Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread
- Keskustelun aloittaja PMLats
- Aloitettu
Syke on kyllä aika korkeella...Leposyke 80, tässä koneella istuessa, mut se on kait aika normaalia flunssassa..- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 838
- Ikä
- 42
Eräs muija pyysi tässä lauantaina poikakaveriani sen kans kaksistaan (kai samaan telttaan tietysti) kesäl provinssiin. Tietää kyl et ollaan yhdessä. Eikö sillä ole muita kavereita? Pitääkö se oikeasti vain kaverina vai kehtaako hyppiä silmille noin selkeästi? Yleensä en ole mustis jos poikakaveri liikkuu naisten seurassa mutta tuo kaksistaan telttailu ei kuulosta hyvältä vaikken uskokaan että poikakaveri pitää tuota muijaa kaljottelukaveria kummempana. Kaiken lisäksi poikakaveri on mitä ilmeisimmin sinne lähdössä, tosin en tiedä meneekö kaksin.
Kavereitahan nuo on ollut ja kaljalla käynyt ennenkin mut en mä sinkkunaisena kehtais pyytää toisen jätkäkaveria vastaavaan. Tulis tosi tyhmä olo.
Helvetti ku ei ole ehtiny keskustella asiasta. Mulla hajoo pää.
Edit. Parisuhdeketjussa tähän tulis ainakin vastaukseks et "Jätä se!"En!
Tähän lisäten: poikakaveri sanoi ettei välttämättä edes lähde sinne ja kysyi mua mukaan jos haluan lähteä. Hyvä. Huono homma on se, että ton muijan tunteva kaveri sanoi ettei luota siihen yhtään ja että se on kieroakin kierompi, joka haluaa rikkoa kaikkien muiden suhteen kun sen oma meni pieleen. "Hienoa". Eilenkin se pommitti koko illan/yön messengerissä vaikkei sille vastannu muuta ku "joo, ei, oletko sä vittu kännissä" tai ei yhtään mitään. Mitä tollasen päässä liikkuu?! Tekee ittestään täysin pellen.
No, pitää luottaa omaani.
- Liittynyt
- 19.11.2005
- Viestejä
- 1 187
En ajatellutkaan tuota. Voisin mennä piipahtamaan lääkärillä, sillä minulla on lapsuusvuosina diagnosoitu migreeni, joka kasvuiässä hävisi yllättäen miltei kokonaan. Voihan tuo harmitus tulla takaisin. Pohdin myös hierojaa, hartioiden ja niskan seutu on kyllä sellaisessa jumissa että hyvä kun jaksaa reppua kantaa:(
- Liittynyt
- 24.1.2006
- Viestejä
- 434
Se, että takareiden lisäksi myös toinen olkanivel on kipeä, joten salilla ei voi nyt treenata jalkoja eikä penkkiä/rintaa. Taitaa mun akrobatiat olla tältä erää tässä kun lihasten kasvatus on kuitenkin nyt prioriteetti. V*tuttaa, kun se oli niin kivaa :(
Heikko positiivinen vivahde tässä on se, että pystyn treenaamaan nyt pelkästään heikkouksiani eli olkapäitä (viparit on ok) sekä pohkeita.
Heikko positiivinen vivahde tässä on se, että pystyn treenaamaan nyt pelkästään heikkouksiani eli olkapäitä (viparit on ok) sekä pohkeita.
. Hierojalla käynti kyllä auttaa.- Liittynyt
- 28.12.2005
- Viestejä
- 252
Videot sökähti, olkkarin kirjahylly romahti ja miehelle tuli kelasta ilmoitus, ettei opintotuen maksamista jatketa opintoajan ylittymisen vuoksi, vaikkei opintoja olisi enää jäljellä kuin kesäkuuhun asti. Ja maha painaa ja epäilyttää, onko minusta ollenkaa äidiksi. Paha mennä perumaankaan, kun laskettuun aikaan on kaksi viikkoa ja risat...:wall:
- Liittynyt
- 4.1.2007
- Viestejä
- 445
Perse. Kipeenähän sitä nyt sitte ollaan...............toivottavasti viikonlopuks paranis tai sitten *ituttaa jo vähän liikaakin!
Toinen ärsytystä aiheuttava asia on nuo ikuiset laskut. Normaaleiden vuokran, vesi ja puhelinlaskun lisäks ens kuun alun pottiin kuuluu myös; sähkölasku, tv-lupamaksu, joku auto-lasku (vakuutus? ), auton katsastus/korjaamomaksut...lisää odotellessa........kele.
Toinen ärsytystä aiheuttava asia on nuo ikuiset laskut. Normaaleiden vuokran, vesi ja puhelinlaskun lisäks ens kuun alun pottiin kuuluu myös; sähkölasku, tv-lupamaksu, joku auto-lasku (vakuutus? ), auton katsastus/korjaamomaksut...lisää odotellessa........kele.
- Liittynyt
- 28.10.2006
- Viestejä
- 45
No nyt sitä aerobista on sitten tullut tehtyä liikaa. Takareidet sanoi sopimuksensa irti, hyvä kun kävelemään pääsee, #&%#!!!! Treenaa tässä sitten. Kai se pitää uskoa että lepoa ON saatava riittävästi, ja ettei rasitusvamma parane lisärasituksella! Kun on tyhmä pää niin saa sitten ihan ite kärsiä... :curs:
- Liittynyt
- 1.2.2006
- Viestejä
- 871
Autopas ei lähteny käynttiin, johtuen siitä että kaveri oli lähtiessään laittanu lämmityksen pois päältä. :curs:
Noh, taksilla töihin ja pyörällä takas. Mutta salille en päässy ku ei pysty pyörällä roudaan noitan vehkeitä.:wall:
Ja tietenki myöhaästyin.. putkeen meni taas.
Noh, taksilla töihin ja pyörällä takas. Mutta salille en päässy ku ei pysty pyörällä roudaan noitan vehkeitä.:wall:
Ja tietenki myöhaästyin.. putkeen meni taas.
- Liittynyt
- 18.4.2004
- Viestejä
- 436
Äitini. En jaksa edes ajatella.
Mistä kumpuaa tuollaisia ihmisiä, jotka syyllistävät ja syyttävät, saavat tuntemaan olonsa huonoksi ja epäonnistuneeksi ja kuvittelevat, että sillä saisivat vielä myönteistä huomiota enemmän.
Ei käydä tarpeeksi kylässä, ei näe lapsia, ei sitä ei tätä, käytetään vaan ja sitte hylätään... Ei kyllä olla mielestäni tehty noita rikoksia, meillä saa käydä milloin vain kun ollaan kotona, mutta eipä häntä näy. Se on kuulemma hyväksikäyttöä myös, se ettei me mennä hänelle ja kutsutaan vaan kun meille sopii.
Mä en vaan jaksa. Mulla menee voimat arjen ylläpitämiseen. Siihen, että selviän lapsista, työstä, kaikesta tästä. En mä jaksa lähteä raahaamaan hunnilaumaa kylään, vielä paikkaan jossa pitää varoa sohvaa, sohvapöytää, pöytäliinaa, koriste-esineitä jne. Talvella varsinkin, pue nuo, riisu nuo, raahaa autoon, autosta pois... Miksei meille voi tulla?
Tai ettei tyttö saa mennä hänelle, ottais vaan yhden lapsen kylään ja aina vanhimman. Totta kai saa, mutta miksei hän voi hakea? Usein jos mulla aamuvuoro mies tekee pitkän päivän - joten mä lähtisin kolmen lapsen hunnilauman kanssa viemään yhtä. Viisi kilometriä, onko pitkä matka hakea autolla yhden ihmisen yksinään?
Olen itsekäs kuulemma. Itsekäs, arki on kaikilla muillakin ja kyse on vaan arvoista ja valinnoista.
No mä olen. Itsekäs kiipijä, paska ihminen, jonka lapsenkasvatus on perseestä ja lasten kasvatuksesta tulee epäonnistunut, mun tämäkin avioliitto menee pilalle kun mies tajuaa miten kamala mä olen, kun en mä kykene kuitenkaan tätä pitämään kasassa jne.
Kyllähän äidin luulis tietävän, kun tuon on mulle silloin tällöin kertonut. Sellainen mä sitten olen?
Mä olen kyllä yrittänyt kehittää itselleni vähän parempaa kuvaa omasta itsestäni, mutta onneksi realisti-äitini palauttaa mut ajoittain maan pinnalle kuvitelmistani, että olisin edes kohtuullinen ihminen.
Ja nyt tekis mieli syödä syödä syödä ja oksentaa. Sen sijaan kirjoitan kirjoitan kirjoitan.
:itku:
Edit: Joko mä saan sen huono äiti -kruunun? Laitoin lapsille valmispullat paistumaan, perjantain kunniaksi ja haluan vähän lelliä heitä. Kirjoitin tätä niin onnistuin polttamaan ne pullat. Ei v**u s****na mä en oikeasti kohta enää jaksa. Tai kyllä mä jaksan ja venyn, ainahan mä teen niin. Tästäkin selviän taas, ehkä se on todiste siitä, että olen kylmä ja tunteeton. Kas, äitini tietää kaiken.
Mistä kumpuaa tuollaisia ihmisiä, jotka syyllistävät ja syyttävät, saavat tuntemaan olonsa huonoksi ja epäonnistuneeksi ja kuvittelevat, että sillä saisivat vielä myönteistä huomiota enemmän.
Ei käydä tarpeeksi kylässä, ei näe lapsia, ei sitä ei tätä, käytetään vaan ja sitte hylätään... Ei kyllä olla mielestäni tehty noita rikoksia, meillä saa käydä milloin vain kun ollaan kotona, mutta eipä häntä näy. Se on kuulemma hyväksikäyttöä myös, se ettei me mennä hänelle ja kutsutaan vaan kun meille sopii.
Mä en vaan jaksa. Mulla menee voimat arjen ylläpitämiseen. Siihen, että selviän lapsista, työstä, kaikesta tästä. En mä jaksa lähteä raahaamaan hunnilaumaa kylään, vielä paikkaan jossa pitää varoa sohvaa, sohvapöytää, pöytäliinaa, koriste-esineitä jne. Talvella varsinkin, pue nuo, riisu nuo, raahaa autoon, autosta pois... Miksei meille voi tulla?
Tai ettei tyttö saa mennä hänelle, ottais vaan yhden lapsen kylään ja aina vanhimman. Totta kai saa, mutta miksei hän voi hakea? Usein jos mulla aamuvuoro mies tekee pitkän päivän - joten mä lähtisin kolmen lapsen hunnilauman kanssa viemään yhtä. Viisi kilometriä, onko pitkä matka hakea autolla yhden ihmisen yksinään?
Olen itsekäs kuulemma. Itsekäs, arki on kaikilla muillakin ja kyse on vaan arvoista ja valinnoista.
No mä olen. Itsekäs kiipijä, paska ihminen, jonka lapsenkasvatus on perseestä ja lasten kasvatuksesta tulee epäonnistunut, mun tämäkin avioliitto menee pilalle kun mies tajuaa miten kamala mä olen, kun en mä kykene kuitenkaan tätä pitämään kasassa jne.
Kyllähän äidin luulis tietävän, kun tuon on mulle silloin tällöin kertonut. Sellainen mä sitten olen?
Mä olen kyllä yrittänyt kehittää itselleni vähän parempaa kuvaa omasta itsestäni, mutta onneksi realisti-äitini palauttaa mut ajoittain maan pinnalle kuvitelmistani, että olisin edes kohtuullinen ihminen.
Ja nyt tekis mieli syödä syödä syödä ja oksentaa. Sen sijaan kirjoitan kirjoitan kirjoitan.
:itku:
Edit: Joko mä saan sen huono äiti -kruunun? Laitoin lapsille valmispullat paistumaan, perjantain kunniaksi ja haluan vähän lelliä heitä. Kirjoitin tätä niin onnistuin polttamaan ne pullat. Ei v**u s****na mä en oikeasti kohta enää jaksa. Tai kyllä mä jaksan ja venyn, ainahan mä teen niin. Tästäkin selviän taas, ehkä se on todiste siitä, että olen kylmä ja tunteeton. Kas, äitini tietää kaiken.
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 853
- Ikä
- 48
Estel, voisin kirjoittaa samana tarinan kuin sinä, mutta vi...sen kohteena on vain anoppi. Hän ei kertaakaan ole pyytänyt lapsiamme kylään/yökylään luoksensa, ainoastaan vanhin poika, 13v on tervetullut joskus yökylään mummilaan. Pienempiä katsoo pitkin hampain, kun joskus meillä sattuu olemaan menoa, jonne ei voi lapsia viedä. Myöskin anoppi miehensä kanssa ovat niiiiin väsyneitä, että meidän tehtävä on kylästellä heillä, he harvemmin jaksavat lähteä itse liikkeelle. Ja kyseessä on 50v ihmiset, eli ei mitään ikäloppuja.
Anoppi on vielä kaiken kukkuraksi lastenhoitaja ammatiltaan, joten voit vain kuvitella neuvojen ja ohjeiden määrää tavatessamme, yleensä tuntuu siltä, että olen vain onnistunut pilaamaan lupaavat ihmisen taimet...Ja kyllähän minä ohjeitakin otan mielelläni vastaan, mutta jatkuva tuputtaminen ärsyttää.
Harmittaa vain, kun omat vanhemmat puolisoineen asuvat niin kaukana, etteivät he pääse osallisiksi lapsieni elämästä niin paljon kuin haluaisivat, kun taas lähellä asuva isovanhempi ei jaksa/välitä lapsenlapsistaan juuri lainkaan.
Anoppi on vielä kaiken kukkuraksi lastenhoitaja ammatiltaan, joten voit vain kuvitella neuvojen ja ohjeiden määrää tavatessamme, yleensä tuntuu siltä, että olen vain onnistunut pilaamaan lupaavat ihmisen taimet...Ja kyllähän minä ohjeitakin otan mielelläni vastaan, mutta jatkuva tuputtaminen ärsyttää.
Harmittaa vain, kun omat vanhemmat puolisoineen asuvat niin kaukana, etteivät he pääse osallisiksi lapsieni elämästä niin paljon kuin haluaisivat, kun taas lähellä asuva isovanhempi ei jaksa/välitä lapsenlapsistaan juuri lainkaan.
- Liittynyt
- 13.12.2005
- Viestejä
- 227
Estel, kirjoituksestasi tuli paha olo puolestasi.:(
Voin vain kuvitella (ja osittain tiedän omastakin historiastani), että tuollaisessa ilmapiirissä on haastavaa kehittää hyvää itsetuntoa. Jatkuva toisen vähättely on mielestäni suorastaan julmaa ja erityisen rankkaa senkin vuoksi, että se tulee vanhemmilta. Vaikka aikuisia ollaankin, niin eikö vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan tulisi olla varauksetonta rakkautta?
Voisitko yksinkertaisesti tehdä äidillesi täysin selväksi tilanteen ja pyytää häntä kunnioittamaan teidän perheenne ja sinun tapaasi elää elämäänne? Jos tämä on yksinkertaisesti mahdotonta, niin harkitsisin itse välien viilentämistä – ainakin siksi aikaa, että viesti menee perille. Tee omat rajasi selväksi ja pyydä häntä kunnioittamaan niitä. Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta mielestäni sinun on ajateltava itseäsi ja omaa jaksamista.
Niin, ja mielestäni teit oikean ratkaisun valitsemalla kirjoittamisen sen syömisen ja oksentamiseen sijaan. Siis jos tämä oli sinulle ihan oikea valintahetki. Enkä ainakaan minä tule sinua kruunaamaan huono äiti-kruunulla, kirjoituksesi ei siihen antanut pienintäkään perustetta. Päinvastoin.:thumbs:
Voin vain kuvitella (ja osittain tiedän omastakin historiastani), että tuollaisessa ilmapiirissä on haastavaa kehittää hyvää itsetuntoa. Jatkuva toisen vähättely on mielestäni suorastaan julmaa ja erityisen rankkaa senkin vuoksi, että se tulee vanhemmilta. Vaikka aikuisia ollaankin, niin eikö vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan tulisi olla varauksetonta rakkautta?
Voisitko yksinkertaisesti tehdä äidillesi täysin selväksi tilanteen ja pyytää häntä kunnioittamaan teidän perheenne ja sinun tapaasi elää elämäänne? Jos tämä on yksinkertaisesti mahdotonta, niin harkitsisin itse välien viilentämistä – ainakin siksi aikaa, että viesti menee perille. Tee omat rajasi selväksi ja pyydä häntä kunnioittamaan niitä. Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta mielestäni sinun on ajateltava itseäsi ja omaa jaksamista.
Niin, ja mielestäni teit oikean ratkaisun valitsemalla kirjoittamisen sen syömisen ja oksentamiseen sijaan. Siis jos tämä oli sinulle ihan oikea valintahetki. Enkä ainakaan minä tule sinua kruunaamaan huono äiti-kruunulla, kirjoituksesi ei siihen antanut pienintäkään perustetta. Päinvastoin.:thumbs:
