (4vkoa). Myös pahoinvointi alkoi samoihin aikoihin, ainut mikä maistui oli joululaatikot...kunnes sitten välipäivinä alkoi :urjo: . Tällä hetkellä olo on jo suht normaali, ei pahoinvointia. Jospa sitä uskaltautuis raudan pariin kun ultra on käytynä.
Lämpimät onnittelut Kaisalle vauvan johdosta!
- Liittynyt
- 15.1.2004
- Viestejä
- 313
- Ikä
- 44
Hugadelic sanoi:
Ainakin TAYSissa olis saanu Obsidania, mutta kun se ei mulla pelitä, niin mies toi Spartocineä kotoa. Kyllä mun käsittääkseni sairaalan kuuluu rautalääkkeet tarjota, jos niihin todellakin tarvetta on. Saahan sieltä kipulääkkeet sun muutkin dropit.
Kiitos kaikille onnitteluista! :haart: Toistaiseksi kaikki mennyt ihan mukavasti, eikä suuremmin enää edes väsytä.
- Liittynyt
- 18.4.2004
- Viestejä
- 503
Onnittelut vaan täältäkin Kaisalle :hyvä:
Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. On ollut niin paljon muuta puuhaa, kuten muutto jouluntienoilla. Ja vasta nyt saimme netikin toimimaan Tänään tuli täyteen rv 30. Tuntuu, että aika on mennyt hurjan nopeasti...Melkein kaikki alkaa olla valmiina vaavia varten. Eilen koottiin hoitöpöytä ja sinne kaappiin järjestelin vauvelin vaatteet
Vielä jokunen viikko sitten olin täynnä energia ja kuntoilla jaksoi hyvin. Mutta nyt alkaa väsy painaa täytyy myöntää...Päivittäin kyllä harrastan jotain liikuntaa, mutta oman jaksamisen mukaan. Pari kertaa viikossa käyn salilla ja kerran viikossa on pumppi, muuten sitten lenkkeilyä koiran kanssa ja venyttelyä...Oikeastaan mulla on lääkärinmääräys, että saan harrastaa vaan kevyttä liikuntaa. Ennen joulua rehkein mm. muuttohommissa jonka seurauksena supistelin kipeästi pari päivää. Lääkäri totesi kohdunkaulan pehmentyneen. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että minulla on jonkin sortin taipumus paikkojen herkälle aukeamiselle. Huomenna menen taas äitiyspolille kontrolliin. Tuon jälkeen ei kyllä ole ollut ongelmia ainakaan supistelujen kanssa, onneksi
Vatsa on kasvanut kuten pitääkin, mutta on mielestäni kuitenkin aika kohtuullisen kokoinen. Ei pahemmin ole vielä tiellä ;) Painoa ei hirveesti ole tullut semmonen 4kg. Jossain vaiheessa tipahti jopa 1,5kg alaspäin...Hemoglobiini on onneksi hyvä samoin paineet...Iskias on tällä hetkellä se inhottavin juttu. Onneksi ei ihan päivittäin vaivaa. Mulla parhaiten auttaa kunnon yö-unet ja venyttely sekä se jos mies viitsii hieroa ;) Uutena vaivana on tullut häpyluun kipuilu, joka johtuu ilmeisesti vauvelin kääntymisestä pääasentoon...
Kovasti jaksamista kaikille punttimammoille!
Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. On ollut niin paljon muuta puuhaa, kuten muutto jouluntienoilla. Ja vasta nyt saimme netikin toimimaan
Tänään tuli täyteen rv 30. Tuntuu, että aika on mennyt hurjan nopeasti...Melkein kaikki alkaa olla valmiina vaavia varten. Eilen koottiin hoitöpöytä ja sinne kaappiin järjestelin vauvelin vaatteet Vielä jokunen viikko sitten olin täynnä energia ja kuntoilla jaksoi hyvin. Mutta nyt alkaa väsy painaa täytyy myöntää...Päivittäin kyllä harrastan jotain liikuntaa, mutta oman jaksamisen mukaan. Pari kertaa viikossa käyn salilla ja kerran viikossa on pumppi, muuten sitten lenkkeilyä koiran kanssa ja venyttelyä...Oikeastaan mulla on lääkärinmääräys, että saan harrastaa vaan kevyttä liikuntaa. Ennen joulua rehkein mm. muuttohommissa jonka seurauksena supistelin kipeästi pari päivää. Lääkäri totesi kohdunkaulan pehmentyneen. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että minulla on jonkin sortin taipumus paikkojen herkälle aukeamiselle. Huomenna menen taas äitiyspolille kontrolliin. Tuon jälkeen ei kyllä ole ollut ongelmia ainakaan supistelujen kanssa, onneksi
Vatsa on kasvanut kuten pitääkin, mutta on mielestäni kuitenkin aika kohtuullisen kokoinen. Ei pahemmin ole vielä tiellä ;) Painoa ei hirveesti ole tullut semmonen 4kg. Jossain vaiheessa tipahti jopa 1,5kg alaspäin...Hemoglobiini on onneksi hyvä samoin paineet...Iskias on tällä hetkellä se inhottavin juttu. Onneksi ei ihan päivittäin vaivaa. Mulla parhaiten auttaa kunnon yö-unet ja venyttely sekä se jos mies viitsii hieroa ;) Uutena vaivana on tullut häpyluun kipuilu, joka johtuu ilmeisesti vauvelin kääntymisestä pääasentoon...
Kovasti jaksamista kaikille punttimammoille!
- Liittynyt
- 13.1.2005
- Viestejä
- 191
- Ikä
- 42
Np-ultra takana ja kaikki oli hienosti. Kaveri siellä oiko jalkojaan kädet korvilla ja välillä venytteli rinta kaarella niin että isiäkin nauratti ääneen Lääkärikin jutteli että aika vilkas tapaus siellä touhuaa.
LA siirtyi viikolla taaksepäin joten nyt mennäänkin jo rviikkoa 14.
Lääkärikin jutteli että aika vilkas tapaus siellä touhuaa.LA siirtyi viikolla taaksepäin joten nyt mennäänkin jo rviikkoa 14.
- Liittynyt
- 12.11.2007
- Viestejä
- 1 590
Moi tännekin! Pakko laittaa tänne omia kokemuksia, vaikka en nyt raskaana olekaan.
Minä olin ennen kahta lasta tosi hoikka, joten ihmisethän rakastivat sitä että pääsivät mainitsemaan mun "kamalan isosta" mahasta. Että jos siellä onkin kaksoset... ja jopas sinä olet valtava (mutta kyllähän sitä viimeisillään onkin). Noh, lääkärit arvioivat kummallakin kerralla vauvan kilon pienemmäksi kuin mitä se oikeasti oli, ja sitten ihmettelivät synnytyksen jälkeen että mihin se oikein piiloutui? Enpä tiedä, mutta onneksi olen itsekin iso, niin mahtui kumpikin tulemaan ulos. Tosin ekan synnytyksen jälkeen hirvitti, että mitä jos ei...
Treenaamisen onnistumisesta ei ensimmäisen kanssa ollut puhettakaan sitten rv 12 jälkeen. Kävin aika fyysisessä työssä rv 36 asti, ettei sen jälkeen oikein ollut tarviskaan. Kävellä en voinut ensimmäisen kolmanneksen jälkeen normaalivauhtia, koska heti kovemmassa vauhdissa alkoi supistelemaan kivuliaasti. Ensimmäisessä raskaudessa myös tuo häpyluukipu oli sitä luokkaa, että tuntui kuin se vauva repeäisi kohta ulos sieltä. Ei onneksi kuitenkaan tullut maailmaan kuin vasta päivää aikaisemmin ;) Mulla oikeastaan oli jo aika varhaisessa vaiheessa kipeitä supisteluja, mutta ne taisivat vaan tarpeellisesti löysyttää paikkoja.
Eka synnytys oli tosin aika rankka. Siinä ei epiduraalit sun muut oikein vaikuttaneet. Mulla tuo hemppakin tipahti johonkin 80-90 kummassakin synnytyksessä, joten sain spartocinea synnärillä. Se olikin tosi tehokasta sitten. Molemmat vauvat (4130g ja 4550g) voivat synnytyksien jälkeen hyvin. Temperamenttierot kyllä huomasi heti. Ensimmäinen alkoi heti pesun jälkeen nukkumaan ja toinen huutamaan ruokaa heti maailmaan päästyään. Jännää oli myös se, että toinen raskaus kesti yli viikon pidemmälle kuin ensimmäinen. Yleensähän taitaa olla toisinpäin.
Minä olin ennen kahta lasta tosi hoikka, joten ihmisethän rakastivat sitä että pääsivät mainitsemaan mun "kamalan isosta" mahasta. Että jos siellä onkin kaksoset... ja jopas sinä olet valtava (mutta kyllähän sitä viimeisillään onkin). Noh, lääkärit arvioivat kummallakin kerralla vauvan kilon pienemmäksi kuin mitä se oikeasti oli, ja sitten ihmettelivät synnytyksen jälkeen että mihin se oikein piiloutui? Enpä tiedä, mutta onneksi olen itsekin iso, niin mahtui kumpikin tulemaan ulos. Tosin ekan synnytyksen jälkeen hirvitti, että mitä jos ei...
Treenaamisen onnistumisesta ei ensimmäisen kanssa ollut puhettakaan sitten rv 12 jälkeen. Kävin aika fyysisessä työssä rv 36 asti, ettei sen jälkeen oikein ollut tarviskaan. Kävellä en voinut ensimmäisen kolmanneksen jälkeen normaalivauhtia, koska heti kovemmassa vauhdissa alkoi supistelemaan kivuliaasti. Ensimmäisessä raskaudessa myös tuo häpyluukipu oli sitä luokkaa, että tuntui kuin se vauva repeäisi kohta ulos sieltä. Ei onneksi kuitenkaan tullut maailmaan kuin vasta päivää aikaisemmin ;) Mulla oikeastaan oli jo aika varhaisessa vaiheessa kipeitä supisteluja, mutta ne taisivat vaan tarpeellisesti löysyttää paikkoja.
Eka synnytys oli tosin aika rankka. Siinä ei epiduraalit sun muut oikein vaikuttaneet. Mulla tuo hemppakin tipahti johonkin 80-90 kummassakin synnytyksessä, joten sain spartocinea synnärillä. Se olikin tosi tehokasta sitten. Molemmat vauvat (4130g ja 4550g) voivat synnytyksien jälkeen hyvin. Temperamenttierot kyllä huomasi heti. Ensimmäinen alkoi heti pesun jälkeen nukkumaan ja toinen huutamaan ruokaa heti maailmaan päästyään. Jännää oli myös se, että toinen raskaus kesti yli viikon pidemmälle kuin ensimmäinen. Yleensähän taitaa olla toisinpäin.
