Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Hän on sitä mieltä, jos vanhempi sanoo olleensa lapsen vieressä, kun tämä on veden varaan joutunut niin on valehdellut, jotta ei syytettäisi valvonnan laiminlyömisestä.

En osannut kopsata kahdesta viestistä, mutta minusta vaikuttaisi, että olette ainakin tän pätkän mukaan miehesi kanssa kuitenkin samoilla linjoilla.
Jos miehesi on sitä mieltä ettei lapsi valvoessa huku ja sinä olet sitä mieltä ettei lapsi valvoessa huku, olette samaa mieltä asiasta. Se vaan minkälainen valvonta kenenkin mielestä riittävää.
Ymmärrän kyllä suuttumisesi, molemmilla siskoillani on muksuja ja toinen vahtii miehensä kanssa silmä kovana veden lähellä, toinen luottaa siihen, että jos lapselle sanoo ettei jäille/laiturille saa mennä niin eihän lapsi silloin mene (5v. hulivili poika ja meni kyllä jäälle heti kun silmä vältti).
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Niska aivan juntturassa ja taas kauhee päänsärky. Tein eilen punttiksella olkapäitä ja vaikuttais siltä et aivan sama teenkö pystypunnerruksen edestä vai takaa mut jumiin vetää. Paska. Enkä haluis jättää liikettä poiskaan, kun se muokkaa olkapäiden mallia niin kivasti. Turhamaisuus ja kärsimys kulkee käsikädessä täällä taas kerran.
 
Meillä on nyt mykkäkoulua kotona, koska tuli riitaa siitä, voiko lapsi hukkua rantaveteen, vaikka vanhempi on ollut vieressä, kun lapsi on veteen tippunut.

Miehen mielestä ei voi ja minun mielestä voi. Hän perustelee asian sillä, että on itsekin tippunut ja elossa.

Ei auta mitkään valistussivustot netistä eikä mitkään tilastot. Hän on sitä mieltä, jos vanhempi sanoo olleensa lapsen vieressä, kun tämä on veden varaan joutunut niin on valehdellut, jotta ei syytettäisi valvonnan laiminlyömisestä.

Miten kukaan voi olla noin asennevammainen? Vaikka joka kesä tulee hoita hukkumiskuolemia, joissa ei ole auttanut, vaikka on saman tien lapsen perään hypätty sinne veteen.

:prkl:

Oisko kyse siitä, ettei ole ollut pienen lapsen kanssa niin paljon, ettei tajua kuinka arvaamaton lapsi voi olla? Tai sit huoleton elämänasenne yleensä. On varmaan inhottava tunne, jos tuntuu ettei ole noin tärkeessä asiassa puolison kanssa samoilla linjoilla. Miten sit voi tavallaan luottaa lapsen toisen valvontaan ilman et ite on kuitenkin kytiksellä koko ajan ja vannottaa tuhat kertaa et katotko varmasti perään. Mä varmaan repisin pelihousuni.
 
Haha, muillakin "lesbo-ongelmia" :D:D::D Mun pomo on sangen mukava ihminen ja muutenkin avomielinen ja näin. Mun tyttöystävä käy lähes joka päivä moikkamassa mua kävelee aina ruokatunnilla meidän putiikin ohi. Siinä sitten yleensä pikaisesti vaihdetaan kuulumiset ja sovitaan että miten hoidetaan tänään koiran ulkoilutus ja kanin ruoat ja miten mulla on treeniä tänään ja näin. Asutaan siis eri talouksissa mut kuitenkin molemmat hoitaa molepien elukoita. Siis ihan normaaleja asioita. Myös mun äiti on ihan rento mimmi mut joissakin asioissa hieman epäluuloinen.. Se on nyt muutamaan kertaan tullu ite treenaa sillon kun tyttis sattuu nyt just silloin olee käymässä siinä. Ja myös ollaan muutamaan otteeseen käyty äitin työpaikalla nyt yhdessä hakee jotain kirjoja, yleensä käydään äidin mukaan erikseen. Ni nyt se rupes yks päivä sanoo ettei kannattais joka paikkaan mennä yhdessä, ainakaan tollee julkisesti, ja että ainakaan sen työpaikalle ei sais tulla yhessä, et erikseen käy. Ja myös että mun työntekoa häiritsee että jos toinen käy siinä. Öö... Kirjastossa nyt yleensä ihmiset saa käydä vaikka kaverinsa kanssa jos haluaa mut siellähän ne muut tätit tietää että oon äitin tytär ja että oon AINA ton tytön kanssa. Kamalaaaaa!!! Ja töissä, eihän siinä nyt sillon ole mitään muita asiakkaita, kai mä nyt niitä palvelisin jos niitä olis mut ku ei oo just sillo! Ja jos se ei mun pomoa haittaa ni eikai sillä oo väliä? Ja siis me ollaan oltu yhdessä iät ja ajat ja nyt muka vasta ollaan alettu liikkua julksilla paikalla yhessä??? MITÄÄ??? Huoh, kyllä mä nyt tiedän että se on vaikeeta ja plaa plaa mutta mä oon kyllä joustanu erittäin paljon tässä asiassa. Tiedän, että nyt ku pikkuveli on muuttamassa tyttöystävänsä kanssa yhtee ni ne tukee sitä ihan täysillä mut tiedän, että jos me joskus päädyttäis siihen ratkasuun niin tulis kyllä pahaa silmää. Ja muutenkin, kyllä pikkuveljen tyttis kutsutaan illalliselle ja käydään kattomassa sen esityksiä ja pidetään illanistujaisia sen porukoiden kanssa yhdessä mut ei mun tapauksessa tulis kysymykseenkään. Ja mä oon ollu ihan tyytyväinen siihen tilanteeseen koska äiti on yleensä jättäny mut rauhaa ja antanu olla. Oon vaan varonu puhumasta mitään koko tytöstä yleensä, ellei nyt jotai jännää oo tapahtunu. Mut joo ihan sama, rupee vaa ketuttaa enemmän ku rupee miettii. Ihan sama, mut mietin vaan että tuleeko sille ikinä mieleen et mikä mahtais olla syynä ku halusin 16v. kotoa pois... Pien avautuminen!!!!
 
Ruoka ei mene alas millään :( Olen viikon päivän elänyt varmaan alle tuhannella kalorilla päivässä, koska mahaa kivistää niin helvetisti, kuin suolet olisivat solmussa koko ajan, pystyy vain olemaan paikallaan ja hädän tullessa juoksemaan vessanpöntölle. Ihme apatia päällä, ja tosiaankaan en saa mitään muuta alas kuin marjoja ja hedelmiä ja vähän leipää - ei ole minkäänlaista ruokahalua ja mitään ei tee mieli.. Tänään töissä kaksinkerroin moppailin kerrostaloja kun sattui niin paljon, enkä viitsinyt olla poissakaan kun vasta viime viikolla sain tämän työn ja jouduin heti olemaan pois yhden päivän koska vatsa oli räjähtää.
Ensin mietin, että tämä voisi liittyä jo aiemmin vaivanneeseen stressivatsaan, mutta en nyt enää usko kun on jo kestänyt niin kauan ja tänään paskoin verta pariin otteeseen?! Jospa menisi ohi. Jos huomenna ei rupea rauhoittumaan niin vois käväistä tk:ssa kun tahtoo ruokahalun takas ja salille jo!
 
Ruoka ei mene alas millään :( Olen viikon päivän elänyt varmaan alle tuhannella kalorilla päivässä, koska mahaa kivistää niin helvetisti, kuin suolet olisivat solmussa koko ajan, pystyy vain olemaan paikallaan ja hädän tullessa juoksemaan vessanpöntölle. Ihme apatia päällä, ja tosiaankaan en saa mitään muuta alas kuin marjoja ja hedelmiä ja vähän leipää - ei ole minkäänlaista ruokahalua ja mitään ei tee mieli.. Tänään töissä kaksinkerroin moppailin kerrostaloja kun sattui niin paljon, enkä viitsinyt olla poissakaan kun vasta viime viikolla sain tämän työn ja jouduin heti olemaan pois yhden päivän koska vatsa oli räjähtää.
Ensin mietin, että tämä voisi liittyä jo aiemmin vaivanneeseen stressivatsaan, mutta en nyt enää usko kun on jo kestänyt niin kauan ja tänään paskoin verta pariin otteeseen?! Jospa menisi ohi. Jos huomenna ei rupea rauhoittumaan niin vois käväistä tk:ssa kun tahtoo ruokahalun takas ja salille jo!

Meehän käymään lääkärissä, mun kaverilla oli sama verenpaskomisongelma ja sillä oli mahahaava. Sekin johtui muuten ainoastaan stressistä.
 
Hei, jos ulostaa verta ni voi kertoa sisäisestä verenvuodosta!!! Äkkiä sinne lekuriin!

Meikää ketuttaa.... Eilen harjottelin vähän baletin hyppysarjoja ja nykärin yhtä sarjaa. Se oli aamulla niinku tommosta kevyttä pikkuheilumistä ihan huviksee ja illalla ois ollu kunnon treenit. No hyppäsin kätevästi sit oman isovarpaan päälle, niin et se jäi alle. Sattuhan tuo mut jatkoin silti treenailuja, enkä edes kylmää älynnyt laittaa. No eihän siinä sitten, työpäivän aikana se tuli niin kipeeks ettei pystyny kävelee. Ku vihdoin töin ja tuskin pääsin pyörällä kotii (onneks ei oo pitkä matka) soitin itkien äitin hakee mut sen luo. Siellä käytiinkin vaan kääntymässä ku sit lähettii päivystyksee. Ei oo murtunu mut kepeillä pitää suoriutua. Tosi kivaa, jee jee jejeeee!!! Edes kotii ei voi mennä vielä ku en oikein pärjäis siellä yksinäni. Oikeesti, tää on niin mun tuuria että käy jotain tällästä, mä oon kokoajan kipee. Urheilijan elämä ei kannata, vituttaa vaa.
 
Lämmin kiitos sille rattijuopolle, joka yritti liiskata meikäläisen pysäköidyn auto kylkeen pyörätiellä. Kummasti piristi pyörälenkkiä.
 
Mä olen taas vähän uusavuton. Miksi ne ei voi koulussa opettaa jonkun typerän pakkoruotsin sijaan vaikkapa "Tällainen seinä, tällaiset kiinnitysmateriaalit hyllyille"-kurssia. Minähän saan yhden eteisen valkoiseksi ja naulakon seinään ja jos tuo kanien häkki ei ala kohta saamaan mallia mulla menee hermot..Teoria on nii hemmetin helppo vaan mä olen surkea näissä hommissa.
 
Vituttaa olla sairauslomalla. Vituttaa, että en saa myöskään treenata paitsi varsin rajoitetusti. Töihin palattuani stressi palaa, jos kohta ehtii mihinkään lähteäkään. Koko ajan väsyttää. Vituttaa, että kun nyt sitten saimmekin yllättäen yhteisen ihanan kesäisen lomaviikon miehen kanssa, emme tee yhdessä MITÄÄN, hyvä jos nukumme vierekkäin. Vituttaa, kun en edes voi tehdä mitään mitä haluaisin, kun jalat ovat paskana. Vituttaa, kun olin pitkästä aikaa päässyt jo vähän pidempien juoksulenkkien makuun, ja nyt ei saa juosta. Jalkapöytä on todella kipeä ja penikkatauti vaivaa. Vituttaa, kun pitäisi tajuta lepuuttaa koivet nyt kuntoon kerralla ja vituttaa, kun en kuitenkaan tee niin ja kun ei valmentaja sitä tajua. Vituttaa, kun olen taas alkanut ahdistua vähän yhdestä sun toisestakin asiasta.

Urheilijan elämä ei kannata, vituttaa vaa.
Nii perkele!
 
Vittuttaa että heti kun pääsin lenkkeilyn ja salitreenin makuun niin tulen kipeäksi. Kuumetta on ja pää tuntuu siltä että olisi täynnä ampiaisia! Ihan perseestä!!
 
Avokin työkaveri onnitteli miestäni lapsen saamisesta.. :jahas: :( Oli sanonut vaan "niin onneks olkoon etkö saakin lapsen, eiks sun tyttöystävä ole raskaana?" (ollaan samassa duunipaikassa niin on ilmeisesti siellä vetänyt omat johtopäätöksensä). Juu kiitos. En ole raskaana enkä todellakaan toivo näyttäväni siltä :itku:
 
Miten v*tussa on mahdollista polttaa polvensa lasagnella?:rock::curs: Rakoille asti vieläpä, prkl ku sattuu vieläkin, kohta 1h30min tapahtuneesta. Ei voi luopua pakastevihannespussista kun kipu pahenee heti sietämättömäksi.. Ja mun piti viettää saikkupäivää ulkona aurinkoa ottaen ja saunoa illalla. Ei sit. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä pitkään aikaan..

edit. niin ja lautanenhan putosi lattialle nurin päin, kuinkas muuten. Ja matolle.
 
Avokin työkaveri onnitteli miestäni lapsen saamisesta.. :jahas: :( Oli sanonut vaan "niin onneks olkoon etkö saakin lapsen, eiks sun tyttöystävä ole raskaana?" (ollaan samassa duunipaikassa niin on ilmeisesti siellä vetänyt omat johtopäätöksensä). Juu kiitos. En ole raskaana enkä todellakaan toivo näyttäväni siltä :itku:

:D Ei vittu, ei varmasti tunnu hyvältä, mutta ajattele miten paljon sitä ONNITTELIJAA HÄVETTÄÄ! :D Huh huh.
 
Vituttaa muuttaminen ja se, että saan tehdä kaiken, suunnitella kaiken ja kestää kaiken. Mies vaan valittaa kun stressaan, kitisen ja välillä menetän hermoni. Kuulemma saan hänet ahdistumaan. Voi jeesuksen takapuoli! Minä olen hankkinut kaiken (eka oma koti joten mitään ei ole valmiiksi - paitsi sänky), maksanut kaiken ja yrittänyt saada kodista mukavaa, viihtyisää ja sen näköistä, että sinne ei vain ole heitelty kaikkea mummon vanhoja romuja. Onko se sitten väärin? Nähtävästi. Mies valittaa siitä, että "kaiken pitää olla niin tiptop". Anteeksi jos tahdon nätin asunnon.. Ja hän kun ei ole joutunut pulittamaan siitä vielä senttiäkään eikä astumaan yhteenkään kalustekauppaan joten en näe syytä sille, että hän voi minulle tästä valittaa.
Ja kun tiedän poikaystäväni olevan aika hemmoteltu, koskaan ei ole tarvinnut paljon mitään tehdä jne. niin olen yrittänyt muutamista asioista keskustella. Kuten siivouksesta, että miten se sitten hoidetaan. Hän tokaiseen "teen asioita sitten kun mua huvittaa". Ai, kiitos.
Tästä tulee elämäni paras vuosi...
 
Vituttaa muuttaminen ja se, että saan tehdä kaiken, suunnitella kaiken ja kestää kaiken. Mies vaan valittaa kun stressaan, kitisen ja välillä menetän hermoni. Kuulemma saan hänet ahdistumaan. Voi jeesuksen takapuoli! Minä olen hankkinut kaiken (eka oma koti joten mitään ei ole valmiiksi - paitsi sänky), maksanut kaiken ja yrittänyt saada kodista mukavaa, viihtyisää ja sen näköistä, että sinne ei vain ole heitelty kaikkea mummon vanhoja romuja. Onko se sitten väärin? Nähtävästi. Mies valittaa siitä, että "kaiken pitää olla niin tiptop". Anteeksi jos tahdon nätin asunnon.. Ja hän kun ei ole joutunut pulittamaan siitä vielä senttiäkään eikä astumaan yhteenkään kalustekauppaan joten en näe syytä sille, että hän voi minulle tästä valittaa.
Ja kun tiedän poikaystäväni olevan aika hemmoteltu, koskaan ei ole tarvinnut paljon mitään tehdä jne. niin olen yrittänyt muutamista asioista keskustella. Kuten siivouksesta, että miten se sitten hoidetaan. Hän tokaiseen "teen asioita sitten kun mua huvittaa". Ai, kiitos.
Tästä tulee elämäni paras vuosi...

Siis onko se muuttanu sun kanssa sinne? Vai miks sää yksinäs kaiken maksat? Mut on se kyl niinkin, että voi sitä kotia vähän rennomminkin rakentaa, kaikkea ei oo pakko hankkia heti, vaikka haluaisikin kotinsa nätiksi. Erityisen hyvin ymmärrän miehen ahdistuksen tilanteessa, jossa hänkin muuttaa sinne, mutta kodista tuleekin vain sinun näköisesi.
 
Öh, kyllä minä maahista ymmärrän.

Jos mies ei pistä tikkuaan ristiin niin vaikeaa varmaan tehdä kodista HÄNEN näköistään?
 
Jos mies ei pistä tikkuaan ristiin niin vaikeaa varmaan tehdä kodista HÄNEN näköistään?

Sitä vaan tarkoitin, että yli-innokkuudella voi kyllä hiljentää tehokkaasti aika monen tyypin. Kyllä määkin ymmärrän oikein hyvin maahisen näkökulman. Mut ymmärrän myös sen vastakkaisen näkökulman.
 
Minä maksan kaiken koska muutoin kämpässä ei olisi tavaran tavaraa. Paitsi tv ja pelikonsoli... Mies ei tahdo tuhlata rahojaan.
Ja tosiaan, hän ei tahdo tehdä mitään kämpän eteen, olen kysellyt että minkälaista sohvaa ostetaan ja onko tämä nyt hyvä jne. ja lähdetäänkö yhdessä kalusteostoksille: "ei sillä oo väliä minkänäköstä siellä on", "mene sä vaan", "ihan sama".

Ja aikaahan siis on ollut kuukausitolkulla. Ja olen hankkinut vasta tarpeellisimpia kuten sohvaa, kirjahyllyjä, kahvinkeitintä, astioita... Eli en ole Marimekon liinaosastolla valitsemassa sävy sävyyn pyyhkeitä ja pannulappua.
En siis ole mikään yli-innokas niskaan hengittäjä vaan olen kyllä yrittänyt mahdollisimman rauhallisesti asioita hoitaa.. mutta kun sekään ei ole tuntunut tehoavan.

Tiedän, että asiat voi hoitaa rennosti mutta minulla se useimmiten tarkoittaa sitä, että sitten kun on muutettu ja jotain saatu paikoilleen niin kaikki jää. Työt alkaa, koulut alkaa ja aikaa ei ole sisustamiseen ja kauniin kodin tekemiseen. Siksi haluaisin, että se olisi mahdollisimman nopeasti ohi - on helpompaa hankkia kaikki kerralla.

:jahas:
 
Viimeksi muokattu:

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom