Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Tänään muistin taas kuinka paljon vihaan tavaroiden pakkaamista. Ja miten tuota tavaraaki on ehtinyt puolen vuoden aikana kertyä noin paljon lisää :curs:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vituttaa taas ihan kaikki. Tänään oli kiva päivä, mutta nyt kun on ollut aikaa rauhoittua ja miettiä asioita, olen miettinyt ihan vääriä juttuja ja ne laittavat vituttamaan. Mun elämä on perseestä.
 
maito loppu! iltapuuro on melkein pahaa ilman sitä. kaikki ruoat on oikeestaan pahaa ilman maitoa. rakastan maitoa!!! eikä multa oo ikinä maito normaalisti loppu, ei se nytkään ole, on tuolla vanhaa, ku oon ollu reissussa. mut ei oo juomakelpoista!
 
Siivouspäivä ja motivaatio ko toimintaa kohtaan pahasti pakkasen puolella. Mut kun ei voi siirtää enää yhtään, ku tulee vieraita.
 
Alkaa kyrpii tää kuumuus -> alituinen hikoilu, ruokahaluttomuus,vetelyys.
Jos ois lomalla, ni ei mitää pahaa sanottavaa, mutta kun ejj...
 
Oliko ihan pakko mennä ihastumaan mahdottomaan... Voi vimpelo. Vaihdossa eläminen on vaarallista ja Suomeen paluu ei houkuta YHTÄÄN!!!!!!! Kaiken lisäksi mulla ei ole enää asuntoa Suomessa, joten joudun asuun porukoiden luona herra ties kuinka kauan. Mahtia. Not.

Muutan kohta kyl sit Soppiksen nurkkiin, johan sillä on mun tavaratki...
 
Oliko ihan pakko mennä ihastumaan mahdottomaan... Voi vimpelo. Vaihdossa eläminen on vaarallista ja Suomeen paluu ei houkuta YHTÄÄN!!!!!!! Kaiken lisäksi mulla ei ole enää asuntoa Suomessa, joten joudun asuun porukoiden luona herra ties kuinka kauan. Mahtia. Not.

Muutan kohta kyl sit Soppiksen nurkkiin, johan sillä on mun tavaratki...


No hei XairaX, ihan oikeesti voit tulla mun kämpille, mikäli se sun sessekin on vielä porukoilla. :) Onhan täällä sulle sänky ja sohvakin. :D

Kyl se kämppä varmasti kohta järjestyy. :)
 
Kävin tankkaamassa ja jossakin on jotakin vikaa, kun koko ajan pätki se touhu. Kahvahan katkasee automaattisesti, kun tankki täyttyy, mut kun tankki oli tyhjä ja siltin pätki, ihan sama missä kulmassa/asennossa sitä kahvaa pitelikään. Raivostuttavaa. Sit sillai hitaasti hinuuttamalla sai vedettyä polttoainetta tankkiin 40 euron eestä ja sit loppui pinna ja luovutin. Mikä hitto tonkin aiheuttaa. :curs:
 
Veetuttaa ihan suunnaattomasti. Laihdutin viime vuoden puolella 20kg, nyt kevään / kesän aikana on tullut 5kg takasin (hyötyliikunta jääny lähes kokonaan pois kun muutin maalle missä auto on välttämättömyys..). Nyt päätin ryhdistäytyä taas ja palasin tiukempaan ruokavalioon, n.1500 - 1600kcal/pvä sekä päivittäinen liikunta takaisin ja paino vaan nousee! Sellanen 200g/pvä.. Tiiän, että samalla menetelmällä pitäis vaan jatkaa, toimihan se viime vuonnakin, mutta kyllä tää motivaatiota syö aika tavalla :curs:.
 
No hei XairaX, ihan oikeesti voit tulla mun kämpille, mikäli se sun sessekin on vielä porukoilla. :) Onhan täällä sulle sänky ja sohvakin. :D

Kyl se kämppä varmasti kohta järjestyy. :)

Saanko minakin tulla? Minullakaan ei ole asuntoa kun elokuussa palaan Suomeen. Eika tyota. Eika mitaan muutakaan. :lol2: Ei se kylla vituta. Ihme kylla ei tanaan vituta mikaan, olen vaan ja tapan aikaa. Mikapa tassa ollessa, ei kannata stressata ei.
 
