Raskaus ja treeni osa 2

[Hugadelic]

Ainakin TAYSissa olis saanu Obsidania, mutta kun se ei mulla pelitä, niin mies toi Spartocineä kotoa. Kyllä mun käsittääkseni sairaalan kuuluu rautalääkkeet tarjota, jos niihin todellakin tarvetta on. Saahan sieltä kipulääkkeet sun muutkin dropit.

Kysyin tätä synnytysvalmennuksessa Kättärillä ja rautaa sieltä myös saa. Jos haluaa syödä jotain muuta, kuten esim d-vitamiinia, täytyy ne tuoda itse. D-vitamiiniahan pitäisi syödä talvikautena myös imetyksen ajan, mutta ei kai se ole kovin vakavaa, jos muutama päivä jää väliin. Meinasin kuitenkin pakata muut paitsi raudan sairaalakassiin. En tajunut kysyä minkä merkkistä rautaa siellä on tarjolla, mutta mulla on ainakin mennyt niin Retafer kuin Obsidankin, vaikka Retafer ei niin hyvin imeytynyt, kuin Obsidan.

Ja onnea k82:lle! Kyllä se on hauskaa katsella ultrassa, kun ne pikkuiset touhuaa siellä ihan omiaan :D. Käytiin loppuajan lääkärikäynnilläkin tänään ja siellä se tyyppi touhus koko ajan. Ei vissiin tykännyt, kun tökittiin sillä ultralla, vaan työnsi aina vastaan :D.

 

[kaisa]

D-vitamiiniahan pitäisi syödä talvikautena myös imetyksen ajan, mutta ei kai se ole kovin vakavaa, jos muutama päivä jää väliin.

Itse en ole nähnyt aiheelliseksi, puolitoista litraa D-vitskukyllästettyä rasvatonta maitoa + muut maitotuotteet päälle riittänee, tämä on täälläpäin myös neuvolan kanta.

 

[Mena]

Onnea kaikille taaperon saaneille!:haart:

Täällä ilmoittautuu myös yksi raskautunut. Viikkoja on nyt kasassa 16+1. Tänään oli viimeksi neuvolakäynti ja kaikki kunnossa. Pikkuinen kuulemma potki jo kovasti.

Alkukolmannes (ja hieman siitä vielä eteenpäin) oli aika hankala huonon olon ja väsymyksen takia. Treenit jäi aika vähille. Onneksi nyt olo on mitä mainioin! Treeni ja terveellinen ruoka maistuu taas. Välillä on vähän askarruttanut, kun olen lukenut, ettei raskaana ollessa saisi "treenata kovaa" ja treenin pitäisi olla enemmän ylläpitävää kuin nousujohteista. Salilla treenatessa treeni tuntuu kuitenkin todella hyvältä ja jotenkin on vaikeaa yrittää himmailla painojen kanssa. Kun on kerran tottunut tekemään raskailla painoilla

Olenkin päättänyt, että teen kaikkea mitä ennenkin kunhan se vain tuntuu hyvältä, sen enempää stressaamatta.

Tsemppiä kaikille kanssaodottajille!

 

[Aivi]

Onnea kaikille taaperon saaneille!:haart:

Täällä ilmoittautuu myös yksi raskautunut. Viikkoja on nyt kasassa 16+1. Tänään oli viimeksi neuvolakäynti ja kaikki kunnossa. Pikkuinen kuulemma potki jo kovasti.

Alkukolmannes (ja hieman siitä vielä eteenpäin) oli aika hankala huonon olon ja väsymyksen takia. Treenit jäi aika vähille. Onneksi nyt olo on mitä mainioin! Treeni ja terveellinen ruoka maistuu taas. Välillä on vähän askarruttanut, kun olen lukenut, ettei raskaana ollessa saisi "treenata kovaa" ja treenin pitäisi olla enemmän ylläpitävää kuin nousujohteista. Salilla treenatessa treeni tuntuu kuitenkin todella hyvältä ja jotenkin on vaikeaa yrittää himmailla painojen kanssa. Kun on kerran tottunut tekemään raskailla painoilla

Olenkin päättänyt, että teen kaikkea mitä ennenkin kunhan se vain tuntuu hyvältä, sen enempää stressaamatta.

Tsemppiä kaikille kanssaodottajille!

Kyllä varmasti uskallat treenailla vielä entiseen malliin. Kyllä sen sitten huomaa, kun pitää keventää. Tietyt jutut kyllä kannattaa suosiolla jättää pois, kuten vatsalihasliikkeet, raskaat kyykyt, prässi ja maastavedot.

Itse jaksoin treenata aikalailla samaan malliin reiluun puoleenväliin asti. Sitten alkoi vatsassa kiristää tietyt liikkeet, enkä olisi pystynyt "puristamaan loppuun asti" kuten aiemmin. Nyt tässä vaiheessa viikolla 32 pienikin vatsalihasten jännittely tuntuu pahalta. Lähinnä olen treenaillut yläkroppaa ja jalkoja vain tosi kevyesti.

Se on kyllä totta, että raskaana ollessa treenaaminen on vain ylläpitävää. Ja liika rehkiminen voi kostautua, kuten minulla vähän kävi...Mutta kunhan pitää sen oman maalaisjärjen mukana niin hyvin menee :thumbs:

Paljon tsemppiä vaan odotukseen ja treeneihin!

 

[Aivi]

Täytyy vielä vähän avautua, kun ärsyttää toisten ihmisten suhtautuminen raskaana oleviin. Meidän pitäisi ilmeisesti maata koko 9kk, lihota norsun kokoisiksi ja vaaputtaa menemmänn kuin ankat. Mun salitreeneistä ja jumppien ohjauksista on nähty kyllä niin paljon vaivaa :curs: Mua ei oikeastaan haittaa jos joku tulee suoraan kysymään ja "päivittelee hyväntahtoisesti". Mutta sitten on niitä jotka juoruaa selän takana. Kaverini kertoi, että salilla on päivitelty miten voin vielä käydä siellä kauhean mahani kanssa. Ensinnäkin mahani ei ole kauhea, painoa on tullut joku 4-5kg...Ja toiseksi mitä se muille kuuluu? Pitäiskö mun lopettaa liikkuminen koska olen raskaana? Loppuun asti aion käydä kyllä salilla jos vaan pystyn, ihan muiden kiusaksikin ;) Ärsyttää tommoset kateelliset akat! Sori oli pakko avautua :D

 

[katriina2]

Osalta mammafoorumeita saa sitten ihan parhaat naurut. Jotenkin mun päähän ei vaan sovi se, että raskaana oleminen on hyvä syy lopettaa kaikenmoinen liikunta...Mä ennemminkin nään sen siten, että jos on hyvä kunto pohjalla ja haluaa/viitsii liikkua raskauden aikana niin se helpottaa myös siitä synnytyksestä palautumista. Tietysti jos ei oo tottunu liikkumaan aiemmin, niin ei sitä välttämättä ala raskaudenkaan aikana liikkumaan, etenkin jos on paha olo ja väsyttää ja ketuttaa ja ulkona on kylmä ja leipäkään ei maistu leivältä :D

Ittellä on nyt kasassa 19+6 ja kyllä kuulkaa tiukkaa teki tällä viikolla reeneissä kun ei enää voinutkaan hyppiä niinkuin ennen:jahas: Mun ei meinaan edes kannata tehdä jotain "kevyesti" vaan mieluummin jätän sitten kokonaan väliin ja istun salin reunalla venyttäen. Tää on nyt tätä ja kyllä mä luulen että syksyllä ehdin taas hyppiä ihan riittämiin.

Että ei välitetä niiden ulkopuolisten puheista, ne on vaan kateellisia. IMO ;)

 

[PMLats]

Mä en ole kyllä kuullut puolikastakaan negatiivista kommenttia omista reenaamisista. Eilenkin salin pukuhuoneessa herttainen vanhempi rouva kysyi, että käytkö täällä ihan joka päivä (en tosin käy) ja sitten kehui että hyväähän se tekee, ei pitäisi sitten tulla selkä kipeäksikään kun pitää paikat vahvana. Mutsikaan ei ole kommentoinut ihan alkuraskauden jälkeen mitään.

Se tosin sanon, että jos tosiaan on paha olo ja vapisuttaa ja oksettaa ja sun muuta, niin asiaa ei helpota ainakaan se, että kaiken lisäksi ottaa niskoilleen hirveän stressin siitä, jos liikunta ei suju tai tunnu kivalta. Kun olo muuten taas helpottuu niin kyllä se treenikin maittaa.

Mulla nyt 25+4 ja teen edelleen yläkropan treenejä suht täysillä. Jalkatreeneistä olen jättänyt kovat kyykyt tai kyykynkaltaiset liikkeet nyt pois, mutta teen edelleen esim. yhdenjalan prässiä jne. SJMV kulkee mukana vielä, pitkiä sarjoja kevyellä, jalat leveällä ja lyhyellä liikeradalla En ole vielä tunnistanut yhden yhtäkään supistusta tms. vaivoja, joten ilmeisesti mun kroppaa ei haittaa. Varmaan jos alkaisi jotain tuntemuksia tulla, niin keventäisin touhua.

 

[Bellezza]

En ole käynyt salilla yhtään kertaa sen jälkeen kun raskauduin... Mieli kyllä tekis ja nyt kun alkaa olla ihan hyvä olo niin mikäs minua estää. Viikkoja on kasassa 23.

Ekat kolme kuukautta olin niin koomassa että hyvä kun pääsin raahautumaan töihin. Väsymys oli ihan uskomatonta. Mie oon saanu kommenttia siitä kun nyt oon vaan maannu sohvalla, olen kyllä yrittäny joka päivä käydä kävelemässä ja sitten vähän venytellyt. Vähänkin pidemmillä lenkeillä alkaa supistaa ja nyt tuntuu että maha painaa. Lisäksi pelkään ihan tosi paljon että kaadun, miula on ollu ihan perinne melkein joka talvi kaatua silleen että on lonkka mustana. Mammajoogakin kiinnostais käydä kokeilemassa.

 

[nelli]

Onneksi olkoon Bellezza! Jumpalle vaan! Voikaahan paksusti kaikki muutkin!

 

[Hugadelic]

En ole käynyt salilla yhtään kertaa sen jälkeen kun raskauduin... Mieli kyllä tekis ja nyt kun alkaa olla ihan hyvä olo niin mikäs minua estää. Viikkoja on kasassa 23.

Ekat kolme kuukautta olin niin koomassa että hyvä kun pääsin raahautumaan töihin. Väsymys oli ihan uskomatonta. Mie oon saanu kommenttia siitä kun nyt oon vaan maannu sohvalla, olen kyllä yrittäny joka päivä käydä kävelemässä ja sitten vähän venytellyt. Vähänkin pidemmillä lenkeillä alkaa supistaa ja nyt tuntuu että maha painaa. Lisäksi pelkään ihan tosi paljon että kaadun, miula on ollu ihan perinne melkein joka talvi kaatua silleen että on lonkka mustana. Mammajoogakin kiinnostais käydä kokeilemassa.

Mä treenasin alkuraskaudesta normaalisti salilla, mutta sitten tuli pidempi tauko. Muuta liikuntaa tuli silloin salitauon aikana kuitenkin harrastettua. Tauon aikana kroppa oli muuttunut paljon, ja tauon jälkeen oli hieman hakemista siinä mitä tuntui hyvältä tehdä ja millä painoilla. Tilannetta ei helpottanut se, että vaihdoin tuossa samalla salia. Mutta kokeilemalla ja itseä kuuntelemalla noi jutut selviää.

Äitiysjoogaa ja Bailatino mama -tunteja mä ainakin suosittelen lämpimästi. Joogasta on ollut mulle erityisesti apua alaselän venyttelyssä ja rentouttamisessa. Lisäksi siellä tehdään sellasia liikkeitä, jotka auttavat synnytykseen valmentautumisessa. Itse olen käynyt joogakoulu Shantissa Helsingissä ja muilta olen kuullut hyviä kommentteja myös Manipuran järjestämästä raskausajan joogakurssista. Bailatino mama -tunneilla taas on ollut hauska taas ottaa liikuntaa vähän rennommin. Olen aina tykännyt erilaisista tanssitunneista ja noilla voi turvallisin mielin käydä jos omat tuntemukset sen sallii.

Nyt etenkin loppuraskaudesta (viikkoja 37 + risat) uskon, että olo vois olla paljon tukalampi, jos olis jättänyt kaiken liikunnan pois. Lihasten pitäminen kunnossa auttaa ton mahan kantamisen kanssa ja ymmärtääkseni tuo helpotusta verenkiertoon ja turvotukseen. Ja jos siitä joogasta on hitusenkaan hyötyä synnytyksessä, niin se on ollut sen arvosta :D.

 

[Aivi]

Itse uskon vakaasti siihen, että liikkuminen kannattaa raskaana ollessa. Synnytyskin sujuu varmasti paremmin, jos on kunnossa Mä olen saanut jostain lisäenergiaa ja salitreenitkin sujuu oikein hyvin...En tietenkään edes yritä samoilla painoilla vääntää, kun aiemmin, mutta suht kovaa kuitenkin. Sen kyllä huomaan, että väsähdän salilla nopeammin. Treenit onkin usein vain 30-45min mittasia + päälle aerobista ja venyttelyä.

Tänäänkin ohjasin aamulla kevyehkön jumpan, jonka jälkeen jäin salille tekemään rintaa ja olkapäitä. Sitten kävelin kauppaan ja kantelin pari "raskasta" ostoskassia kotiin, eikä tuntunu yhtään pahalta. Jos nyt ei liitoskipuja yms lasketa ;) Mitään sankaria ei kannata esittää, mutta itse en pysty heittäytymään "avuttomaksi"...odottavan aikakin sujuu paremmin kun on tekemistä ;)

Uskon, että suurinosa on kiinni omasta asenteesta. Jos koko ajan ajattelee, että väsyttää ja ei pysty, niin ei kai sitä sitten pysty. Päivittäin olen minäkin väsynyt ja mm.selkää kolottaa, mutta liikunta useimmiten auttaa. Ei tarvi vetää 2h hiki jumppaa, kunhan tekee jotakin

 

[Bellezza]

Onneksi olkoon Bellezza! Jumpalle vaan! Voikaahan paksusti kaikki muutkin!

Kiitos!

Ja ulos reippailemaan --->

 

[Drusilla]

Itse uskon vakaasti siihen, että liikkuminen kannattaa raskaana ollessa. Synnytyskin sujuu varmasti paremmin, jos on kunnossa

Komppaan.

Mut pelasti kätilön mukaan sektiolta vauvan sykkeiden laskettua vain se, että olin "niin hyvä synnyttäjä". Koska tämä poika on ensimmäinen lapsemme, tulkitsen tuon lähinnä niin, että mulla oli voimaa kropassa ponnistaa tarpeeksi. Lisäksi hyvä kunto on auttanut jaksamaan nyt, kun hemoglobiini on jossain synkeänsurkean paikkeilla synnytyksen jälkeisen verenhukan seurauksena.

 

[Mena]

Kiitos kommenteista, Aivi ja muut!
Kiva lukea välillä keskusteluja, jossa liikuntaan tsempataan, eikä vaan kauhistella miten sitä ja tuota ei voi tehdä jne jne. Tietenkin ymmärrän, ettei tiettyjä juttuja kannata tehdä, kuten juuri mavea, vatsoja yms. Oma olo kertoo.

Liikunnallisena ihmisenä tuntuisi vaan kamalalta tuomiolta, jos ei saisi treenata edes jotenkin samaan malliin kuin ennen. Tsemppiä kaikille ja hyviä vointeja!

 

[Mena]

Niin ja piti vielä lisätä tosta selän takana puhumisesta. voin kuvitella, että on todella raivostuttavaa.:curs: toivottavasti onnistut jättämään kateellisten kommentit omaan arvoonsa.
Itse en ole ainakaan vielä toistaiseksi saanut kuulla omasta treenaamisestani, mitä nyt äiti on pariin kertaa ehdotellut, että kannattaisiko rauhoittaa tahtia. Mutta en mä ny niin kamalan hirveästi treenaa. Ihan järki päässä. Ehkä äidit vaan on semmosia huolehtijoita.

 

[Zelda]

Imetysliiveille alkais olla kohtapuolin käyttöä. Minkälaisia on käytössä ja vähän hintaa?
Parit liivit kävin testaamassa lindexillä mutta ei sopivia löytyny. Materiaalit jotenki hinkkas tai jotain. Kaaritukia ei varmaankaan tarvi ja pehmeä materiaali. Imetysaikana ei tarvi myöskään paksuja toppauksia mutta ei nännien tarvi läpikään paistaa. Onkos netissä jossain jotain jota vois suositella ja olis suhteellisen edulliset?
Rintaliivien koko ainakin on muuttunut, muuttuukohan se vielä paljon, kun maitoa kertyy? Raskausviikkoja nyt 36.

 

[kaisa]

Koska tämä poika on ensimmäinen lapsemme, tulkitsen tuon lähinnä niin, että mulla oli voimaa kropassa ponnistaa tarpeeksi. Lisäksi hyvä kunto on auttanut jaksamaan nyt, kun hemoglobiini on jossain synkeänsurkean paikkeilla synnytyksen jälkeisen verenhukan seurauksena.

Voisi olla mun sormilta tuo kirjoitus. Kumpikaan näistä kahdesta synnytyksestä ei todellakaan ole ollut mikään syöksysynnytys, mutta silti ensimmäisessä ponnistusvaihe 12 minuuttia, toisessa 9 minuuttia, vaikka nyt pari viikkoa sitten syntynyt poika olikin iso jytky. Kun kuuntelee ei-treenaavien kavereiden synnytysjuttuja, niin laitan kyllä hyvän pohjakunnon piikkiin omat kokemukseni etenkin tuosta kaikkein tuskallisimmasta vaiheesta.

Lisäksi 2 litran verenhukka, mutta siitä huolimatta kotiutuminen jo kahden päivän kuluttua menee pelkästään hyvän kunnon piikkiin. Mä en ole kummassakaan raskaudessa pystynyt supistusten takia tekemään kovin kummoista treeniä, mutta "pelkkä" kävely / pyöräily / ulkoilu on sekin näköjään ihan kullanarvoista treeniä.

Hb heiluu edelleen jossain 100 kieppeillä, eikä tunnu nousevan millään. Ilmeisesti keholla todellakin kestää tasata isot verivajeet, mutta jaksaminen on silti ihan hyvää luokkaa - onneksi. Kantsii siis treenata, oman jaksamisen puitteissa tietty.

 

[Cassyput]

Imetysliiveille alkais olla kohtapuolin käyttöä. Minkälaisia on käytössä ja vähän hintaa?
Parit liivit kävin testaamassa lindexillä mutta ei sopivia löytyny. Materiaalit jotenki hinkkas tai jotain. Kaaritukia ei varmaankaan tarvi ja pehmeä materiaali. Imetysaikana ei tarvi myöskään paksuja toppauksia mutta ei nännien tarvi läpikään paistaa. Onkos netissä jossain jotain jota vois suositella ja olis suhteellisen edulliset?
Rintaliivien koko ainakin on muuttunut, muuttuukohan se vielä paljon, kun maitoa kertyy? Raskausviikkoja nyt 36.

Mulla ainakin rinnat kasvoi vielä yhden täyden kuppikoon synnytyksen jälkeen. Tosin nyt koko on jo hiukan normalisoitunut kun olen 4kk imettänyt. Se on vaan aika ärsyttävää kun tissien koko vaihtelee sen mukaan milloin on viimeksi imettänyt jne... Rinnat ei siis tosiaan ole koko ajan samankokoiset.

Mua on masentanut se kun imetysliivit on niin sairaan rumia. Ne mallit, hyi hitto.. Pitääkö sitä ihmisen heti mammaantua täysin kun saa vauvan? Yök. Kappahlista löysin yhdet hyvät, niissä tosin oli kaarituki. En vain osaa käyttää kaarituettomia liivejä.

H&M:ssä on muuten semmoisia imetysajan spagettiolkaintoppeja, niitä kannattaa ostaa monta! En tiedä miten olisin alussa pärjännyt ilman. Käytän niitä yhä edelleen yöpaitoina.

 

[Aivi]

Niin ja piti vielä lisätä tosta selän takana puhumisesta. voin kuvitella, että on todella raivostuttavaa.:curs: toivottavasti onnistut jättämään kateellisten kommentit omaan arvoonsa.
Itse en ole ainakaan vielä toistaiseksi saanut kuulla omasta treenaamisestani, mitä nyt äiti on pariin kertaa ehdotellut, että kannattaisiko rauhoittaa tahtia. Mutta en mä ny niin kamalan hirveästi treenaa. Ihan järki päässä. Ehkä äidit vaan on semmosia huolehtijoita.

Juu ehdottomasti jätän omaan arvoon. alkoi vaan niin harmittaa kun kuulin, mutta ei enää Mitäs mä muista välitän!

Meidänkin äiti on pari kertaa vihjannut, että mitä jos vähentäisit kuntosalilla käyntiä...Isäkin kyseli kuinka kauan oikein jumppaan. Sanoin, että loppuun asti :D Hän oli ihan ihmeissään, sanoin ettei siitä mitään haittaa ole, päinvastoin. Äitini on kyllä aina itse korostanut, miten minuakin odottaessaan liikkui loppuun asti. Teki kuulemma synnytystä edeltävänä iltana pitkän pyörälenkin.

Kyllähän mäkin vähentänyt olen erityisesti punttia. ennen tuli tehtyä se 4-5krt viikossa ja päälle pari pumppiohjausta. Nyt mennään 2-3 punttia + 1 pumppi.

Hyvä, että tuli keskustelua tuosta imetysliivi asiasta. Olen pohtinut itse samaa, koska kannattaa ostaa ja mistä? Nehän kuiteskin tarttis olla mukana siellä synnärillä :D

 

[KateS]

Kiva kuulla että naisilla piisaa virtaa! :dance:
Ihanaa kun liikunta tuntuu vielä hyvälle. Tosin kevyttä punttia ja kävelylenkkejä, mutta viikkojakin on pian 38. Meitä taitaakin olla samoilla viikoilla monta punttimimmiä.

Mä olen myös miettinyt noita pitkiä ponnistusvaiheita. Itsellä kahdessa aiemmassa synnytyksessä ponnistusvaiheet ovat menneet nopsaan (5 ja 7 min). Olen miettinyt mistä voi johtua hurjan suuret erot? Eikö lapsi ole synnytyskanavassa vielä kun alkavat ponnistamaan vai eivätkö kaikki tunne mitä lihaksia pitää käyttää ponnistaessa?

Itse olen myös saanut osakseni "neuvoja" kuinka raskausaika kuuluu viettää sohvan pohjalla valittaen kaikista kolotuksista. Kannattaa jättää tosiaan ihan omaan arvoonsa.

Imetysliiveistä... ne on kyllä romantiikantappajia ja jonkin ajan jälkeen alan vihata koko kapistuksia, niitä kun joutuu pitämään 24/7.
Vanhoja liivejä kaivellessani, päätin ostaa ainakin yhdet uudet ja löysinkin lindexiltä yhdet tarpeeksi suuret. Kampista Bebesiltä löysin muutaman kivan mallin, tosin en sovittanut. Bebesillä on myös nettikauppa (jos ei liike sijaitse omalla paikkakunnalla). Myös Carriwell - liivejä saa netistä ja yksi malli oli mun mielestä ihan siedettävän näköinenkin. Ehkä haen vielä jostain yhdet uudet. Changella oli muuten myös ainakin yksi malli, mutta en tutustunut niihin tarkemmin - vielä.

Pitääkin käydä katsomassa H&M:n spaghettiolkaintoppeja. Oliko ne sellaiset luukkumalliset?

Vielä tästä kirotusta huonosta ryhdistä.. Käy muten selän päälle pitkien lenkkien jälkeen. Viime viikolla vasta tajusin kaivaa tukivyön esiin ja se oli mun pelastus. Siihen loppuivat supistukset - ei sentään kaikki, mutta väheni ne ainakin huomattavasti ja selkä jaksaa paremmin. Aiemmin sitä en kai oikein osannut käyttää, koska ei siitä ollut aiemmin apua??!?

Onnea raskautuneille