- Liittynyt
- 24.5.2004
- Viestejä
- 108
Mä voin omalta osaltani sanoa satavarmasti, että raskaus alkoi vasta kun olin vähentänyt treenaamista ja PALJON. Kesällä luulin treenaavani vähän, jälkeenpäin kuulostaa aikamoiselta itsensä huijaamiselta. Treenasin mm. maratonille, muiden juttujen ohessa... Mustahan ei koskaan mitään vikaa löytynyt, eli uskon kyllä että se oli vaan tuo liiallinen urheilu (ja liian vähäinen syöminen) jonka takia kuukautiskierto sekosi ja raskautuminen kesti.
Ja kovillehan se liikunnan vähentäminen ja painon nousu otti. Ottaa edelleen, jos nyt rehellisiä ollaan. Mutta en valita, kunhan vaan vauvalla on kaikki kunnossa. Nyt on meneillään 17. viikko ja aika seesteinen vaihe. Masu alkaa pikkuhiljaa kasvaa, treenit kevenee viikko viikolta ja pelkokin alkaa hieman jo väistyä. Itseäni en osaa kuunnella vieläkään ollenkaan mitä rehkimiseen tulee, tajusin vasta äsken tota raskaus&treeni-ketjua lukiessani, et mullahan on ollut suppareita jo ties kuinka kauan treenin yhteydessa. Hitto, kevennystä siis taas ja lepoa.
Jaksamista soja ja hille, pysykää tiukkoina lääkäreiden kanssa. Välillä tuntuu, ettei kunnollista hoitoa saa ellei tosi tiukasti sitä vaadi. Hirmusti taistelutahtoa siis ja iisisti sen treenin kanssa!
Ja kovillehan se liikunnan vähentäminen ja painon nousu otti. Ottaa edelleen, jos nyt rehellisiä ollaan. Mutta en valita, kunhan vaan vauvalla on kaikki kunnossa. Nyt on meneillään 17. viikko ja aika seesteinen vaihe. Masu alkaa pikkuhiljaa kasvaa, treenit kevenee viikko viikolta ja pelkokin alkaa hieman jo väistyä. Itseäni en osaa kuunnella vieläkään ollenkaan mitä rehkimiseen tulee, tajusin vasta äsken tota raskaus&treeni-ketjua lukiessani, et mullahan on ollut suppareita jo ties kuinka kauan treenin yhteydessa. Hitto, kevennystä siis taas ja lepoa.
Jaksamista soja ja hille, pysykää tiukkoina lääkäreiden kanssa. Välillä tuntuu, ettei kunnollista hoitoa saa ellei tosi tiukasti sitä vaadi. Hirmusti taistelutahtoa siis ja iisisti sen treenin kanssa!