ärsyttää kun sukulaisilta saa kuittailuja ja kommentteja ruokavalion suhteen. kysyin makkaranpaistossa (paljon sukua koolla) että mitä makkaroita on ja kun lueteltiin niin kysyin olisko vähärasvaisia kun vain 22%+ makkaroita löytyi. ei ollut joten söin semmoisen. kahvipöydässä sitten ensimmäinen kommentti oli että "ei täällä ole sulle mitään, et sinä voi mitään näistä syödä" ja heti alkoi kauhea keskustelu että eikö voi syödä sitä ja sitä.. vielä illalla kun otin homejuustoa keksin päälle niin joku heitti "siinä on hirveästi kaloreita" ja naurua perään. tänään kun ei kahvipöydässä maistunu pulla ja söin protskupatukan kun ei mitään proteiinipitoista ollu tarjolla ollu neljään mennessä niin sitten naureskeltiin taas. miksei voi pitää huoli omista asioista..

ja kaikille tyrkytetään pullaa ja kakkua koko ajan, "ota lisää, mä laitan vähän isomman palan" jne. harmittaa muiden terveyden puolesta kun aamukakkukahvit, päivämakkarat, päiväkahvit, iltamakkarat +lätyt jne.. lohta onneksi löytyy että jotain saa syödä (eilen vedin mässyä, tänään taas palattu ruotuun :) tänäänki. ja kun siis mitään hoikkia ei läheskään kaikki ole ja nekään jotka vielä on nuorina niin tuolla vauhdilla ei enää 25+ ikäsinä..
 
ärsyttää kun sukulaisilta saa kuittailuja ja kommentteja ruokavalion suhteen. kysyin makkaranpaistossa (paljon sukua koolla) että mitä makkaroita on ja kun lueteltiin niin kysyin olisko vähärasvaisia kun vain 22%+ makkaroita löytyi. ei ollut joten söin semmoisen. kahvipöydässä sitten ensimmäinen kommentti oli että "ei täällä ole sulle mitään, et sinä voi mitään näistä syödä" ja heti alkoi kauhea keskustelu että eikö voi syödä sitä ja sitä.. vielä illalla kun otin homejuustoa keksin päälle niin joku heitti "siinä on hirveästi kaloreita" ja naurua perään. tänään kun ei kahvipöydässä maistunu pulla ja söin protskupatukan kun ei mitään proteiinipitoista ollu tarjolla ollu neljään mennessä niin sitten naureskeltiin taas. miksei voi pitää huoli omista asioista..

ja kaikille tyrkytetään pullaa ja kakkua koko ajan, "ota lisää, mä laitan vähän isomman palan" jne. harmittaa muiden terveyden puolesta kun aamukakkukahvit, päivämakkarat, päiväkahvit, iltamakkarat +lätyt jne.. lohta onneksi löytyy että jotain saa syödä (eilen vedin mässyä, tänään taas palattu ruotuun :) tänäänki. ja kun siis mitään hoikkia ei läheskään kaikki ole ja nekään jotka vielä on nuorina niin tuolla vauhdilla ei enää 25+ ikäsinä..
Tuo on niin totta :/. Siksi sitä onkin vaikea lähteä sukuloimaan rippijuhliin ja muihin valmistujaisiinkin, kun se pelkkä piirakanpala ja keksi ei riitä, puhumattakaan yhdestä kahvista. Eikä ole kyse siitä etteikö voisi joskus syödä herkkuja, mutta itse en esim. yhtään tykkää leivonnaisista ja säästän ne extrapäivät mieluummin vaikka jäätelölle. Myös isovanhempien lihapadoilla käyn vain muutaman kerran vuodessa kun heillä(kin) on tapana sellainen 'aamukahvit, yksi kunnon ruoka, päivä- ja iltakahvit kera pullan'- rytmi ja siihen se sitten jääkin. Ja kovasti mummo ihmettelee kun pullat ja piiraat ei välipaloilla kelpaa mutta omia raejuustopurkkeja pitää raahata mukaan ( ei silti, mummoni on ihan hoikka ja hyväkuntoinen) . Jouluna sitten kelpaakin mennä vierailulle kun tarjolla on ihania salaatteja, lohta ja kunnon lihaa. En tiedä mikä vastaukseni pointti oli, mutta halusin vain kompata Sannulia. Minusta et vaikuta lainkaan miltään kalorinkyttääjältä, nuo ihmiset ovat itse vaan hukassa makkaramaailmassa :).
---
Mikäs tänään harmittaisi? Hmm... se että jalat ovat torstain salikeikalta vieläkin kipeinä. Haluaisin käydä salilla useamminkin mutta paikat menee aina viikoksi jumiin treenin jälkeen. Toivottavasti kroppa alkaisi tottua tähän. Ihmettelen sitä miten juuri reiskat kipeytyvät pahasti kun olen juoksulla niitä koulinut jokapäiväisesti jo pitkään.
 
Mikäs tänään harmittaisi? Hmm... se että jalat ovat torstain salikeikalta vieläkin kipeinä. Haluaisin käydä salilla useamminkin mutta paikat menee aina viikoksi jumiin treenin jälkeen. Toivottavasti kroppa alkaisi tottua tähän. Ihmettelen sitä miten juuri reiskat kipeytyvät pahasti kun olen juoksulla niitä koulinut jokapäiväisesti jo pitkään.

Heh, jalkatreeniä seuraa aina usean päivän mittainen "krapula": kovakovakova kipu, tönkkö jumi ja kankeus, uupunut olo ja jalkojen turpoaminen. Mutta elämä on valintoja täynnä;)

Minua vähän harmittaa se, kun on kamalan kipeät hampaat ja ikenet. Viisaudenhampaat tulossa ja vissiin tulehduskin. Just kun on VIIKON kesäloma! Että pitikin sattua.:down:
 
Pullantuputus, aarrrgh. Traumat nousee pintaan kun ajattelenkin. Mä kieltäydyin pullasta ja esim. suklaasta usein jo lapsena, makeanhimoni ei ole koskaan ollut kovin kova. Jo pentuna sai kuulla etenkin sukulaisilta, että "ei se sinullakaan suu oo paperista tehty" ja väkisin tungettiin makeaa kouraan. Olen yrittänyt kehitellä diplomaattisia tapoja kieltäytyä, mutta vissiin se on vaan liian kauhea loukkaus emännälle ettei joku ota. "No minä syön sitten itse enemmän kuin ei vieraille kelpaa", "et sinä nyt yhdestä kakunpalasta liho"... Edes se että sanon ettei mahani oikein kestä pullaa ja leipää, ei kelpaa. Sitten jos antaa periksi ja sanoo että aivan pieni pala, niin yleensä eteen tungetaan puoli lautasellista. Ja senhän on toki oltava AH niin hyvää.

Hauskaa on sekin, että samat kakuntuputtajat jotka huomautteli aikoinaan mulle laihuudesta, olivat myös ensimmäisenä huomauttelemassa kun mielialalääkkeitä syödessä lihoin 10 kg. "On se sinullakin tuo perse levennyt" kajahti iloisesti, ja rivien välistä saattoi lukea: "kohta olet aivan yhtä läski kuin mekin, ihanaa". Laihoista ihmisistä myös puhuttiin todella ilkeästi selän takana.
 
Pullantuputus, aarrrgh. Traumat nousee pintaan kun ajattelenkin. Mä kieltäydyin pullasta ja esim. suklaasta usein jo lapsena, makeanhimoni ei ole koskaan ollut kovin kova. Jo pentuna sai kuulla etenkin sukulaisilta, että "ei se sinullakaan suu oo paperista tehty" ja väkisin tungettiin makeaa kouraan. Olen yrittänyt kehitellä diplomaattisia tapoja kieltäytyä, mutta vissiin se on vaan liian kauhea loukkaus emännälle ettei joku ota. "No minä syön sitten itse enemmän kuin ei vieraille kelpaa", "et sinä nyt yhdestä kakunpalasta liho"... Edes se että sanon ettei mahani oikein kestä pullaa ja leipää, ei kelpaa. Sitten jos antaa periksi ja sanoo että aivan pieni pala, niin yleensä eteen tungetaan puoli lautasellista. Ja senhän on toki oltava AH niin hyvää.

Hauskaa on sekin, että samat kakuntuputtajat jotka huomautteli aikoinaan mulle laihuudesta, olivat myös ensimmäisenä huomauttelemassa kun mielialalääkkeitä syödessä lihoin 10 kg. "On se sinullakin tuo perse levennyt" kajahti iloisesti, ja rivien välistä saattoi lukea: "kohta olet aivan yhtä läski kuin mekin, ihanaa". Laihoista ihmisistä myös puhuttiin todella ilkeästi selän takana.


