Pian on kulunut vuosi siitä kun aloin parantua 2,5-3 vuotta kestäneestä syömishäiriöstä. Kroppani on kuitenkin edelleen sekaisin ja ei toimi samalla tavalla kuin ennen sairautta.
Liikun joka päivä raskaasti n. 1,5 tuntia ja syön n. 1600-1800 kaloria 'puhtaista' lähteistä kuten tonnikalasta, rahkasta, omenoista, marjoista, ruisleivästä, rypsiöljystä. Ruoansulatus toimii hitaasti ja erityisesti hedelmistä tulee sellainen 'sokerihumala', (mutta ei toisaalta puhtaasta sokerista ;/). Liikuntamäärästä ja syömistavoista huolimatta en ole todellakaan laiha, olen ns. normaalipainoinen, menkat tulevat ja kaikkea. Ylimääräistä ei (vielä) ole liikaa, mutta on surullista että kovan työn tulokset eivät näy vartalossani.
Tiedän monia, jotka liikkuvat puolet vähemmän ja syövät satoja kaloreita enemmän (ja vähemmän puhtaasti) ja silti näyttävät enemmän urheilullisilta :(. Ja vaikka varsinaista tarvetta ei ole laihduttaa, niin yksikertaisesti surettaa se että näytän vain yhdestä syystä edes tältä, koska liikun paljon.
Missähän on siis ongelma? Tiedostan, että aineenvaihduntani on selvästi hidas ja rasvanpoltto minimaalista, sillä kun energiatasot laskevat, loppuu minusta veto kuin seinään. Heikottaa, päätä särkee mutta varsinaista nälkää en tunne. Ainoastaan liikunta saa kehon purkamaan rasvavarastoja, muutoin se tuntuu välttelevän sitä kuin ruttoa.
Ennen syömishäiriötä saatoin syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä (esim. makaronilaatikkoa), pullaa, leipää, kevytmaitoa, ihan mitä eteen vain sattui ja olin vähällä vaivalla semmoinen tasan 50 kiloinen. Enkä edes liikkunut.
Surettaa etten enää tunne kroppaani. En tiedä ikinä koska se menee seuraavan kerran jumiin ja koska se toimii. Olen miettinyt ratkaisuja, ja tiedän etten ainakaan voi enää vähentää syömisiä. Liikuntakin on ihan mukavaa enkä koe sitä ongelmana, enkä edes nälkää. Mutta koen sen että tällaisella vaivallakin olen perustallaaja pikku jenkkakahvoineen. Yay. Ja joku sentään pääsee tähän kuntoon pelkästään sohvalla makaamalla :piis:.
).
