Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Oliko ihan pakko mennä ihastumaan mahdottomaan... Voi vimpelo. Vaihdossa eläminen on vaarallista ja Suomeen paluu ei houkuta YHTÄÄN!!!!!!! Kaiken lisäksi mulla ei ole enää asuntoa Suomessa, joten joudun asuun porukoiden luona herra ties kuinka kauan. Mahtia. Not.
Muutan kohta kyl sit Soppiksen nurkkiin, johan sillä on mun tavaratki...
No hei XairaX, ihan oikeesti voit tulla mun kämpille, mikäli se sun sessekin on vielä porukoilla. Onhan täällä sulle sänky ja sohvakin. :D
Kyl se kämppä varmasti kohta järjestyy.
Tuo on niin totta :/. Siksi sitä onkin vaikea lähteä sukuloimaan rippijuhliin ja muihin valmistujaisiinkin, kun se pelkkä piirakanpala ja keksi ei riitä, puhumattakaan yhdestä kahvista. Eikä ole kyse siitä etteikö voisi joskus syödä herkkuja, mutta itse en esim. yhtään tykkää leivonnaisista ja säästän ne extrapäivät mieluummin vaikka jäätelölle. Myös isovanhempien lihapadoilla käyn vain muutaman kerran vuodessa kun heillä(kin) on tapana sellainen 'aamukahvit, yksi kunnon ruoka, päivä- ja iltakahvit kera pullan'- rytmi ja siihen se sitten jääkin. Ja kovasti mummo ihmettelee kun pullat ja piiraat ei välipaloilla kelpaa mutta omia raejuustopurkkeja pitää raahata mukaan ( ei silti, mummoni on ihan hoikka ja hyväkuntoinen) . Jouluna sitten kelpaakin mennä vierailulle kun tarjolla on ihania salaatteja, lohta ja kunnon lihaa. En tiedä mikä vastaukseni pointti oli, mutta halusin vain kompata Sannulia. Minusta et vaikuta lainkaan miltään kalorinkyttääjältä, nuo ihmiset ovat itse vaan hukassa makkaramaailmassa .ärsyttää kun sukulaisilta saa kuittailuja ja kommentteja ruokavalion suhteen. kysyin makkaranpaistossa (paljon sukua koolla) että mitä makkaroita on ja kun lueteltiin niin kysyin olisko vähärasvaisia kun vain 22%+ makkaroita löytyi. ei ollut joten söin semmoisen. kahvipöydässä sitten ensimmäinen kommentti oli että "ei täällä ole sulle mitään, et sinä voi mitään näistä syödä" ja heti alkoi kauhea keskustelu että eikö voi syödä sitä ja sitä.. vielä illalla kun otin homejuustoa keksin päälle niin joku heitti "siinä on hirveästi kaloreita" ja naurua perään. tänään kun ei kahvipöydässä maistunu pulla ja söin protskupatukan kun ei mitään proteiinipitoista ollu tarjolla ollu neljään mennessä niin sitten naureskeltiin taas. miksei voi pitää huoli omista asioista..
ja kaikille tyrkytetään pullaa ja kakkua koko ajan, "ota lisää, mä laitan vähän isomman palan" jne. harmittaa muiden terveyden puolesta kun aamukakkukahvit, päivämakkarat, päiväkahvit, iltamakkarat +lätyt jne.. lohta onneksi löytyy että jotain saa syödä (eilen vedin mässyä, tänään taas palattu ruotuun tänäänki. ja kun siis mitään hoikkia ei läheskään kaikki ole ja nekään jotka vielä on nuorina niin tuolla vauhdilla ei enää 25+ ikäsinä..
Mikäs tänään harmittaisi? Hmm... se että jalat ovat torstain salikeikalta vieläkin kipeinä. Haluaisin käydä salilla useamminkin mutta paikat menee aina viikoksi jumiin treenin jälkeen. Toivottavasti kroppa alkaisi tottua tähän. Ihmettelen sitä miten juuri reiskat kipeytyvät pahasti kun olen juoksulla niitä koulinut jokapäiväisesti jo pitkään.
Pullantuputus, aarrrgh. Traumat nousee pintaan kun ajattelenkin. Mä kieltäydyin pullasta ja esim. suklaasta usein jo lapsena, makeanhimoni ei ole koskaan ollut kovin kova. Jo pentuna sai kuulla etenkin sukulaisilta, että "ei se sinullakaan suu oo paperista tehty" ja väkisin tungettiin makeaa kouraan. Olen yrittänyt kehitellä diplomaattisia tapoja kieltäytyä, mutta vissiin se on vaan liian kauhea loukkaus emännälle ettei joku ota. "No minä syön sitten itse enemmän kuin ei vieraille kelpaa", "et sinä nyt yhdestä kakunpalasta liho"... Edes se että sanon ettei mahani oikein kestä pullaa ja leipää, ei kelpaa. Sitten jos antaa periksi ja sanoo että aivan pieni pala, niin yleensä eteen tungetaan puoli lautasellista. Ja senhän on toki oltava AH niin hyvää.
Hauskaa on sekin, että samat kakuntuputtajat jotka huomautteli aikoinaan mulle laihuudesta, olivat myös ensimmäisenä huomauttelemassa kun mielialalääkkeitä syödessä lihoin 10 kg. "On se sinullakin tuo perse levennyt" kajahti iloisesti, ja rivien välistä saattoi lukea: "kohta olet aivan yhtä läski kuin mekin, ihanaa". Laihoista ihmisistä myös puhuttiin todella ilkeästi selän takana.
[/B]Kateellisten panettelua. Mä en tollasta keskenkasvuisuutta oikeen jaksa ymmärtää. Mun mielestä omassa kropassa on oltava hyvä olla ja jotta tämän tavoitteen saavuttaa, se edellyttää itseltä oikeita valintoja.