Kateellisten panettelua. Mä en tollasta keskenkasvuisuutta oikeen jaksa ymmärtää. Mun mielestä omassa kropassa on oltava hyvä olla ja jotta tämän tavoitteen saavuttaa, se edellyttää itseltä oikeita valintoja. Jos mä huomaan ajattelevani jostakin ihmisestä ilkeästi, lähden kaivelemaan asian ongelmaa omista korvien välistä. Mitä tolla ihmisellä on sellaista mitä minä haluan? Miksi haluan jotain? Miten sen voi saavuttaa. Ja sit suunnitelma sen tavoitteen saavuttamiseksi vaihe vaiheelta. Ei se oo multa pois jos joku on kaunis ja mun mielestä kauniita ihmisiä on kiva katsella. Mä en ole koskaan kadehtinu kenenkään ulkonäköä, mutta ammattia/uraa olen. Ja tän takia päädyin uudelleen opiskelemaan, jotta saisin haluamani eikä tarttis kadehtia toisia ja olla vittuuntunu omaan elämään.
 
Tämä on hieman off topiccia, mutta edellisiin posteihin liittyvää. Olen ilokseni huomannut, että minun kavereistani ja jopa sukulaisista suurin osa on hoksannut, etten aina oikein pullista ja kakuista välitä, tai sitten otan ihan itse sen mitä syön. Viikonloppuna kävin ystävän luona kylässä, ja jo matkalla sain viestin jossa kaveri tiedusteli, että syönkö. Vastasin syöväni, ja sain korvapuustikahveet perillä :D

Jos ihan sitten aiheestakin: kyllä mua edelleen suivii tämä jalkojen tilanne. Melkein jo tahtoisin töihin takaisin, mutta en todellakaan tahtoisi pitkittää paranemista. Hyödytön olo. Ennen olin hyvä työntekijä enkä ikinä sairauslomalla :(
 
En nyt sanoisi että vituttaa, ennemminkin pelottaa, nimittäin kynsisieni. Labran mukaan tuota on muutamassa varpaassa ja nyt on pöydällä lääkkeetkin hoitoa varten. Lääke vaan on vahvaa antibioottia, jonka yleisinä haittavaikutuksina mainitaan vatsaoireet. Juuri kun on puolessa vuodessa saanut ruoansulatuselimistönsä siihen kuntoon, että on hyvä olla, ei yhtään polttele pilata koko hommaa taas jollain helvetin lääkekuurilla. Kyllä mä silti haluaisin kynnetkin kuntoon. Ottaako siis vai eikö ottaa? :(
 
[/B]Kateellisten panettelua. Mä en tollasta keskenkasvuisuutta oikeen jaksa ymmärtää. Mun mielestä omassa kropassa on oltava hyvä olla ja jotta tämän tavoitteen saavuttaa, se edellyttää itseltä oikeita valintoja.

Sitäpä se kai on, että mollataan muiden ihmisten valintoja ja saavutuksia, jotta oma elämä ja omat valinnat ei tuntuisi niin huonolta. Oma pohjoisessa asuva oleva sukuni on on kyllä tässä suhteessa paljon pahempi kuin avomiehen suku, joka asuu etelässä. Kyllä nekin osaavat välillä tuputtaa, mutta eivät sentään puhu paskaa selän takana, kai. Eivät sattumoisin myöskään ole niin lihavia kuin minun sukuni...
 
Samaan kategoriaan kuuluvat ihmiset, jotka alkavat kovaan ääneen paasata siitä, kuinka esimerkiksi humanistiset tieteet ovat ihan täyttä paskaa, ja oikeastaan koko yliopisto, kyllä elämän koulu ihmisen kasvattaa ja päläpälä. Aina kyse ei ole kateudesta, vaan joskus ihan sulasta tyhmyydestäkin, mutta en oikein tajua miksi toisten ihmisten asioita pitää alkaa vatvomaan ja arvostelemaan. Mulla on yksi sukulainen, joka jaksaa aina mainita, että hän ei ikinä voisi tehdä sellaista työtä, jossa pitää olla tietokoneen ääressä. No saatana minä jaksan! Ja teen sitä vielä kotonakin! Eikä vituta yhtään!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom