Estel, kirjoituksestasi tuli paha olo puolestasi.:(
Voin vain kuvitella (ja osittain tiedän omastakin historiastani), että tuollaisessa ilmapiirissä on haastavaa kehittää hyvää itsetuntoa. Jatkuva toisen vähättely on mielestäni suorastaan julmaa ja erityisen rankkaa senkin vuoksi, että se tulee vanhemmilta. Vaikka aikuisia ollaankin, niin eikö vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan tulisi olla varauksetonta rakkautta?
Tästä kirjoitin äidilleni kerran. Että rakastan häntä. Että se mitä puhuu ja kirjoittaa tuntuu pahalta. Hänen kommenttinsa oli tyyliin "rakkautta ei ole olemassakaan, se on ihan paskaa". Niin ja olin paljon isovanhemmillani lapsena, äitini teki töitä kun olin pieni, ja isäni opiskeli, olin kesälomat mummolassa. Äitini laittoi siihen liittyen pari vuotta sitten viestin "et ole koskaan tuntunut omalta lapseltani, mumma ja ukki varastivat sinut". Että kivat. :jahas:
Voisitko yksinkertaisesti tehdä äidillesi täysin selväksi tilanteen ja pyytää häntä kunnioittamaan teidän perheenne ja sinun tapaasi elää elämäänne? Jos tämä on yksinkertaisesti mahdotonta, niin harkitsisin itse välien viilentämistä – ainakin siksi aikaa, että viesti menee perille. Tee omat rajasi selväksi ja pyydä häntä kunnioittamaan niitä. Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta mielestäni sinun on ajateltava itseäsi ja omaa jaksamista.
Tämän olen tehnyt elämässäni jo muutaman kerran. Sitten on parantunut tilanne, on mennyt jonkun aikaa hyvin ja taas - yhtäkkiä se on tätä. En kai ikinä kykene sellaiseksi mitä hän minulta odottaa. Minkäs teet. Pyrin nyt vaan etten välitä vastaavanlaista syyllisyyttä omille lapsilleni. Kamalaa joskus kuulla itseni puhuvan äitini sanoilla, voisin lyödä itseäni. Onneksi sentään tajuan sen ja pyydän heti lapsilta anteeksi ja sanon, että puhuin typeriä.
Niin, ja mielestäni teit oikean ratkaisun valitsemalla kirjoittamisen sen syömisen ja oksentamiseen sijaan. Siis jos tämä oli sinulle ihan oikea valintahetki. Enkä ainakaan minä tule sinua kruunaamaan huono äiti-kruunulla, kirjoituksesi ei siihen antanut pienintäkään perustetta. Päinvastoin.:thumbs:
Olen oikeastaan ihan ylpeä itsestäni, että olen päässyt siitä noidankehästä pois. Söin ja söin, että tulisi parempi olo. Hetken tuntui hyvältä mässytä, nuorena kun sain yksinäisen hetken tein hillo- tai hunajavoileipiä ison pinon ja oksensin sitten. Jotain makeaa ja hyvää elämässä? Nyt sitä tapahtuu enää harvoin. Kirjoitan sen pois?
kuki sanoi:
Estel, voisin kirjoittaa samana tarinan kuin sinä, mutta vi...sen kohteena on vain anoppi. Hän ei kertaakaan ole pyytänyt lapsiamme kylään/yökylään luoksensa, ainoastaan vanhin poika, 13v on tervetullut joskus yökylään mummilaan. Pienempiä katsoo pitkin hampain, kun joskus meillä sattuu olemaan menoa, jonne ei voi lapsia viedä.
Meillä sama tosiaan. En ymmärrä miksi vain isoin on tervetullut. Tai siis ymmärrän sen, että pienemmät ovat vielä niin pieniä (1v ja 3v), että ovat rasittavampia hoidettavia kuin esikoululainen. Mutta kun neiti oli hänellä kylässä jo kolmevuotiaana... Pahin tilanne oli kesällä, kun mummi vain haki neidin pihasta. Pysähtyi, moikkasi, otti neidin kyytiin ja lähti. Kolmevuotias (silloin 2,5v) suuttui kamalasti kun mummi jätti hänet pihaan, ihan kieri maassa ja itki. Reilua? Ei noita kaikkia tarttis kerralla ottaa, eikä edes viedä ketään kylään, kun huomiois jotenkin muuten tasaisesti, en tiedä miten, mut jotenkin.
kuki sanoi:
Myöskin anoppi miehensä kanssa ovat niiiiin väsyneitä, että meidän tehtävä on kylästellä heillä, he harvemmin jaksavat lähteä itse liikkeelle. Ja kyseessä on 50v ihmiset, eli ei mitään ikäloppuja.
Joo, ei äitinikään ole ikäloppu, 55-vuotias vain. Mutta ei voi kyläillä, se on hänen hyväksikäyttöään jos joutuu tulemaan. Meidän pitäis käydä siellä. Ihan kuin se olis meille vähemmän väsyttävää - minä yksin kolmen lapsen kanssa on jo ihan tolkutonta, koko perhe on aika rahtaamista myös. Hän yksin pääsisi paljon helpommin meille. Mut se on vaativaa ja itsekästä ajattelua mun puolelta. Mä olen vaan niin mukavuudenhaluinen ja itsekeskeinen?
kuki sanoi:
Anoppi on vielä kaiken kukkuraksi lastenhoitaja ammatiltaan, joten voit vain kuvitella neuvojen ja ohjeiden määrää tavatessamme, yleensä tuntuu siltä, että olen vain onnistunut pilaamaan lupaavat ihmisen taimet...Ja kyllähän minä ohjeitakin otan mielelläni vastaan, mutta jatkuva tuputtaminen ärsyttää.
Ymmärrän. Otan osaa. Mun äiti ei edes neuvo miten asiat voisi tehdä paremmin, antaa vain ymmärtää, että teen kaiken huonosti.
Kerran hän ei sitten soittanutkaan pariin viikkoon kun suututin hänet - sanoin, että teen kaiken näin miten teen, koska olen kasvatukseni tulos. Ja hän on minut kasvattanut. :D
Teille kaikille iso
kiitos, viestinne antavat kovasti voimaa. Mieskin kannustaa, tietää äitini. Sanoo, että toisesta korvasta sisään (tai silmästä kun tekstiviestit kyseessä), toisesta ulos, hällä on huono päivä.
Mua vaan väsyttää, että jollain on oikeus sanoa MITÄ TAHANSA ihan vaan kun on huono päivä. Mä olen joku likasanko hälle.
Mut nyt mä alan jo olla oman elämäni ohjaaja, enkä enää vaivu itkukohtauksiin pitkäksi aikaa tuollaisen jälkeen...
Ihan vaan mietin, että eikö omien vanhempien pitäisi rakastaa lapsiaan ja tukea ja kannustaa?
Sen kun olis joskus oikeasti kokenut. Ettei kannustus tule vaan kun onnistun ja teen mitä tahtovat.
Kiitos teille. Oli aika hankala avautua, mutta tuli olo, että en voi miehelle loputtomiin tästä itkeä - hän alkaa suhtautua taas vihamielisesti äitiini, kun mulle tulee paha mieli, ja se taas vaikeuttaa mun ja äidin välejä lisää. Sori jos olen kauhea itkuiita ja valittaja. Varmasti jotakuta ärsyttää, mut hypätkää viestini yli.
Ja kilppuli, kiitos vinkistä. Etsin heti ens viikolla jos kirjastosta löytyisi tuo.
. olis kiva jos sais petidiniä suoraan suoneen vaikka heti
arcoxia 90mgx1 saa hetkeksi kivun pois, voi jopa nauttia juomisesta:jahas: panacodeista sai kauheat hedarit ja tyhjään vatsaan otettuna ei tod. hyvä juttu. parasetamolia 1-3g päivässä, eipä oikein auta. eikä ton arcoxian takia voi mitään muita tulehduskipulääkkeitä vetää. näillä mennään.:( aamuisin kurkku niin kipeä, että tavallinen kurkkukipu flunssan yhteydessä tuntuu nautinnolta aamuiseen kipuun. mehukeittolinjalla kuudetta päivää, nälkä on. eilen yritin muutaman palan syödä kanaa, pureskelin hyvin, mutta sattui aivan hekumaalisesti kurkkuun. ja lähinnä toi kipu on oikealla puolella kurkkua. aivastaminen ei tule missään nimessä edes kyseeseen, ja röyhtäisykin tuntuu repivän kurkun kahtia:itku: kahteen viikkoon ei saa liikkua. tänään oli jo pakko imuroida, ei pystynyt olemaan levossa kuudetta päivää putkeen. hyvin alkanut salitreeni stoppasi kuin seinään:wall: no ei se mitään, onneksi on viasat- ja canal+ paketit poistamassa tylsyyttä
