Vituttaa, kun alan olla helvetin väsynyt. Pakko myöntää, että työt alkaa uuvuttaa aika pahasti. Silti pitää yrittää vaan jaksaa. Nukun yöt tosi huonosti, sillä näen lähes koko ajan unta, että olen töissä. Ja herään aina siihen, että olen alasti ja mun on pakko saada jotain äkkiä päälle, koska muut näkevät mut alasti. Pitäis kai lopettaa toi alasti nukkuminen. Mut pitäis varmaan sitoa kiinni sänkyyn, että kestäisin edes siinä sängyssä yön yli. Viime yönä heräsin keittiöstä! Olin siis unissani kävellyt sinne.
Ja pari yötä sitten hakkasin ja potkin avoa ja selitin, että vittuako se siinä mun sängyssä nukkuu. Mukava herätys avolle. Ja vittu mua hävetti, kun tajusin itsekin, mitä olin tehnyt. Mut kyllä se seuraavana aamuna myös nauratti. :D
Ja noista lapsista-asioista vielä. Mä tunnen kanssa noita MerZinkin mainitsimia ainoita lapsia, joilla on vähän ihme asenteet jne. Vaikka mielipiteet tietysti kullakin,mut sellaiset ihmiset ovat ärsyttäviä. Etenkin, jos ovat saaneet vanhemmiltaan suunnilleen kaiken, mitä saatavissa on ollut. Itsellänikin on noita sisaruksia ja pakko sanoa, että heidän myötään on kyllä oppinut paljon. En ole voinut olla aina kaiken keskipiste, on oppinut hyväksymään muitakin, luopumaan jostain toisen takia jne. Ja siis perheen ainoa lapsikin voi nuo tietysti oppia, mutta ei sisaruksiltaan.
Hitsi miten tulee muuten ihana olo, kun miettii sitä aikaa, kun muutin pois kotoa ja näin harvemmin silloin murrosiän kynnyksellä ollutta pikkuveljeä (ja tietysti myös muita perheenjäseniä), joka alkoi selvästikin ikävöidä minua. Aiemmin me vaan yleensä kinasteltiin jne, mutta muuton jälkeen veljelle tuli ikävä ja hän saattoi soittaa mulle monta kertaa päivässä ja kysyä, että miten menee ja koska tulisin käymään. Ja kun menin käymään, niin tää tahto olla koko ajan mun kanssa. Sillon oli sellainen olo, että "hei mähän olen tärkeä tolle kaverille." Onneksi mulla on hyvät välit sisaruksiin. :haart:
Anteeksi
. Jälleen.
Muutenhan en niitä edes tekisi.
